Magneettikuvaus

Itselläni on myös kova  ahtaan/suljetun paikan kammo, ja paras ohje jonka olen saanut on: laita silmät kiinni ennen putkeen menemistä, ja avaa vasta kun tunnet että laveri liikkuu ulos putkesta.

Tällä ohjeella olen selvinnyt, kun päätin 1. kertaa kuvaukseen päästessäni (huom. olemme todella etuoikeutettuja siinä, että saamme näitä tuhansien eurojen kuvauksia julkisessa terveydenhoidossa!)  että yritän ilman esilääkitystä. 

Laitteessa oleva tuuletin luo itse asiassa aika mukavaa tilan tuntua, joten silmät suljettuina ja ilman lääkitystä olen pärjännyt muutkin kerrat.

Kerran menin avaamaan silmät, kun hoitaja sanoi luureihin "Kuvaus ohi, hetki vielä", ja tuo hetki olikin sen verran pitkä, että alkoi tulla paniikki, vaikka tiesin pääseväni pian pois. Joten aina silmät kiinni alusta loppuun. 

Kysyin lääkäriltä että olisiko jossain suurempaa/avointa putkea hän sanoi että ei ole ja rauhoittavaa ei voi antaa enempää kuin sen mitä sain.

mitä sulta pitäisi kuvata? pit''kä sulta ottaa kuvat ilman varjoainetta ja varjoaineen kanssa. soita sinne yksityiselle, kysy voitko mennä sillä julkisen lähetteellä sinne ja kysy paljonko maksaa.

Niska ja alaselkä pitäis kuvata.

Mulle tehtiin oikean käden magneetti ja putkeen piti mennnä vatsallaan ja käsi eteenpäin.

Minulla on ahtaanpaikankammo ja selvisin.

Musiikit korville ja ajattelin koko ajan että tämä tehdään minun parhaaksi ja kohta saan apua.

Otin mahdollisimman hyvän asennon ja sinnittelin.

Magneettikuvauksessa kohteen ympärille luodaan magneettikenttä. Kuvattavan kohteen on oltava kentän sisällä, siksi ne laitteet ovat putkia. Toki voi olla päistä auki ja peti liukuu magneettikentän läpi.

En nyt tiedä, mitä ap tarkoittaa "avoimella laitteella", mutta sellainen valokuvan ottaminen sivulta, kuten röntgenissä, ei kyllä onnistu.

Minua piti mieheni olkapäistä tiukasti kiinni koko ajan, kun jalkaa kuvattiin. Silti tärisin ja pelkäsin koko ajan. Kolmesti olen ollut, kaksi kertaa keskeytetty, vaikka oli esilääkitys. Alan täristä holtittomasti ja silloin kuvat ovat epätarkkoja. N65

https://www.formedica.fi/mri/ Jotakin tällaista tarkoitan

Vierailija kirjoitti:

Magneettikuvaus on sellainen mitä ei ihan noin vaan suoriteta ainakaan julkisella puolella. Sellaiseen pääsee tyyliin kolarin jälkeen, jolloin oot sen verran tajuton, että et edes tiedä mitä tapahtuu.... Yksityinen tietysti tekee, jos on varaa maksaa, heillä varmasti myös on pelkopotilaille hoitoa tarjolla, jos vaan kysyt asiasta.

Ei ole noin nykyään enää.  Normi sairaaloissakin kuvaillaan.  Tosin sen verran kallista etteivät turhaan sinne ketään laita.

Mulla yllätti elämäni ainoa ja ensimmäinen (ja viimeinen?) paniikkikohtaus, kun jouduin nielemään kameran vatsaan.  Alas se meni, ja ite kauhissani vedin sen saman tien pois! Tärisin ja itkin hysteerisesti jne.. Lääkäri oli vihainen ja hoitajat pelästyi.  Onneksi oli sen verran kuvaa saatu ettei ainakaan vuotavaa vatsahaavaa ollut. Uuteen kuvaan mua ei saisi.

Up

sulle täytyy antaa tuhdimmat rauhoittavat ja saattaja mukana. soita sinne yksityiselle, että voitko tulla sillä julkisen lähetteellä sinne. mri-lähetteen tekee sellainen henkilö joka tietää mitä pyytää eli mitä halua kuvista  etsittävän, ei sinne arvauskeskuslääkärit tee lähetteitä, ne on erikoislääkäreitä jotka pyytävät niitä lähetteitä, yleensä kirurgit, ortopedit, neurologit oman alansa kokeneet erikoisosaajat. Se on ihan hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa jos niitä lähetteitä kirjoittelis kuka vaan saa tietokoneen auki. 

Sinuna soittaisin sinne yksikköön tai lääkärille soittoaika, että voitko mennä yksityiselle kuviin, mutta kyllä sun täytyy ehdottomasti painottaa, että oot ihan hysteerinen koska ei siitä tuu mitään jos panikoti. olen nähnyt kerran henkilön saavan sellaisen paniikkikohtauksen kun piti mennä putkeen, että hän puristi käsillään yhtä putkea ja tärisi kauttaaltaan. Kyllä siihen pitää keinot löytyä, että ne kuvat saa otettua. Nyt täytyy olla itse aktiivinen.

Itse pelkäsin magneettikuvausta myös. Pelkäsin että saan jonkun kohtauksen, en kuitenkaan pysty pitämään silmiä kiinni koko ajan. Sanoin pelostani etukäteen. Sain kuulokkeet ja radion päälle. Lisäksi silmälappuja ei heillä ollut, mutta hätävarana sain maskin silmille. Noilla pärjäsin hyvin 20 min kuvauksen. Silmät oli auki maskin alla. Ehkä olisin pärjännyt ilmankin, mutta luulen että se putken tai seinämän näkeminen heti silmien edessä olisi laukaissut jonkun paniikkikohtauksen. Maski silmillä toimi ainakin minulla. Ja hoitaja kertoi koko ajan kuinka kauan kestää mikäkin osuus ja radio auttoi keskittymään johonkin muuhun ja kutsunappi oli kädessäni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla yllätti elämäni ainoa ja ensimmäinen (ja viimeinen?) paniikkikohtaus, kun jouduin nielemään kameran vatsaan.  Alas se meni, ja ite kauhissani vedin sen saman tien pois! Tärisin ja itkin hysteerisesti jne.. Lääkäri oli vihainen ja hoitajat pelästyi.  Onneksi oli sen verran kuvaa saatu ettei ainakaan vuotavaa vatsahaavaa ollut. Uuteen kuvaan mua ei saisi.

Ai kamala mikä kokemus sulla... Itse kävin ekaa kertaa pari kuukautta sitten. Pelkäsin etukäteen, mutta se meni ihan hyvin. Joku näyte tosin jäi puuttumaan. Lääkäri ja hoitaja olivat ihania ja puuduttivat kurkun ennen toimenpidettä. Mutta siltihän se on hiukan epämiellyttävää. Mulla lääkäri selosti koko ajan mitä on tulossa ja kauanko kestää. Mulle se oli tärkeää ja yritin hengitellä rauhallisesti ja kestää. Ja kestin.

Hei MicMac, kyllä ihmisillä on oikeus pelätä.