Miksi naisellisuus on niin suuri tabu Suomessa?
Harva suomalainen nainen uskaltaa olla perinteisen naisellinen. Täällä jos joku uskaltaa erottua tästä toppatakki/tuulipukuväestä niin katsotaan pitkään ja vihaisesti. Tukkakin pitää kyniä lyhyeksi heti kun ikää alkaa tulla, ettei vain muut mammat katsele kateellisena.
Kommentit (482)
Jotenkin tuntuu, että aloittaja on jämähtänyt 90-luvulle. Nykyään kaupungeissa ainakaan ei tuollaista ole, ehkä jossain pikkukylissä vielä, mutta sielläkin nuoremmat naiset jo laittautuvat.
En oo nähnyt tuulipukuja, jotka nykyään kyllä enimmäkseen on jo laadukkaita ulkoilupukuja eikä mitään 80-luvun tuulipukuja, vuosiin muualla kuin lenkkipoluilla ja sauvakävelijämummoilla. Ainakin tässä kaupungissa on niin paljon hyvin pukeutuneita naisia, ettei kukaan kiinnitä mitään huomiota.
Olen naisellinen ja tyylikäs nainen. MInua on aina katsottu, en sitä itse huomannut, mutta mieheni on sanonut että sinua katsotaan. En ole provosoivan naisellinen vaan tyylikkäästi. Minussa on sellaista Italian ja Ranskan tyylikkyyttä. Onhan se vähän outoa, että Suomessa pitäisi pukeutua rumasti ja olla ruman näköinen. Suomalaiset ovat outoa porukkaa, tajusin tämän jo hyvin nuorena. Olen matkustellut paljon ja ulkomailla saa hengittää ja olla juuri sellainen kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri muuttanut useamman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Lähdin treffeille netissä tapaamani kivalta vaikuttavan miehen kanssa. Puin ylleni kivan kesämekon ja sirot sandaalit, kevyt meikki ja hiukset nätisti. Mies saapuu paikalle kulahtaneessa bändipaidassa ja verkkareissa. Mennään baarin terassille istumaan, mies ei edes kysy mitä haluan juoda vaan käy baaritiskillä hakemassa itselleen kaljan ja palaa takaisin pöytään.
Haen itselleni juotavaa, mies ei näe minkäänlaista vaivaa pitääkseen keskustelua yllä. Ei kysy mitään ja minun kysymyksiini vastaa yksisanaisesti.Poistun paikalta heti kun saan lasini tyhjäksi, mies haluaisi vielä syömään mutta en halua viettää enää hetkeäkään aikaa hänen kansaan.
Myöhemmin hän viestittää ja ehdottaa uusia treffejä koska meillä synkkasi niin hyvin.
Joo ei kiitos, tuollaisten örkkien takia ei viitsi nähdä vaivaa ollakseen naisellinen tai muutenkaan viehättävä. Sittemmin palasin ulkomailla ja menin paikallisen kanssa naimisiin.
Miksi et antanut tuolle miehelle toista mahdollisuutta, ehkä sitä jännitti?
Tasa-arvoiseen suhteeseen kuuluu vastavuoroisuus. Älkää hyväntähden sekoittako edustusrouva kandeja tavan sinkkuihin!
Yök mikä tyyppi. Perus suomi mies. Ei edes normaaleja käytöstapoja ja ei edes minimaalista panostusta. Ja kyllä pokkaa ja röyhkeyttä löytyy kun kehtaakin olla noin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan kuullut miten halventavasti miehet puhuvat naisellisista naisista?
"Taasko sun pitää tota tukkaa laittaa.. Taasko sun pitää ostaa meikkejä. Ette te naiset muusta ostaa puhua, kun kengistä ja meikkaamisesta. Voisitko sä laittaa vähemmän tota meikkiä. No mikä siinä pukeutumisessa taas kestää. "
Tää on sitä miesten logiikkaa. Kokoajan pitäisi naisen olla puunattu ja naisellinen ettei ole feministilehmä, suomalaiset naiset eivät ole naisellisia valivali venäläiset on parempia mutin mutin, mutta sitten valitetaan kuinka pinnallisia naiset ovat jos joku tukkaa laittaa tai miettii kauemmin mitä päälleen laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen naisellinen ja tyylikäs nainen. MInua on aina katsottu, en sitä itse huomannut, mutta mieheni on sanonut että sinua katsotaan. En ole provosoivan naisellinen vaan tyylikkäästi. Minussa on sellaista Italian ja Ranskan tyylikkyyttä. Onhan se vähän outoa, että Suomessa pitäisi pukeutua rumasti ja olla ruman näköinen. Suomalaiset ovat outoa porukkaa, tajusin tämän jo hyvin nuorena. Olen matkustellut paljon ja ulkomailla saa hengittää ja olla juuri sellainen kuin on.
Ethän sinä nimenomaan kelpaa itsellesi tai ulkomailla omana rumana itsenäsi. Kelpaat siellä vain laittautuneena sellaiseksi mitä et ole.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että aloittaja on jämähtänyt 90-luvulle. Nykyään kaupungeissa ainakaan ei tuollaista ole, ehkä jossain pikkukylissä vielä, mutta sielläkin nuoremmat naiset jo laittautuvat.
Jotenkin tuntuu, että tämä kommentoija on jämähtänyt stereotypiaan, jossa oletus on, että naisten tulisi laittautua kelvatakseen muille = miesten standardit.
Miksi miesten feminiinisyys on niin suuri tabu? Miksi naisten naiseus on jostain tuulipuvusta kiinni? Mies mekossa tai nainen siilitukassa, so what.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun käsityksesi naisellisuudesta on väärä. Se perustuu naistenlehtien juttuihin ja naistenlehdet ovat tarkoitushakuista asenteellista fiktiota siitä millainen naisen muka tarvitsisi olla. Mutku ei tarvi olla sellainen.
Jokaisella naisella on oikeus pukeutua miten parhaaksi näkee. Asenteesi on vanhanaikainen ja seksistinen
Ja näitä lehtiä johtavat miehet. Oletteko koskaan miettineet miksi Cosmo on täynnä vinkkejä siitä miten mies pidetään tyytyväisenä sängyssä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan kuullut miten halventavasti miehet puhuvat naisellisista naisista?
"Taasko sun pitää tota tukkaa laittaa.. Taasko sun pitää ostaa meikkejä. Ette te naiset muusta ostaa puhua, kun kengistä ja meikkaamisesta. Voisitko sä laittaa vähemmän tota meikkiä. No mikä siinä pukeutumisessa taas kestää. "
Lieneekö tuo mitenkään paikkansapitävä yleistys? Meitä miehiä on kuitenkin moneen lähtöön. En odota vaimoni meikkaavan, meikkaa jos haluaa, mutta olen onnellinen, kun näen hänen huolehtivan ulkonäöstään ja terveydestään muuten (esim. "venyttelytreenit" tms. ja ihonhoito kotona, hyvä hammashygienia, jne.), eli kun pitää itseään naisellisessa kuosissa.
Liikunta, ihon hoito ja hampaista huolehtiminen ovat ihan peruspilareita kaikille ihmisille, eivät "naisellisuutta".
Sitten sitä voi olla nainen, joka ei pärjää ukkojoukoissa, vaikka olisikin perinteinen ja feminiininen. Olen pieniääninen, hento, vältän kiroilua (ei sovi vaan omaan luontoon), hiljainen, vetäytyvä. Monet naiskaverit kuvaavat useinkin "naiselliseksi". Kokeilinpa kerran harrastusta ukkojoukossa, ja minut savustettiin sieltä nopeasti ulos. Paremmin miesten kanssa Suomessa pärjää ihan oikeasti, jos on sellainen rempseä, kovaääninen - "hyvä-jätkä"-nainen.
Naisjoukoissa saan ihan rauhassa liihottaa mekoissa, puhua surkealla äänellä ja olla ei-jätkämäinen - kukaan ei naura eikä sulje ulos porukoista.
Sinänsä en enää kaipaa harrastusta ukkoporukassa, päinvastoin kokemus oli niin ikävä että harrastan mieluummin yksin.
Ihan sama, onko vanhanaikaisessa mielessä naisellinen, käytännöllinen tai mitä lie, ihmiselle on tärkeää tulla edes jossain ryhmässä hyväksytyksi.
Suomessa vaatetusta säätelee muutoinkin säätila. Ei täällä oikein mekoissa voi liihottaa kuin pari kuukautta vuodesta. Helpommalla pääsee muutenkin, jos vaan sopeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Saman kysymykset voisi heittää miehistä. Ja vastaus on yhteiskunnan kulttuurimarxistinen mädätys, eliitti on halunnut tuhota perinteiset sukupuoliroolit ja romuttaa perheinstituutin.
Kyllä varmasti. Tuota varten on varmasti runsaasti porukkaa valjastettu töihin. Niin sen täytyy olla. No, jokos kohta alat raivota?
Kuinka "perinteisen naisellinen" määritellään? kansallispukuinen nainen? tumma pusero+hame+esiliina+huivi?
Tälle ostetulle, leikatulle ja päälle liimatulle "naisellisuudelle" pitäisi keksiä täysin uusi termi. Naisellisuuden kanssa tuolla roskalla ei ole mitään tekemistä. Ideoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisellinen ja tyylikäs nainen. MInua on aina katsottu, en sitä itse huomannut, mutta mieheni on sanonut että sinua katsotaan. En ole provosoivan naisellinen vaan tyylikkäästi. Minussa on sellaista Italian ja Ranskan tyylikkyyttä. Onhan se vähän outoa, että Suomessa pitäisi pukeutua rumasti ja olla ruman näköinen. Suomalaiset ovat outoa porukkaa, tajusin tämän jo hyvin nuorena. Olen matkustellut paljon ja ulkomailla saa hengittää ja olla juuri sellainen kuin on.
Ethän sinä nimenomaan kelpaa itsellesi tai ulkomailla omana rumana itsenäsi. Kelpaat siellä vain laittautuneena sellaiseksi mitä et ole.
Kommenttisi on omituisen autistinen. Oletko jostain metsäkylältä kotoisin. Autistinen ja omituinen siinä suomalaisen ydin, metsätonttu, ei käytöstapoja, menninkäinen
Ajattelen, että Suomessa ihminen biologisena olentona on aliarvostettu. Tällä en tarkoita nyt mitään hameita ja korkokenkiä, vaan sitä että esim. raskautta ja synnytystä vähätellään läpihuutojuttuna, samoin lapsivuodeaikaa, kuukautisia jne. Ihminen ei voi irrottautua biologiasta, tehokkuuden vaatimukset eivät saa tuhota normaaleja elämään kuuluvia asioita ja kieltää niitä. Sama koskee miehiä ja heidän kokemuksiaan. Huonovointisuutta näkee liikaa.
Feminismini ilmenee muun muassa niin, että arvostan naisellisuuttani, biologisia ominaisuuksiani ja kykyjäni ja ulkonäkönikin naisellisuutta. Koen saavani olla juuri niin naisellinen kuin olen. Olen kurvikas, kykenevä ja onnellinen suomalainen nainen.
Äitini meikkasi ja valitsi vaatteensa huolella.
Olen miettinyt usein, miksei se periytynyt minulle.
Voisiko yksi syy olla siinä, ettei isä yleensä kuitenkaan kehunut äitiä. Jos isä vaikka olisi sanonut äidille, että oletpa tyylikäs tai näytätpä hyvältä tänään, tuo huulipuna sopii sinulle tms.
Mutta ei.
Tasa-arvoiseen suhteeseen kuuluu vastavuoroisuus. Älkää hyväntähden sekoittako edustusrouva kandeja tavan sinkkuihin!