Kampaajien ja hierojien "avautuminen" - mitä mieltä olette?

Olen lastentarhanopettaja ja vuosia sitten kävin hierojalla joka puhui pelkästään lapsistaan ja päiväkodeista. Yritin vaihtaa keskusteluja liikuntaan ym. mutta huonolla menestyksellä. Rasittavaa!

Yleensäkin on helvetin rasittavaa jos hieroja lässyttää jotain koko ajan, etenkin jos pitää puhua naama siellä reiässä..

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:36"]

Moi, olen ammatiltani sosiaalityöntekijä ja kun menen esim kampaajalle tai hierojalle yms, menen sinne uuden hiusvärin tms lisäksi myös rentoutumaan. Menin eräälle suositetulle kampaajalle kerran ja kun hän kuuli ammattini, alkoi kertomus hänen omalla perheenjäsenellään olevasta pitkäaikaissairaudesta ja vammaistukihakemuksista sun muista. En mennyt enää toista kertaa ko kampaajalle...

Hierojalta ostin viiden kerran sarjakortin ja jo heti ensimmäisellä kerralla (heti kun olin kertonut ammattini) alkoi tarinointi kehitysvammaisesta sukulaismiehestä, joka asui hierojan isovanhemmilla ja käyttäytyi väkivaltaisesti yms. Tuo asia oli ilmeisesti suuri huoli hierojalle ja hänen perheelleen ja lähisukulaisille, sitä oli äärimmäisen raskasta kuunnella, vaikka työssä toki raskaita asioita kohtaankin. En koskaan enää mennyt sille hierojalle..

Onko muilla kokemusta vastaavanlaisesta? Mitä olette tehneet/sanoneet?

[/quote]

Et sovi työhösi.

Tääsähän vaikeuksissa olevat, ilmeisesti ei apuatarpeeksi saavat kokivat viimeisenä oljenkortenaan kysyä sinulta, ammattilaiselta neuvoa.

Suutuit, pakenit.

ps Kyllähän kirvesmieheltäkin kysytään remontista ja lääkäriltä kurkkukivusta.

Mielestäni molemmat esimerkit ovat ihan inhimillisiä tapahtumia. Jos kampaaja/hieroja alkaa keskustella niin silloinhan juttua voi tulla mistä vaan ja tuossa tapauksessa juttua alkoi tulla sattumalta ammattisi pohjalta. Sinällään vähän erikoista että hieroja kovin paljon puhuu koska kokemukseni mukaan hierojat eivät kovin puheliaita ole. Jos et halua kertoa työstäsi sanot että olet kaupungilla töissä ja jos kysyvät tarkemmin niin sitten voit todeta olevasi sosiaalija terveyspuolella tms. mutta et mene tarkemmin siihen mitä teet. Toisaalta voit vaan todeta että et halua keskustella töistäsi.

Ei pidä kertoa ammattiaan, jos on sosiaalialalla. Jopa neuvolassa th on keskittynyt enemmän muiden asiakkaiden asioista ja ongelmista puhumiseen kuin siihen odottavaan äitiin, joka on vastaanotolla asiakkaan ja olisi oikeutettu ihan samaan kohteluun kuin kuka tahansa muu, joka on ensimmäistä kertaa raskaana. Tietynlaista ammattitaidottomuutta sekin, että ei osaa toimia asiakkaan kanssa oikealla tavalla vaikka työnsä osaisi muuten hyvin.

En tiedä mistä nämä parturit keksivät nuo jaarittelun aiheensa, mutta ainakin itse haluan keskustella parturiliikkeessä pelkästään hiuksiin liittyvistä asioista, hierojalla lihaksista, korjaamolla autoista jne. 

M51

En itse jaksa kuunnella kampaajalla Hänen huolistaan ja murheistaan. Ihme nillittäjiä tosi monet kampaajat. Jos pölöttävät niin pysyisivät kevyissä asioissa ja antaisivat asiakkaan puhua omista asioistaan, jos hän haluaa. Jos olen hiljaa niin en halua puhua! Olen monta kampaajaa vaihtanut koska olen ollut käynnin jälkeen ihan loppu kun olen yrittänyt esittää kiinnostunutta kummin kaiman asioista. Pahin oli kampaaja, joka selosti siskon pojan koulureittiä pysäkki pysäkiltä minulle täysin vieraassa kaupungissa. Voitteko uskoa?! Vieläkin vituttaa.

Asiakaas voi sanoa aina, että tahtoisi uppoutua omiin ajatuksiinsa, rentoutua tms. Asiakas maksaa.

Musta on kiva hieman rupatella ja vaihtaa kuulumisia ja yleisellä tasolla ihmetellä vaikka säätä ja vähän kertoilla, mitä on sattunut ja tapahtunut elämässä, sillä tavalla positiiviseen sävyyn. En pidä siitä, että kumpikaan osapuoli käyttää toista terapeuttina ja kaataa jotain murheita kohtuuttomasti toisen niskaan. Hyvä, ammattitaitoinen kampaaja osaa keskustella asiallisesti tai olla keskustelematta, jos vaikuttaa siltä, että asiakas haluaa olla hiljaa. Jotkut kampamot kyllä ovat varsinaisia juorupesiä ja asiakas joutuu keskelle kampaajan elämää ja kuulee ihan kaiken. En pidä siitä.

Itse olen kuntoutuslaitoksessa töissä. Joudun siellä kuntoutettavien lisäksi hoitamaan esim. Niska -hart. kivuista kärsiviä ihmisiä. Itse olisin mielelläni ihan hiljaa kun hieron, muutta samoissa tiloissa työskentelee 2 muuta fysioterapeuttia. Nämä ovat kovia juttelemaan ja heittävät huulta koko ajan kaikkien kuntoutettavien kanssa. Minusta tuntuu,että he pitävät minua huonona hoitajana kun en puhu asiakkaan kanssa. En jaksaisi millään lätistä kaikkien ihmisten kanssa. Ja jos kyseessä on vaikka mies joka ei pahemmin vastaile jos sanon jotakin, olen sitten kyllä ihan hiljaa. Siitäkin huolimatta,että muut pitävät minua huonona hoitajana.

Todella rasittavaa tuollainen, kun yrittää itse rentoutua, tms. ja maksaa siitä vielä rahaakin. Aikanaan, kun aloin opiskella sairaanhoitajaksi, poikaystäväni sukulaiset puhuivat kanssani aina vaivoistaan, haukkuivat lääkäreitään ja kyselivät minulta mielipidettä heidän päätöksistään. En alkanut kyseenalaistaa lääkäreiden työtä muutaman kk:n hoitoalan opintojen pohjalta. Nykyään vältän kertomasta ammattiani juuri esim. kampaajalla käydessäni, koska en halua kuunnella ihmisten sairaushistoriaa vapaa-ajallani. 

Mä aina murahdan että en varmaan paljon juttele, oli rankka päivä tms.. eivät papata mitään :D

Ikinä en ole kertonut ammattiani kampaajalla tai hierojalla, eikä ole kysyttykään.

Minä en todellakaan paljasta hyvänpäiväntutuille enkä jollekin kampaajille tai vastaaville ammattiani, olen siis lääkäri. Jos menen kertomaan ammattini, saan kuulla keskustelukumppanin kaikki mahdolliset vaivat, joihin en tosiaankaan halua ottaa kantaa kun en ole hoitovastuussa. Kaiken lisäksi saan kuunnella sekä horiskon itsensä että hänen kaikkien kavereidensa ja sukulaistensa huonot kokemukset terveydenhuollosta, urputusta siitä ja tästä lääkäristä ja avautumista, kun ei saatu hoitoa tai antibioottia tai jotain. Ei tulisi mieleenkään avautua vaikka kampaajalle, että oli silloinkin niin paska kampaaja siinä ja siinä paikassa, ei leikannut yhtään mitä halusin jaadijaadijaa. Haluan puhua vapaa-ajallani muusta kuin työstä, vastaanotolleni voi kyllä tulla jos haluaa lääketieteellisen mielipiteeni. 

Oikeassa hädässä olevia tuttuja ja sukulaisia autan ja neuvon toki, mutta mikään 24/7 päivystävä terveydenhuollon palautepalvelu en todellakaan ole. Ihan samalla tavoin toimin itsekin - en urputa huonosta eläinlääkäristä eläinlääkäritutulle, en asiattomasti käyttäytyneestä huoltomiehestä huoltomiestutulle. Jotain hyvin helppoa alaan liittyvää asiaa saatan alalla toimivalta tutulta kysäistä, mutta mikäli on yhtään isompi asia, tarjoudun joko maksamaan palveluista tai hankin palvelut ei-tutulta ammattilaiselta ihan normaalitaksoilla. 

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:36"]

Moi, olen ammatiltani sosiaalityöntekijä ja kun menen esim kampaajalle tai hierojalle yms, menen sinne uuden hiusvärin tms lisäksi myös rentoutumaan. Menin eräälle suositetulle kampaajalle kerran ja kun hän kuuli ammattini, alkoi kertomus hänen omalla perheenjäsenellään olevasta pitkäaikaissairaudesta ja vammaistukihakemuksista sun muista. En mennyt enää toista kertaa ko kampaajalle...

Hierojalta ostin viiden kerran sarjakortin ja jo heti ensimmäisellä kerralla (heti kun olin kertonut ammattini) alkoi tarinointi kehitysvammaisesta sukulaismiehestä, joka asui hierojan isovanhemmilla ja käyttäytyi väkivaltaisesti yms. Tuo asia oli ilmeisesti suuri huoli hierojalle ja hänen perheelleen ja lähisukulaisille, sitä oli äärimmäisen raskasta kuunnella, vaikka työssä toki raskaita asioita kohtaankin. En koskaan enää mennyt sille hierojalle..

Onko muilla kokemusta vastaavanlaisesta? Mitä olette tehneet/sanoneet?

[/quote]

Et sovi työhösi.

Tääsähän vaikeuksissa olevat, ilmeisesti ei apuatarpeeksi saavat kokivat viimeisenä oljenkortenaan kysyä sinulta, ammattilaiselta neuvoa.

Suutuit, pakenit.

ps Kyllähän kirvesmieheltäkin kysytään remontista ja lääkäriltä kurkkukivusta.

[/quote]

Oletko sinä töissä 24/7? Ap meni kampaajalle ja hierojalle rentoutumaan henkisesti kuormittavasta työstä, nämä ammatinharjoittajat voivat hakeutua puhumaan asioistaan, mutta asiakkaalleen niistä on todella epäkohteliasta alkaa avautumaan.

Ja ap, tuo on ilmeisesti valitettavan yleistä sosiaalityöntekijöillä ja sosionomeilla. Jos kuulut jompaankumpaan ammattiryhmään, sinun oletetaan mm. tietävän aivan kaikki Kelan tukihakemusasioista, sekä olemaan yleisesti ottaen aina valmis olkapääksi. Vaikka sitten sille omalle kampaajalle, jolle itse maksat siitä ajasta.

Kyllä se muistiin jää miten kampaajan vinttikoirat ovat niin valtavan tärkeitä...

Minä en käy kampaajalla enkä hierojalla, sillä en jaksa enkä halua puhua mistään. Yksikään ei ole ollut hiljaa...

Lopetin pienellä paikkakunnalla kampaajilla ja kosmetologilla käynnin kokonaan, kun oli kamalaa juoru-hakuista utelua ja "pakotetaan" jutteleen. Itse mieluummin olisin hiljaa ja lukisin vaikka lehteä tai keskustelisin kevyistä jokapäiväisistä asioista.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:36"]

Moi, olen ammatiltani sosiaalityöntekijä ja kun menen esim kampaajalle tai hierojalle yms, menen sinne uuden hiusvärin tms lisäksi myös rentoutumaan. Menin eräälle suositetulle kampaajalle kerran ja kun hän kuuli ammattini, alkoi kertomus hänen omalla perheenjäsenellään olevasta pitkäaikaissairaudesta ja vammaistukihakemuksista sun muista. En mennyt enää toista kertaa ko kampaajalle...

Hierojalta ostin viiden kerran sarjakortin ja jo heti ensimmäisellä kerralla (heti kun olin kertonut ammattini) alkoi tarinointi kehitysvammaisesta sukulaismiehestä, joka asui hierojan isovanhemmilla ja käyttäytyi väkivaltaisesti yms. Tuo asia oli ilmeisesti suuri huoli hierojalle ja hänen perheelleen ja lähisukulaisille, sitä oli äärimmäisen raskasta kuunnella, vaikka työssä toki raskaita asioita kohtaankin. En koskaan enää mennyt sille hierojalle..

Onko muilla kokemusta vastaavanlaisesta? Mitä olette tehneet/sanoneet?

[/quote]

Se on vähän sillä lailla, ettei ammattia kannata kertoa kovin helposti. Tuollaisissa tilanteissa se ei ainakaan tarpeellista ole?

Jos tavallistenkin ammattien edustajille alkaa heti esittäminen, niin millainen esitys mahtaa alkaa sellaisille ihmisille, joiden ammatti on tosi kiinnostava tai haluttu tai ihailtu. Olette varmaan saaneet itse todistaa.

Joten rohkeasti puhumaan aivan eri asioista, kuten muidenkin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 14:52"]

Asiakaas voi sanoa aina, että tahtoisi uppoutua omiin ajatuksiinsa, rentoutua tms. Asiakas maksaa.

[/quote]

On niitä fiksujakin. Kerran menin hierontaan ja koska ihminen oli täysin tuntematon, juttelin siinä alkuminuuteilla niitä näitä, jotten tuppisuuna vain painu laverille. Hän sanoi että ai, haluat puhua? Ja alkoi kertoa. Sitten oli hiljaa. Se oli sosiaalisesti taitavasti toimittu. Pojot.