Baarissa tapaamani arabi

Komea mies tuli juttelemaan. Muutaman sanan vaihdoin. Kertoi että on brasilialainen. Pelaa täällä ammatikseen jalkapalloa neljä kuukautta.sen kaveri tuli paikalle. Joukkuekaveri. Ja tämä poika on kolumbialainen. Mietin että talveksi tänne palloa pelaamaan? No muutama tarkentava kysymys.. mitä kieltä te puhutte keskenään? Silmien pyörittelyä. Meidän kieltä. Jaahas. Mikä se tiedän kieli on? Ei vastausta. Totesin että rakastan portugalia, että puhus mulle jonku sanan. Mumisi jotain tiskille päin. En saanu muuta selvää kuin että ei se ainakaan portugalia ollut. Olen käynyt matkalla Panamassa. Tuli silloin etelä-amerikankin karttaa tutkittua. Kysymyksiä kysymyksiä. Hyvin ne pojat yrittää mut täytyy todeta että aika huonosti maanosansa tuntevat. Lysyn mm. että vieläkö galapagos-saarilla on maailman suurin lentokonemuseo. Onhan se. alan jo aatella, et riittää. Kaivan mun monta vuotta vanhan älyluurin joka myös baaripuhelimenani tunnetaan. Jätkän silmät loistaa. Hällä on samanlainen puhelin! Kaivaa sen esille. No nyt se puhuu totta. Tämähän on hänen mielestä suurempikin kohtalo. Numerot pitää vaihtaa. Hän haluaa vielä verrata puhelimia. Että ihan tottako ne on samanlaiset. Hänen fb on auki yläkulmassa ja joka ikinen kommentti on arabiaa. Sen sentään tunnistan. Sitten mä sanon että mun kaveri odottaa. Mua ei seurata, ei ahdistella. Baarista poustun pian turvallisesti kaverini kanssa yhtä matkaa. Mietin et joo, on varmaan helpompaa saada naisseuraa jos on brasilialainen futari kuin joku irakilainen tai afgaani.