Pieni vauva ja suhteessa menee huonosti-eroaisitko?

Riippuu fiiliksestä. Jos miehellä on pedofiilis niin kannattaa lopettaa suhde mahdollisimman pian.

Katso nyt vielä hetken aikaa. Ei tee hyvää vauvallekaan sun kova stressi tuossa vaiheessa. Se on vielä vastasyntynyt melkein.

älkää erotko. ei missään suhteessa ole jatkuvasti kivaa. aina tulee sama seinä vastaan, se joko päätetään ylittää tai sitten ei. mutta vauva ansaitsee että edes yritätte.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:18"]No ei tietenkään kannata erota lasten ollessa pieniä, jos ei ole mitään yksittäistä, OIKEAA syytä kuten pettäminen.
[/quote]

Mun mies petti ja silti jatketaan. Mä vaan koen että se on silti lapsen kannalta parempi näin kun meillä kuitenkin ok välit ja lapsi niin pieni. Olen ajatellut niin että rakkaus voi odottaa ja lapsi on nyt tärkein. Se tietysti muuttaisi asioita jos olisi koko ajan riitaa tai negatiivisuutta mutta koen että mulla on enemmän voimia kun ollaan vielä yhdessä. Ehkä lähden sitten muutaman vuoden päästä jos en pysty rakastamaan enää miestäni.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:29"]Ei ole ollut pettämistä, väkivaltaa alkoholismia, mielenterveysongelmia tms. Toisen naama ärsyttää, kumpikaan ei jaksa olla kiva toiselle ja riitelyä on päivittäin. Ap
[/quote]

Mitä jos miettisitte välillä lapsenne parasta. Ei voi olla aikuiselle ihmiselle niin vaikeaa toisen huomioiminen ja hyvä käytös.

Jos fiilis mennään en jäisi odottelemaan, mutta jos olisin valmis tekemään jotakin rakastaakseni/säilyttääkseni suhteen kokeilisin mihin se johtaa.

Ekan miehen kanssa erottiin esikoisen vauvavuotena, syyt olivat samat kuin teillä ap, nyt uusi mies ja meidän ekan yhteisen lapsen vauvavuonna mies meni ja petti, selvittiin siitä ja suhde muuttui paremmaksi kuin ennen, nyt tulossa toinen ja henkisesti yritän varautua tuleviin kriiseihin. Pikkulapsiaika on rankkaa! Niin ja esikoisen isästä eroaminen kadutti melkein heti ja en vuosiin pystynyt menemään elämässä eteenpäin, tuntui kuin jotain olisi jäänyt kesken, ja aina kun esikoinen menee isälleen, tunnen sydämessä oikein vihlaisun kun mietin kuinka vähästä erottiinkaan ja nyt toinen joutuu juoksemaan kahden kodin väliä :(

Entä jos toinen on koko ajan töissä ja muuten pois kotoa, niin että kaikki vastuu lapsesta jää äidille? Äiti istuu illat ja viikonloput kotona yksin lapsen kanssa ja itkee pahaa oloaan. Mies tulee joskus myöhään illalla tai yöllä kotiin ja on kireä. Mistään ei saa sanoa (=valittaa hänen mielestään) tai muutoin on heti ilmiriita päällä.

Ei ap, joka on todella pettynyt elämäänsä :(

Niin itse ehkä kuitenkin ajattelen että miehen pitäisi ja hän ansaitsisi myös nähdä vauvan kehittymisen, ekat sanat, konttaamisen ja kaiken muunkin :'( hän kuitenkin on enemmän eron kannalla. Ap

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:13"]Entä jos toinen on koko ajan töissä ja muuten pois kotoa, niin että kaikki vastuu lapsesta jää äidille? Äiti istuu illat ja viikonloput kotona yksin lapsen kanssa ja itkee pahaa oloaan. Mies tulee joskus myöhään illalla tai yöllä kotiin ja on kireä. Mistään ei saa sanoa (=valittaa hänen mielestään) tai muutoin on heti ilmiriita päällä.

Ei ap, joka on todella pettynyt elämäänsä :(
[/quote]

Ikävää kuulla että muillakin on samanlaista. Ap

Suosittelen lukemaan Elina Tanskasen "auta Elina"- kirjan. Olin itse aikalailla samassa tilanteessa, mutta toi kirja sai monta lamppua syttymään. Jatkakaa ihmeessä yhdessä! Kirjassa oli hyvä vinkki "ole 2 viikkoa kumppanillesi niin ihana kuin vain ikinä osaat". Yllättäen toisenkin käytös helposti muuttuu, kun muuttaa omaansa. Tsemppiä vauva-arkeen!

Hakekaa ulkopuolista apua ennen mitään päätöstä, perheneuvola ainakin on ilmainen.

On tosi tyypillistä, että vauvavuosi on vaikea, ja sekin on tyypillistä, että isä jää/jättäytyy liikaa ulkopuolelle. Älkää ainakaan erotko vielä, vauvahan on melkein vastasyntynyt! Isillä menee usein kauemmin tarttua siihen rooliin vanhempana, eihän hän ole ennen syntymää kantanut lasta sisällään yhdeksää kuukautta ja heräillyt aamuyöstä siihen, kun sikiö potkii kylkiin tai tekee kuperkeikkoja... Se vauvan tulo vaan voi konkretisoitua hitaammin, ja ihan alussa esimerkiksi imetyskin tekee isästä helposti vähän ulkopulisen "avustajan", kun äiti ja vauva elää symbioosissa ja vauva on riippuvainen äidistä...

Monessa parisuhteessa on varmasti ollut ihan samanlaisia fiiliksiä, ja jossain vaiheessa helpottanut. 

En jäisi kuitenkaan odottelemaan niitä parempia fiiliksiä ikuisuuksiin, vaan toisen pitäisi osoittaa, että haluaa asioiden parantuvan ja haluaa nähdä vaivaa perheen eteen. Parisuhde ei tule kuntoon sormia napsauttamalla, mutta kummankin täytyy haluta ottaa edes niitä pieniä askeleita parempaan suuntaan, yhdessä. Jos käy niin, että aina vain menee huonosti ja toinen ei suostu edes puhumaan, ottamaan vastaan apua tai muutenkaan osoita mitään merkkejä siitä, että haluaa nähdä vaivaa yhdessä pysymisen eteen, niin turha siihen on jäädä ja yrittää korjata yksin sellaista, mihin tarvitaan kaksi...

Ei ihme kun eroja niin paljon, jos nykyään noin helposti ollaan eroamassa. Kyllä meilläkin suhteessa, pari vuotta seurusteltu, minua alkanut välillä mies kyrsimään, mutta ei tulisi mieleenkään erota, vaikkei aina olla ihan in love. Kuuluu parisuhteeseen. Ei sitä aina voi olla onnen ja intohimon kukkulalla..

Kiitos vastauksista. Vahvistavat omia ajatuksiani. Mitenhän saisin miehen vielä haluamaan yrittämistä... Tämä on kyllä hieman eri asia kuin että alkaa toinen kyrsimään. Hommaan liittyy niin vahvasti uudet vastuut, väsymys ja hormonit.. ap

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:11"]Ekan miehen kanssa erottiin esikoisen vauvavuotena, syyt olivat samat kuin teillä ap, nyt uusi mies ja meidän ekan yhteisen lapsen vauvavuonna mies meni ja petti, selvittiin siitä ja suhde muuttui paremmaksi kuin ennen, nyt tulossa toinen ja henkisesti yritän varautua tuleviin kriiseihin. Pikkulapsiaika on rankkaa! Niin ja esikoisen isästä eroaminen kadutti melkein heti ja en vuosiin pystynyt menemään elämässä eteenpäin, tuntui kuin jotain olisi jäänyt kesken, ja aina kun esikoinen menee isälleen, tunnen sydämessä oikein vihlaisun kun mietin kuinka vähästä erottiinkaan ja nyt toinen joutuu juoksemaan kahden kodin väliä :(
[/quote]

Sama meillä. Minulla vanhin lapsi oli 3 kk, kun päätettiin erota. Meni vielä 3 kk, että muutettiin erilleen. Liian helposti annettiin periksi. Oli riitaa ja yövalvomisia ja minusta tuntui, että ollaan erkaannuttu. Mies kävi kaljalla kavereiden kanssa pari kertaa ja minä tein päätelmän, että hän on paska isä ja puoliso. Hyvin hän on isän roolinsa hoitanut. Meidän lapsi nyt 9 v. Miehellä lisäksi yksi tyttö ja minulla uudesta suhteesta kaksi tyttöä. Uudessa suhteessani en ole luonut niin tiukkoja odotuksia, mitä parisuhteen ja perhe-elämän tulee olla. Olen antanut miehen rakentaa isäsuhdetta omalla tyylillään. Olen myös oppinut pitämään mölyt mahassani, kun toinen ärsyttää.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:18"]Kirjassa oli hyvä vinkki "ole 2 viikkoa kumppanillesi niin ihana kuin vain ikinä osaat". 

[/quote]

Tämä on oikeasti todella hyvä ja viisas neuvo. Niin metsä vastaa kun sinne huutaa jne. Sä et voi sille mitään, jos toinen aloittaa tiuskimisen tai riitelyn, mutta voit valita, lisäätkö vettä myllyyn antamalla takaisin. Riitaan tarvitaan aina kaksi.

Jos toisen naama ärsyttää jo valmiiksi, ja se alkaa tiuskia tai on muuten ärsyttävä, vaatii jotenkin nöyrtymistä ja itsekkyydestä päästämistä, että vastaakin ystävällisesti ja yrittää olla mukava, koska oikeudenmukaiselta tuntuisi antaa samalla mitalla takaisin. Kun mä olen väsynyt ja tympääntynyt, ja toinen alkaa aukoa päätään, niin pitääkö mun tosiaan palkita se hartiahieronnalla tai empaattisella kuulumisten kyselemisellä? Kuitenkin ainoa keino ratkaista riitelyn kierre, on olla provosoitumatta ja välttää sitä, että lähtee itse riitaan mukaan, kun huomaa räjähdysherkän tilanteen.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:30"]

Kiitos vastauksista. Vahvistavat omia ajatuksiani. Mitenhän saisin miehen vielä haluamaan yrittämistä... Tämä on kyllä hieman eri asia kuin että alkaa toinen kyrsimään. Hommaan liittyy niin vahvasti uudet vastuut, väsymys ja hormonit.. ap

[/quote]

Kirjautumattomien kommentointiaika menee kohta umpeen, joten en jaksa nyt etsiä tarkempia linkkejä, mutta katsopa väestöliiton parisuhde- ja vanhemmuussivuja. Siellä voisi olla teille hyödyllistä materiaalia.