Pieni vauva ja suhteessa menee huonosti-eroaisitko?
Mitä mieltä olette, kannattaako erota heti jos siltä tuntuu vai odotella mahdollisesti muuttuvia fiiliksiä? Aikaisemminkin mennyt joskus huonosti mutta ennen vauvaa meni pari vuotta hyvin.
Kommentit (37)
oisko aika aikuistua ja ottaa vastuuta?
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:10"]Viilispohjalta mennään.
[/quote]
Eli eroaisit?
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:10"]Viilispohjalta mennään.
[/quote]
Eli eroaisit?
[/quote]
Tai sitten en, riippuu viiliksestä.
No ei tietenkään kannata erota lasten ollessa pieniä, jos ei ole mitään yksittäistä, OIKEAA syytä kuten pettäminen.
Mitä tarkoittaa että menee huonosti?Jos on tylsää ja seksitöntä ja riitaista, en eroaisi koska vauva-arki voi olla syy. Jos mies ryyppää kaiket päivät ja uhkailee sinua niin eroa.
Jos mansikka-vadelma-viilistä niin eroaisin, jos päärynä-viilistä niin en.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:18"]
No ei tietenkään kannata erota lasten ollessa pieniä, jos ei ole mitään yksittäistä, OIKEAA syytä kuten pettäminen.
[/quote]
En minä nyt tiedä, onko pettäminenkään välttämättä oikea syy erota pikkulapsiaikana. Se riippuu monesta asiasta.
No ei kannata heti lyödä hanskoja tiskiin, jos ei ole oikeasti mahdotonta, esim. henkistä tai fyysistä väkivaltaa, alkoholiongelma tai joku muu paha riippuvuus, johon toinen ei hae apua. Pikkulapsiaika on muutenkin usein vaikeaa aikaa, tutkimustenkin mukaan. Kannattaa nyt katsella yhdessä ainakin ihan pikkulapsiajan yli. Kun on yhteinen lapsikin, kannattaa aina hakea ulkopuolista apua ennen eropäätöstä.
Jos toinen ei ole pettänyt, lyönyt, alkoholisoitunut tai törkeä suustaan jatkuvasti, nii ei, ei todellakaan kannata luovuttaa vielä. Sitten kun lapsi on lähemmäs pari vuotias, niin ei voi enää selittää toisen käyttäytymistä vauvalla.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:18"]
No ei tietenkään kannata erota lasten ollessa pieniä, jos ei ole mitään yksittäistä, OIKEAA syytä kuten pettäminen.
[/quote]
En minä nyt tiedä, onko pettäminenkään välttämättä oikea syy erota pikkulapsiaikana. Se riippuu monesta asiasta.
[/quote]
Samaa mieltä! Varsinkin jos seksiä on pihtailtu
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:18"]
No ei tietenkään kannata erota lasten ollessa pieniä, jos ei ole mitään yksittäistä, OIKEAA syytä kuten pettäminen.
[/quote]
En minä nyt tiedä, onko pettäminenkään välttämättä oikea syy erota pikkulapsiaikana. Se riippuu monesta asiasta.
[/quote]
Miksi alapeukkuryöppy? En ole sanonut, etteikö saisi erota, ihmetyttää vain tuo automaatio, että pettämisestä seuraa ero. Eikö se ole hieno asia, jos ihmiset saavat suhteensa kuntoon ja lapsilla säilyy yksi koti.
Ei ole ollut pettämistä, väkivaltaa alkoholismia, mielenterveysongelmia tms. Toisen naama ärsyttää, kumpikaan ei jaksa olla kiva toiselle ja riitelyä on päivittäin. Ap
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:18"]
No ei tietenkään kannata erota lasten ollessa pieniä, jos ei ole mitään yksittäistä, OIKEAA syytä kuten pettäminen.
[/quote]
En minä nyt tiedä, onko pettäminenkään välttämättä oikea syy erota pikkulapsiaikana. Se riippuu monesta asiasta.
[/quote]
Miksi alapeukkuryöppy? En ole sanonut, etteikö saisi erota, ihmetyttää vain tuo automaatio, että pettämisestä seuraa ero. Eikö se ole hieno asia, jos ihmiset saavat suhteensa kuntoon ja lapsilla säilyy yksi koti.
[/quote]
Näinpä. Minä petin kun nuorimmainen oli vajaa 1v. Jälkikäteen olen tajunnut että olin silloin todella vakavasti masentunut synnytyksen jälkeen, mikä ei tietenkään oikeuta mutta oli osasyynä pettämiseen. Jäin melkein heti kiinni, mutta mies antoi anteeksi. Nyt siitä on jo 13 vuotta ja ollaan koko ajan vaan onnellisempia.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:29"]
Ei ole ollut pettämistä, väkivaltaa alkoholismia, mielenterveysongelmia tms. Toisen naama ärsyttää, kumpikaan ei jaksa olla kiva toiselle ja riitelyä on päivittäin. Ap
[/quote]
Ei tollasista syistä kannata vauvavuoden aikana erota. Onko teillä molemmilla aikaa itsellenne ja onko teillä aikaa toisillenne? 1/2tunnin kävelylenkki iltaisin tekee ihmeitä äidille. Kun voi hyvin, jaksaa kiinnittää enemmän huomiota puolisoonkin. Jos teillä on joku joka voi hoitaa vauvaa niin voi lähteä kahdestaankin käymään jossain. Tai miksei vauvankin voi laittaa rattaisiin ja thdä jotain kaikki yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:29"]
Ei ole ollut pettämistä, väkivaltaa alkoholismia, mielenterveysongelmia tms. Toisen naama ärsyttää, kumpikaan ei jaksa olla kiva toiselle ja riitelyä on päivittäin. Ap
[/quote]
Ei tollasista syistä kannata vauvavuoden aikana erota. Onko teillä molemmilla aikaa itsellenne ja onko teillä aikaa toisillenne? 1/2tunnin kävelylenkki iltaisin tekee ihmeitä äidille. Kun voi hyvin, jaksaa kiinnittää enemmän huomiota puolisoonkin. Jos teillä on joku joka voi hoitaa vauvaa niin voi lähteä kahdestaankin käymään jossain. Tai miksei vauvankin voi laittaa rattaisiin ja thdä jotain kaikki yhdessä.
[/quote]
Ei huvita tehdä mitään kahdestaan. Mies katsoo silloin tällöin lasta tai isovanhemmat. Minä olen ehkä hieman liian suojelevainen/ripustautunut hormonihöyryissäni vauvaan ja miehellä on jotain ongelmia tai hän jotenkin jättäytyy ulkopuolelle. En koe saavani liian vähää omaa aikaa, mutta usein ajattelen että itsehän olen vauvan maailmaan pukannut ja hänestä huolehdin. Mies tosin halusi lasta myös. Nyt hän kuitenkin jättäytyy jotenkin sivuun... Mitenhän tämän solmun saisi auki :'( ap
Minäpäs sanon nyt tämän ihan suoraan: ensimmäinen vuosi on vaikein ja jos ei tätä tiedä niin mitään vauvoja ei pidä mennä hankkimaan. Univelkaa tulee vähintään tuonne 3v ikään asti ja sinne asti varmaan v*tutuskäyrät on koholla. Pääasia on että tekee elämästään siedettävää sen ensimmäisen vuoden ajan, taistelee sen läpi ja sitten alkaa miettimään sitä omaa aikaa ja toisen aikaa ja vaikka sun mitä. Meillä oli ihana parisuhde ennen vauvaa, vauvavuosi oli vauvan vatsakipuineen ja sydänvikoineen kauhea ja molemmat väsyivät, onneksi oltiin varauduttu siihen että se voi olla yhtä helvettiä ja päätetty että selvitään. Nyt on 4v lapsukainen ja seuraava tulossa ja elämä on ollut jo vuosia ihanaa taas. En eroaisi hormoonihöyryissä ja univeloissa vaan vasta kun se eka vuosi on taisteltu.
Ap: minkä ikäinen vauva teillä? Monesti äiti omii vauvaa niin isä jää suosiolla sivuun.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:58"]Ap: minkä ikäinen vauva teillä? Monesti äiti omii vauvaa niin isä jää suosiolla sivuun.
[/quote]
2 kk. Yritän olla omimatta, mutta se on myös hankalaa kun isä ei osoita mitään halua olla vauvan kanssa. Ap
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 21:55"]Minäpäs sanon nyt tämän ihan suoraan: ensimmäinen vuosi on vaikein ja jos ei tätä tiedä niin mitään vauvoja ei pidä mennä hankkimaan. Univelkaa tulee vähintään tuonne 3v ikään asti ja sinne asti varmaan v*tutuskäyrät on koholla. Pääasia on että tekee elämästään siedettävää sen ensimmäisen vuoden ajan, taistelee sen läpi ja sitten alkaa miettimään sitä omaa aikaa ja toisen aikaa ja vaikka sun mitä. Meillä oli ihana parisuhde ennen vauvaa, vauvavuosi oli vauvan vatsakipuineen ja sydänvikoineen kauhea ja molemmat väsyivät, onneksi oltiin varauduttu siihen että se voi olla yhtä helvettiä ja päätetty että selvitään. Nyt on 4v lapsukainen ja seuraava tulossa ja elämä on ollut jo vuosia ihanaa taas. En eroaisi hormoonihöyryissä ja univeloissa vaan vasta kun se eka vuosi on taisteltu.
[/quote]
Tämä on kyllä ollut tiedossa, mutta tilanne on nyt silti tämä. Ero ei ole minun ideani, mutta alkaa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ap
Viilispohjalta mennään.