Tutkimus: Tasa-arvo ei Suomessa ulotu koteihin, naiset uupuvat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset uupuvat, koska kotitöiden lisäksi he hoitavat myös oman päivätyönsä. Maissa, jossa tasa-arvo ei ole yhtä pitkälle edistynyttä, naiset jäävät tyypillisesti kotiäideiksi.

Mikäs siinä on kotia ja lapsia hoidellessa, kun ei tarvitse käydä töissä kodin ulkopuolella.

Apuna voi olla myös kodinhoitaja. Helpottaa kummasti. Perheverotus mahdollistaa yhden, miehen, tuloilla koko perheen elatuksen. Näin ei Suomessa, mutta esim. ei niin kehittyneissä maissa.

Ei niin kehittyneissä maissa?? Nehän ovat erityisen kehittyneitä maita, jossa aidosti verotuksen avulla voi perheen jäsenet valita miten tekevät esim. kuten Saksassa. Siellä iso osa naisista haluaa esim. opiskeluiden jälkeen olla kotona lasten kanssa ja sitten palaavat työelämään kun aika on.

Suomessa nyt kuvitellaan, että on kehityksen huippua naisten raataa itsensä puolikuolleeksi töiden ja perheen ristipaineessa. Eikä edes ole perheverotusta.

Ei niin kehittyneillä mailla tarkoitin vaikkapa joitain lattariamerikan maita. Siellä keskiluokkaisea perheellä (äiti kotona) on mahdollisuus palkata kotiapulainen. En tiedä yhtään miten onnistuu Saksassa? Perheverotus toki mahdollistaa, että yhden palkalla elätetään koko perhe.

Vierailija kirjoitti:

Jos tasa-arvo tarkoittaa sukupuolten ja siihen liittyvien ominaisuuksien/kykyjen neutralointia, niin pyrkimys "tasa-arvoon" on tuhoon tuomittu. Ideologialla ei voi muuttaa biologiaa. Mahdollisuuksien tasa-arvo taas on kannatettavaa ja se johtaa maailmaan, jossa ihmisille annetaan samat lähtökohdat, mutta yhteiskunta muodostuu tietyllä tapaa hierarkiseksi tai järjestäytyneeksi kykyjen ja ominaisuuksien mukaan.

Tasa-arvo tarkoittaa naisten etujen kasvattamista. Kotitöissä tasa-arvo on saavutettu, kun mies tekee ne.

Ihan niinkuin tasa-arvovaltuutetun toimistossa on töissä vain naisia. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kiltti mies, joka pyrki tekemään kotitöitä. Hän ei kuitenkaan osannut yhtään olla aloitteellinen. Hän vei roskat, kun laitoin ne oven pieleen ja pyysin viemään. Hän vei lapset treeneihin, kun minä ensin katsoin kamppeet ja missä pitää olla mihin aikaan. Hän kävi kaupassa, kun minä ensin laadin kauppalistan. Jne. ihan kaikessa. Yritin rohkaista omatoimisuuteen, mutta aina sama, odotetaan valmista ja sitten ns. osallistutaan loppusilaukseen apulaisena.

Hän sitten kuoli yllättäen ja olinkin 2 alakoululaisen yh. Rehellisesti yllätyin siitä, että kotityöt yms. eivät tuntuneet enää niin työläiltä. Kun hoidin kaiken itse, kädestä pitäen ohjeistamista ei enää tarvittu.

Nyt lapsetkin ovat jo teinejä ja täysin omatoimisia kaikin puolin. 

Mieheni oli niitä, joille äiti teki kaiken eteen vielä aikuisenakin, kun siellä kävimme. 

Tuli vain tästä mieleen sellainenkin, että ehkä se vie sukupolven tai pari, ennen kuin todellinen tasa-arvo aidosti sisäistetään. Mieheni sukupolvi (1970-l. synt.) siihen pyrkii, mutta ei aivan onnistunut. Pojalla sen sijaan ei selvästi mitään ongelmaa.

Sori vaan, mut kyllä musta sinä pääsit helpommalla. Kumpi on raskaampaa ja vie aikaa enemmän: ostoslistan laatiminen, vai kaupassa käynti? Roskien nostaminen oven eteen, vai niiden vienti ulos? (Vai sisältyykö tähänki se mahdoton metatyö siitä, että ylipäätään se roskis pitää vaihtaa?) Treenikamat + katsominen missä pitää olla (haloo! Ei sitäkään tarvitse joka kerta erikseen tehdä, jos on ylös kirjoittanut aina kun vuorot ilmestyy.)

Musta tuo meni ihan 50-50 ellet jopa helpommalla päässyt

Minä nyt en usko hetkeäkään, että tuossa perheessä nainen ei ikinä käynyt kaupassa, vienyt lapsia treeneihin tai roskia roskikseen. Sen sijaan uskon, että mies ei kertaakaan tehnyt naiselle valmista kauppalistaa, laittanut lapsen treenikamoja valmiiksi tai laittanut roskapusseja valmiiksi oven viereen.

Vierailija kirjoitti:

Naiset uupuvat, koska kotitöiden lisäksi he hoitavat myös oman päivätyönsä. Maissa, jossa tasa-arvo ei ole yhtä pitkälle edistynyttä, naiset jäävät tyypillisesti kotiäideiksi.

Mikäs siinä on kotia ja lapsia hoidellessa, kun ei tarvitse käydä töissä kodin ulkopuolella.

Niin, ja kun se suomalainen nainen sitten kertoo olevansa väsynyt, niin hänelle vain nälvitään että "mitäs läksit", "itse valitsit huonon miehen", ja "yksin minäkin hoidin, mitä uliset".

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kiltti mies, joka pyrki tekemään kotitöitä. Hän ei kuitenkaan osannut yhtään olla aloitteellinen. Hän vei roskat, kun laitoin ne oven pieleen ja pyysin viemään. Hän vei lapset treeneihin, kun minä ensin katsoin kamppeet ja missä pitää olla mihin aikaan. Hän kävi kaupassa, kun minä ensin laadin kauppalistan. Jne. ihan kaikessa. Yritin rohkaista omatoimisuuteen, mutta aina sama, odotetaan valmista ja sitten ns. osallistutaan loppusilaukseen apulaisena.

Hän sitten kuoli yllättäen ja olinkin 2 alakoululaisen yh. Rehellisesti yllätyin siitä, että kotityöt yms. eivät tuntuneet enää niin työläiltä. Kun hoidin kaiken itse, kädestä pitäen ohjeistamista ei enää tarvittu.

Nyt lapsetkin ovat jo teinejä ja täysin omatoimisia kaikin puolin. 

Mieheni oli niitä, joille äiti teki kaiken eteen vielä aikuisenakin, kun siellä kävimme. 

Tuli vain tästä mieleen sellainenkin, että ehkä se vie sukupolven tai pari, ennen kuin todellinen tasa-arvo aidosti sisäistetään. Mieheni sukupolvi (1970-l. synt.) siihen pyrkii, mutta ei aivan onnistunut. Pojalla sen sijaan ei selvästi mitään ongelmaa.

"Loppusilaus" on ajallisesti huomattavasti suurempi panostus ku sun hommat

Tottahan se on, mutta aivan eri syistä kuin luullaan. Naiset rakentavat kodistaan mukavan pesän, jossa on niin ihanaa olla, kunnes sitä pitää ylläpitää. Joka nurkka, taso, hylly, vitriini on täynnä turhia koriste-esineitä. Sohvat, sängyt, tuolit täynnä (koriste)tyynyjä, vilttejä pehmoleluja. Lattioilla useita erilaisia mattoja, jotka kaikki vaativat erilaisia, mutta työläitä, pesutapoja. Fakta, että nainen sisustaa 99% talosta usein unohtuu naisilta, kun valitetaan niistä kotitöistä. (Omat) lapset nähdään täydellisinä ja heidän puolestaan tehdään kaikki, ja jos uskallat vaatia lapselta mitään uhataan avioerolla. Teet jotain eri tavalla kuin nainen, niin se on väärin ja jatkossa et saa edes tilaisuutta tehdä sitä. Tässä on suurin syy, miksi naiset uupuvat. Jos haluatte "kaiken", niin edessänne on uuvuttava matka keskinkertaisuuteen. Asiasta voisi kirjottaa romaanin, mutta jos (siihen kykenevät) analysoitte omia elämiänne, tulette huomaamaan tämän.

Näin miehenä elämä on yksinkertaista. Kotona on sängyt ja kaksi seisomapöytää, toinen tietokoneille ja toinen kaikelle muulle. Ei mattoja, ei hyllyjä, ei mitään turhaa, mikä tulisi elämän tielle. Lapsi tulee äitinsä luota kylään niin mennään ulos kokemaan asioita, syödään hyvää (itsetehtyä) ruokaa. Ikävä kyllä äitinsä opettamia huonoja tapoja on vaikea opettaa viikonlopussa pois, mutta alkaa sekin sujua. Ruoka otetaan itse, astiat laitetaan pois itse, vaatteet menevät pyykkikoriin, vaatteet puetaan itse, sänky pedataan, lattia siivotaan leikkimisen jälkeen, ja se tärkein: huomiota/apua pyydetään, kun sitä halutaan. Tämä on usein se ongelmakohta monissa perheissä; lapset eivät osaa pyytää huomiota, vaan sitä "vaaditaan" muilla tavoin esim. riehumalla/huutamalla, jolla varmasti saa huomiota, mutta ei sellaista, mitä tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on että miestä ei häiritse likainen wc-pönttö, täydet ja haisevat roskikset, lakanat joissa on nukuttu jo 4 viikkoa tai nurkissa pyörivät pölykoirat. Tuo ei yksinkertaisesti "näe niitä."

Välillä kysyn eikö likainen paskapönttö häiritse? Eihä se.

Mies kyllä laittaa mielellään vajaan pyykkikoneen tai vajaan tiskikoneen pyörimään. Olen neuvonut että täytetään kone vasta kun se täysi.

Joudun aina erikseen pyytämään/kehottamaan että imuroi tai siivoaa edes jotain. Siivoaisi nyt vaikka hellan tiskiaineella kun se on käytön jälkeen täydessä rasvassa.

Tällaista se nyt vaan on. Kun sitä ei häiritse mikään sotkuisuus.

Miksi naiset ovat tällaisten tollojen kanssa? Eikö osata vaatia parempaan? Miksi annetaan tällaiselle miehelle edes mahdollisuus? Monet ovat jopa miesten kanssa, jotka eivät arvosta naisia ja heittävät naisista ja naisten asioista "vitsiä". Kuka sellaista jaksaa? Arvostakaa itseänne.

Olemassa on myös ihme kyllä miehiä, jotka ovat siistejä, pitävät asuntonsa siistinä ja puhuvat toisista kunnioittavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On silti parempi diili naiselle ansaita omia tuloja myös lasten hankinnan lisäksi kuin ottaa rooli vain lasten- ja kodinhoitajana. Jälkimmäisessä tapauksessa nainen on riippuvainen miehestä eikä voi tehdä omia vapaita päätöksiä ja pitäisi katsoa läpi sormien myös miehen mahdollista huonoa käytöstä.

Mitä ihmettä, se, että nainen hoitaa lapset ei todellakaan tarkoita sitä, että naisen tulisi sietää miehen perseilyä. Nainen voi aina ottaa lapset ja lähteä. 

Ilman tuloja?

Eipä ole niin helppoa, vaikka olisi tulotkin. Yhteishuoltajuuden takia minu on pakko asua Helsingissä kalliiden asumiskustannusten maksajana. Ei mitenkään yksinkertaista olla taloudellisesti riippuvainen. Mitään elareita et saa ennen kuin on viralliset sopimukset ja siihen voi mennä vuosia. Vuosia maksat kaiken omasta pussistasi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset uupuvat, koska kotitöiden lisäksi he hoitavat myös oman päivätyönsä. Maissa, jossa tasa-arvo ei ole yhtä pitkälle edistynyttä, naiset jäävät tyypillisesti kotiäideiksi.

Mikäs siinä on kotia ja lapsia hoidellessa, kun ei tarvitse käydä töissä kodin ulkopuolella.

Niin. Kiinnostaako se tasa-arvo vielä?

Mm. Saksassa on oiva kombinaatio, jossa äideillä on oikeasti taloudenkin puolesta mahdollisuus olla kotiäitinä tai mennä töihin, koska on perheverotus. Ja naisen mennessä töihin on mahdollisuus minijob:eihin (10h vko ja palkka 450€ käteen) tai kokopäivätyöhön, jolloin veroluokat perheessä voi sovitelle sen mukaan.

Mun alalla minijob on 6h vikko

Sotaleskityylisestä uhriutuja-suorittajakulttuurista, kun osaisi luopua, niin otsasuonikin sykkisi vähemmän raivokkaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset uupuvat, koska kotitöiden lisäksi he hoitavat myös oman päivätyönsä. Maissa, jossa tasa-arvo ei ole yhtä pitkälle edistynyttä, naiset jäävät tyypillisesti kotiäideiksi.

Mikäs siinä on kotia ja lapsia hoidellessa, kun ei tarvitse käydä töissä kodin ulkopuolella.

Niin. Kiinnostaako se tasa-arvo vielä?

Mm. Saksassa on oiva kombinaatio, jossa äideillä on oikeasti taloudenkin puolesta mahdollisuus olla kotiäitinä tai mennä töihin, koska on perheverotus. Ja naisen mennessä töihin on mahdollisuus minijob:eihin (10h vko ja palkka 450€ käteen) tai kokopäivätyöhön, jolloin veroluokat perheessä voi sovitelle sen mukaan.

Kertyykö naiselle kuitenkin eläkettä kokopäivätyön mukaan? Tai jos eroavat, maksaako mies naisen elatuksen loppuelämän ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset uupuvat, koska miehen tekemät kotityöt eivät heille kelpaa. Jos mies tyhjentää astianpesukoneen, niin astiat ovat väärissä kaapeissa, mikä naisen maailmassa on täydellinen katastrofi. Jos laittaa lapselle valmiiksi perunamuusia lautaselle, niin se on laitettu väärään kohtaan lautasta. Joka s******n asia, jonka mies tekee kotona on aina väärin. Naisen mielestä asioiden tekemiseen on aina vain yksi ja ainoa oikea tapa ja se on - yllätys, yllätys - juuri se hänen tapansa. Ja ikinä nainen ei voi pitää tätä oikeaa tapaa omana tietonaan, vaan räväkkänä naisena se täytyy tietenkin kovaäänisesti julistaa. Sitten naiset ihmettelevät, jos mies ei osallistu enempää kotitöiden tekemiseen.

Muuten ehkä olen samaa mieltä, mutta jos tavaroille on paikat kaapissa niin miksi mies ei opi laittamaan niitä oikeille paikoille? Mikään ei vituta niin kuin kädet taikainassa käydä kaikki kaapit läpi kun mittamukit ei ole yhdessäkään niistä kolmesta oikeasta paikasta (tiskikone, kuivauskaappi tai se laatikko jossa ne säilytetään).

Toinen on mun työkalulaatikko. Toin yhteiseen kotiin vasaran, ruuvimeisseleitä, jakareita, pihtejä, hiton hyvät sivuleikkurit... yksikään ei ikinä ole mun työkaluboksissa kun sitä etsin. Mikäs siinä jos lainaa, mutta palauttaisi paikalleen eikä keksi aina vaan uusia paikkoja mihin toisen tavaroita voi säilöä.

No ratkaisin asian työntämällä työkalulaatikkoni omaan vaatekaappiini ja sijoitin myös 12-vuotiaasta asti huolehtimani hyvät kynsisakset siihen laatikkoon :) Seuraavaksi ostan oman akkukoneen, yhdessä sellainen ostettiin, mutta jos sitä tarvitsen niin mun mielikuvitus ei riitä löytämään sitä, autotallin työkaluhyllykkö (miehen itsensä perustama ja järjestämä) ei useinkaan ole se paikka jossa sitä säilytetään, mutta voihan se joskus olla sielläkin.

Meillä ihmettelin pari vuotta täysin samaa, ja samaten sitä työnjälkeä. Lopulta tämä sankari paljasti, että hän tekee tahallaan huonosti, ettei tarvitse enää ollenkaan tehdä. Mies on ex, koska hän ei kunnioittanut minua muissakaan asioissa piiruakaan. 

Sama tilanne: teki tahallaan huonosti, sitten totesti ettei tee "kun ei kelpaa". Ja on ex.

Toinen taktiikka oli viivyttely: mennä paskalle tms. vessaan lähtötilanteissa (useampi lapsi) ja tulla sieltä, kun lähtökiire ohi. Koska paskalla käynti on perusoikeus, ja ilmeisesti ei yhtään ennakoitavaissa. Tämä oli tosi tuskainen tilanne silloin, kun oli vain 1 wc ja ex varasi sen aina pakopaikakseen.

Meillä kotityöt ja talous jaetaan aika lailla puoliksi. Mutta siihen arjen organisointiin ja aikatauluttamiseen mies ei kykene. Joudun huolehtimaan lasten ruokailuajat, nukkumaanmenoajat, harrastuksiin ilmoittautumiset ja niiden aikatauluttamiset, omien lasten ja kavereidensa syntymäpäivät, suurin piirtein ulkoilutkin. Olen testannut, etten kellota. Tulos on se että mies katsoisi lasten kanssa televisiota 247 ja hermostuu kun nälkäiset ja tylsistyneet pienet lapset alkavat riehua.

Tavallaan koko elämän aikataulutus on naisen vastuulla. Se että joudut muistamaan koko ajan aivan perustarpeista lähtien asiat, on se mikä uuvuttaa. Tähän liittyy myös lomien suunnittelu, matkatavaroiden pakkaaminen (mies pakkaa vain omansa). Samoin kodin siivouksen aikataulutus tai pihan hoitaminen. Aivan tavalliset asiat on aina naisen käynnistettävä tai niitä ei tapahdu lainkaan. Tähän väsyy ja kyllästyy. Mieskin väsyy ja kyllästyy, koska ei saa vain maata ja kasvattaa vatsaa. Silti hän itse halusi vaimon, lapset ja omakotitalon. Nyt odotellaan, että lapset kasvaa aikuisiksi ja voidaan erota. Näin se rakkaus tapetaan.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat ottaneet miesten hommia ja roolia saavuttaakseen tasa-arvoa (kouluttautuminen, työelämä, tienaaminen) mutta miehet eivät ole ottaneet kontolleen niitä tavallisesti naiselle miellettyjä hommia (koti ja perhe) joten suomalaisen naisen niskoilla on molemmat roolit. Aito tasa-arvo toteutuu vielä harvassa perheessä.

Mutta kun tämä ei pidä paikkansa! Miehet tekee paljonkin kotitöitä ja hoitaa ja kuskaa lapsiaan. Sen sijaan naiset eivät ole omaksuneet ns. perinteisiä miesten huolto-, korjaus- ja kunnossapitohommia.

Miksi valehtelette ja mitä siitä saatte?

Monta kertaa on täälläkin kysytty montako perhettä tunnette, jossa ei jaeta vastuuta. Yksikään ei ole osannut vastata.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat ottaneet miesten hommia ja roolia saavuttaakseen tasa-arvoa (kouluttautuminen, työelämä, tienaaminen) mutta miehet eivät ole ottaneet kontolleen niitä tavallisesti naiselle miellettyjä hommia (koti ja perhe) joten suomalaisen naisen niskoilla on molemmat roolit. Aito tasa-arvo toteutuu vielä harvassa perheessä.

Asia on kylläkin tilastollisesti päinvastoin: miehet tekevät jatkuvasti entistä enemmän naisille miellettyjä hommia (+ enemmän ansiotyötä) ja naiset jättävät mieluusti miehille mielletyt työt edelleen miehille. Jokainen voi tarkistaa asian. Ja näiden faktojen alapeukuttamisen syitä kannattaa myös pohtia: miksi minua ahdistaa totuus.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat ottaneet miesten hommia ja roolia saavuttaakseen tasa-arvoa (kouluttautuminen, työelämä, tienaaminen) mutta miehet eivät ole ottaneet kontolleen niitä tavallisesti naiselle miellettyjä hommia (koti ja perhe) joten suomalaisen naisen niskoilla on molemmat roolit. Aito tasa-arvo toteutuu vielä harvassa perheessä.

Ai, yleisemmin näkee, että on miesten työt ja yhteiset työt. yhteiset työt jaetaan puoliksi ja mies hoitaa miesten työt. Onneksi niitä on vähemmän kerrostaloissa, mutta omakotitaloissa alkaa jo olla.

Usein näen miesten hoitavan talouden hommista 60% ja nainen valittaa asiasta koko ajan. Meilläkin vaimo kävi kaupassa, minä siivosin 150 neliöisen omakotitalon sillä aikaa, sitten laitoin viikon ruoat ja 6 tuntia tein pihatöitä. Rouva kävi kahdesti kävelyllä, laittoi yhden pyykki koneellisen ja selitti, etten minä tee mitään. Lapset alkoi sitten asiaa naureskelemaan, niin nyt on emäntä vihainen ja minulle tietysti. Varmaan omasta mielestään tekee 80% hommista, mutta jos lasketaan, niin jää alle 30%. Hyvä näissä tutkimuksissa on se, että kysytään vain toisen osapuolen mielipide ja se on sitten fakta, jota toitotetaan. Vähän samaa kuin toi naisen euro on 80 tms senttiä juttu.

Ja ennen kuin ehditte kommentoimaan, niin joo, on eukko menossa kierrätykseen, en vaan jaksa katella koko aikaista laiskottelua ja vinkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat ottaneet miesten hommia ja roolia saavuttaakseen tasa-arvoa (kouluttautuminen, työelämä, tienaaminen) mutta miehet eivät ole ottaneet kontolleen niitä tavallisesti naiselle miellettyjä hommia (koti ja perhe) joten suomalaisen naisen niskoilla on molemmat roolit. Aito tasa-arvo toteutuu vielä harvassa perheessä.

Asia on kylläkin tilastollisesti päinvastoin: miehet tekevät jatkuvasti entistä enemmän naisille miellettyjä hommia (+ enemmän ansiotyötä) ja naiset jättävät mieluusti miehille mielletyt työt edelleen miehille. Jokainen voi tarkistaa asian. Ja näiden faktojen alapeukuttamisen syitä kannattaa myös pohtia: miksi minua ahdistaa totuus.

Naiset tekevät silti tutkimusten mukaan enemmän kotitöitä. Huomattavasti enemmän.

Sen lisäksi naiset hoitavat tutkitusti pääosin lasten kouluasiat ja juoksevat neuvolassa yms nuhdeltavina ja kytättävinä, koko lailla aina he.

Kaikki paine kohdistetaan myös naisiin, niin päivähoidossa kuin koulussakin ja sosiaalisissa ympyröissä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset uupuvat, koska kotitöiden lisäksi he hoitavat myös oman päivätyönsä. Maissa, jossa tasa-arvo ei ole yhtä pitkälle edistynyttä, naiset jäävät tyypillisesti kotiäideiksi.

Mikäs siinä on kotia ja lapsia hoidellessa, kun ei tarvitse käydä töissä kodin ulkopuolella.

Eikö tasa-arvo ole niin edistynyttä maissa, joissa on tyypillistä jäädä kotiäidiksi? Ehkä, mutta en saksalaisena näe, mikä kotiäitiydestä tekee ei-tasa-arvoisen? Vaikka olin vain muutaman vuoden kotiäiti, oli ainoa ero Suomeen se, että täällä minä pystyin jäämään kotiin, Suomessa en niin helposti.

a. meillä oli siihen varaa (perheverotus)

b. minulla oli valinnanvapaus eikä kotiäitiyttä paheksittu

c. kotona tehtävää työtä arvostettiin yhteiskunnassa, en myös ollut mikään yhteiskunnan elätti, lapsilisät olivat ainoat tuet

Nuoremman lapsen kohdalla päädyin kuitenkin laittamaan jo 2-vuotiaana päiväkotiin saamani työpaikan vuoksi, koska sekin vaihtoehto oli mahdollinen. Varhaiskasvatus on hyvää eikä maksa enempää kuin Suomessakaan. Olisin voinut vielä alle 1-vuotiaankin hoitoon mutta en halunnut. Suurin osa äideistä näyttää haluavan olla ainakin muutaman vuoden kotona. Mutta nyös osa isistä. Meidän ystäväpiirissä on 3 koti-isää. Kaikki korkeakoulutettuja. Heidän lapsille järjestyisi helposti pk-paikka. Mutta siitä se ei näytä olevan kiinni vaan omista (arvo)valinnousta. Pidän yhteiskunnasta, jossa on vapaus valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille kotityöt ovat tärkeitä asioita kun taas miehille ne ei ole, tämä näkyy esimerkiksi kodin siisteys vaatimuksissa.

Sitä en tiedä onko tämä biologiaa vai ei mutta näin se tuntuu olevan kaikkialla maailmassa.

Lasten hoitaminen myös kaikkialla maailmassa on naisten vastuulla pääosin eli kai siihen liittyy myös biologia jollakin tapaa?

Miksi miesten pitäisi tehdä enemmän kotitöitä, miksi naiset eivät voisi laskea omaa vaatimustasoaan kotitöistä?

Monet naiset jopa myöntää olevansa siivoushulluja.

On tosiaan aika surkuhupaisaa puhua tasa-arvosta ja tasa-arvoisesta työnjaosta, jos jaettavien töiden sisältö ja määrä on yksipuolisesti saneltu kumppanin toimesta.

Minulle on esimerkiksi tärkeää, että perheemme yhteisessä käytössä oleva auto on aina siisti ja pesty. Vaimoani automme kunto ei kuitenkaan voisi vähempää kiinnostaa, ja hän ei halua sen kunnossapitoon osallistua millään tavoin. Sen sijaan hänelle on erittäin tärkeää, että kodissamme imuroidaan ja siivotaan vähintään kahdesti viikossa. Tähän hän myös odottaa minun osallistuvan 50/50 panostuksella. Itselleni riittäisi yksi kerta viikossa, mutta vaimoni mielestä olen itsekäs ja laiska vapaa-matkustaja.

Tasa-arvoista työnjakoa koskien arjen metatöitä eikö niin?

Voisit ehkä muuttaa sinne autoon asumaan? Miten voit verrata kulkuvälinettä ja asuntoa?

Monesti on pakko priorisoida. Jos kämppä on ihan paskassa, niin silloin kannattaa aloittaa sen siivouksesta ja kiillotella auton ovenkahvoja sitten sen jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset uupuvat, koska kotitöiden lisäksi he hoitavat myös oman päivätyönsä. Maissa, jossa tasa-arvo ei ole yhtä pitkälle edistynyttä, naiset jäävät tyypillisesti kotiäideiksi.

Mikäs siinä on kotia ja lapsia hoidellessa, kun ei tarvitse käydä töissä kodin ulkopuolella.

Eikö tasa-arvo ole niin edistynyttä maissa, joissa on tyypillistä jäädä kotiäidiksi? Ehkä, mutta en saksalaisena näe, mikä kotiäitiydestä tekee ei-tasa-arvoisen? Vaikka olin vain muutaman vuoden kotiäiti, oli ainoa ero Suomeen se, että täällä minä pystyin jäämään kotiin, Suomessa en niin helposti.

a. meillä oli siihen varaa (perheverotus)

b. minulla oli valinnanvapaus eikä kotiäitiyttä paheksittu

c. kotona tehtävää työtä arvostettiin yhteiskunnassa, en myös ollut mikään yhteiskunnan elätti, lapsilisät olivat ainoat tuet

Nuoremman lapsen kohdalla päädyin kuitenkin laittamaan jo 2-vuotiaana päiväkotiin saamani työpaikan vuoksi, koska sekin vaihtoehto oli mahdollinen. Varhaiskasvatus on hyvää eikä maksa enempää kuin Suomessakaan. Olisin voinut vielä alle 1-vuotiaankin hoitoon mutta en halunnut. Suurin osa äideistä näyttää haluavan olla ainakin muutaman vuoden kotona. Mutta nyös osa isistä. Meidän ystäväpiirissä on 3 koti-isää. Kaikki korkeakoulutettuja. Heidän lapsille järjestyisi helposti pk-paikka. Mutta siitä se ei näytä olevan kiinni vaan omista (arvo)valinnousta. Pidän yhteiskunnasta, jossa on vapaus valita.

Minusta on hassua että tää keskustelu junnaa tuossa vauva-ajassa kun eihän se ole kuin pieni murto-osa siitä vanhemmuudesta. Helpoin osa itse asiassa.