Sinä, joka et aio enää koskaan hankkia lapsia:

Olihan se pieni kriisi. Siis tajuta ettei voi antaa hyvää lapsuutta useammalle lapselle, ei riitä omat henkiset resurssit eikä rahat. Lasta ei vaan saa tehdä tähän maailmaan, jos ei ole antaa muutakin kuin perushoitoa ja pitkät päiväkotipäivät, vaan lapsi vaatii läsnäoloa ja aikaa ja kärsivällisyyttä. Jota mulla ei ole antaa nyt kenellekään yhtään enempää.

Mut nykyään olen onnellinen. En oikein enää muistakaan miksi näitä lapsia pitäisi olla enemmän, kaksi on aivan hyvä määrä. Kaikkeen riittää aikaa, kaikki saa kaiken tarvitsemansa ja mulla alkaa lasten kasvaessa olla enemmän omaa elämää, joka tuntuu hirveän hyvältä kun monta vuotta on kuitenkin eletty sitä pikkulapsiaikaa. Energiaa on ihan eri tavalla nykyään.

Tunsin helpotusta kun päätös oli tehty ja päätös oli oikea. Olin silloin 34v. ja kuopus (2.lapsi) oli 2v.

Nyt olen jo 46v. ja haikeudella muistelen näiden 2 nuoren pikkulapsi-aikaa mutta en haluaisi sitä vaihetta enää elää oikeasti.

Mies ehkä olisi halunnut enemmän sitä 3.lasta kuin minä. Minä vaan en enää halunnut olla raskaana ja varsinkaan en halunnut synnyttää. Mies on nykyään myös sitä mieltä että päätös oli oikea.

Asia ei herätä kummempia tunteita, olen ihan sinut asian kanssa :) Muksut on nyt 7v ja 5v ja olen iloinen ja tyytyväinen tällä kokoonpanolla.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:42"]

Surullista! jos noin vahvasti koet asian niin eikö pitäisi asia tehdä niin??? kadut tuota loppuelämän ja jossittet asiaa. Mulla oli 2 jonkun aikaa, ja tiesin ettei tämä riitä, sain sitten tytön ja pojan, niinkuin sinä haaveilet. Ehdottomasti parhain asia! tunne oli niin kova ettei siitä saanut rauhaa kuin tekemällä sen toteen.

[/quote]

Ihminen voi onneksi aika paljon vaikuttaa ajatteluunsa eikä kukaan välttämättä tule katkeraksi siitä, että hänellä on kaksi tervettä lasta, jos tekee töitä itsensä kassa.  Perheessä on kuitenkin muitakin ihmisiä kuin äiti, ja kun on lapset tehnyt, on velkaa sen että ajattelee perhettä kokonaisuutena eikä vain sitä mitä itse haluaa. Voi olla että hän katuu tuota loppuelämän ettei saa enempää lapsia, mut voi olla että hän kasvaa tähän ajatukseen, huomaa että kahdessa lapsessa on hoivattavaa yllin kyllin varsinkin sitten kun itsekin palaa työelämään, ja että kaikki onkin oikeastaan aivan hyvin.  Ja aina voi ajatella, että on hieno tilanne että perheessä on kaksi aikuista huolehtimassa kahdesta molempien toivomasta lapsesta. On ihan eri asia olla tilanteessa, jossa perheessä on vastoin miehen toiveita tehtyjä lapsia, ja mies kokee tulleensa hyväksikäytetyksi. Se on parisuhteen loppu vaikka asuttaisiinkin saman katon alla.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 19:19"]

Millaisia ajatuksia ja tunteita se sinussa herättää? Oletko helpottunut, haikea, mitä?

[/quote]

Ei minkäänlaisia. Mitä pitäisi herättää. Olen aina pitänyt parisuhdetta tärkeämpänä, kuin lapsia. Mies.

Kolme oli maksimimäärä lapsissa ja se luku tuli täyteen yhdeksän vuotta sitten. Vaikka elämä kolmen pienen kanssa sujuikin ongelmitta, niin enempää en edes harkinnut. En yleensäkään haikaile asioiden perään, joten tätäkään ratkaisua ei tarvinnut enempää huokailla ja vatvoa. N41

Ei herätä mitään erityisiä ajatuksia. Olen ollut lapseton koko elämäni, enkä ole koskaan halunnut lapsia. Sterilisaatioon pääsen ensi vuonna. Lähinnä olen iloinen siitä, ettei tarvitse käyttää enää rahaa ehkäisyyn.

Näin on ihan hyvä, neljännen jälkeen tiesin, että kaikki lapset on nyt kotona. Lapsenlapsia odotellessa. T46v, lapset 21, 15, 13 ja 5v.

Vierailija kirjoitti:

Haikeutta ja helpotusta. Lapset 8, 5, 2 ja 6kk. Kolme poikaa ensin ja kun tyttö tuli neljäntenä, tiedettiin miehen kanssa että tähän on hyvä lopettaa :)

Kyllä mielessä pyörii miten kiva olisi saada vielä yksi poika, mutta on osattava lopettaa.

Odotan innolla uutta vaihdetta elämässä, kun lapset ovat isompia, voi heidän kanssa tehdä erilaisia asioita ja enemmän! nyt tietysti nautin täysillä tästä pikkulapsi ajasta :)

Mutta olen vasta 26, joten en voi vielä sanoa satavarmaksi ettenkö joskus vielä haluaisi saada pikku tuhinanenän! :)

Mikäs ihmeen vauvakone se sinä olet ku 26v ja 4 penskaa :DD

Helpotus on ollut.

Olen 32 ja lapset 12&11. Kouluikää kun lähestyivät, kuumeilin kolmatta. Ilman ehkäisyä oltiinkin pari vuotta, mutta raskaus ei alkanut (onneksi).

Nyt olen tosi onnellinen. Panostan työhöni, lasten harrastuksiin ja "chillailuun" :)