Haluttomuus parisuhteessa ja siitä riitely

Meillä on sama tilanne, yhdessä ollaan oltu 9v ja seksi oli useampana vuonna paljonkin. Nyt miestä ei kiinnosta ollenkaan ja olen aina aloitteentekijä mutta mies on haluton. Ylipaino tai muu ulkonäköseikka ei ole esteenä. Olen pyytänyt miestä mittauttamaan testesteronitason muttei ole sitä tehnyt. Huvittavinta tässä on etten ole suhteemme aikana koskaan pihdannut seksiä, en edes silloin kun väsyneenä töistä tullessa olisin halunnut vaan nukkua ja mies oli halukas ja nyt olen joku hirviö akka ja kummajainen jos haluan parisuhteessa seksiä edes kerran kuussa?mies on haukkunut minua munankipeäksi…

Läheisyys suhteesta on kadonnut seksihaluttomuuden myötä, en kunnioita miestäni enkä parisuhdettani enää. Ja tämä ei mielestäni ole minun vika, vaan miehen. En ota siitä syytä niskoilleni koska en tee mitään väärin jos olen nyt vuosia yrittänyt keskustella asiasta, kertonut miten se että mies torjuu minut ja ei koskaan tee aloitetta loukkaa minua ja naiseuttani syvästi. En myöskään enää jaksa tehdä aloitetta tai edes yrittää ie,lyttää miestä. Jossain kohtaa tulee raja vastaan. En haluaisi erotakaan mutten oikein näe muuta vaihtoehtoa.

Jos miestä ei kiinnosta minun tunteet tai halut niin miksi minun pitäisi enää yrittää? Jos tilanne olisi toisinpäin niin mies olisi luultavasti jo heilutellut peittoa muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Seksin takia? Ovatko yksiavioiset todella niin seksikeskeisiä? Vai mielikuvituksen puutettako se on, ettei keksitä rakentavampia ratkaisuja? Ei pihtaajalla ole oikeutta riistää seksuaalista nautintoa toiselta, se on niin yksinkertaista. Eroaminen ongelman ratkaisuna on kuin ampuisi kärpästä hypersoonisella ohjuksella.

Jos seksi tai sen puute on niin iso ongelma, että sitä pitää pohtia keskustelupalstalla tuntemattomien kanssa niin kyllä siinä vaiheessa kannattaa suosiolla erota

Ehkä sinulle seksi on syy erota, mutta monella pariskunnalla on paljon muuta yhteistä, jonka vuoksi eroaminen vain seksin vuoksi tuntuisi väärältä ratkaisulta.

No kyllä se nyt vaan aikamoinen parisuhteen liima on. Kaverina voi sitten asustaa muutenkin. Nämä kommentoijat taitavat ummistaa silmäsnä sille, että seksittömässä suhteessa elävät saattavat etsiä seksiä muualta

Toivottavasti etsivätkin! Ei kai kärsimyksen tietoinen aiheuttaminen voi haluttoman osapuolen tavoite olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Seksin takia? Ovatko yksiavioiset todella niin seksikeskeisiä? Vai mielikuvituksen puutettako se on, ettei keksitä rakentavampia ratkaisuja? Ei pihtaajalla ole oikeutta riistää seksuaalista nautintoa toiselta, se on niin yksinkertaista. Eroaminen ongelman ratkaisuna on kuin ampuisi kärpästä hypersoonisella ohjuksella.

Jos seksi tai sen puute on niin iso ongelma, että sitä pitää pohtia keskustelupalstalla tuntemattomien kanssa niin kyllä siinä vaiheessa kannattaa suosiolla erota

Ehkä sinulle seksi on syy erota, mutta monella pariskunnalla on paljon muuta yhteistä, jonka vuoksi eroaminen vain seksin vuoksi tuntuisi väärältä ratkaisulta.

Seksi on parisuhteen liima. Jos se toimii, kaikki muukin toimii.

Ei pidä paikkaansa. Seksi voi suhteessa toimia ja muussa on silti pahoja puutteita.

Numero 62. Minä ajattelen aivan samalla tavalla, että mies lähtisi helpommin etsimään ulkopuolista suhdetta ja se olisi ok. Naisen tulee muka vain vaientaa halunsa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama tilanne, yhdessä ollaan oltu 9v ja seksi oli useampana vuonna paljonkin. Nyt miestä ei kiinnosta ollenkaan ja olen aina aloitteentekijä mutta mies on haluton. Ylipaino tai muu ulkonäköseikka ei ole esteenä. Olen pyytänyt miestä mittauttamaan testesteronitason muttei ole sitä tehnyt. Huvittavinta tässä on etten ole suhteemme aikana koskaan pihdannut seksiä, en edes silloin kun väsyneenä töistä tullessa olisin halunnut vaan nukkua ja mies oli halukas ja nyt olen joku hirviö akka ja kummajainen jos haluan parisuhteessa seksiä edes kerran kuussa?mies on haukkunut minua munankipeäksi…

Läheisyys suhteesta on kadonnut seksihaluttomuuden myötä, en kunnioita miestäni enkä parisuhdettani enää. Ja tämä ei mielestäni ole minun vika, vaan miehen. En ota siitä syytä niskoilleni koska en tee mitään väärin jos olen nyt vuosia yrittänyt keskustella asiasta, kertonut miten se että mies torjuu minut ja ei koskaan tee aloitetta loukkaa minua ja naiseuttani syvästi. En myöskään enää jaksa tehdä aloitetta tai edes yrittää ie,lyttää miestä. Jossain kohtaa tulee raja vastaan. En haluaisi erotakaan mutten oikein näe muuta vaihtoehtoa.

Jos miestä ei kiinnosta minun tunteet tai halut niin miksi minun pitäisi enää yrittää? Jos tilanne olisi toisinpäin niin mies olisi luultavasti jo heilutellut peittoa muualla.

Tuossa kohtaa ero on ihan paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä tässä. Minä en haluaisi siis olla näin seksuaalinen tässä suhteessa. Koen, että olen väärässä kun minulla on haluja. Kaikki olisi ihan hyvin, jos en kokisi seksuaalista turhautumista.

Ongelma ei ole sinussa, vaan yksiavioisessa parisuhdemallissa, joka pahimmillaan aiheuttaa suurta kärsimystä tämänkaltaisissa tilanteissa - ja vieläpä aivan turhaan. Pihtaaja voi sen sijaan vedota yksiavioisuuteen sädekehä päänsä päällä kieltäessään seksin hakemisen muualta. Surkuhupaisaa kyllä, pihtaaja on tässä romanttisessa narratiivissa moraalinen sankari, seksiä kaipaava on "pahis" ja himojensa orja.

Se polyamorinen tai avoimessa suhteessa olevakaan ei välttämättä löydä toista kumppania. Eiväthän kaikki löydä helposti edes yhtä kumppania, niin miten voisi olla, että suhteen avaamalla yhtäkkiä niitä kumppaneita tulisi ovista ja ikkunoista? Esim. itse olen nyt sinkku, ei ole mitään moraalista estettä harrastaa seksiä, mutta eipä vain tule vastaan ketään, kenen kanssa asiat menisivät siihen asti, tai kenen kanssa olisi molemminpuolista kemiaa. Sama tilanne voisi olla sillä suhteessa olevalla, ja lisäksi hänen mahdollisuuksiaan kaventaa se, että kaikki eivät halua pelkkää seksiä, vaan joku esim. etsii kumppania perheen perustamiseen - he eivät silloin kiinnostu ihmisestä, joka hakee sivusuhdetta seksuaalisten halujen tyydyttämiseen.

Mistä olet saanut päåhäsi, että avoimessa suhteessa kumppaneita tulisi "ovista ja ikkunoista"? Tai että avoimessa suhteessa välttämättä olisi seksiä yhtään sen enempää kuin yksiavioisessakaan. Minä olen elänyt ns. avoimessa suhteessa jo vuosia, enkä silti ole harrastanut seksiä kuin vakikumppanini kanssa. Seksi ei ole minulle kovin tärkeä asia muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Seksin takia? Ovatko yksiavioiset todella niin seksikeskeisiä? Vai mielikuvituksen puutettako se on, ettei keksitä rakentavampia ratkaisuja? Ei pihtaajalla ole oikeutta riistää seksuaalista nautintoa toiselta, se on niin yksinkertaista. Eroaminen ongelman ratkaisuna on kuin ampuisi kärpästä hypersoonisella ohjuksella.

Jos seksi tai sen puute on niin iso ongelma, että sitä pitää pohtia keskustelupalstalla tuntemattomien kanssa niin kyllä siinä vaiheessa kannattaa suosiolla erota

Ehkä sinulle seksi on syy erota, mutta monella pariskunnalla on paljon muuta yhteistä, jonka vuoksi eroaminen vain seksin vuoksi tuntuisi väärältä ratkaisulta.

Seksi on parisuhteen liima. Jos se toimii, kaikki muukin toimii.

Täyttä kukkua, seksi voi sujua, mutta silti jatkuvasti riidellään esim arjen töistä, mielipiteistä, suunnitelmista, rahasta ym.

Samanlainen asetelma täälläkin. Miehen halut ovat hiipuneet jo vuosia pikkuhiljaa. Olen siitä yrittänyt keskustella, mutta mihinkään pysyviin muutoksiin se ei ole johtanut. Viimeksi meillä on ollut seksiä jouluna, minun aloitteestani. Ei muakaan hirveästi enää kiinnosta ja koronan takia olen elänyt niin eristyksissä, etten ole juurikaan tavannut muitakaan miehiä missään. Töissä samat vanhat tutut maskin takana ja turvaetäisyyksillä, mulla ei ole siis ollut tilaisuuksia kiinnostua muistakaan. En tiedä, onko miehellä muita, vai millaista hänen seksielämänsä nykyään on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä tässä. Minä en haluaisi siis olla näin seksuaalinen tässä suhteessa. Koen, että olen väärässä kun minulla on haluja. Kaikki olisi ihan hyvin, jos en kokisi seksuaalista turhautumista.

Ongelma ei ole sinussa, vaan yksiavioisessa parisuhdemallissa, joka pahimmillaan aiheuttaa suurta kärsimystä tämänkaltaisissa tilanteissa - ja vieläpä aivan turhaan. Pihtaaja voi sen sijaan vedota yksiavioisuuteen sädekehä päänsä päällä kieltäessään seksin hakemisen muualta. Surkuhupaisaa kyllä, pihtaaja on tässä romanttisessa narratiivissa moraalinen sankari, seksiä kaipaava on "pahis" ja himojensa orja.

Se polyamorinen tai avoimessa suhteessa olevakaan ei välttämättä löydä toista kumppania. Eiväthän kaikki löydä helposti edes yhtä kumppania, niin miten voisi olla, että suhteen avaamalla yhtäkkiä niitä kumppaneita tulisi ovista ja ikkunoista? Esim. itse olen nyt sinkku, ei ole mitään moraalista estettä harrastaa seksiä, mutta eipä vain tule vastaan ketään, kenen kanssa asiat menisivät siihen asti, tai kenen kanssa olisi molemminpuolista kemiaa. Sama tilanne voisi olla sillä suhteessa olevalla, ja lisäksi hänen mahdollisuuksiaan kaventaa se, että kaikki eivät halua pelkkää seksiä, vaan joku esim. etsii kumppania perheen perustamiseen - he eivät silloin kiinnostu ihmisestä, joka hakee sivusuhdetta seksuaalisten halujen tyydyttämiseen.

Mistä olet saanut päåhäsi, että avoimessa suhteessa kumppaneita tulisi "ovista ja ikkunoista"? Tai että avoimessa suhteessa välttämättä olisi seksiä yhtään sen enempää kuin yksiavioisessakaan. Minä olen elänyt ns. avoimessa suhteessa jo vuosia, enkä silti ole harrastanut seksiä kuin vakikumppanini kanssa. Seksi ei ole minulle kovin tärkeä asia muutenkaan.

Niin, kommentoin siis sitä, kun kumppanin haluttomuudesta kärsiville ehdotetaan ratkaisuksi sivusuhdetta, polyamoriaa, vapaata suhdetta tai mitä milloinkin. Tuo "ovista ja ikkunoista" nyt tietenkin oli kärjistys, mutta pointtini oli se, että vaikka kuinka olisi sovittu, että saa olla muitakin, ei niitä muita välttämättä löydy. ja jos ongelma on kumppanin haluttomuus, se ei lakkaa olemasta ongelma vain siten, että sovitaan avoimesta suhteesta. Koska sinulle ei seksi ole niin tärkeä asia, missasit tietysti pointin ja tartuit johonkin yksittäiseen ilmaisuun. Koska kyllähän noiden neuvojen ("sopikaa avoimesta suhteesta, hanki joku rakastaja") pointti nimenomaan oli se, että seksittömän monogamisen suhteen vaihtoehto voisi olla avoin suhde, jossa seksiä olisi enemmän - sen uuden kumppanin myötä. Sen vuoksihan sitä toista kumppania ehdotettiinkin, että vihdoinkin voisi saada seksiä.

Eikö se ole tietynlaista henkistä pahoinpitelyä, jos ei anna seksiä parisuhteessa?

Mitä, jos toinen kieltäytyisi puhumasta? Miten siihen reagoitaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä tässä. Minä en haluaisi siis olla näin seksuaalinen tässä suhteessa. Koen, että olen väärässä kun minulla on haluja. Kaikki olisi ihan hyvin, jos en kokisi seksuaalista turhautumista.

Ongelma ei ole sinussa, vaan yksiavioisessa parisuhdemallissa, joka pahimmillaan aiheuttaa suurta kärsimystä tämänkaltaisissa tilanteissa - ja vieläpä aivan turhaan. Pihtaaja voi sen sijaan vedota yksiavioisuuteen sädekehä päänsä päällä kieltäessään seksin hakemisen muualta. Surkuhupaisaa kyllä, pihtaaja on tässä romanttisessa narratiivissa moraalinen sankari, seksiä kaipaava on "pahis" ja himojensa orja.

Se polyamorinen tai avoimessa suhteessa olevakaan ei välttämättä löydä toista kumppania. Eiväthän kaikki löydä helposti edes yhtä kumppania, niin miten voisi olla, että suhteen avaamalla yhtäkkiä niitä kumppaneita tulisi ovista ja ikkunoista? Esim. itse olen nyt sinkku, ei ole mitään moraalista estettä harrastaa seksiä, mutta eipä vain tule vastaan ketään, kenen kanssa asiat menisivät siihen asti, tai kenen kanssa olisi molemminpuolista kemiaa. Sama tilanne voisi olla sillä suhteessa olevalla, ja lisäksi hänen mahdollisuuksiaan kaventaa se, että kaikki eivät halua pelkkää seksiä, vaan joku esim. etsii kumppania perheen perustamiseen - he eivät silloin kiinnostu ihmisestä, joka hakee sivusuhdetta seksuaalisten halujen tyydyttämiseen.

Mistä olet saanut päåhäsi, että avoimessa suhteessa kumppaneita tulisi "ovista ja ikkunoista"? Tai että avoimessa suhteessa välttämättä olisi seksiä yhtään sen enempää kuin yksiavioisessakaan. Minä olen elänyt ns. avoimessa suhteessa jo vuosia, enkä silti ole harrastanut seksiä kuin vakikumppanini kanssa. Seksi ei ole minulle kovin tärkeä asia muutenkaan.

Niin, kommentoin siis sitä, kun kumppanin haluttomuudesta kärsiville ehdotetaan ratkaisuksi sivusuhdetta, polyamoriaa, vapaata suhdetta tai mitä milloinkin. Tuo "ovista ja ikkunoista" nyt tietenkin oli kärjistys, mutta pointtini oli se, että vaikka kuinka olisi sovittu, että saa olla muitakin, ei niitä muita välttämättä löydy. ja jos ongelma on kumppanin haluttomuus, se ei lakkaa olemasta ongelma vain siten, että sovitaan avoimesta suhteesta. Koska sinulle ei seksi ole niin tärkeä asia, missasit tietysti pointin ja tartuit johonkin yksittäiseen ilmaisuun. Koska kyllähän noiden neuvojen ("sopikaa avoimesta suhteesta, hanki joku rakastaja") pointti nimenomaan oli se, että seksittömän monogamisen suhteen vaihtoehto voisi olla avoin suhde, jossa seksiä olisi enemmän - sen uuden kumppanin myötä. Sen vuoksihan sitä toista kumppania ehdotettiinkin, että vihdoinkin voisi saada seksiä.

Niin no, mahdollisuus seksin saamiseen on kuitenkin suurempi silloin, jos seksin hakeminen muualta on sallittu eikä kielletty. Ja jos se on kielletty, vaikka parisuhteessa ei ole seksielämää, en oikein ymmärrä mihin se kielto voi järjellisesti perustua.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole tietynlaista henkistä pahoinpitelyä, jos ei anna seksiä parisuhteessa?

Mitä, jos toinen kieltäytyisi puhumasta? Miten siihen reagoitaisiin?

Kenenkään ei ole pakko harrastaa seksiä eikä puhua parisuhteessa. Mikään laki ei niin määrää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole tietynlaista henkistä pahoinpitelyä, jos ei anna seksiä parisuhteessa?

Mitä, jos toinen kieltäytyisi puhumasta? Miten siihen reagoitaisiin?

En sanoisi sitä henkiseksi pahoinpitelyksi, vaan pikemminkin on kyse siitä, että toisilleen vääränlaiset ihmiset ovat yhdessä. Seksuaalinen yhteensopimattomuus on yhteensopimattomuutta aivan samoin kuin muukin yhteensopimattomuus.

Seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta jos liikaa aletaan rakentaa sen ympärille, suhde on kriisialtis. Aina ei halua seksiä, eihän muitakaan asioita jatkuvasti tehdä, milloin tehdään mitäkin. Elämässä pitää oppia joustamaan, eikä juuttua yhteen juttuun. Joskus on seksiä ja toiste mennään vaikka luontoretkelle, kirppareille kiertelemään tai konserttiin. Mielikuvitusta voi käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen asetelma täälläkin. Miehen halut ovat hiipuneet jo vuosia pikkuhiljaa. Olen siitä yrittänyt keskustella, mutta mihinkään pysyviin muutoksiin se ei ole johtanut. Viimeksi meillä on ollut seksiä jouluna, minun aloitteestani. Ei muakaan hirveästi enää kiinnosta ja koronan takia olen elänyt niin eristyksissä, etten ole juurikaan tavannut muitakaan miehiä missään. Töissä samat vanhat tutut maskin takana ja turvaetäisyyksillä, mulla ei ole siis ollut tilaisuuksia kiinnostua muistakaan. En tiedä, onko miehellä muita, vai millaista hänen seksielämänsä nykyään on.

Lisäys että olen aikoja sitten kysynyt mieheltä, kävisikö hänelle avoin suhde, mutta ei ole käynyt. Molemmat varmaan saataisiin muita partnereita, mutta olen niin valikoiva, että sellaisen löytäminen olisi itselleni vaikeampaa,miehelle luultavasti kävisi useammat eri naiset, jos hän ylipäänsä haluaisi seksiä jonkun kanssa. Siitä tulisikin sitten mielenkiintoinen tilanne, jos hän olisimme sopineet avoimesta suhteesta, ja mies harrastaisi sen myötä muita naisia, muttei haluaisi minua kuitenkaan. Eli ehkä se avoin suhde ei välttämättä sittenkään hyödyttäisi tässä tilanteessa.

Ketään ei voi pakottaa seksiin, sehän on raiskaus.

Ymmärrän myös pointtisi numero 72. Jos toinen ei suostu puhumaan henkiläkohtaisia asioita, niin eihän se estä sinua puhumasta henkilökohtaisia asioita. Onko oikein sulkea toiselta oikeus seksuaalisuuteen, jos itseä ei huvita? Tomi tässäkin nyt tietenkin toimii se ajatus, että jos seksiä oikeasti joutuu odottelemaan pidempiä aikoja (ei puhuta viikoista), niin onko sen hakeminen muualta sitten ok?

Niin no, mahdollisuus seksin saamiseen on kuitenkin suurempi silloin, jos seksin hakeminen muualta on sallittu eikä kielletty. Ja jos se on kielletty, vaikka parisuhteessa ei ole seksielämää, en oikein ymmärrä mihin se kielto voi järjellisesti perustua.[/quote]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Seksin takia? Ovatko yksiavioiset todella niin seksikeskeisiä? Vai mielikuvituksen puutettako se on, ettei keksitä rakentavampia ratkaisuja? Ei pihtaajalla ole oikeutta riistää seksuaalista nautintoa toiselta, se on niin yksinkertaista. Eroaminen ongelman ratkaisuna on kuin ampuisi kärpästä hypersoonisella ohjuksella.

Jos seksi tai sen puute on niin iso ongelma, että sitä pitää pohtia keskustelupalstalla tuntemattomien kanssa niin kyllä siinä vaiheessa kannattaa suosiolla erota

Ehkä sinulle seksi on syy erota, mutta monella pariskunnalla on paljon muuta yhteistä, jonka vuoksi eroaminen vain seksin vuoksi tuntuisi väärältä ratkaisulta.

Seksin puute vaikuttaa suhteessa moneen muuhunkin asiaan, esimerkiksi itsetuntoon. Vaikka itsetuntoa ei pidä rakentaa kumppanin tai kenenkään muun varaan, tuntuu se silti pahalta kun itse pitää toista ihanana, seksikkäänä ja haluttavana ja saa siltä rakastamaltaan ihmiseltä pakit toisensa jälkeen. Eikä kivaa ole haluttomallakaan kun joutuu aina tuottamaan pettymyksen kumppanille. Pahaa mieltä syntyy molemmin puolin ja se vaikuttaa suhteessa muuhunkin.

Vierailija kirjoitti:

Seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta jos liikaa aletaan rakentaa sen ympärille, suhde on kriisialtis. Aina ei halua seksiä, eihän muitakaan asioita jatkuvasti tehdä, milloin tehdään mitäkin. Elämässä pitää oppia joustamaan, eikä juuttua yhteen juttuun. Joskus on seksiä ja toiste mennään vaikka luontoretkelle, kirppareille kiertelemään tai konserttiin. Mielikuvitusta voi käyttää.

Mua kiinnostaa, että minkä kestoisesta seksittömyydestä sinä oikein puhut, kun väheksyit seksin merkitystä parisuhteessa, että kuinka joskus voi käydä vaikka kirpparillakin seksin sijasta? Onko mielestäsi ihan ok, jos toisen haluttomuuden takia seksiä on esim vain 2 kertaa vuodessa?

Tämä on hyvä kysymys, että mikä on kohtuullinen määrä seksiä?