Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Tasa-arvo ei Suomessa ulotu koteihin, naiset uupuvat
11.04.2022 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008727747.html
Tutkimus paljastaa yllättävän paradoksin: Suomessa äidit ovat uupuneempia kuin heikomman tasa-arvon maissa
Kommentit (2041)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa kotityöt pitäisi mennä 50 - 50 molemmille. Tällainen parisuhde toimii. Kukaan ei uuvu kun kaikki panostavat. Tämä on tietenkin harvinaisuutta. Tietysti jos mies tienaa paljon enemmän kuin nainen, mies voisi maksaa vaikka siivouksesta ulkopuoliselle koska ei itse osallistu siivoukseen, hyväpalkkaiset miehet ovat usein töissä eivätkä kotona.
Paljon olennaisempaa on kotitöiden määrä, ei jakauma. Jos mies haluaa, että kotitöitä tehdään viikossa 3 tuntia ja nainen 10 tuntia, niin koskaan ei päästä yksimielisyyteen kotitöiden jakaumasta.
Tässä on koko jutun ydin ja vinkki naisille. Jos mies tekee kotitöitä päivässä 30 min, niin tee nainen myös kotitöitä se 30 min. Loput jää sitten tekemättä.
Niin, no. Minä teen 30min aikana enemmän kotihommia, kuin mies. Kuitenkin on pakollisia juttuja, mitkä päivän aikana pitää vain tehdä. Jätetäänkö puolet astioista laittamatta koneeseen, kun 30min tuli täyteen? Vai täytettäisiinkö se kone nyt kuitenkin täyteen, vaikka siihen menisi yli 30min?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tienaan pari tonnia enemmän kuin vaimoni. Koska tuon perheelleni enemmän rahaa, odotan että vaimo tekee enemmän kotitöitä.
Ymmärrätkö että se pienempituloinen vaimo ei saa vuorokauteen silti enempää tunteja? Useimmat tekee 40h viikko ja toinen saa 2t ja toinen 5t, onko reilua että pientnpituloinen hoitaa myös kaikki kotityöt? NO EI OLE.
Sitten parempituloinen vain pitää erotuksen itsellään.
Vaikka sitten niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen naisjohtaja (nyt koronasaikulla) ja luin saman tutkimuksen. Ja tavallaan se on totta. Mulla on miehen vastuut (vaikka siis mulla on se mies) ja naisen vastuut. Olen se perheen pää, teen päätökset, tuon eniten rahaa taloon eli toimeentulo-taakka on suurempi minulla, ja silti hoidan enimmät lasten asiat, vaatteet, oikomishoidot ja kaverisynttärit.
Ihan rehellisesti sanoen miehelläni on helppoa ja lupsakkaa muhun verrattuna. Kyllä hän siis lapsia hoitaa, paljonkin, mutta ei osaa ollenkan ”valmistella” mitään, siis vaikka kevätulkovaatteiden hankinta lapsille tai kaverisynttärit jossain.
Välillä mietin että tässä tasa-arvon huumassa naiset on saattaneet vähän ampua itseään jalkaan.
Mitä tasa-arvoa on, että sinä hoidat lasten vaatetukseen, kaverisynttäreihin ja terveydenhuoltoon liittyvät asiat yksin?
Ehkäpä siellä perheessä on paljon muitakin hoidettavia asioita??? Voisko olla??
Ohis
No ite ottaa johtajan roolin myös kotona! Kyynel!
Keskittyisi olemaan äiti ja vaimo, löytäisi mieskin paikkansa.Millä rahalla se nainen oikein elää kotiäitinä koko loppuelämänsä?
Ymmärsit viestini väärin. En tarkoittanut, että pitäisi kotiäidiksi ryhtyä vaan, että jättäisi sen johtajan roolin töihin ja kotona olisi äiti ja vaimo. Näin mieskin löytäisi paikkansa siellä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen naisjohtaja (nyt koronasaikulla) ja luin saman tutkimuksen. Ja tavallaan se on totta. Mulla on miehen vastuut (vaikka siis mulla on se mies) ja naisen vastuut. Olen se perheen pää, teen päätökset, tuon eniten rahaa taloon eli toimeentulo-taakka on suurempi minulla, ja silti hoidan enimmät lasten asiat, vaatteet, oikomishoidot ja kaverisynttärit.
Ihan rehellisesti sanoen miehelläni on helppoa ja lupsakkaa muhun verrattuna. Kyllä hän siis lapsia hoitaa, paljonkin, mutta ei osaa ollenkan ”valmistella” mitään, siis vaikka kevätulkovaatteiden hankinta lapsille tai kaverisynttärit jossain.
Välillä mietin että tässä tasa-arvon huumassa naiset on saattaneet vähän ampua itseään jalkaan.
Mitä tasa-arvoa on, että sinä hoidat lasten vaatetukseen, kaverisynttäreihin ja terveydenhuoltoon liittyvät asiat yksin?
Ehkäpä siellä perheessä on paljon muitakin hoidettavia asioita??? Voisko olla??
Ohis
No ite ottaa johtajan roolin myös kotona! Kyynel!
Keskittyisi olemaan äiti ja vaimo, löytäisi mieskin paikkansa.Millä rahalla se nainen oikein elää kotiäitinä koko loppuelämänsä?
Ymmärsit viestini väärin. En tarkoittanut, että pitäisi kotiäidiksi ryhtyä vaan, että jättäisi sen johtajan roolin töihin ja kotona olisi äiti ja vaimo. Näin mieskin löytäisi paikkansa siellä kotona.
Äitinä oleminen on johtajan työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset uupuvat, koska miehen tekemät kotityöt eivät heille kelpaa. Jos mies tyhjentää astianpesukoneen, niin astiat ovat väärissä kaapeissa, mikä naisen maailmassa on täydellinen katastrofi. Jos laittaa lapselle valmiiksi perunamuusia lautaselle, niin se on laitettu väärään kohtaan lautasta. Joka s******n asia, jonka mies tekee kotona on aina väärin. Naisen mielestä asioiden tekemiseen on aina vain yksi ja ainoa oikea tapa ja se on - yllätys, yllätys - juuri se hänen tapansa. Ja ikinä nainen ei voi pitää tätä oikeaa tapaa omana tietonaan, vaan räväkkänä naisena se täytyy tietenkin kovaäänisesti julistaa. Sitten naiset ihmettelevät, jos mies ei osallistu enempää kotitöiden tekemiseen.
Muuten ehkä olen samaa mieltä, mutta jos tavaroille on paikat kaapissa niin miksi mies ei opi laittamaan niitä oikeille paikoille? Mikään ei vituta niin kuin kädet taikainassa käydä kaikki kaapit läpi kun mittamukit ei ole yhdessäkään niistä kolmesta oikeasta paikasta (tiskikone, kuivauskaappi tai se laatikko jossa ne säilytetään).
Toinen on mun työkalulaatikko. Toin yhteiseen kotiin vasaran, ruuvimeisseleitä, jakareita, pihtejä, hiton hyvät sivuleikkurit... yksikään ei ikinä ole mun työkaluboksissa kun sitä etsin. Mikäs siinä jos lainaa, mutta palauttaisi paikalleen eikä keksi aina vaan uusia paikkoja mihin toisen tavaroita voi säilöä.
No ratkaisin asian työntämällä työkalulaatikkoni omaan vaatekaappiini ja sijoitin myös 12-vuotiaasta asti huolehtimani hyvät kynsisakset siihen laatikkoon :) Seuraavaksi ostan oman akkukoneen, yhdessä sellainen ostettiin, mutta jos sitä tarvitsen niin mun mielikuvitus ei riitä löytämään sitä, autotallin työkaluhyllykkö (miehen itsensä perustama ja järjestämä) ei useinkaan ole se paikka jossa sitä säilytetään, mutta voihan se joskus olla sielläkin.
Onneksi meillä mies muistaa mihin mikäkin kuuluu.
Itse olen järjestelmällinen leipoja, otan kaiken tarvittavan esiin. Toki käytän yleiskonetta, kädet ei kestä taikinan vaivaamista käsin.
On leipojan oma vika, kun jotain unohtaa. Opettele järjestelmällisyys. Kunnioita miestäsi.Tykkäätkö sinä oikeasti romuta kaikki kaapit läpi kun rupeat leipomaan, että löydät tarvitsemasi? Pistäpä joskus joku miehen tarvitsema kapine ihan eri paikkaan missä säilytätte sitä ja tule sitten kertomaan, miten hyvällä tuulella mies on etsiessään sitä.
No minun ei tarvitse. Meillä on arvomaailma jossa kunnioitamme toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen naisjohtaja (nyt koronasaikulla) ja luin saman tutkimuksen. Ja tavallaan se on totta. Mulla on miehen vastuut (vaikka siis mulla on se mies) ja naisen vastuut. Olen se perheen pää, teen päätökset, tuon eniten rahaa taloon eli toimeentulo-taakka on suurempi minulla, ja silti hoidan enimmät lasten asiat, vaatteet, oikomishoidot ja kaverisynttärit.
Ihan rehellisesti sanoen miehelläni on helppoa ja lupsakkaa muhun verrattuna. Kyllä hän siis lapsia hoitaa, paljonkin, mutta ei osaa ollenkan ”valmistella” mitään, siis vaikka kevätulkovaatteiden hankinta lapsille tai kaverisynttärit jossain.
Välillä mietin että tässä tasa-arvon huumassa naiset on saattaneet vähän ampua itseään jalkaan.
Mitä tasa-arvoa on, että sinä hoidat lasten vaatetukseen, kaverisynttäreihin ja terveydenhuoltoon liittyvät asiat yksin?
Ehkäpä siellä perheessä on paljon muitakin hoidettavia asioita??? Voisko olla??
Ohis
No ite ottaa johtajan roolin myös kotona! Kyynel!
Keskittyisi olemaan äiti ja vaimo, löytäisi mieskin paikkansa.Millä rahalla se nainen oikein elää kotiäitinä koko loppuelämänsä?
Ymmärsit viestini väärin. En tarkoittanut, että pitäisi kotiäidiksi ryhtyä vaan, että jättäisi sen johtajan roolin töihin ja kotona olisi äiti ja vaimo. Näin mieskin löytäisi paikkansa siellä kotona.
Kerro ensin, mitä tarkoittaa "nainen olisi kotona äiti ja vaimo"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset uupuvat, koska miehen tekemät kotityöt eivät heille kelpaa. Jos mies tyhjentää astianpesukoneen, niin astiat ovat väärissä kaapeissa, mikä naisen maailmassa on täydellinen katastrofi. Jos laittaa lapselle valmiiksi perunamuusia lautaselle, niin se on laitettu väärään kohtaan lautasta. Joka s******n asia, jonka mies tekee kotona on aina väärin. Naisen mielestä asioiden tekemiseen on aina vain yksi ja ainoa oikea tapa ja se on - yllätys, yllätys - juuri se hänen tapansa. Ja ikinä nainen ei voi pitää tätä oikeaa tapaa omana tietonaan, vaan räväkkänä naisena se täytyy tietenkin kovaäänisesti julistaa. Sitten naiset ihmettelevät, jos mies ei osallistu enempää kotitöiden tekemiseen.
Muuten ehkä olen samaa mieltä, mutta jos tavaroille on paikat kaapissa niin miksi mies ei opi laittamaan niitä oikeille paikoille? Mikään ei vituta niin kuin kädet taikainassa käydä kaikki kaapit läpi kun mittamukit ei ole yhdessäkään niistä kolmesta oikeasta paikasta (tiskikone, kuivauskaappi tai se laatikko jossa ne säilytetään).
Toinen on mun työkalulaatikko. Toin yhteiseen kotiin vasaran, ruuvimeisseleitä, jakareita, pihtejä, hiton hyvät sivuleikkurit... yksikään ei ikinä ole mun työkaluboksissa kun sitä etsin. Mikäs siinä jos lainaa, mutta palauttaisi paikalleen eikä keksi aina vaan uusia paikkoja mihin toisen tavaroita voi säilöä.
No ratkaisin asian työntämällä työkalulaatikkoni omaan vaatekaappiini ja sijoitin myös 12-vuotiaasta asti huolehtimani hyvät kynsisakset siihen laatikkoon :) Seuraavaksi ostan oman akkukoneen, yhdessä sellainen ostettiin, mutta jos sitä tarvitsen niin mun mielikuvitus ei riitä löytämään sitä, autotallin työkaluhyllykkö (miehen itsensä perustama ja järjestämä) ei useinkaan ole se paikka jossa sitä säilytetään, mutta voihan se joskus olla sielläkin.
Onneksi meillä mies muistaa mihin mikäkin kuuluu.
Itse olen järjestelmällinen leipoja, otan kaiken tarvittavan esiin. Toki käytän yleiskonetta, kädet ei kestä taikinan vaivaamista käsin.
On leipojan oma vika, kun jotain unohtaa. Opettele järjestelmällisyys. Kunnioita miestäsi.Tykkäätkö sinä oikeasti romuta kaikki kaapit läpi kun rupeat leipomaan, että löydät tarvitsemasi? Pistäpä joskus joku miehen tarvitsema kapine ihan eri paikkaan missä säilytätte sitä ja tule sitten kertomaan, miten hyvällä tuulella mies on etsiessään sitä.
No minun ei tarvitse. Meillä on arvomaailma jossa kunnioitamme toisiamme.
Eli miehesi laittaa kaikki tavarat käytön jälkeen paikoilleen kuten sinäkin. Eihän teillä ole sitten asian suhteen mitään ongelmaa, joten turhaan tulit keulimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivista työaikaa ei toki tarvita, mutta kai olet tietoinen, ettei pesukonetta saa jättää yksin päälle? Pyykkiä täytyy siis pestä sellaisena iltana, kun joku on kotona. Lapsiperheessä tämä voi olla joskus haastavaa. Ja täällähän yleensä miehet on sitä mieltä, että lapset ei juuri vaatteita tarvitse eli nopeasti ne loppuu, jos pyykkiä ei pese (ja pienet lapset tarvitsee päivittäin puhtaat vaatteet).
Juu voit istua kaksi tuntia tuijottamassa pesukonetta, ettei se vaan tee mitään erikoista. Edelleen kotona kaksi lasta 11 ja 13v. joten lapsiperhearki tuttua. Hyvin ongelmitta löytynyt aikaa pestä pyykkiäkin, joskus ennen illan treeneja, joskus niiden jälkeen. Vielä ei ole sattunut, että lapsi tulisi aamulla kertomaan ettei hänellä ole puhtaita vaatteita.
Joo tää pyykinpesukin on joillekin ihan järjettömän iso, elämää suurempi, asia. Omassa lähipiirissäkin yhden (1) leikki-ikäisen lapsen äiti järjestää elämänsä aikataulut sen mukaan, miten pyykit voi pestä.
Meillä 3 urheilevaa lasta, treenejä yhteensä reilusti yli 10/vko + kisakamppeet, joten pyykkiä tulee ihan huolella. Vielä sellaista mikä täytyy erikseen pestä tietyllä tavalla vähän kamppeesta riippuen.
+ tietty me tarvitaan ihan arjessa kaikki 5 hlöä puhtaita vaatteita/pyyhkeitä/lakanoita yms. mitä milloinkin.
Välillä on suuria vaikeuksia ymmärtää, mikä hemmetin ongelma siinä on kolmen hengen peruspyykit pestä.
Ja varmasti tuo äiti on minua uupuneempi, en sitä epäile yhtään. Mutta mistä se kertoo? Minä teen taatusti enemmän, eli työn määrä ei ole tässä ratkaisevaa.
No, kyllä tuo tuottaa itsellekkin välillä päänvaivaa. Jos asuisin omakotitalossa, ajastaisin pyykkikoneen aina pesemään siten, että aamulla olisi herätessä puhtaat pyykin laitettavaksi kuivumaan ja voisin pyörittää konetta vaikka joka toinen päivä tarvittaessa. Mutta kerrostalossa pitää ottaa huomioon hiljaisuusaika. Uusissa koneissa on aika pitkät pesuajat (perus puuvillapesu kestää omassa koneessa yli 3h, jos täyden koneellisen haluaa pestä) eikä viikonloppunakaan loppujen lopuksi ehdi pyörittää kovin montaa koneellista. Ja vaikka ehtisikin, kerrostaloasunnossa ei riitä tila saada niitä kaikkia kuivumaan kerralla. Että kyllä minä välillä joudun miettimään missä välissä ehdin pyykkiä pestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen naisjohtaja (nyt koronasaikulla) ja luin saman tutkimuksen. Ja tavallaan se on totta. Mulla on miehen vastuut (vaikka siis mulla on se mies) ja naisen vastuut. Olen se perheen pää, teen päätökset, tuon eniten rahaa taloon eli toimeentulo-taakka on suurempi minulla, ja silti hoidan enimmät lasten asiat, vaatteet, oikomishoidot ja kaverisynttärit.
Ihan rehellisesti sanoen miehelläni on helppoa ja lupsakkaa muhun verrattuna. Kyllä hän siis lapsia hoitaa, paljonkin, mutta ei osaa ollenkan ”valmistella” mitään, siis vaikka kevätulkovaatteiden hankinta lapsille tai kaverisynttärit jossain.
Välillä mietin että tässä tasa-arvon huumassa naiset on saattaneet vähän ampua itseään jalkaan.
Mitä tasa-arvoa on, että sinä hoidat lasten vaatetukseen, kaverisynttäreihin ja terveydenhuoltoon liittyvät asiat yksin?
Ehkäpä siellä perheessä on paljon muitakin hoidettavia asioita??? Voisko olla??
Ohis
No ite ottaa johtajan roolin myös kotona! Kyynel!
Keskittyisi olemaan äiti ja vaimo, löytäisi mieskin paikkansa.Millä rahalla se nainen oikein elää kotiäitinä koko loppuelämänsä?
Ymmärsit viestini väärin. En tarkoittanut, että pitäisi kotiäidiksi ryhtyä vaan, että jättäisi sen johtajan roolin töihin ja kotona olisi äiti ja vaimo. Näin mieskin löytäisi paikkansa siellä kotona.
Kerro ensin, mitä tarkoittaa "nainen olisi kotona äiti ja vaimo"?
Tämä johtaja nainen haalii johtajan työt myös kotona eli nuo mitä on maininnut. Tyrannisoi miestä ja mies vain alistuu. Uskon vahvasti, että mies tekisi näitä asioita, jakaisi vastuuta, mutta tuo johtaja nainen estää omalla auktoriteetillaan. Johtaja nainen UHRIUTUU.
Jättäisi nyt vaan sen johtajan roolin sinne töihin ja keskittyisi siellä kotona olemaan äiti ja vaimo. Näin löytäisi mieskin paikkansa siellä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset uupuvat, koska miehen tekemät kotityöt eivät heille kelpaa. Jos mies tyhjentää astianpesukoneen, niin astiat ovat väärissä kaapeissa, mikä naisen maailmassa on täydellinen katastrofi. Jos laittaa lapselle valmiiksi perunamuusia lautaselle, niin se on laitettu väärään kohtaan lautasta. Joka s******n asia, jonka mies tekee kotona on aina väärin. Naisen mielestä asioiden tekemiseen on aina vain yksi ja ainoa oikea tapa ja se on - yllätys, yllätys - juuri se hänen tapansa. Ja ikinä nainen ei voi pitää tätä oikeaa tapaa omana tietonaan, vaan räväkkänä naisena se täytyy tietenkin kovaäänisesti julistaa. Sitten naiset ihmettelevät, jos mies ei osallistu enempää kotitöiden tekemiseen.
Muuten ehkä olen samaa mieltä, mutta jos tavaroille on paikat kaapissa niin miksi mies ei opi laittamaan niitä oikeille paikoille? Mikään ei vituta niin kuin kädet taikainassa käydä kaikki kaapit läpi kun mittamukit ei ole yhdessäkään niistä kolmesta oikeasta paikasta (tiskikone, kuivauskaappi tai se laatikko jossa ne säilytetään).
Toinen on mun työkalulaatikko. Toin yhteiseen kotiin vasaran, ruuvimeisseleitä, jakareita, pihtejä, hiton hyvät sivuleikkurit... yksikään ei ikinä ole mun työkaluboksissa kun sitä etsin. Mikäs siinä jos lainaa, mutta palauttaisi paikalleen eikä keksi aina vaan uusia paikkoja mihin toisen tavaroita voi säilöä.
No ratkaisin asian työntämällä työkalulaatikkoni omaan vaatekaappiini ja sijoitin myös 12-vuotiaasta asti huolehtimani hyvät kynsisakset siihen laatikkoon :) Seuraavaksi ostan oman akkukoneen, yhdessä sellainen ostettiin, mutta jos sitä tarvitsen niin mun mielikuvitus ei riitä löytämään sitä, autotallin työkaluhyllykkö (miehen itsensä perustama ja järjestämä) ei useinkaan ole se paikka jossa sitä säilytetään, mutta voihan se joskus olla sielläkin.
Onneksi meillä mies muistaa mihin mikäkin kuuluu.
Itse olen järjestelmällinen leipoja, otan kaiken tarvittavan esiin. Toki käytän yleiskonetta, kädet ei kestä taikinan vaivaamista käsin.
On leipojan oma vika, kun jotain unohtaa. Opettele järjestelmällisyys. Kunnioita miestäsi.Tykkäätkö sinä oikeasti romuta kaikki kaapit läpi kun rupeat leipomaan, että löydät tarvitsemasi? Pistäpä joskus joku miehen tarvitsema kapine ihan eri paikkaan missä säilytätte sitä ja tule sitten kertomaan, miten hyvällä tuulella mies on etsiessään sitä.
No minun ei tarvitse. Meillä on arvomaailma jossa kunnioitamme toisiamme.
Eli miehesi laittaa kaikki tavarat käytön jälkeen paikoilleen kuten sinäkin. Eihän teillä ole sitten asian suhteen mitään ongelmaa, joten turhaan tulit keulimaan.
No minulle on näitä juttuja lukiessa jäänyt kuva siitä, että kaikkimiehet ovat siippareita. Ajattelin vain kertoa, että minua on onnistanut. Keulin mielelläni jatkossakin 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kiltti mies, joka pyrki tekemään kotitöitä. Hän ei kuitenkaan osannut yhtään olla aloitteellinen. Hän vei roskat, kun laitoin ne oven pieleen ja pyysin viemään. Hän vei lapset treeneihin, kun minä ensin katsoin kamppeet ja missä pitää olla mihin aikaan. Hän kävi kaupassa, kun minä ensin laadin kauppalistan. Jne. ihan kaikessa. Yritin rohkaista omatoimisuuteen, mutta aina sama, odotetaan valmista ja sitten ns. osallistutaan loppusilaukseen apulaisena.
Hän sitten kuoli yllättäen ja olinkin 2 alakoululaisen yh. Rehellisesti yllätyin siitä, että kotityöt yms. eivät tuntuneet enää niin työläiltä. Kun hoidin kaiken itse, kädestä pitäen ohjeistamista ei enää tarvittu.
Nyt lapsetkin ovat jo teinejä ja täysin omatoimisia kaikin puolin.
Mieheni oli niitä, joille äiti teki kaiken eteen vielä aikuisenakin, kun siellä kävimme.
Tuli vain tästä mieleen sellainenkin, että ehkä se vie sukupolven tai pari, ennen kuin todellinen tasa-arvo aidosti sisäistetään. Mieheni sukupolvi (1970-l. synt.) siihen pyrkii, mutta ei aivan onnistunut. Pojalla sen sijaan ei selvästi mitään ongelmaa.
Sori vaan, mut kyllä musta sinä pääsit helpommalla. Kumpi on raskaampaa ja vie aikaa enemmän: ostoslistan laatiminen, vai kaupassa käynti? Roskien nostaminen oven eteen, vai niiden vienti ulos? (Vai sisältyykö tähänki se mahdoton metatyö siitä, että ylipäätään se roskis pitää vaihtaa?) Treenikamat + katsominen missä pitää olla (haloo! Ei sitäkään tarvitse joka kerta erikseen tehdä, jos on ylös kirjoittanut aina kun vuorot ilmestyy.)
Musta tuo meni ihan 50-50 ellet jopa helpommalla päässyt
Ostoslistan laatiminen on raskaampaa, koska se vaatii ensin sen miettimistä, että mitä ruokaa laitetaan seuraavat x päivää, mitä aineksia niihin tarvitaan, mitä niistä aineksista on jo kaapissa, mitkä on loppumassa ja mitä pitää ostaa. Mieluummin itse kävisin valmiin listan kanssa kaupassa. Treenikamojen valmiiksi laittaminen on raskaampaa, kun itse treeneihin vienti.
Kysehän tässä on siitä, kokeeko muistamisen ja suunnittelemisen vai tekemisen raskaammaksi. Teen työkseni ajatus- ja suunnittelutyötä, joten kyllä koen edellä mainituissa asioissa sen itse tekemisen paljon kevyemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivista työaikaa ei toki tarvita, mutta kai olet tietoinen, ettei pesukonetta saa jättää yksin päälle? Pyykkiä täytyy siis pestä sellaisena iltana, kun joku on kotona. Lapsiperheessä tämä voi olla joskus haastavaa. Ja täällähän yleensä miehet on sitä mieltä, että lapset ei juuri vaatteita tarvitse eli nopeasti ne loppuu, jos pyykkiä ei pese (ja pienet lapset tarvitsee päivittäin puhtaat vaatteet).
Juu voit istua kaksi tuntia tuijottamassa pesukonetta, ettei se vaan tee mitään erikoista. Edelleen kotona kaksi lasta 11 ja 13v. joten lapsiperhearki tuttua. Hyvin ongelmitta löytynyt aikaa pestä pyykkiäkin, joskus ennen illan treeneja, joskus niiden jälkeen. Vielä ei ole sattunut, että lapsi tulisi aamulla kertomaan ettei hänellä ole puhtaita vaatteita.
Joo tää pyykinpesukin on joillekin ihan järjettömän iso, elämää suurempi, asia. Omassa lähipiirissäkin yhden (1) leikki-ikäisen lapsen äiti järjestää elämänsä aikataulut sen mukaan, miten pyykit voi pestä.
Meillä 3 urheilevaa lasta, treenejä yhteensä reilusti yli 10/vko + kisakamppeet, joten pyykkiä tulee ihan huolella. Vielä sellaista mikä täytyy erikseen pestä tietyllä tavalla vähän kamppeesta riippuen.
+ tietty me tarvitaan ihan arjessa kaikki 5 hlöä puhtaita vaatteita/pyyhkeitä/lakanoita yms. mitä milloinkin.
Välillä on suuria vaikeuksia ymmärtää, mikä hemmetin ongelma siinä on kolmen hengen peruspyykit pestä.
Ja varmasti tuo äiti on minua uupuneempi, en sitä epäile yhtään. Mutta mistä se kertoo? Minä teen taatusti enemmän, eli työn määrä ei ole tässä ratkaisevaa.
No, kyllä tuo tuottaa itsellekkin välillä päänvaivaa. Jos asuisin omakotitalossa, ajastaisin pyykkikoneen aina pesemään siten, että aamulla olisi herätessä puhtaat pyykin laitettavaksi kuivumaan ja voisin pyörittää konetta vaikka joka toinen päivä tarvittaessa. Mutta kerrostalossa pitää ottaa huomioon hiljaisuusaika. Uusissa koneissa on aika pitkät pesuajat (perus puuvillapesu kestää omassa koneessa yli 3h, jos täyden koneellisen haluaa pestä) eikä viikonloppunakaan loppujen lopuksi ehdi pyörittää kovin montaa koneellista. Ja vaikka ehtisikin, kerrostaloasunnossa ei riitä tila saada niitä kaikkia kuivumaan kerralla. Että kyllä minä välillä joudun miettimään missä välissä ehdin pyykkiä pestä.
Elämä on valintoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivista työaikaa ei toki tarvita, mutta kai olet tietoinen, ettei pesukonetta saa jättää yksin päälle? Pyykkiä täytyy siis pestä sellaisena iltana, kun joku on kotona. Lapsiperheessä tämä voi olla joskus haastavaa. Ja täällähän yleensä miehet on sitä mieltä, että lapset ei juuri vaatteita tarvitse eli nopeasti ne loppuu, jos pyykkiä ei pese (ja pienet lapset tarvitsee päivittäin puhtaat vaatteet).
Juu voit istua kaksi tuntia tuijottamassa pesukonetta, ettei se vaan tee mitään erikoista. Edelleen kotona kaksi lasta 11 ja 13v. joten lapsiperhearki tuttua. Hyvin ongelmitta löytynyt aikaa pestä pyykkiäkin, joskus ennen illan treeneja, joskus niiden jälkeen. Vielä ei ole sattunut, että lapsi tulisi aamulla kertomaan ettei hänellä ole puhtaita vaatteita.
Joo tää pyykinpesukin on joillekin ihan järjettömän iso, elämää suurempi, asia. Omassa lähipiirissäkin yhden (1) leikki-ikäisen lapsen äiti järjestää elämänsä aikataulut sen mukaan, miten pyykit voi pestä.
Meillä 3 urheilevaa lasta, treenejä yhteensä reilusti yli 10/vko + kisakamppeet, joten pyykkiä tulee ihan huolella. Vielä sellaista mikä täytyy erikseen pestä tietyllä tavalla vähän kamppeesta riippuen.
+ tietty me tarvitaan ihan arjessa kaikki 5 hlöä puhtaita vaatteita/pyyhkeitä/lakanoita yms. mitä milloinkin.
Välillä on suuria vaikeuksia ymmärtää, mikä hemmetin ongelma siinä on kolmen hengen peruspyykit pestä.
Ja varmasti tuo äiti on minua uupuneempi, en sitä epäile yhtään. Mutta mistä se kertoo? Minä teen taatusti enemmän, eli työn määrä ei ole tässä ratkaisevaa.
No, kyllä tuo tuottaa itsellekkin välillä päänvaivaa. Jos asuisin omakotitalossa, ajastaisin pyykkikoneen aina pesemään siten, että aamulla olisi herätessä puhtaat pyykin laitettavaksi kuivumaan ja voisin pyörittää konetta vaikka joka toinen päivä tarvittaessa. Mutta kerrostalossa pitää ottaa huomioon hiljaisuusaika. Uusissa koneissa on aika pitkät pesuajat (perus puuvillapesu kestää omassa koneessa yli 3h, jos täyden koneellisen haluaa pestä) eikä viikonloppunakaan loppujen lopuksi ehdi pyörittää kovin montaa koneellista. Ja vaikka ehtisikin, kerrostaloasunnossa ei riitä tila saada niitä kaikkia kuivumaan kerralla. Että kyllä minä välillä joudun miettimään missä välissä ehdin pyykkiä pestä.
Elämä on valintoja
Joo, mutta myös ihmiset ja olosuhteet on erilaisia, eikä paras ratkaisu ole kaikille sama.
Mulla riittää ymmärrys ihmisten erilaisista olosuhteista johtuviin ongelmiin. Riittääkö sulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen naisjohtaja (nyt koronasaikulla) ja luin saman tutkimuksen. Ja tavallaan se on totta. Mulla on miehen vastuut (vaikka siis mulla on se mies) ja naisen vastuut. Olen se perheen pää, teen päätökset, tuon eniten rahaa taloon eli toimeentulo-taakka on suurempi minulla, ja silti hoidan enimmät lasten asiat, vaatteet, oikomishoidot ja kaverisynttärit.
Ihan rehellisesti sanoen miehelläni on helppoa ja lupsakkaa muhun verrattuna. Kyllä hän siis lapsia hoitaa, paljonkin, mutta ei osaa ollenkan ”valmistella” mitään, siis vaikka kevätulkovaatteiden hankinta lapsille tai kaverisynttärit jossain.
Välillä mietin että tässä tasa-arvon huumassa naiset on saattaneet vähän ampua itseään jalkaan.
Mitä tasa-arvoa on, että sinä hoidat lasten vaatetukseen, kaverisynttäreihin ja terveydenhuoltoon liittyvät asiat yksin?
Ehkäpä siellä perheessä on paljon muitakin hoidettavia asioita??? Voisko olla??
Ohis
No ite ottaa johtajan roolin myös kotona! Kyynel!
Keskittyisi olemaan äiti ja vaimo, löytäisi mieskin paikkansa.Millä rahalla se nainen oikein elää kotiäitinä koko loppuelämänsä?
Ymmärsit viestini väärin. En tarkoittanut, että pitäisi kotiäidiksi ryhtyä vaan, että jättäisi sen johtajan roolin töihin ja kotona olisi äiti ja vaimo. Näin mieskin löytäisi paikkansa siellä kotona.
Kerro ensin, mitä tarkoittaa "nainen olisi kotona äiti ja vaimo"?
Tämä johtaja nainen haalii johtajan työt myös kotona eli nuo mitä on maininnut. Tyrannisoi miestä ja mies vain alistuu. Uskon vahvasti, että mies tekisi näitä asioita, jakaisi vastuuta, mutta tuo johtaja nainen estää omalla auktoriteetillaan. Johtaja nainen UHRIUTUU.
Jättäisi nyt vaan sen johtajan roolin sinne töihin ja keskittyisi siellä kotona olemaan äiti ja vaimo. Näin löytäisi mieskin paikkansa siellä kotona.
Lapsiperheessä osa asioista pitää heti heti eikä vähän ajan kuluttua. Jos kaiken jättää siihen hetkeen, kun huvittaa jotain tehdä, siitä kärsivät lapset. Itse uskon, että tuo nainen on antanut miehelle tilaa ja katsonut, miten mies saa hommia tehtyä. Luultavasti mies ei ole osaansa tehnyt, joten naisen on pitänyt ruveta käskyttämään. Silti tilanteen muuttuminen on miehen omissa käsissä, alkaa toimia kuten vastuullinen, perheellinen aikuinen toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa kotityöt pitäisi mennä 50 - 50 molemmille. Tällainen parisuhde toimii. Kukaan ei uuvu kun kaikki panostavat. Tämä on tietenkin harvinaisuutta. Tietysti jos mies tienaa paljon enemmän kuin nainen, mies voisi maksaa vaikka siivouksesta ulkopuoliselle koska ei itse osallistu siivoukseen, hyväpalkkaiset miehet ovat usein töissä eivätkä kotona.
Paljon olennaisempaa on kotitöiden määrä, ei jakauma. Jos mies haluaa, että kotitöitä tehdään viikossa 3 tuntia ja nainen 10 tuntia, niin koskaan ei päästä yksimielisyyteen kotitöiden jakaumasta.
Tässä on koko jutun ydin ja vinkki naisille. Jos mies tekee kotitöitä päivässä 30 min, niin tee nainen myös kotitöitä se 30 min. Loput jää sitten tekemättä.
Niin, no. Minä teen 30min aikana enemmän kotihommia, kuin mies. Kuitenkin on pakollisia juttuja, mitkä päivän aikana pitää vain tehdä. Jätetäänkö puolet astioista laittamatta koneeseen, kun 30min tuli täyteen? Vai täytettäisiinkö se kone nyt kuitenkin täyteen, vaikka siihen menisi yli 30min?
Insta ja womansplainaus eivät edelleenkään ole kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavinta tässä on se, että jos nainen käyttäytyisi kuten mies, ei mies kelpuuta häntä. Kokemusta on. Hirveä narina alkaa kun ei olla imuroitu pariin viikkoon eikä löydy puhtaita kalsareita. Mies alkaa miettiä eroa ja uhkailla sillä. Miehelle ei myöskään kelpaa nainen, joka ei käy töissä vaan hoitaa vaan lapset ja kodin. Sitten alkaa narina siitä, kuinka nainen on laiska elätti. Mies on tyytyväinen vasta sitten, kun nainen hoitaa lähes kaiken ja luo kovaa uraa. Onneksi joissain länsimaissa kulttuuri on tämän osalta erilainen, kuten Jenkeissä. Mies yleensä pyrkii tienaamaan niin paljon, että naisen ei tarvitse käydä töissä, vaan voi keskittyä kotitöihin.
Harvapa nainen haluaa keskittyä pelkästään kotitöihin. En minäkään halua. Haluan käydä töissä ja hoitaa lapset ja kodin puoliksi. En tajua mikä siinä on niin vaikea. Mies halusi vain tehdä juuri sitä mitä haluaa, silloin kun haluaa, omilla ehdoillaan. No, nyt opettelee siten tekemään omassa kämpässään. Minun uupumukseni helpotti vähitellen eron jälkeen. Hänen on lisääntynyt ja kotiin tekisi mieli. Ei ikinä enää. Yksin lasten kanssa pääsee niin paljon helpommalla. Se on oikeastaan aika ällistyttävää. Miten voi olla, että aikuinen mies ei tuonut tähän taloudenpitoon yhtään mitään?
Mun mielestä se taas olisi oikein mukavaa. Ja luulen, ettei miesten asenteet arjen tehtävien suhteen muutu ihan nopeasti, liekö koskaan. Pääpiirteittäin miehet on suurten linjojen ihmisiä ja naiset keskittyy pikkutarkkaan puurtamiseen. Se on biologiaa, eikä siitä oikein pääse eroon. Helpointa on siis joko olla ihan yksin tai palauttaa parisuhteeseen perinteisemmät roolit.
Tottakai ne muuttuu, jos heille lapsesta asti opetetaan kodinhoidossa samat asiat, kuin tytöille. Kun ei se kodinhoito ole mikään ideologia tai asennekysymys, vaan ne on ihan välttämättömiä arjen hommia, joilla itse ja myöhemmin mahdolliset lapset pysyy terveinä ja puhtaina ja koti toimintakuntoisena.
En tiedä kuin yhden naisen, jolle kodinhoito on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Muille se on välttämätön pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on väärä: suomessa äidit eivät ole uuouneempia kuin heikomman tasa-arvon maissa, vaan Suomi on itseasissa hyvin epäasa-arvoinen maa. Siitähän tuo tutkimus oikeasti kertoo. Sukupuolten väliset velsollisuudet ja oikeudet eivät jakaudu tasan, vaan naisia rasitetaan enemmän.
Miehiä rasitetaan tarvittaessa henkensä uhalla rintamalla ja pakollisessa asepalveluksessa. Silti feministit ja hesari vaikenee.
Montakos kuukautta olit intissä? Ja kauanko olet taistellut rintamalla?
Aivan. Sitähän minäkin. Tuskin edes sitä aikaa minkä nainen on raskaan tehdessään sulle sen yhden lapsen.
Ja silti vingut kuin vauvan lelu. Huh.
12kk. Montas sinä arvon vinkuja? Helppo sinun ilkkua kun ei tarvitse lähteä rintamalle pommitusten keskelle. VINKUJA!
Olen eri, mutta 12kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan ymmärrä, miten vanhemmat sukupolvet on suostuneet tällaiseen järjestelyyn. Esimerkiksi oma äitini ja anoppini ovat aina olleet sellaisia, että siivota höseltävät ympäriinsä, kun ukkonsa röhnöttävät sohvalla maha pystyssä. En ole varmaan ikinä nähnyt isäni imuroivan. Sieltä ne roolit on iskostuneet nykynuortenkin päähän. Millä niistä eroon pääsisi..
Kyllä mun isä imuroi usein (70-luvulla olin lapsi). Ja kävi kaupassa. Lapset tiskasi ja auttoi siivouksessa myös. Lapsia ei koko ajan vahdittu ja kytätty ja virikkeellistetty, joten se jätti aikaa vanhemmille. Harrastukset alkoi vasta sitten, kun osasi itse niihin mennä esim. bussilla. Tai sitten ne oli siinä kotinurkilla jotain yleisurheilua yms. Nykyisin vanhemmat joutuu jatkuvasti olemaan jossain ihme "vuorovaikutuksessa" lastensa kanssa. Harrastaa pitää jo vauvasta. Jääkiekonkin aloittaminen 5-vuotiaana on jo myöhäistä. Aika ahdistavaahan sellainen elämä on, varmasti niille lapsillekin...
Jos haluaa lapsen menestyvän urheilussa, niin se pitää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Myöskin lapsen kehityksen kannalta urheiluharrastus on todella hyvä asia. Tai ylipäätänsä harrastus, joka aloitetaan nuorella iällä. Vanhempi, joka auttaa lasta harrastamaan ajattelee lapsen parasta. Eikö siinä koko vanhemmuudessa ole kyse? Halutaan lapselle parempi ja menestyvämpi elämä, kuin mitä itsellä on.
Jos lapsen kanssa ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa, niin lapsille voi kehittyä todella repaleinen kiintymyssuhde, mikä sitten vaikuttaa heidän suhteissa tulevaisuudessa ja usein negatiivisesti.
Ja sen takia ei saa ikinä relata koska jos ei koko ajan sataprosenttisesti panosta lapsen kehitykseen ja vuorovaikutukseen jne, korppi vie.
Lapsen kehitykselle ja vuorovaikutukselle on myös erittäin pahasta se että yhteiskunta vetää äidit piippuun ja uhkailee ja säikyttelee hengiltä.
Lapsen kehitykselle on myös erittäin pahasta se, ettei lapsi saa olla koskaan rauhassa. Omissa leikeissään, omalla tavallaan, ilman että koko ajan pitää lähteä johonkin ohjattuun harrastukseen.
Niin. Sitä jääkiekkoa on 5-vuotiailla kerran tai kaksi viikossa. Ja ainakin jääkiekko ja luistelu on koko perheen harrastuksia. Jo pienestä asti perheet sitoutetaan toimintaan ja vanhempien KUULUU olla mukana siinä harrastuksessa etenkin pikkulapsiaikana. Vanhemmistakin tulee toisilleen usein kavereita, tunnetaan kaikki lapset nimeltä jne.
Lapselle se harrastus on käytännössä leikkiä kavereiden kanssa. Ei eroa mammojen järjestämistä kahvittelu-leikkihetkistä juurikaan.
Viisivuotias ei oikeasti tarvitse mitään harrastusta päivähoidon päälle.
Ja jos lapsia on useampi tuo sitouttaminen on jäätävän raskasta pidemmän päälle.
Meidän lapset ainakin on tykänneet. Itse sinne halusivat opettelemaan jo pieninä. Ja ihan hyvin sujuu, vaikka lapsia on kolme. Ne on niitä valintoja. Meillä toki ei ole mitään ns omia harrastuksia, vaan ollaan meidän lasten joukkueiden huoltoporukoissa mukana aktiivisesti. Enemmän mua työ rasittaa kuin tämä.
Ja siis ne jotka eivät pysty sitoutumaan eivät anna lapsen jatkaa harrastusta, vaan vaihtavat johonkin muuhun toimintaan. Jokainen perhe valitsee sen mikä parhaiten sopii.
En kysynyt sinun mielipidettäsi vaan kerroin faktan.
Jos kolmen lapsen kanssa juoksee jossain lätkäseuroissa kaiken vapaa-aikansa, se on valtava työmäärä.
Itse en ymmärrä tuollaista ollenkaan.
Et ehkä ymmärrä, mutta lapset kyllä kiittävät vanhemmiten siitä, kun ymmärtävät miten tärkeitä nuo harrastukset on nuorena olleet ja miten ne on auttanut lapsia kehittymisessä. Kun se on ihan tutkittu asia, että harrastavat lapset menestyvät niin koulussa, kuin sosiaalisessa elämässä parhaiten.
Miksi lapsen pitää menestyä yhtään missään parhaiten? Eikö riitä, että hän oppii pärjäämään tarpeeksi hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Naiset, heittäytykää avuttomammaksi! Minua ottaa päähän, että olen aina ollut se sankari, äitini mallin mukaan, ja tienannut, vienyt autoa öljynvaihtoon, tilannut rengasvaihtoja, huolehtinut lasten vaatteet jne. Hei, mähän en ole mikään avuton akka vaan saan hoidettua kaikki asiat. Suit sait kesken työpäivän onnistuu se auton heitto huoltoonkin tuosta vaan. Ja sen huollon tilaus. Olen tajunnut, että olen idiootti. Pikkuhiljaa olen yrittänyt heittäytyä "naisellisemmaksi". Miehiltähän katoaa pallit ja taantuvat lapsiksi perheeseen, jos nainen mestaroi kaikkea ja eivät saa huolehtia mistään ja nauttia siitä, että vaimokin on jossain "huono". Aloitin pienistä asioista. En osannut käynnistää ruohonleikkuria ja yhtäkkiä en osannut enää uuteen leikkuriin lisätä bensaakaan. En saa painepesuria toimimaan hyvin jne. Hienosti on alkanut monet työt ja asioista huolehtimiset valua miehen vastuulle.
Onnistuiskohan myös silloin, jos en enää osaisikaan imuroida tai pestä vessaa? Koska huomattavasti mieluummin ajan nurmikkoa, kuin imuroin :D.
Kuulostatte meidän naapureilta 😂