Millainen on erityislapsesi?

^

^

Leijonaemoissa ei vaadita dg:tä. Tarkan dg:n saamiseen voi mennä vuosia, eikä siltikään aina ihan tiedetä mistä kiikastaa. Eikä sillä diagnoosillavole niin väliäkään, lähinnä vain sillä, miten lasta ja perhettä voidaan auttaa ja tukea. Tervetuloa!
T. Erityisen äiti

Hyvä ketju! Noita alapeukuttajia kyllä ihmettelen...

Meillä on kaksi erityislasta, molemmilla adhd ja asperger. Ilmeisesti on sitten geeneissä... Odotin kuopusta kun esikoisen ongelmat ns. räjähti käsiin, pienempänä hänen erityispiirteitään pidettiin vain ohimenevinä "vaiheina". Myöhemmin sitten kuopuksella ilmeni samantyyppistä oireilua (siihenkin suhtauduttiin aluksi vähätellen). Vanhempi pärjää nykyään tavallisella luokalla, nuorempi on erityisluokalla.

Nosto :)

up

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 17:49"]

En viitsi enää tarkemmine kertoa, kun täällä saa aina kuraa niskaansa.

Mutta. Kotona asuu kolme lievästi kehitysvammaista lasta, kaksi heistä pyörätuolilla kulkevia sydänkäpysiä. Iloa ja naurua on paljon, elämme yhtä päivää kerrallaan. Kohta on sauna lämmin ja perhe laskeutuu viikonlopun viettoon.

[/quote]

3 kehitysvammaista lasta????

Eikä tämä ollut edes ainoa vastaaja, jolla useampi vammainen lapsi! Miksi niitä pitää tehdä lisää, en oikeasti vaan ymmärrä?

t. eräs jolla itsellä kehitysvammainen veli

[/quote]

Autanko ymmärtämään miten samassa perheessä voi olla nämä kolme, ilman että on "tehtailemalla tehtailtu lisää vammaisia"?

- Esikoinen: lievästi kehitysvammainen. Poikkeavat piirteet alkoivat tulla esille vasta kun oli noin 4-5-vuotias. Puheenkehitys jäi jälkeen ja autistisia piirteitä ilmaantui. Kehitysvammadiagnoosi 6-vuotiaana, vammaisuuden syy tuntematon. Ei aihetta olettaa, että olisi perinnöllinen syy.

- kakkonen: terve lapsi

- kolmonen: terve lapsi

- nelonen: syntyi iltatähtenä 10 vuoden jälkeen kolmannesta lapsesta. Lievästi kehitysvammainen, liikuntavammainen, monivammainen, puhumaton. Poikkeavuudesta alkoi herätä epäilyksiä kun oli alle 1-vuotias vauva. 1-tyypin diabetes myös.

- viitonen: sama kuin edellä. Monivammainen ja pyörätuolilla kulkeva lapsi, jolla on alle 1 vuosi ikäeroa edelliseen. Vammaisus alkoi samoin tulla esille vasta myöhemmin vauvaiällä. Hänellä epilepsia ja nielemisvaikeuksian takia ruokitaan pumpulla "vatsanappiin". Molempien poikkeavuuden syy tuntematon, täysi mysteeri. Ei viitteitä perinnöllisyydestä edelleenkään.

Eli lapsia oli jo kolme siinä vaiheessa, kun vanhimman poikkeavuus alkoi näkyä.

Kymmenen vuoden tauon jälkeen uudessa avioliitossa syntyi peräjälkeen vielä kaksi lasta. Ei ollut mitään syytä olettaa etteivätkö he olisi terveitä. Vaan eivätpä olleet. Kun nelosen pikkeavuus alkoi tulla esille, raskaus viidennestä oli jo pitkällä ja nämä poikkeavuudet eivät edes näkyneet missään raskausajan tutkimuksissa. Ei verikokeissa, seuloissa, lukuisissa ultrauksissa. Vauvat syntyivät normaalin ja terveen näköisinä, mutta kehitys lähti taantumaan pian.

Ketään näistä lapsista ei ole voinut enää tuuttiin takaisin työntää, kun on ilmaantunut sittenkin jotakin outoa ja poikkeavaa.

Iskee se salama kolme kertaa samaan paikkaan ihan uskomattomasti kuitenkin.

[/quote]

 Kaikilla lapsilla on kuitenkin sama äiti, eikö niin? Vialliset geenit ovat siis sinulla ja lapsesi hävisivät geenilotossa. Sellasta tapahtuu.

[/quote]

Aika reippaan pääelmän teit yhden kirjoituksen perusteella. Päädyit tulokseen, joka ei ole näyttäytynyt geenitutkijoillekaan, eikä auennut useammissa kansainvälisissä seminaareissa, joissa perheen tapausta on luvallamme pohdittu.

^

^

Esim. Ei elimillinen kastelu/ tuhriminen, lievästi kehitysvammainen, noita diagnooseja on niin pitkä lista. En jakanut hänen aggressiivisuuttaan päivittäin ( tappouhkauksia jne), kiinnopitoja päivittäin ( joskus jopa 1 1/2 tuntia kerrallaan, pahimmillaan 3* päivässä). Niinpä hän on nyt ammattilaisten käsissä ja hekään eivät tahdo jaksaa työvuoroaan hänen kanssaan. Ovatkin monesti kysyneet miten jaksoimme ollenkaan olla arjessa, kun on myös muita lapsia. Elämäni vaikein päätös oli tuo hoitolaitokseen laitto, mutta voimat ei kerta kaikkiaan riittänyt.

Tyttö 9v lievä keva,käy koulua pienluokalla. Tyttö on iloinen,omapäinen,itsenäinen. Koulussa vaikeuksia varsinkin matikassa ja aineissa joissa tarvitaan hahmottamista. Harrastaa korista ja kokkikerhoa,ihan normaalien lasten kanssa. Eipä tyttö muuten normaalista poikkea,paitsi nuo hahmotus ja matikkaongelmat on ne tällä hetkellä isoimmat jutut. Neurologille odotellaan aikaa,siellä sitten nähdään mikä on tytön lopullinen diagnoosi.
Toinen tyttö 8v,kielenkehityksen häiriö. Käy koulua kielellisenkuntoutuksen luokalla,joilla pääasiassa tunnit nyt tavallisen luokan kanssa. Ongelmia lähinnä nyt tullut matikassa,hahmotushäiriötä siis hänelläkin. Lukee sujuvasti,kirjoitaa jne eli siellä ei ongelmia.
itse jaksan nyt hyvin. Molemmat tytöt kehittyneet,vanhempi tyttö jopa päässyt luku/kirjoitusjutuissa ikätasolleen.
Vaikeaa on ollut,sitä en kiellä,mutta nyt kun olen asioiden kanssa päässyt ns sinuiksi niin itsesyyttelyt ym on historiaa. Meillä on kuitenkin 2 reipasta tyttöä,joilla on kavereita eikä vammoja näy päälle päin ihan normaalijutuissa. Päiväkerrallaan eteenpäin.Toki tyttöjen tulevaisuus välillä mietityttää,mutta eipä sitä tiedä mihin suuntaan mennään tulevaisuudessa jpten yritän jättää sen miettimisen kokonaan pois.

Autistiset piirteet, eli maneerit, leikin puute, toisinaan päiväkodissa hakeutuu olemaan yksin, josta saa kuitenkin houkuteltua takaisin "tähän maailmaan". Ihana nelivuotias, puhuu, on kontaktissa kaiken ikäisten kanssa, erittäin empaattinen, herkkä, superälykäs lapsi. Vaikeata on toisinaan, lähinnä hyväksyä sitä että lapsi on erityislapsi. -ap

Tsemppiä! Kyllä se aikansa vie hyväksyä, että oma lapsi on ns. erityislapsi, mutta kyllä se päivä vähän kerrallaan tulee. Ei sitä ehkä asiana hyväksy täysin koskaan, mutta lapseni olen hyväksynyt kyllä. Välillä toivoo, että lapsi olisi erilainen, lähinnä siksi, että hänen elämänsä olisi helpompaa. ♡

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 17:10"]Esim. Ei elimillinen kastelu/ tuhriminen, lievästi kehitysvammainen, noita diagnooseja on niin pitkä lista. En jakanut hänen aggressiivisuuttaan päivittäin ( tappouhkauksia jne), kiinnopitoja päivittäin ( joskus jopa 1 1/2 tuntia kerrallaan, pahimmillaan 3* päivässä). Niinpä hän on nyt ammattilaisten käsissä ja hekään eivät tahdo jaksaa työvuoroaan hänen kanssaan. Ovatkin monesti kysyneet miten jaksoimme ollenkaan olla arjessa, kun on myös muita lapsia. Elämäni vaikein päätös oli tuo hoitolaitokseen laitto, mutta voimat ei kerta kaikkiaan riittänyt.
[/quote]

Älä syyllistä itseäsi, teit oikein vaikka pahalta tuntuukin. <3

En viitsi enää tarkemmine kertoa, kun täällä saa aina kuraa niskaansa.

Mutta. Kotona asuu kolme lievästi kehitysvammaista lasta, kaksi heistä pyörätuolilla kulkevia sydänkäpysiä. Iloa ja naurua on paljon, elämme yhtä päivää kerrallaan. Kohta on sauna lämmin ja perhe laskeutuu viikonlopun viettoon.

Ihana :) se on kristallilapsi, niin hyväntahtoinen ja näkee enemmän kuin muut <3

Nosto :)

Onko diabeetikkolapsi erityislapsi? En ole koskaan tajunnutkaan ajatella niin?