Mitä vääriä ennakkokäsityksiä ihmiset on sanonut sinusta?
Minusta on sanottu: Olet vihainen, hapan,masentunut, sulla ei ole poikakaveria, sä et juo koskaan alkoholia, sä oot kiltti tyttö, sä oot niin yksinäinen, sä oot todella ylpeä ihminen. Ja kaikki nuo on mennyt pieleen, ja eri tilanteissa on sanottu näin,ilman että on vaihdettu kuin korkeintaan kaksi sanaa ennen tätä.
Kommentit (56)
Minua luullaan aina tyhmäksi ja helpoksi koska olen nätti ja omaan hyvän vartalon sekä isot rinnat. Yleensä jo ihan hetken tutustumisen jälkeen nämä ihmiset ovat jopa ääneen myöntäneet että ovat olleet väärässä.
Mua on luultu nuorempana kevytkenkäiseksi ja kauoungilla nuokkujaks ystäväni vanhempien toimesta, vaikka olin todella kiltti teini.
Minusta luullaan aina että olen joku alamaailman huumeidenkäyttäjä ja varmaan tyhmä ja ilkeäkin vielä. Epäilen siihen syynä olevan sen, etten yleensä jaksa meikata koska en tykkää läträtä naamaani mitään mömmöjä. En myöskään seuraa muotia joten en pukeudu nykymuodin mukaan "tyylikkäästi" tai "asiallisesti." Pukeudun aika paljon mustaan ja boheemisti, käytän paljon peruukkeja (tummanvioletteja, punaruskeita ja oranssihtavia) koska omat hiukseni ovat niin hauraat ja rumat enkä osaa laittaa niitä. Peruukin kun kiskaisee päähän niin unelmien hiukset saa nopeasti ja vaivatta.
Suuressa kaupungissa kun ihmiset ovat tottuneet liikaa siihen laittautumiseen ja kilpaa hienosteluun, niin sitä aletaan jopa pitää vaatimuksena ja sitä odotetaan muilta! Sitten jos yksi ei jaksa soluttautua massaan ja seuraa vain omaa tyyliään joka tulee pään sisältä, niin häntä pidetään epäilyttävänä ja varotaan. Aika surullista tämä maailman meno siis. :/ Ai niin, ja en muuten käytä huumeita, en edes alkoholia enkä tupakkaa - vaikka epäilyttävän erilaiselta näytänkin. ;)
N26
Kyllä ihmisten ennakkokäsitykset minusta ovat käsittääkseni olleet ihan kohdallaan. Minusta saa varmaankin ujon ihmisen vaikutelman, ja sellainen olen.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:19"]
Minusta luullaan aina että olen joku alamaailman huumeidenkäyttäjä ja varmaan tyhmä ja ilkeäkin vielä. Epäilen siihen syynä olevan sen, etten yleensä jaksa meikata koska en tykkää läträtä naamaani mitään mömmöjä. En myöskään seuraa muotia joten en pukeudu nykymuodin mukaan "tyylikkäästi" tai "asiallisesti." Pukeudun aika paljon mustaan ja boheemisti, käytän paljon peruukkeja (tummanvioletteja, punaruskeita ja oranssihtavia) koska omat hiukseni ovat niin hauraat ja rumat enkä osaa laittaa niitä. Peruukin kun kiskaisee päähän niin unelmien hiukset saa nopeasti ja vaivatta. Suuressa kaupungissa kun ihmiset ovat tottuneet liikaa siihen laittautumiseen ja kilpaa hienosteluun, niin sitä aletaan jopa pitää vaatimuksena ja sitä odotetaan muilta! Sitten jos yksi ei jaksa soluttautua massaan ja seuraa vain omaa tyyliään joka tulee pään sisältä, niin häntä pidetään epäilyttävänä ja varotaan. Aika surullista tämä maailman meno siis. :/ Ai niin, ja en muuten käytä huumeita, en edes alkoholia enkä tupakkaa - vaikka epäilyttävän erilaiselta näytänkin. ;) N26
[/quote]Heh, aika jännä. Niin se ulkonäkö pettää;)Tätä mä oon aina sanonut. Musta juurikin aina päinvastasta ajatellaan ja juurikin aika lailla päihteitä menee -ap
Mulla kans tää aika perinteinen.. Eli mulla on blondit pitkät hiukset, meikkaan mutta kevyesti ja hillitysti. Isot tissit ja tiimalasivartalo (ja siis joo, tissit on kyllä ihan luomut) :D Ja oon saanu kuulla olevani huora, varattujen miesten vikittelijä, itserakas, ylimielinen, ihan vitun tyhmä, jakorasia jne... Kaikki ulkonäön vuoksi. Ja sitten kun on paremmin tutustuttu, niin "Hei sähän ootki tosi mukava ja rento!"
Ja siis, en ole koskaan vikitellyt varattuja, en ole ikinä edes pettänyt, en ole elämäni aikana harrastanut edes yhtäkään seksi/yhden illan juttua (olen 24v), en ole mikään tyhmä vaan ihan fiksu ja järkevä tyyppi.
En esittele rintojani, en mahda sille mitään että ne ovat isot ja ne tissien muodot näkyvät väkisinkin. Edes kesäisin en pukeudu toppeihin, en minihameisiin enkä muutenkaan paljastavasti.
Huoh :D
Että olen ylimielinen ja tyly. Ihan jokainen kaverini on sanonut luulleensa noin. Oikeasti olen todella mukava, ystävällinen ja kiltti. Olen vaan kamalan ujo ja huono tutustumaan uusiin ihmisiin, lämpeän hitaasti. En keksi mitään puhuttavaa joten tykkään aluksi vain istua ja kuunnella muita. Luulen, että senkin takia harva haluaa minuun tutustua, koska vaikutan aluksi niin tylsältä. Sitten kun mun kanssa tutustuu niin olen oikeasti todella puhelias ja kuulemma hauskaa seuraa.
Että olen ylpeä (olen ujo).
Että olen älyllisesti poikkeava, koska minulla on mt-diagnoosi. Jotkut viranomaiset tms. alkavat selittää asioita kuin lapselle, kun ilmitulee, että minulla on mt-ongelma. Mt-sairaus voi toki laskea kognitiivista kykyä (minulla ei testien mukaan ole niin käynyt), mutta pitääkö sitä pitää oletuksena aina?
On sanottu että vaikutan pelottavalta, tuomitsevalta ja kylmältä. Kasvonpiirteilleni en voi mitään :(
Hmm.. No opiskeluaikoina sukulainen kuvitteli minun olevan narkkari, koska kävin töissä samaan aikaan.
Kerran mieheni joutui sairaalaan ja menin kaverilleni, joka sairaalan vieressä asui. Siellä oli joku tuntematon nainen, joka väitti että ole hänelle ihan hirveän vihainen. Itse en jaksanut reagoida siihen, mutta kaveri koitti selittää, että mä en a) tunne edes koko naista ja b) olen mahdollisesti vain huolissani omasta miehestäni. Eli kun olen huolestunut, niin näytän ilmeisesti saatanan jälkeläiseltä.
Luokkakokouksessa parikin tyttöä ihmetteli, että olin päässyt elämässä niin pitkälle. He olivat kuulemma ihan varmoja, että minusta tulee joku juoppo huora narkkari ja haen rahani sossusta. Ihmettelin heidän asennetta, sillä olin koulussakin aina kiltisti ja sain kohtuullisia arvosanoja. Näin ne ennakkokäsitykset muotoutuu, kun vanhemmat kotona puhuu toisten lasten vanhemmista. Omani siis ovat työttömiä alkoholisteja.
Hormoni-hiiri uusnatsi. Skini. Toisaalta täällä on taas suvakiksi "haukuttu". Ota noista sitten selvää. Minä en kuitenkaan sille mitään voi, että suvussa on kaljuutta, jota korkeat testosteronitasot vielä korostavat, ja joka toisaalta aiheuttaa sen, että salitreeni tarttuu herkemmin myös ulkonäköön ja kokoon. En myöskään voi mitään sille, että yltiö-rationaalinen ajatteluni ei salli kokonaisen kansanryhmän niputtamista yhteen kasaan muutaman näennäisen tilastollisen anomalian vuoksi.
Ylpeäksi, leuhkaksi sanottu. Oikeasti en ole, olen vain tosi ujo ja arka. Ehkä siitä sitten saa sen kuvan.
Vittuilen aina.
Juu en. Se on vain minun ääneni, sori.
Bimbo: minulla on pitkät vaaleat hiukset. Usein se on jo pelkästään riittänyt muodostamaan tuon käsityksen, mutta lauon myös toisinaan aika hölmöjä juttuja - tai vitsejä, joita ihmiset eivät tajua vitseiksi. Luulevat minun olevan toisissani. Ihmiset ovat toisinaan yllättyneet, kun ovat kuulleet minun olevan yliopistossa.
Ylimielinen: olen luonteeltani hiukan varautunut, joten minuun saattaa olla vaikea tutustua, ellen ole avoimella tuulella. Saatan toisinaan myös vain hymähdellä ihmisten jutuille ja vitseille. Kyse ei ole siitä, että pitäisin niitä tyhminä; en vain välttämättä keksi mitään ihmeempää sanottavaa.
Helppo: olen ihan hyvännäköinen, muodokas ja pidän itsestäni huolta niin vaatteiden kuin kropankin suhteen. Minulle huudellaan usein kaupungilla, ja baarireissuilla ehdotellaan lähes joka kerta. Kämppikseni kyselivät joskus, että monenko meidän asuntolan jätkän kanssa olen pannut. Kun sanoin, etten kenenkään, he eivät uskoneet minua. Totesivat vain "joopa joo", ja pyörittelivät silmiään.
Monet minuun paremmin tutustuneet ovat myöhemmin todenneet, että olen kyllä ihan erilainen kuin miltä päälle päin näytän. Olen hyväntuulinen ja minulla on hieman vinksahtanut huumorintaju, mutta en vain osaa irrotella vähänkään vieraamassa seurassa.
En jaksa edes laskea kuinka monta kertaa olen kuullut, että joku itselle outo henkilö on ensin luullut minua ylimieliseksi ja yllättynyt kun olenkin ihan mukava. Nämä ovat muuten aina tulleet naisilta, miehet ovat ilmeisesti tulkinneet käytökseni oikein ujoudeksi, tai sitten eivät vain ole kehdanneet sanoa että vaikutin aluksi ylimieliseltä. Eräällä kaverilla tämä on aina toisinpäin, miehet jostain syystä jankuttavat hänelle että miksi hän on niin surullinen/vihainen/ylimielinen/jne. Molemmilla meillä on vähän sellaiset bitchy resting facet, mutta ilmeisesti jotenkin eri tavalla.