Lue keskustelun säännöt.
MIKSI et usko Jumalaan?
02.10.2015 |
Siis MIK-SI ET? Perustelkaa hyvin. Mutta ennen kuin vastaatte tähän, täytyy teillä tietysti olla jonkinlainen käsitys Jumalasta tai sen olemattomuudesta. Ettehän muuten voi uskoa tai olla uskomatta, jos ette tiedä millaiseen Jumalaan uskotte tai olette uskomatta. Kertokaa siis myös käsityksenne Jumalasta, ja sen jälkeen perustelkaa miksi ette usko siihen. Toinen kysymys onkin että miksi juuri teidän käsityksenne Jumalasta olisi oikea?
Kommentit (337)
Miksei uskoisi, jos se onkin totta. En menetä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:27"] Koska en näe.
Koska et näe, ok. Mutta jos näkisit, ei se enää olisi uskoa. Toiseksi, miksi Jumalan pitäisi lähtökohtaisesti olla näkyvä? Raamatun mukaan kaikki näkyvä on luotua, mutta Jumala, joka on Henki, on näkymätön. Hänessä ei ole mitään luotua. Ihminen taas luotiin Jumalan (joka itse on siis henki) kuvaksi. jumala on kaikkialla, jumala on kaikki
Jumala on kaikkialla, mutta ei kaikki. Mikään luotu, eli näkyvä ei ole osa Jumalaa. Jumala on henki. Näkymätön. Ei mitään luotua, ei mitään näkyväistä. Jumala pitää kaiken lihan hengissä, se on henkäys joka meidän kauttammekin kulkee. Elämän henki, joka puhallettiin jo ensimmäiseen ihmiseen.
pppPPPRRÖÖÖtthhhhhhhhhhhhh
Vierailija kirjoitti:
Miksei uskoisi, jos se onkin totta. En menetä mitään.
Kannattaa samalla uskoa kaikkiin muihinkin eri uskontojen jumaliin.
Eihän sitä tiedä kuka niistä johdattaa iänkaikkisuuteen?
Ehkä se ikuisuus odottaakin Odinin halleissa kilistellä kaljakolpakoita sotureiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Koska uskon tieteeseen.
Atomeja ei voi nähdä paljainn silmin..mutta silti uskot niiden olemassa oloon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 16:27"] Koska en näe.Koska et näe, ok. Mutta jos näkisit, ei se enää olisi uskoa. Toiseksi, miksi Jumalan pitäisi lähtökohtaisesti olla näkyvä? Raamatun mukaan kaikki näkyvä on luotua, mutta Jumala, joka on Henki, on näkymätön. Hänessä ei ole mitään luotua. Ihminen taas luotiin Jumalan (joka itse on siis henki) kuvaksi.
jumala on kaikkialla, jumala on kaikki
Jumala on kaikkialla, mutta ei kaikki. Mikään luotu, eli näkyvä ei ole osa Jumalaa. Jumala on henki. Näkymätön. Ei mitään luotua, ei mitään näkyväistä. Jumala pitää kaiken lihan hengissä, se on henkäys joka meidän kauttammekin kulkee. Elämän henki, joka puhallettiin jo ensimmäiseen ihmiseen.
pppPPPRRÖÖÖtthhhhhhhhhhhhh
se on henkäys joka meidän kauttammekin kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko jumalaan koska siitä ei ole mitään todisteita.
Sen enempää en tuhlaa aikaa rajatusta elämästäni koko asialle.
Näyttäkää todisteet, tai jos ei, niin minäpä jatkan omia puuhiani ja nautin tästä ainoasta elämästä mikä minulla on. Kaikki muu on hukkaan heitettyä aikaa.
Olen uskossa Jeesukseen enkä pysty lukemaan näitä pilkkaavia vastauksia. Rukoilen että nämä löytäisivät Sinut Herra, ja säästyisivät helvetin kidutukselta :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskossa Jeesukseen kirjoitti:
Olen uskossa Jeesukseen enkä pysty lukemaan näitä pilkkaavia vastauksia. Rukoilen että nämä löytäisivät Sinut Herra, ja säästyisivät helvetin kidutukselta :'(
Toivot kuitenkin että pilkkaajat joutuvat pirun grilliin Helv.e.ttiin:)
Uskossa Jeesukseen kirjoitti:
Olen uskossa Jeesukseen enkä pysty lukemaan näitä pilkkaavia vastauksia. Rukoilen että nämä löytäisivät Sinut Herra, ja säästyisivät helvetin kidutukselta :'(
luet kuitenkin..ja toisella ruudulla katselet p.ornoa..runkuti runkuti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
runkuti...runkuti
Tunnen että se henkäys joka meidän kauttammekin kulkee tulee nyyyyyyytttttt
AAAAAaaaaaaaaaHHHH
En usko mihinkään muuhunkaan, minkä olemassaolosta ei ole yhtään todistetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt uskonnottaman lapsuuden, enkä ole aikuisiälläkään kohdannut tarvetta alkaa uskoa. Ajatukseni jumalista on jonkinlainen aineeton maailmanvallitsija, jolla on hyviä arvoja, mutta joka on päätöksissään aika arvaamaton. Ja olen aina ollut uskomatta sellaiseen jumalaan.
Uskonnoissa eniten harmittaa kaikki se aika, varat ja energia joka tuhlataan jonkin olemattoman sanan levittämiseen ja palvomiseen. Eri uskontojen piirissä varmasti tehdään paljon hyväntekeväisyyttä, mutta enemmänkin ehdittäisiin tehdä ihmiskunnan hyväksi, kun vaan jätettäisiin uskonnot välistä pois ja uskottaisiin hyvään meissä ihmisissä.
Olen elämäni aikana uskonut ainoastaan yhteen jumalaan ja se heittää romukoppaan kaikki muut joten olen aina ollut ateisti paitsi tämän yhden jumalan kohdalla.
Sen jälkeen kun älysin että uskonto johon kuulun on vain amerikkalaista lahkoilua jossa ollaan rahan ja vallan sekä kontrollin perässä, meni minulta usko uskontoon ja nykyään näen kaikissa uskonnoissa ne täysin samat asiat joihin petyin.
Sen jälkeen uskoin hetken vielä Jumalaan kunnes tulin siihen tulokseen että en enää usko väitteeseen "Jumala on olemassa", koska tähän asti olin uskonut kuoleman pelon takia, en siksi että minulla oli vakuuttavat todisteet. Nykyään ilman todisteita en usko mihinkään "yliluonnolliseen", mutta en myös väitä tietäväni että ei ole olemassa mitään. Kaikki Jumalan puolesta esitetyt väitteet ovat yhtä tyhjänpäiväisiä kuin ne millä minä aikanaan uskoin ja väittelin "vääräuskoisten" kanssa. Aivan naurettavia argumentteja jotka saavat minut häpeämään että edes koskaan uskoin niihin. Toisaalta en tiennyt paremmasta argumentoinnista ja faktoista koska "oma sydän on kaikkea muuta petollisin".
Raamatussa on muutamia ihan hyviäkin neuvoja millä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, mutta suurin osa siitä on historiallisesti epäpätevää ja tarinat ovat täysin epämoraalisia. Esim. tässä vain yksi: Sodoma ja Gomorra olivat mukamas todella pahoja kaupunkeja (joiden historiallisuus oikeina kaupunkeina on toistaiseksi 'juupas eipäs'), mutta siellä asui vanhurskas perhe jonka Jumala säästi tuholta. Perheen isä tarjoaa tarinassa tyttäret r a i s k a t t a v a k s i miesjoukolle, myöhemmin sama mies juo itsensä känniin (mikä on synti) ja sitten vielä panee omat tyttärensä paksuksi koska nämä käyttävät hyväksi isänsä humalatilaa. Tämän miehen Jumala säästi tuholta. Useat muut tarinat ovat myös niin epäloogisia ja moraalittomia, että vaikka OLISIKIN Jumala, niin kieltäydyn suoraan palvomasta kyseistä hirviötä.
Kaiken huipuksi jos tämä koko juttu Jumalasta, Jeesuksesta, Saatanasta, perisynnistä jne. jne. jne. on kerta totta, niin MIKSI minun pitää vahvistaa uskoa siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska uskon tieteeseen.
Atomeja ei voi nähdä paljainn silmin..mutta silti uskot niiden olemassa oloon?
No jos minulla on vetyatomeita H ja sytytän ne tuleen, jolloin niihin yhdistyy happiatomeita O, niin abrakadabra, tuloksena on kuin onkin vettä eli H2O . Olen omin silmin tämän nähnyt ihan yläasteella kemianopettajani taikomana. Eli ei siihen mitään uskoa tarvita, senkun kokeilee ihan käytännössä menemään vaan.
Olisi kyllä soma, kun ydinvoimalatkin toimisivat vain uskon voimalla eli Jeesus istuisi siellä reaktorissa ammuskelemassa uraania hajalle neutroniluodeilla. Tai jonkin sortin jumala ohjailisi sähköä kaapeleissa ja edelleen pakkaisi sitä puhelinten akkuihin pyhän hengen siivittämänä.
Tiede näkyy arjessa, jumaliin pitää taas erikseen uskoa, eikä niistä silloinkaan juuri iloa tunnu olevan. Päinvastoin, hirveä hässäkkä on Lähi-Idässäkin ollut sen partaäijän vuoksi jo vuosituhansia.
Menen ennemmin helvettiin, kuin taivaaseen näiden hihhulien sekaan. Pelottavaa porukkaa
en usko, koska kukaan ei voi todistaa sitä?
Koska jumalia on niin järjettömän paljon. On Allahia, Budhaa, näitä vanhoja suomalaisia metsän jumalia ym. ja vielä tää kristittyjen jumala jonka nimeä en edes tiedä. Varmaan tuhansia jumalia, joista pitäis valita. En käsitä koko hommaa. Mistä sen tietää mihin niistä haluu uskoa?. En opiskellut uskontoa, kun vaikutti niin sekavalta koko homma. Tiede oli paljon luontevampi tapa ymmärtää maailmaa.
Koska koen älyllisesti epärehelliseksi paikata tiedon puutetta köykäisillä "no jos mä nyt vaan päätän, että se on näin, niin se on riittävän hyvä ja voin olla rauhassa"-selityksillä. Ymmärrän, miksi ihmiset uskovat, mutta en ymmärrä, miten he pystyvät siihen. Tuleehan siitä varmasti parempi mieli kun voi purkaa huolensa rukouksissa terapeutille ja luottaa, että joku pitää huolta. Mutta että ihanko oikeasti uskovat? Miten? Eikö missään takaraivossa pieni järjen ääni huhuile, että hei eihän tässä ole mitään tolkkua.
Minua suorastaan raivostuttaa se, että elän ajassa, jossa tietoa maailmankaikkeudesta on niin vähän. Haluaisin tietää kaiken. Mutta en silti voi alkaa paikata näitä tietoaukkoja uskonnolla. Koska se tuntuisi luovuttamiselta ja itselleen valehtelulta. Eikä uskoa edes voi kytkeä päälle kuten jotain on/off-nappulaa. Jos pitää ajatusta jumalista ja yliluonnollisesta naurettavana ja lapsellisena, on vaikea edes kuvitella itseään uskomaan.
Sanonpa vielä tuohon, että etsivä löytää, että ei pidä paikkaansa. Joskus lapsena (8v?) yritin rukoilla usempaankin otteeseen kun koulussa opetettiin Jumalasta, rukoilusta ja uskonnosta. Yritin ottaa kontaktia tähän olentoon, vaikka tunsinkin itseni täysin hölmöksi niin tehdessäni. Yritin kuitenkin ihan vilpittömästi. Rukoilin iltarukouksen ilta toisensa jälkeen, pyysin merkkiä, pyysin jotain, mistä tietäisin, kunnes totesin, ettei tästä mitään tule. Ei siellä ketään ole. Kukaan ei kuuntele. Kukaan ei vastaa. Eikä ole merkkejä näkynyt, mitään tunnetta, rauhaa tai sisäistä varmuutta, ei mitään?.
Koska elämäni on ollut tähän mennessä niin kamalaa en halua uskoa, että Jumala olisi "asettanut" minulle tällaisen elämän. Olen kuitenkin ollut aika "hyvä" ihminen ja en ole koskaan tehnyt pahaa muille, että ansaitsisin tämän. Tietysti tämä on ristiriitaista, koska monethan kääntyvät vaikeuksissa Jumalan puoleen. Itse en vaan haluasi mitenkään uskoa, että minulle on säädetty tällainen tie Jumalan toimesta. Ja sen takia koko Jumalaan uskominen on vaikeaa. Välillä mietin buddhalaisuutta ja sen uudelleen syntymisoppia. Ajattelen, että olen varmaan edellisessä elämässä ollut joku rikollinen ja saanut sen takia nyt huonon elämän. En silti oikeasti usko tähänkään.
Todelliset syyt miksen usko ovat varmaan siinä, että uskon evoluutioon ja alkuräjähdykseen ja tähän maailman syntyyn tämän teorian pohjalta. Välillä siihenkin on vaikea uskoa, mutta itselle parempi vaihtoehto ja asiasta lukeneena olen jotenkin "lukinnut" tämän vaihtoehdon. En vaan pysty uskomaan, että joku on luonut tämän maailman. Ajattelen mieluummin sattuman kautta.
Koska on loogisesti ajateltuna todennäköisempää, että elämme simulaatiossa/matrixissa, ja "jumalat" ovat niitä, jotka tätä prosessia pyörittävät. Toisaalta mihinkään Lähi-Idän patriarkaaliseen, sadistiseen partaäijään ei tosiaankaan huvita uskoa, vaan esimerkiksi shintolaisuuden Amaterasu-auringonjumalatar sekä lukemattomat muut kamit ovat huomattavasti kiinnostavampia.