Miehellä jatkuvasti kavereiden keskeisiä reissuja.. hyväksyisittekö te?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele näin:

mitä sanoisit jos mies yrittäisi kontrolloida menojasi ja ystävyyssuhteitasi?

Mitä ap on muka kontrolloinut? Mieshän on saanut huidella omia menojaan miten haluaa. 

Ap nyt vain miettiin jaksaako enää tuota menoa katsella ja miettii eroa. 

Ap pohtii miten puuttua asiaan, se puuttuminen olisi kontrollointia.

Ap tekee oikein kun ei puutu vaan ottaa eron. 

Siihen ei tämän palstan mielipidettä tosin tarvita. Ap on vapaa eroamaan ilman vauva-palstalla määkimistä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä naisia löytyy jotka kieltävät miehen kaverit? Järkyttävää luettavaa... 

Minä olen hyvä esimerkki. Niin kauan sai mennä menoissaan kun selvisi että pettää mua niissä aina. Enkä usko et vaihtamalla paranee, samanlaisia muutkin miehet. Ihmettelen naisia jotka antaa mennä mut he ei tiedä et miehensä pettää. Ikävä totuus mut vanhemmiten selvinnyt mitä miehet touhuaa. Eikä tarvii uskoa. Eiköhän jonain päivänä valkea asian laita.

Ovatko nämä eroa suositelleet itse kokeneet lapsiperheen eron ?

Vai onko kokemusta vaan poikakaverin jättämisestä ?

On aivan eri asia jättää tyhmä poikafrendi kuin lähteä lastensa isän kanssa jakamaan kotia ja lasten huoltajuutta.

Mitä ap voittaa siinä että

- rahat hupenee avioeroon ja kahden kodin perustamiseen

- joutuu vuosia taistelemaan elatusmaksuista ehkä oikeudessa asti

- joutuu riitelemään lasten vaatteiden ostoista ja harrastusmaksuista 15 vuotta

- joutuu joko kantamaan lastenhoitovastuun pääosin itse täysin yksin jos lapset vaan viikonloppuja isällään tai

- joutuu seuraavat n. 15 vuotta sopimaan vuoroviikoista lasten huoltajuudessa.

- joutuu sietämään jouluja, juhannuksia ja syntymäpäiviä ilman omia lapsia

- joutuu sietämään miehen uutta puolisoa ja sitä että tämä kasvattaa omia lapsia

- joutuu riitelemään joka kesä siitä kenen kanssa lapset milläkin viikolla on

- yksinhuoltajat eivät ole sitä kuuminta kamaa parisuhdemarkkinoilla. Ehkä uusi parempi kumppani ei löydykään pitkään aikaan ? Ehkä parempaa ei löydy koskaan ?

Olisiko ehkä kuitenkin helpompaa yrittää sitä parisuhdeterapiaa ja sopia yhteisistä pelisäännöistä ?

Eli noin kymmenen kertaa saa mies nähdä kavereitaan vuodessa? 

Onneksi en ole parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä naisia löytyy jotka kieltävät miehen kaverit? Järkyttävää luettavaa... 

Minä olen hyvä esimerkki. Niin kauan sai mennä menoissaan kun selvisi että pettää mua niissä aina. Enkä usko et vaihtamalla paranee, samanlaisia muutkin miehet. Ihmettelen naisia jotka antaa mennä mut he ei tiedä et miehensä pettää. Ikävä totuus mut vanhemmiten selvinnyt mitä miehet touhuaa. Eikä tarvii uskoa. Eiköhän jonain päivänä valkea asian laita.

Itsekin uskon ja tiedänkin että tätä tapahtuu. Ajattelen että erilaiset vaiheet ja käänteet suhteissa ovat osa elämää.

Täydellistä läpi elämän kestävää parisuhdetta jossa rakkaus ja intohimo kukoistaisi tasaisesti yli 60 vuotta ei ole olemassa. On lapsellista kuvitella ettei mitään houkutuksia voisi pitkän elämän aikana tulla.

Mutta on silti onnellisia pitkiä avioliittoja joissa puolisot ovat toistensa parhaita kavereita ja tukijoita kuitenkin.

Ajattelen että se on mahdollista kun antaa toiselle riittävästi tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Avioero on kallis ja hankala. Siinä ei elintaso nouse eikä elämä helpotu..

Jättäisin sen viimeiseksi vaihtoehdoksi jos suhde jotenkin muuten toimii, väkivaltaa ei ole ja raha-asioissa ym ei ole kauheasti ongelmia.

Sen sijaan että yrittäisin hirveästi nalkuttaa miehen menemisistä yrittäisin tuossa tilanteessa hankkia itselleni oman elämän.

Eli hanki joku aikaa vievä harrastus tai vaikka useampia.

Esim. jumppaa, liikuntaleirejä, jalkapalloa, auton korjauskurssi, tennistä golffia, ratasastusta, suunnistusta, eräretkeilyä tai vaan pitkiä säännöllisiä lenkkejä.

Ja sitten tapaisin vanhoja kavereita. Pitkiä pullakahveja ja kävelyretkiä kaverin kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. Elokuvareissuja, teatterikäyntejä ym.

Ja sitten liittyisin johonkin järjestöön tai kerhoon. Vaikka maanpuolustajanaiset, käsityökerho, lukupiiri, urheiluseura, Jotain mikä innostaa ja mihin uskot.

Ja selkeät säännöt että jos mies menee täytyy sinun saada mennä vastaavasti yhtä paljon.

Avioero on helpoin ratkaisu. Vuokralla asuvilla helppo. Senkun sanoo irti asunnon ja kumpikin ottaa oman luukun . Kumpikin vie omat tavaransa.

Yhteinen asunto on vielä helpompi . Asuntoon jäävä latoo toiselle tämän osuuden asunnot n arvosta rahaa tiskiin. Pois muuttava vie omat tavaransa ja sillä hyvä. Mutta kä tässä muka tulee kalliiksi.

Jos ollaan naimisissa eroilmoitus maistraattiin maksaa muutaman satkun jos ei olla naimisissa , ei tarvita mitään viranomaistoimenpiteitä..

Vierailija kirjoitti:

Eli noin kymmenen kertaa saa mies nähdä kavereitaan vuodessa? 

Onneksi en ole parisuhteessa.

Ja parempi onkin pysyä sinkkuna , mikäli haluaa kakaramaisesti roikkua kavereiden kanssa. Tuollaisella ihmisellä ei ole mitään annettavaa parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä eroa suositelleet itse kokeneet lapsiperheen eron ?

Vai onko kokemusta vaan poikakaverin jättämisestä ?

On aivan eri asia jättää tyhmä poikafrendi kuin lähteä lastensa isän kanssa jakamaan kotia ja lasten huoltajuutta.

Mitä ap voittaa siinä että

- rahat hupenee avioeroon ja kahden kodin perustamiseen

- joutuu vuosia taistelemaan elatusmaksuista ehkä oikeudessa asti

- joutuu riitelemään lasten vaatteiden ostoista ja harrastusmaksuista 15 vuotta

- joutuu joko kantamaan lastenhoitovastuun pääosin itse täysin yksin jos lapset vaan viikonloppuja isällään tai

- joutuu seuraavat n. 15 vuotta sopimaan vuoroviikoista lasten huoltajuudessa.

- joutuu sietämään jouluja, juhannuksia ja syntymäpäiviä ilman omia lapsia

- joutuu sietämään miehen uutta puolisoa ja sitä että tämä kasvattaa omia lapsia

- joutuu riitelemään joka kesä siitä kenen kanssa lapset milläkin viikolla on

- yksinhuoltajat eivät ole sitä kuuminta kamaa parisuhdemarkkinoilla. Ehkä uusi parempi kumppani ei löydykään pitkään aikaan ? Ehkä parempaa ei löydy koskaan ?

Olisiko ehkä kuitenkin helpompaa yrittää sitä parisuhdeterapiaa ja sopia yhteisistä pelisäännöistä ?

Sinäkään et puhu omasta kokemuksestasi, jos et keksi yhtään hyvää puolta. Tai sitten olet läheisriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Eli noin kymmenen kertaa saa mies nähdä kavereitaan vuodessa? 

Onneksi en ole parisuhteessa.

Eipä tarvitse ihmetellä miksi ET ole parisuhteessa :) :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele näin:

mitä sanoisit jos mies yrittäisi kontrolloida menojasi ja ystävyyssuhteitasi?

Mitä ap on muka kontrolloinut? Mieshän on saanut huidella omia menojaan miten haluaa. 

Ap nyt vain miettiin jaksaako enää tuota menoa katsella ja miettii eroa. 

Olen miettinyt, olenko kohtuuton kun en enää jaksa tätä ja sanon hälle asiasta.

Otsikossa: hyväksyisittekö te?

On ihan ok, jos mies JOSKUS lähtee kavereiden kanssa iltaa viettämään tai jopa reissuihinkin, mutta kyllä tuollainen määrä kuulostaa aika yliampuvalta ja siltä, että elää vielä poikamiesvuosiaan, eikä tajua mitä tarkoittaa olla parisuhteessa tai naimisissa.

Palaverin paikka ja selvitys onko suhteessa kaikki muuten kohdillaan. Mitähän sellaista noilla reussuilla tapahtuu, mikä vetää miestä niihin noin aktiivisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli noin kymmenen kertaa saa mies nähdä kavereitaan vuodessa? 

Onneksi en ole parisuhteessa.

Ja parempi onkin pysyä sinkkuna , mikäli haluaa kakaramaisesti roikkua kavereiden kanssa. Tuollaisella ihmisellä ei ole mitään annettavaa parisuhteessa

Naiset: miehet syrjäytyvät eivätkä pidä huolta ystävyyssuhteistaan. Naiset ovat fiksumpia kun heillä on tukiverkostoa vaikeisiin tilanteisiin myös parisuhteen ulkopuolella.

Myös naiset: miehet roikuvat kakaramaisesti kavereissaan kiinni. Miehillä ei ole mitään annettavaa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Eli noin kymmenen kertaa saa mies nähdä kavereitaan vuodessa? 

Onneksi en ole parisuhteessa.

Onko sulla tapana tehdä kymmenkunta muutaman päivän reissua kavereidesi kanssa ja siihen vielä kaikki baari-illat päälle? 

Tälle miehelle on jäänyt päälle itsekäs poikaiän huvitteluvaihde, vaikka perhettä on perustettu. Nainen on selvästi kypsempi osapuoli.

Näitä lapsellisia bailaavia mammanpoikia valitettavasti on enenevässä määrin, ja puolisoainesta he eivät ole, jos sattuvat saamaan itseään älykkäämmän ja kypsemmän puolison.

Vierailija kirjoitti:

Tälle miehelle on jäänyt päälle itsekäs poikaiän huvitteluvaihde, vaikka perhettä on perustettu. Nainen on selvästi kypsempi osapuoli.

Näitä lapsellisia bailaavia mammanpoikia valitettavasti on enenevässä määrin, ja puolisoainesta he eivät ole, jos sattuvat saamaan itseään älykkäämmän ja kypsemmän puolison.

Nainen ihan itse kuitenkin sen hulivilin valitsi.

Vai muuttuiko mies sellaiseksi oltuaan 5 vuotta parisuhteessa? Sehän on se perinteinen selitys että mies muuttui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle miehelle on jäänyt päälle itsekäs poikaiän huvitteluvaihde, vaikka perhettä on perustettu. Nainen on selvästi kypsempi osapuoli.

Näitä lapsellisia bailaavia mammanpoikia valitettavasti on enenevässä määrin, ja puolisoainesta he eivät ole, jos sattuvat saamaan itseään älykkäämmän ja kypsemmän puolison.

Nainen ihan itse kuitenkin sen hulivilin valitsi.

Vai muuttuiko mies sellaiseksi oltuaan 5 vuotta parisuhteessa? Sehän on se perinteinen selitys että mies muuttui.

Kyllä on menot lisääntyneet ajan kuluessa.

Ja lisää kaveripiirejä esim. harrasteiden kanssa = lisää reissuja.

Minusta tuntuu, että hän ei vaan osaa sanoa kavereilleen ei.

Ap

Onkohan tämä asetelma koskaan toiseen suuntaan, niin että nainen viettää aikaansa mieluummin kaverien kanssa ja reissaa ympäriinsä?

Vähän sellainen kuva on jäänyt, että moni mies ottaa parisuhteen, koska säännöllinen seksi on kiva juttu, mutta jättää muuten parisuhteeseen panostamisen alun ihastusvaiheen jälkeen sikseen. Ja sitten ihmetellään, kun "akka valittaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle miehelle on jäänyt päälle itsekäs poikaiän huvitteluvaihde, vaikka perhettä on perustettu. Nainen on selvästi kypsempi osapuoli.

Näitä lapsellisia bailaavia mammanpoikia valitettavasti on enenevässä määrin, ja puolisoainesta he eivät ole, jos sattuvat saamaan itseään älykkäämmän ja kypsemmän puolison.

Nainen ihan itse kuitenkin sen hulivilin valitsi.

Vai muuttuiko mies sellaiseksi oltuaan 5 vuotta parisuhteessa? Sehän on se perinteinen selitys että mies muuttui.

On ihan luonnollista, että sinkkuna tulee liehuttua enemmän ympäriinsä, kun taas pariutumisen jälkeen huomattava osa siitä ajasta käytetään parisuhteen yhteiseen tekemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko näm onä eroa suositelleet itse kokeneet lapsiperheen eron ?

Vai onko kokemusta vaan poikakaverin jättämisestä ?

On aivan eri asia jättää tyhmä poikafrendi kuin lähteä lastensa isän kanssa jakamaan kotia ja lasten huoltajuutta.

Mitä ap voittaa siinä että

- rahat hupenee avioeroon ja kahden kodin perustamiseen

- joutuu vuosia taistelemaan elatusmaksuista ehkä oikeudessa asti

- joutuu riitelemään lasten vaatteiden ostoista ja harrastusmaksuista 15 vuotta

- joutuu joko kantamaan lastenhoitovastuun pääosin itse täysin yksin jos lapset vaan viikonloppuja isällään tai

- joutuu seuraavat n. 15 vuotta sopimaan vuoroviikoista lasten huoltajuudessa.

- joutuu sietämään jouluja, juhannuksia ja syntymäpäiviä ilman omia lapsia

- joutuu sietämään miehen uutta puolisoa ja sitä että tämä kasvattaa omia lapsia

- joutuu riitelemään joka kesä siitä kenen kanssa lapset milläkin viikolla on

- yksinhuoltajat eivät ole sitä kuuminta kamaa parisuhdemarkkinoilla. Ehkä uusi parempi kumppani ei löydykään pitkään aikaan ? Ehkä parempaa ei löydy koskaan ?

Olisiko ehkä kuitenkin helpompaa yrittää sitä parisuhdeterapiaa ja sopia yhteisistä pelisäännöistä ?

Kun sovitaan kerran miten vuoroviikot pyörii ja miten lomat ja juhlapäivät pyörii niin eihän niistä asioista tarvitse vääntää . Muksut hoitaa se, jonka vuoro on, eikä asiasta tule säätöä vaikka iskän kaverit kuinka haluaisi lähteä iskän vuoroviikolla Leville ryyppäämään. Äijä ei sinne pääse silloin.

Ovatko ihmiset aivan sekaisin? Mies tapaa kavereitaan 8 kertaa vuodessa ja siitä syntyy massiivinen ongelma. Toivottavasti hän ymmärtää lähteä lopullisesti.