Mitä vääriä ennakkokäsityksiä ihmiset on sanonut sinusta?

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:38"]Minusta on sanottu: Olet vihainen, hapan,masentunut, sulla ei ole poikakaveria, sä et juo koskaan alkoholia, sä oot kiltti tyttö, sä oot niin yksinäinen, sä oot todella ylpeä ihminen. Ja kaikki nuo on mennyt pieleen, ja eri tilanteissa on sanottu näin,ilman että on vaihdettu kuin korkeintaan kaksi sanaa ennen tätä.
[/quote]

Kamalaa. Älä anna ihmisten puhua sinulle noin. Opettele jämäkkyyttä, rauhallista jämerää vastaansanomista.

Mulla on ilmeisesti sellainen kiltin lapsen naama ja/tai olemus, kun mua luullaan aina merkittävästi nuoremmaksi ja "kiltimmäksi" kuin mitä olen. Ihmisten suhtautumisesta päätellen vaikutan kaiketi nuorelta, pumpulissa kasvaneelta raittiilta perhetytöltä vaikka oikeasti olen yli 30-vuotias, en mikään raivoraitis jne.

Tyypillisiä kuulemiani kommentteja ovat mm.

"Poltatko SÄ tupakkaa?!"

(Lässyttävään sävyyn:) "Onkos sulla poikakaveria?"

Että ole rauhallinen ja tyyni. Oikeasti olen oikea tulisielu. Tyyneys on ammatillinen rooli.

Mun perusilme on ehkä vähän semmoinen vakava ja myrtsi, niin muutamat on luullu, että olen tosi ilkeä ja tylsä. Kun työkaverin kanssa alettiin enemmän juttelemaan niin hänkin totesi, että oli ihan vääränlainen kuva musta :D

Koska minulla on tatuointeja, ryyppään, poltan ja käytän huumeita. 

Koska olen saanut lapseni nuorena, ovat he vahinkoja, eri miehille ja olen yh.

Koska olen mennyt naimisiin 18-vuotiaana (ja olen saman miehen kanssa vieläkin) olen uskovainen hihhuli.

Pidetään laiskana ja itsekkäänä, kun nuorena ihmisenä joskus tarvitsen apua ostoskassien kanssa, kävelen liian hitaasti tai menen hissillä pari kerrosta. Opiskelijakaverit ihmettelevät, kun kieltäydyn jumpasta tai en tule bileissä tanssilattialle. Sori, ei ollut mun valinta kärsiä sairaudesta, joka ei näy ulospäin, mutta vaikuttaa mun fyysiseen toimintakykyyn todella paljon.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 12:20"]Mieheni tunnusti, että ensimmäisellä tapaamiskerrallamme hän mietti hetken, olenko kehitysvammainen. :D
[/quote]

Tästä tuli mieleen, että ensimmäisen kerran kun näin mieheni (pari vuotta ennen kuin aloimme seurustelemaan) kysyin hänen siskoltaan (ystäväni) onko veljensä homo :D ulkonäön perusteella puhtaasti. Olen kyllä kertonut miehellekin tämän ja sille on naurettu.

Minua on lukion jälkeen kutsuttu selän takana lesboksi, koska en ollut vielä siihen ikään mennessä (19-20v.) seurustellut.

Minulla on sanottu olevan huono itsetunto, koska en halunnut kerran viettää omia synttäreitäni. En muutenkaan aikuisiällä koe syntymäpäiviä tärkeiksi enkä halua vastaanottaa lahjoja. Itse kyllä tykkään ostella lahjoja muille.

Minua on kutsuttu älykkääksi resessanssi-ihmiseksi, vaikka minulla on vain hyvä työmuisti. Eli olen pärjännyt koulussa ja opinnoissa hyvin vain muistini avulla tai tuurilla. Juurikaan mitään ei ole jäänyt opinnoista päähän :D

Olen kolmikymppinen vela ja yksineläjä, eli en ole koskaan halunnut parisuhdetta enkä lapsia. Olen siis monien mielestä yksin siksi, etten uskalla tunnustaa lesbouttani. Sen takia kuulemma muutin FB-profiilikuvanikin Tahdon-kampanjan hengessä ja liputan muutenkin ahkerasti lgbt-oikeuksien puolesta. Huoh....

miksi olet niin

ujo

arka

kovis

ylpeä

omituinen

kummallinen

aneeminen

sairas

erilainen

äidillinen

uskovainen, vanhoillinen jne

Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Kalpeita ihmisiä luullaan aina sairaiksi ja aneemisiksi, erityisesti jos kärsii resting bitch face syndroomasta. Jostain syystä minua pidetään myös erittäin uskovaisena. Olen uuspakana.

Erikoisesti eri ihmisten suusta eri tilanteissa on joskus tullut täysin päinvastaisia kommentteja tai "analyyseja". Minua on joku pitänyt kamalan kilttinä, naiivina ja viattomana, toisaalta toisaalla taas jopa pelottavana ja kovia kokeneempana kuin olenkaan. On luultu, että olen kaveripiirissä tossun alla oleva mielipiteetön sätkynukke ja sitten taas toisaalta on kuvailtu ns omantie kulkijaksi, joka tekee mitä haluaa eikä välitä muiden mielipiteistä. Totuushan vähän kaikessa on "jotain siltä väliltä", mutta on se jännä miten päinvastaisia tulkintoja eri ihmiset ovat tehneetkään. Osa syy on varmaan se, että hieman ujona introverttina saatan antaa itsestäni eri kuvan, jos en tunne oloani kotoisaksi tai rentoutuneeksi. Toisaalta on tässä 20 vuoden aikana tullut käytyä läpi ulkoisesti niin angstinen punkkarivaihe kuin meikitön kotiäitivaihekin. Luonnehan ei sinänsä muutu, mutta toki elämäntilanne vaikuttaa esim. tekemisiin ja toisaalta niin kovin moni ihminen tekee ne analyysinsä pelkästään ulkonäön perusteella vaivautumatta kuunteleman sanaakaan mitä toinen sanoo.

Minua pidetään aivan liian kilttinä ja tunnollisena. Omasta mielestäni olen vain kohtelias ja hyvätapainen. Oikeastihan vihaan kaikkia ihmisiä, mutten tietenkään näytä sitä muille ;)

Että olen ylimielinen

Olen muka masentunut koska olen fyysisen sairauden ja sen vaatimien lääkitysten vuoksi ylipainoinen ja hiukset ovat harventuneet.

Että olen prinsessa

Säälin sua.
(syystä että olen naimisissa sen kanssa jonka kanssa olen).

Tää on kaikkein loukkaavinta mitä ikinä tuo samainen henkilö on sanonut.
Se ei kuitenkaan yllätä mitenkään, hän on ihan täynnä noita ennakkoluuloja ja siis vääriä käsityksiä toisista ihmisistä.

Haukkuu sitten kaikkia, ml mun mies, josta ihan tuntematta esittää "totuuksiaan". : D
Omalla tavallaan erittäinkin huvittavaa, mutta tosiaan myös loukkaavaa.

Minua luullaan virheellisesti hyväpalkkaiseksi tai perinnön saaneeksi. Olen vain tosi pihi arjessa ja elän suurimman osan vuodesta säästeliäästi. Tämän ansiosta minulla on varaa lähteä pidemmille ulkomaanreissuille.

up

Mua on luultu puhelinäänen perusteella blondiksi, mutta karu totuus on paljastanut sitten myöhemmin! Siis tukanväristä nyt kyse, ei muusta.

Että olen ylimielinen, ulkonäkökeskeinen, itsekeskeinen, nirppanokka.. Sitten yleensä hämmentyneenä ihmetellään että "Sähän olet tosi lämmin ja mukava ja rento.." niin, kun ette tuomitsisi ulkonäön perusteella :D