Miksi aina kiusaajia syytetään?

Uskomattoman törkeää syyttää kiusattuja- kukaan joka on ns. vahvalla tavalla erilainen, ei joudu kiusatuksi, vaan kiusattu on aina yhteisössään alisteisessa asemassa, joko arka tai vailla ystäviä niin, että muiden on mahdollista sulkea hänet ulkopuolelle. Sellainen, joka on esim. mielipiteiltään ärsyttävä, on aina vahva, koska aran ihmisen käytökseen kuuluu nimenomaan oman itsen häivyttäminen ja häpeily, joka on oikeastaan aina kiusaamisen perimmäinen syy.

Vahva persoona, jolla on valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, ei ole uhri eikä kiusattu, vaikka jotkut eivät hänen näkemyksistään pitäisi. Jos taas joku on vaikka rasisti, ja häntä siksi "kiusataan" ulkomaalaisten toimesta esim., se on enemmän riitaa kuin kiusaamista. KIUSAAMINEN on aina täysin kiusaajan vika, koska määritelmään nimenomaan kuuluu se, että uhria pilkataan tai syrjitään ominaisuuksien tai asioiden takia, joille hän ei voi mitään.

Kiusaaja voi motata itseään nenään.

Kiusaaminen on osa yhteiskuntamme rakennetta, alkaen seksuaalivalinnoista, siitä mitä haluamme nähdä työpaikoilla jne.

Kiusaajat yleensä puuttuvat muuten sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole moralistisia ja samantyylisiä kuin muut. Siten kyse ei ole ilmiöstä, joka tapahtuu jossain luokkahuoneen nurkassa.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 20:13"]

Kolmisenkymmentä vuotta opettajana toiminut Aino Kontula on haastatteluiden (IL, IS, Meidän Perhe) perusteella vahvasti sitä mieltä, että koulussa kiusatuiksi tulevat lapset saavat ottaa osan syystä - olipa se mikä hyvänsä - omille harteilleen. Hänen mukaansa kiusatun ja vainotun lapsen tulisi karaista itseään suhtautuen huumorilla hänen ulkonäköönsä kohdistuneeseen pilkantekoon. Jokainen, joka on kokenut hiemankaan kiusaamista koulussa, tietää nämä ajatukset järjettömiksi. "Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisinhuumorilla." - Aino Kontula/IS

[/quote]

Luin itsekin tuon, ja ihmettelin jo silloin että onpa muija pihalla. Ei kukaan ole 'huumorintajuton' tai 'hiljainen' koska on päättänyt niin, vaan luonne on ujompi, tai sitten huumorintaju erilainen. Huonompi mielihän siitä vain tulee, sekä varsin aliarvostettu olo, jos ope vielä tiuskii päälle että 'kyllä sun pitäisi nyt ottaa tämä huumorilla'. En ihmettele jos ei täällä puututa kiusaustapaamisiin, jos suhtautuminen muillakin opettajilla on samaa luokkaa. Antaisin 4-.

Kiusatuksi tuleminen on myös kokemus. Poikani koulussa on poika, joka häiritsee, mölisee ja rikkoo sääntöjä joka tilanteessa. Hänellä on harvoin kaveria, kukaan ei tunnu hänestä pitävän. Lapsilta kun kyselee niin kaikki sanovat samaa; ko.poika ei omista käytöstapoja, piereskelee ja röyhtäilee ruokalassa. Jalkapallossa laittaa lööperiksi ja taas muut hermostuu kun peli sotkeentuu. Kotona itkee äidille kuinka häntä kiusataan, äiti soittelee kylää läpi ja käskee kutakin puhumaan lapselleen. On puhuttu ja puhuttu. Pojan käytös ei muutu. Häntä kun tapaa kadulla niin heti on kertomassa kuinka paljon ja miten häntä on taas kiusattu.

Olen jo kieltänyt omaa poikaani viettämästä ko. lapsen kanssa aikaa, en jaksa koko ajan väitellä äitinsä kanssa samoista asioista.

Kiusattu voi itse myös olla ärsyttävä, joka ei ymmärrä oman käytöksensä seurauksia.

Asia ei ei ihan noin yksioikoinen kuin jotkut esittävät. Kiusattu saattaa olla myös kiusaaja, joko samassa tai muussa elämänvaiheessaan. Samoin kiusaajasta saattaa tulla kiusattu. Ja joskus - siis joskus - syy on myös kiusatussa. Niitäkin kiusattuja on, jotka kokevat kaiken kanssakäymisen kiusaamiseksi, vaikka se ei välttämättä sitä olisikaan. Syy vai seuraus, vaikea sanoa.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 22:21"]

Asia ei ei ihan noin yksioikoinen kuin jotkut esittävät. Kiusattu saattaa olla myös kiusaaja, joko samassa tai muussa elämänvaiheessaan. Samoin kiusaajasta saattaa tulla kiusattu. Ja joskus - siis joskus - syy on myös kiusatussa. Niitäkin kiusattuja on, jotka kokevat kaiken kanssakäymisen kiusaamiseksi, vaikka se ei välttämättä sitä olisikaan. Syy vai seuraus, vaikea sanoa.

[/quote]

Kiusaamisilmiöstä puhuminen on saivartelua. Suoraa kiusaamista, johon voi liittyä myös kovempaa painostusta ja uhkailua on varmaan alle 20%. Yleensä ihmiset eivät rupea kiusaamaan toisiaan, mikäli he ovat tekemisissä keskenään enemmän kuin muutamia minuutteja. Jos kiusaamistilanne syntyy se tulee pitkällä aikavälillä ja usein tahattomastikin.

Vierailija 03.10.2015 klo 20:13
Kolmisenkymmentä vuotta opettajana toiminut Aino Kontula on haastatteluiden (IL, IS, Meidän Perhe) perusteella vahvasti sitä mieltä, että koulussa kiusatuiksi tulevat lapset saavat ottaa osan syystä - olipa se mikä hyvänsä - omille harteilleen. Hänen mukaansa kiusatun ja vainotun lapsen tulisi karaista itseään suhtautuen huumorilla hänen ulkonäköönsä kohdistuneeseen pilkantekoon. Jokainen, joka on kokenut hiemankaan kiusaamista koulussa, tietää nämä ajatukset järjettömiksi. "Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisinhuumorilla." - Aino Kontula/IS

Olen Aino Kontulan kanssa asiasta samaa mieltä.

^ Tuo on uskomattominta, törkeintä paskaa, mitä maa päällään kantaa. Ensinnäkin, kun jostakusta tulee kiusattu, hänet on yhteisössä leimattu luuseriksi, hänen yrityksensä nauraa mukana tulkitaan nimenomaan säälittäviksi- itse yritin viimeiseen asti olla välittämättä kouluaikana ja hymyillä mukana, kuulua porukkaan, sulautua massaan.

Mitä enemmän hymyilin ja mielistelin, sitä julmempaa kiusaaminen oli. Koska osoitin heikkouteni ja alistuvuuteni sellaisille yksilöille, joille heikkous on ihmisen kelvottomin ominaisuus ja jotka saavat oman vahvuutensa vain alistamisen kautta.

Lopulta ysiluokan lopussa menin rehtorin luo erittäin hirveän tapauksen jälkeen, lopulta vaikka minua oli kiusattu esikoulusta asti eli jo 10 vuotta siihen mennessä, ja siellä nämä tytöt sanoivat teennäisen suloisella äänellä rehtorille, että Liisahan (eli minä) nauroi mukana!

No, tytöt näkivät kyllä että vaikka muka hymyilin, olin pillahtamassa itkuun ja yksi heistä sanoikin ivallisella äänellä, kohta se itkee! Koskaan en kuitenkaan itkenyt koko kouluaikana.. Silloin sain sanottu, että kuink pljon asia loukkasi, ja tytöt menivät rehtorin edessä hiljaisiksi, siihen loppui heidän osalta kiusaaminen täysin.

Eräs kiusaamista paljon tutkinut amerikkalainen professori sanoi, että pahinta on juuri myötäily, alistuminen, se ettei muka välitä, mukana nauraminen, hymyily, vitsailu jne. koska siinä vaiheessa kun on puhe kiusaamisesta eikä kaverusten naljailusta, kaikki mielistely tulkitaan vain ja ainoastaan heikkoudeksi ja oikeutuksesksi jatkaa kiusaamista- se ei koskaan lopeta kiusaamista. Ainoa oikea tapa on viedä asia valvovan tahon tietoon, joko työpaikan pomon, työsuojeluvaltuutetun tai koulun rehtorin.

Koska SE OSOITTAA kiusatulta itsekunnioitusta (!), HUOM: Juuri itsekunnioitus on piirre, joka saa kiusaamisen loppumaan! Tämä pohjaa tuon proessorin mukaan juuri siihen, että kiusaajilla on psyyken piirre, joka saa heidät halveksimaan heikkoutta, ilmeni se heikkous miten vain, koska pohjimmiltaan he PELKÄÄVÄT ITSESSÄÄN mahdollista heikkoutta, tai inhoavat, sama asia.

Sosiaalisesti he kuitenkin ovat vahvassa asemassa, kukaan ei ala kiusata ennen kuin on aivan varma, että yhteisö on hänen puolellaan, ja häntä itseään ei suljeta pois. Näin ollen kiusaamisessa on AINA kyseessä valta-asetelma, usein henkinen, mutta työpaikalla voi kyse olla myös asemaan perustuvasta vallasta. Kiusaaja on aina syyllinen, ja myös täysin tietoinen siitä että kiusaa, se on aina valinta.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 20:04"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 20:02"]Kiusaajat ovat yksiselitteisesti sairaita yksilöitä. Eläinmaailmassa sairaat yksilöt poistuvat luonnollisen poistuman kautta.
[/quote]
Kiusatut on heikompia kun taas kiusaajat vahvoja yksilöitä. Eli toisinpäin.
[/quote]

Millaista vahvuutta se edustaa, että käy heikompiensa kimppuun? Eikö todellinen vahvuus esiinny pikemminkin heikompien puolustamisessa kuin heidän kiusaamisessaan?

Trolleista puheenollen.

Mikä voima pakottaa jonkun KIUSAAMAAN toista = ilkeilemään aktiivisesti ja häritsemään tarkoituksena pahoittaa toisen mieli? Mene ap pyörähtämään ammattiauttajalla. Jos olet tosissasi, sinulla on pahoja henkisiä ongelmia tai olet muuten vain avun tarpeessa.

Eikä tässä puhuta mistään kiusaamisen kokemisesta väärin perustein. Kiusaaminen tarkoittaa tarkoituksellista toisen ihmisen vahingoittamista. Jos joku tuntee tulevansa kiusatuksi vaikkei kukaan oikeasti kiusaisi, se on kokonaan toinen keskustelunaihe.

Kerron oman tarinani. Olen 34v. mielenterveyspotilas ja ollut jo 5v. kuntoutustuella. Diagnooseina vaikea masennus, epävakaa pers.häiriö, syömishäiriö (ahmiminen), ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja yleistyneet sosiaaliset pelot. Minua kiusattiin ankarasti esikoulusta lukion loppuun- lukion kahtena viimeisenä vuonna olin jo niin hajalla, vaikeasti masentunut, että en paljon koulussa käynyt.

Sen jälkeen en ole kyennyt minkäänlaiseen opiskeluun, työtä tein matalapalkka-alalla koluttamattomana duunarina 10 vuotta osa-aikaisesti lukemattomissa eri työpaikoissa, kun sairauteni takian sain aina potkut jossain vaiheessa. Lopulta menin psykoosiin, ainoaan koko elämäni aikana, ja pääsin vihdoin kuntoutustuelle, täysin ihmisrauniona. En ole vieläkään edes osittain työ- tai opiskelukykyinen, vaikka en muuta haluaisikaan, kuin olla normaali :(

Minun kohdallani kiusaaminen johtui aina (minua on kiusattu myös aikuisena kahteen otteeseen, eikä suinkaan hienovaraisesti, molemmissa tapauksissa ulkopuolinen empaattinen henkilö tuli sanomaan, että asialle tulisi tehdä jotain, kohteluni oli niin törkeää, eli en todellakaan "liioittele" tai "kuvittele") ITSEARVOSTUKSEN puutteesta, niin aikuisena kuin lapsenakin.

Isäni on aina ollut kylmä ja kova, ehkä narsistinenkin, en tiedä, mutta muistan jo ennen kouluikää ajatelleeni, että olen aina, poikkeuksetta huonompi kuin topiset lapset. Se oli sairasta. Jos toinen lapsi sanoi pahasti, normaali reaktio olisi ollut sanoa vastaan, juosta kertomaan äidille, itkeä ym. mutta minä alistuin aina pidin kaikki tunteet sisälläni kuten kotoa olen oppinut.

Terapeutin mukaan juuri nämä piirteet ovat altistaneet minut sekä epävakaudelle että masennukselle, ja etenkin kiusaamiselle. KOSKAAN en ole puolustautunut eläessäni yhtään ketään vastaan. Kotoa opin myös jatkuvan häpeän, etenkin juuri heikkous oli asia, mitä isäni vihasi.

Kun makasin erään vuoden sängynpohjalla vanhempieni luona, kertaakaan isäni ei tullut puhumaan minulle, ja useaan otteeseen sanoi mitä häijyimmin että nyt ylös saatana ym.ym. Ulospäin isäni on aina kohtelias, korkeasti koulutettu ja perheemme ylempää keskiluokkaa kalliilla asuinalueella. Kaiken pitää näyttää hienolta. No, minä olen suvun häpeäpilkku, mt-potilas, luuseri, kouluttamaton yhteiskunnan loinen :(

Vielä tuosta, että kiusatusta tulisi kiusaaja usein, ei todellakaan pidä paikkaansa. Kiusaajan ja kiusatun psyyken rakenne on kuin yö ja päivä, alistuva ja alistava. Itselläni mm. on erittäin korkea moraali ja empatiakyky, olen äärimmäisen herkkä toisen tunteille, ja jos kohtaan toisen aran ja alistuvan, koen valtavaa suojelunhalua ja empatiaa, en todellakaan halua alistaa.

Myös ihmiset jotka kehuvat olevansa "suorapuheisia ja ronskeja", eivät yllätäen itse kestäkään kritiikkiä.. Heidän "suorapuheisuutensa" on myös yllättävän selektiivistä, yllättäen he osaavatkin käyttäytyä, kun kohtaavat ei-alistuvan, vahvan henkilön. Eivät he tälle rupea päätään aukomaan, vaan ainoastaan aistiessaan toisessa heikkoutta..

Ap:n logiikalla kaikkia kiusaajia saa esim. vetää turpaan. Itsepähän sitä kiusaamalla kerjäsivät, oma syy. 

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 20:02"]Kiusaajat ovat yksiselitteisesti sairaita yksilöitä. Eläinmaailmassa sairaat yksilöt poistuvat luonnollisen poistuman kautta.
[/quote]

Ei se nyt ihan näinkään ole. Aika sairasta aikuisen ihmisen väittää tällaista. Kyse on useimmiten lapsista ja nuorista, jotka eivät vielä ole täysin vastuullisia omasta käytöksestään. Iso osa kiusaajista katuu aikuisena lapsuutensa hölmöilyä, kun on välineitä ymmärtää asia. Sairaita ovat aikuiset, jotka eivät pistä asioita loppumaan. Jos.minun lapseni kiusaisi tai tulisi kiusatuksi, olisin koulussa hänen kanssaan niin kauan, että homma loppuu.

Olin kerran työpaikalla, jossa ilmeisesti oli kiusaamista. Sijaisen näkökulmasta se "kiusattu" oli kuitenkin tosi vaikea. Esim. muutoksia ei sietänyt yhtään ja siksi kohteli sijaisia huonosti, kun eivät tienneet työpaikan rutiineja ja tapoja jo tullessaan. Valitti muutenkin aina kaikesta. Mikään ei ollut ikinä hyvin. Oli kateellinen kaikesta ja piikitteli, jos joku vaikka ilmoitti olevansa raskaana tai voittaneensa rahaa tms. Pikkuhiljaa tätä ihmistä ei enää kutsuttu yhteisiin illanviettoihin, minimoitiin kaikki kontaktit työaikana ym. Eli alettiin kai kiusaamaan. Kukaan ei kai oikein tiennyt mitenpäin tämmösen persoonan kanssa olisi. Oikeastaan vain hänen pillinsä mukaan menemällä ja koskaan pyytämättä mihinkään apua olisi kai pärjännyt.

On myös useita kiusaajia jotka eivät vain miellä olevansa kiusaajia, eivät, vaikka toiminta on erittäin lapsellista. Minua kiusattiin yläasteen ja lukion ajan. En tuntenut kaikkia kiusaajiani vaan ne pääasialliset kiusaajat onnistuivat ulkoistamaan asian mm. ammattikoulua käyville tai toisen koulun oppilaille. Sain osakseni pääasiassa huutelua esim. liikkuessani kaupungilla saattoi kuka tahansa huutaa, tönäistä, haukkua ja esittää yökkääviä ääniä. Fyysisesti käsiksi käytiin vain kerran- sekin tuntematon ihminen. Pääasiassa kaikki nämä huutelut ja haukkumiset tehtiin porukassa. Toki koulussa kiusattiin myös, vastauksilleni naurettiin, minun parikseni ei suostunut kukaan ja ihan opettajienkin edessä todettiin, ettei tuollaisen kanssa kukaan halua viettää aikaa. Opettajat olivat hämmentyneitä ja avuttomia. Tuohon aikaan ei osattu puuttua muuhun kuin fyysiseen kiusaamiseen.

Olin arka ja miellyttämisenhaluinen. Yritin sulautua joukkoon, mutta sitä ei annettu tehdä. Kun pääsin muualle opiskelemaan, onnistuin sulautumaan ja sain itsetuntoani takaisin. Kun 20-vuotiaana kävelin kotikaupungissani, sain jälleen kerran huutoja ja haukkumasanoja isolta porukalta terassilta. Sen verran olin itsetuntoani saanut takaisin, että kävelin paikalle ja kysyin, tuntuuko fiksulta huudella käiytännössä tuntemattomalle (tunsin porukasta muutaman mutta nämä eivät olleet niitä huutelijoita). Kuulemma sai huudella, kun olin niin uskomattoman ruma ja tyhmä. Entiset luokkakaverini tosin olivat todella noloina, toinen sanoi, ettei hänellä ollut mitään minua vastaan ja että tuo  yksi nyt vain on tuollainen outo (se huutelija, joka sanoi, että minulle on pakko huudella).

Ei enää huudeltu tuon jälkeen,mutta väitänpä, että nuo huutelijan seurassa olijat kokivat kovasti, etteivät ole tehneet mitään väärää, kun eivät ole itse minulle huudelleet ja tuo huutelija ehkä kokee heittäneensä hyvää läppää. Miten muuten aikuinen ja täysi-ikäinen selittää itselleen tuollaiset puskista huutelut?

Kiusaaja kiusaa, koska voi. Hän peittää ehkä omaa epävarmuuttaan ja yrittää nostaa itseään muiden silmissä, koettaa olla kova ja rohkea, vahva, kun voi lytätä jotakuta alas. Itse näen syyllisinä ne hyväksyjät yhtä lailla. Ne, jotka seuraavat vieressä, nauravat kiusaajan huudoille ja yllyttävät käytöksellään kiusaajaa jatkamaan.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 20:13"]

Kolmisenkymmentä vuotta opettajana toiminut Aino Kontula on haastatteluiden (IL, IS, Meidän Perhe) perusteella vahvasti sitä mieltä, että koulussa kiusatuiksi tulevat lapset saavat ottaa osan syystä - olipa se mikä hyvänsä - omille harteilleen. Hänen mukaansa kiusatun ja vainotun lapsen tulisi karaista itseään suhtautuen huumorilla hänen ulkonäköönsä kohdistuneeseen pilkantekoon. Jokainen, joka on kokenut hiemankaan kiusaamista koulussa, tietää nämä ajatukset järjettömiksi. "Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisinhuumorilla." - Aino Kontula/IS

[/quote]

Opettajan työhön kuuluu myös lasten sosiaalistaminen,kasvatus ja empatiataitojen opettaminen. Joskus opettaja voi olla työssään tosi huono. Jopa kolmekymmentä vuotta. Ja ottaen huomioon ne jutut, joita opettajanhuoneen ilmapiiristä usein kerrotaan, olisi kovin mielenkiintoista tietää, millainen työtoveri Kontula itse on ollut. 

[/quote]

Muistaakseni ko. henkilö on hyvin kiistanalainen käsityksineen. En itse ota hänen lausumiaan vakavasti. Hänellä on kai jostain syystä sisäinen tarve väännellä asiaa kiusaajia vähemmän syyllistävään muotoon. Unohtakaa. Paitsi että monen open pää on varmaan samalla lailla sekaisin, toiminnasta päätellen. Kiusaajien logiikka on hyvin pätkittäistä ja ontuvaa.

En minä ainakaan mene haukkumaan jos jonkun naama ärsyttää. On mahdollisimman vähän tekemisissä.

Koulukiusaajilta on jäänyt kotikasvatus suorittamatta ja he katsovat, että ovat oikeutettuja (jostain kumman syystä) haukkumaan muita.

He ovat epävakaita ja wt.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 19:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 19:52"]Koska kiusaajat ovat syyllisiä, siksi. [/quote] Miksi kiusatun pitää käyttäyä ärsättyvästi tai olla hiljainen hissukka. Käyttäytyis niinku normaalit ettei tarvis kiusata.

[/quote]

Sulla on kyllä nyt paha kieroutuma ajatusmaailmassasi.
[/quote]jospa sitä hissukkaa vaikka hakataan kotona tai narsistivanhempia kiusaa? Sitten vielä kusipää kiusaa koulussa. Mikä oikeuttaa tähän? Perusteluja?

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 19:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 19:52"]Koska kiusaajat ovat syyllisiä, siksi. [/quote] Miksi kiusatun pitää käyttäyä ärsättyvästi tai olla hiljainen hissukka. Käyttäytyis niinku normaalit ettei tarvis kiusata.

[/quote]

Sulla on kyllä nyt paha kieroutuma ajatusmaailmassasi.
[/quote]jospa sitä hissukkaa vaikka hakataan kotona tai narsistivanhempia kiusaa? Sitten vielä kusipää kiusaa koulussa. Mikä oikeuttaa tähän? Perusteluja?
[/quote]itse olin hissukka. Isä hakkas ja narsistiäiti oli epävakaa. Mua ei kiusattu. Kaikki näki, että kärsin. kiulukiusaajat toimivat yleensä ryhmissä tai tarvitsevat yleisön. Joten kyllä niillä viiraa. Ja haukkumiset tulee yhtäkkiä puskista eli ei siihen ehdi mitään sanoa. Ehkä "turpaan koki Jonne" voi helpottaa.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 20:00"]Miksi kiusatun pitää käyttäyä ärsättyvästi tai olla hiljainen hissukka. Käyttäytyis niinku normaalit ettei tarvis kiusata.[/quote]

Normaali ihminen ei koe tarvetta alkaa kiusata, jos joku on ärsyttävä tai hissukka. Normaali antaa sen hissukan olla rauhassa.