Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamisen seuraamuksista
03.10.2015 |
Onko teillä kokemusta, kuinka kiusatun perhe voisi selvitä pitkittyneen koulukiusaamisen aiheuttamasta pahasta olosta?
Meidän yhtä lastamme kiusattiin pitkään ihan törkeästi. Hämmästykseksemme tuossa koulussa asiat menivät ihan solmuun. Koulu ei ei yli vuoteen edes myöntänyt tilanteen olevan kiusaamista, joten kiusaaminen kehittyi todella vakavaksi. Lastamme haukuttiin, hänestä levitettiin valheellisia ja vahingollisia huhuja, häntä lyötiin ja potkittiin, hänet pahoinpideltiin, häntä kuvattiin salaa jne. Koulun tapa hoitaa asiaa oli sekava. Lisäksi koulu syyllisti kiusattua ja meitä kiusatun vanhempia. Mielestäni koulun edustajat käyttivät valtaansa 'sortomielessä'. He mm. syyttivät meitä ylisuojeleviksi, liikaa tai liian vähän kouluun yhteyttä pitäviksi ( nämä väitteet vaihtelivat, emmekä enää tienneet, mikä olisi ollut koulun mielestä sopiva frekvenssi; otimme yhteyttä vain Wilman kautta tai hätätilanteissa soittamalla koulupäivän aikana koulun virallisiin puhelinnumeroihin), opettajien työturvallisuutta vaarantaviksi (kummallinen väite, sillä emme koskaan huutaneet, haukkuneet, olleet fyysisiä tms.).
Haimme apua myös kouluviraston johdolta ja muilta viranomaisilta, mutta mikään taho ei puuttunut kiusaamiseen, eikä koulun toimintatapoihin.
Koska kiusaaminen vain yltyi, muutimme toiselle paikkakunnalle, jotta saimme kiusatun lapsen toiseen kouluun. Uusi koulu olikin hyvä ratkaisu. Aivan ihanat opettajat, mukavat oppilaat ja oppilaiden vanhemmat. Olemme ikuisesti kiitollisia heille.
MUTTA. Kiusattu lapsemme on edelleen hajalla. Nyt vuosien jälkeenkin hän käy terapiassa ja kamppailee masennuksen kanssa. Enää hän ei haudo sentään itsemurhaa, mutta mihinkään kouluun hän ei pysty menemään. Peruskoulun hän suoritti kiitettävin arvosanoin. Se oli mahdollista, koska uudessa koulussa hän sai pahimpien masennusjaksojen aikana suorittaa kokeet koululla mm. iltaisin muiden oppilaiden lähdettyä. Nyt hän on muutaman vuoden aloittanut syksyllä jatko-opinnot innokkaasti, mutta noin kuukauden jälkeen aloituksesta romahtanut henkisesti. Hän on myös fyysisesti jatkuvasti sairas (flunssaa, kuumeilua, migreenejä jne.).
Kaiken lisäksi perheemme talous on tiukilla. Muutto, sairaan nuoren ajoittainen hoitaminen kotona, terapiat, lääkärit jne rasittavat talouttamme kohtuuttomasti. Yhteiskunnalta saamme Kela-tukea lääkäri- ja psykoterapiakuluihin, mutta suorat kulut ovat silti korkeat - kuukausitasolla 500-1000€.
Vaikka olemme perusluonteeltamme iloinen, aktiivinen ja tasapainoinen perhe, alamme olla aika väsyneitä ja katkeriakin. Olemme harkinneet viime aikoina avun hakemista perheelle, mutta todenneet sen olevan mahdotonta. Julkiseen sektoriin ja viranomaisiin emme luota enää ollenkaan, niin paljon huonoa ja asenteellista kohtelua olemme sieltä saaneet osaksemme.
Olemme hämmentyneitä ja surullisia. Ennen koulukiusaamista, olimme luottavaisia ja 'viranomaisuskoisia' ihmisiä. Puhumme usein siitä, että haluamme muuttaa jonnekin maapallon toiselle puolelle pakoon tätä pahaa yhteiskuntaa.
Onko kenelläkään samantyyppisiä kokemuksia? Oletteko päässeet asioista yli? Miten selvisitte taloudellisista ongelmista? Löytyikö lapsen sairastelukierteeseen ratkaisua?
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:24"]
Ei paljon kiinnosta
[/quote]
Oli sitten pakko kommentoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukisin, jos olisi kappalejaot.
Voitko laittaa uudestaan?
Pikkuisen myöhäistä enää. Omisi aikoinaan pitänyt tehdä rikosilmoitus ja koota todisteet
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:40"]
Pikkuisen myöhäistä enää. Omisi aikoinaan pitänyt tehdä rikosilmoitus ja koota todisteet
[/quote]Tuo ei hirveästi henkisiin ongelmiin auta.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:45"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:40"]
Pikkuisen myöhäistä enää. Omisi aikoinaan pitänyt tehdä rikosilmoitus ja koota todisteet
[/quote]Tuo ei hirveästi henkisiin ongelmiin auta.
[/quote]
Ei niin, ei sitä apua täällä ole. Tai voitteko vielä haastaa koulun rikosoikeuteen ja vaatia maksamaan terapia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaa vaan kostoksi, silmä silmästä hammas hampaasta
En usko kirjoituksiasi. Ei mitään henkilökohtaista, mutta en usko että missään koulussa olisi noin epäammattimaista henkilökuntaa. Jotain mätää tässä on taustalla teidän perheessänne ja koulusta yritetään tehdä syntipukkia, ehkä tiedostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:40"]Pikkuisen myöhäistä enää. Omisi aikoinaan pitänyt tehdä rikosilmoitus ja koota todisteet
[/quote]
Tehtiin rikosilmoitus. Koska tekijät olivat alle 15 (nippa nappa), poliisi teki kaikista osapuolista lastensuojeluilmoituksen. Siis myös uhrista, eli lapsestamme. Kiusaajien vanhemmat suuttuivat meille ja aloittivat kovan myllytyksen meitä vastaan. En tiedä mitä ls teki kiusaajien suhteen. Meille tehtiin lastensuojelun tarpeen selvitys, jonka tuloksena oli ettei ole lastensuojelun toimenpiteiden tarvetta. Tuossa yhteydessä pyysimme ls:a jalkautumaan koululle tai auttamaan meitä koulun kanssa asioidessa ja vaikkapa koulun vaihdossa. Eivät tehneet niin resurssipulaan vedoten.
Eli koulukiusattua ei auta edes poliisi tai lastensuojelu.
Olimme ihan oikeasti yhteydessä kaikkiin mahdollisiin tahoihin, joten sen spekulaatio ei nyt oikein ole fokuksemme.
Toivoisimme jotain apua siihen, että pääsisimme pois tästä painajaismaisesta tunnelmasta.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:51"]En usko kirjoituksiasi. Ei mitään henkilökohtaista, mutta en usko että missään koulussa olisi noin epäammattimaista henkilökuntaa. Jotain mätää tässä on taustalla teidän perheessänne ja koulusta yritetään tehdä syntipukkia, ehkä tiedostamatta.
[/quote]
Uskot tai et, näin tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista.
En ole mikään asiantuntija, mutta kommentoin joitakin kohtia. Ensinnäkin oli hyvä asia, että lapsi pääsi pois tuosta koulusta, jossa kiusattiin eikä mitään ymmärrystä tullut. Ja koulu meni hienosti sen jälkeen.
Tuo jäi mietityttämään, miksi jatko-opinnot tuntuvat niin rankoilta, että jo kuukauden kuluttua nuori haluaa lopettaa. Olette tietysti keskustelleet asiasta. Onko syy itse opinnoissa vai jossain muussa, kuten vuosien takaisessa kiusaamisessa? Onko valittu ala oikea? Onko nuorella ystäviä, ystävystyykö hän helposti vai jääkö syrjään opiskelukavereista? Silloinhan nämä kiusaamiskokemukset voisivat varmaan aktivoitua. Onko nuori käynyt keskustelemassa oppilaitoksen psykologin kanssa, jos sellainen on?
Teidän tilanteenne on raskas, mutta kunpa jaksaisitte rakastaa nuortanne ehdoitta kaikesta huolimatta. Jostakin teidän pitää saada myös apua.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:47"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:45"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:40"]
Pikkuisen myöhäistä enää. Omisi aikoinaan pitänyt tehdä rikosilmoitus ja koota todisteet
[/quote]Tuo ei hirveästi henkisiin ongelmiin auta.
[/quote]
Ei niin, ei sitä apua täällä ole. Tai voitteko vielä haastaa koulun rikosoikeuteen ja vaatia maksamaan terapia?
[/quote]
Tätä emme jaksaneet tehdä, koska keskityimme pitkään ihan siihen, että kiusattu ei suoraan vahingoita henkeään ja että saadaan hänet turvalliseen kouluun ja että muukin perhe voi mahdollisimman hyvin.
Rahat ja jaksaminen on niin kortilla, että emme uskalla aloittaa raskasta oikeusprosessia. Olemme myös tutustuneet koulukiusaamiseen liittyvään oikeuskäytäntöön ja hakeneet konsultointiapua kokeneelta asianajajalta. Totesimme, että on hyvinkin mahdollista, että häviäisimme oikeudessa. Lisäksi oikeusprosessi olisi todennäköisesti raskas myös sairastuneelle kiusatulle.
Ei siis uskallettu ottaa oikeusprosessiin liittyvää taloudellista ja terveydellistä riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on paska maa! Sanotaan että puututaan mutta ketään vaan ei vittu kiinnosta!
Hämmentävää ja surullista. Olisiko ekassa koulussa ollut jotain sukurasitetta? Että "tiedetään" vanhemmista, isovanhemmista tai jostain sukulaisista jotain epäedullista ja sen varjolla poljetaan ihmisarvoa maanrakoon? Tuli mieleen kun eräs vanha, kiusattu luokkakaverini tästä avautui usein, miten isoisänsä ja vielä isänsäkin pahat teot kostetaan jälkipolville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella rankan kuuloinen tarina. Valitettavasti maailmassa osa on väliinputoajia. Jos ei osaa puolustaa itseään ja on vaikka herkempi luonne, niin sitä käytetään väistämättä hyväksi. Vaikka aikuiset onnistuisivatkin väliintulossa, jää oman aseman puolustaminen loppupeleissä sille kiusatulle. Miten arjessa luovii ja selviää. Nämä sosiaalisen viidakon lait hallitsevat ovat selviytyjiä, pudokit eivät.
Oma kiusaamiseni loppui siihen, kun totesin vastapuolen älyn loppuvan ja otettiin perinteinen turpakäräjä käyttöön. Voittajaa ei ollut, mutta sen jälkeen olin ok.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:47"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:45"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:40"] Pikkuisen myöhäistä enää. Omisi aikoinaan pitänyt tehdä rikosilmoitus ja koota todisteet [/quote]Tuo ei hirveästi henkisiin ongelmiin auta. [/quote] Ei niin, ei sitä apua täällä ole. Tai voitteko vielä haastaa koulun rikosoikeuteen ja vaatia maksamaan terapia? [/quote] Tätä emme jaksaneet tehdä, koska keskityimme pitkään ihan siihen, että kiusattu ei suoraan vahingoita henkeään ja että saadaan hänet turvalliseen kouluun ja että muukin perhe voi mahdollisimman hyvin. Rahat ja jaksaminen on niin kortilla, että emme uskalla aloittaa raskasta oikeusprosessia. Olemme myös tutustuneet koulukiusaamiseen liittyvään oikeuskäytäntöön ja hakeneet konsultointiapua kokeneelta asianajajalta. Totesimme, että on hyvinkin mahdollista, että häviäisimme oikeudessa. Lisäksi oikeusprosessi olisi todennäköisesti raskas myös sairastuneelle kiusatulle. Ei siis uskallettu ottaa oikeusprosessiin liittyvää taloudellista ja terveydellistä riskiä.
[/quote]
Parempi olisi hankkia oikeutta kun hän on vielä lapsi. Kymmenien vuosienkin jälkeen asia vaivaa, joku kärsii kuitenkin. Masennusta voidaan sitäkin käyttää hyväksi. Mielestäni kannattaisi viedä eteenpäin.
Oletteko muuten miettineet, että voitte vanhempien roolissa olla myös jollakin tavoin mahdollisesti sitä pudokki-kategoriaa? Silloin ihmiset eivät auta, vaan koneisto hyytyy tuohon malliin. Osa toteaa, että jälkipolvi on samasta puusta siinä asiassa veistetty.
Kukaan ei sitä päin naamaa kerro, mutta tuo suhtautuminen voisi kertoa ilmiöstä. Ja ihan oikeasti ei millään pahalla. Noita tapauksia vaan on tullut vierestä seurattua.
Suomessa kun on kaikenlaisia kansanliikkeitä homoja ja ulkomaalaisia vastaan, niin saadaanko seuraavaksi joku "oikeutta koulukiusaajille"-liike?
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:47"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:45"][quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:40"] Pikkuisen myöhäistä enää. Omisi aikoinaan pitänyt tehdä rikosilmoitus ja koota todisteet [/quote]Tuo ei hirveästi henkisiin ongelmiin auta. [/quote] Ei niin, ei sitä apua täällä ole. Tai voitteko vielä haastaa koulun rikosoikeuteen ja vaatia maksamaan terapia? [/quote] Tätä emme jaksaneet tehdä, koska keskityimme pitkään ihan siihen, että kiusattu ei suoraan vahingoita henkeään ja että saadaan hänet turvalliseen kouluun ja että muukin perhe voi mahdollisimman hyvin. Rahat ja jaksaminen on niin kortilla, että emme uskalla aloittaa raskasta oikeusprosessia. Olemme myös tutustuneet koulukiusaamiseen liittyvään oikeuskäytäntöön ja hakeneet konsultointiapua kokeneelta asianajajalta. Totesimme, että on hyvinkin mahdollista, että häviäisimme oikeudessa. Lisäksi oikeusprosessi olisi todennäköisesti raskas myös sairastuneelle kiusatulle. Ei siis uskallettu ottaa oikeusprosessiin liittyvää taloudellista ja terveydellistä riskiä.
[/quote]
Parempi olisi hankkia oikeutta kun hän on vielä lapsi. Kymmenien vuosienkin jälkeen asia vaivaa, joku kärsii kuitenkin. Masennusta voidaan sitäkin käyttää hyväksi. Mielestäni kannattaisi viedä eteenpäin.
[/quote]
Jos se olisi noin suoraviivaista, niin toki sen nostaisimme kanteen. Kävimme erään kokeneen arvostetun virkarikoksiin yms erikoistuneen asianajajan kanssa keskusteluja asiasta. Mahdollisuudet menestyä viranomaista vastaan koulukiusaamisjutussa ovat heikot. Pelkäsimme mahdollisen häviön aiheuttavan lapsellemme vain lisää tuskaa.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:23"]Hämmentävää ja surullista. Olisiko ekassa koulussa ollut jotain sukurasitetta? Että "tiedetään" vanhemmista, isovanhemmista tai jostain sukulaisista jotain epäedullista ja sen varjolla poljetaan ihmisarvoa maanrakoon? Tuli mieleen kun eräs vanha, kiusattu luokkakaverini tästä avautui usein, miten isoisänsä ja vielä isänsäkin pahat teot kostetaan jälkipolville.
[/quote]
No ei ole. Olen (perheen äiti) kyllä kotoisin tuolta paikkakunnalta (suuri kaupunki pk-seudulla), mutta vaikea keksiä mikä se sukurasite voisi olla. Olen onnellisen ydinperheen onnellinen lapsi. Meidän perheessä on sukupolvien ajan käyty koulut ja menty töihin, huolehdittu perheestä, oltu ystävällisissä väleissä lähipiirien kanssa ja oltu ns. 'kunnon kansalaisia'.
Tämä koulukiusaaminen on muuttanut maailmankuvaamme niin olennaisesti, että olemme nyt vain kovin hämmentyneitä.