Haluttomuus parisuhteessa ja siitä riitely

Masturbointi on vaihtoehto silloin kun ei yhtä aikaa haluta. Pitääkö tämäkin erikseen kertoa.

Meillä seksiä 4-5 kertaa vuodessa. Minä toivoisin seksiä kerran viikossa, mikä olisi siis noin 52 kertaa vuodessa. Puolisolleni riittää tämä 4-5 kertaa vuodessa. Olenko liian vaativa, kun haluaisin siis enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä tässä. Minä en haluaisi siis olla näin seksuaalinen tässä suhteessa. Koen, että olen väärässä kun minulla on haluja. Kaikki olisi ihan hyvin, jos en kokisi seksuaalista turhautumista.

Ongelma ei ole sinussa, vaan yksiavioisessa parisuhdemallissa, joka pahimmillaan aiheuttaa suurta kärsimystä tämänkaltaisissa tilanteissa - ja vieläpä aivan turhaan. Pihtaaja voi sen sijaan vedota yksiavioisuuteen sädekehä päänsä päällä kieltäessään seksin hakemisen muualta. Surkuhupaisaa kyllä, pihtaaja on tässä romanttisessa narratiivissa moraalinen sankari, seksiä kaipaava on "pahis" ja himojensa orja.

Se polyamorinen tai avoimessa suhteessa olevakaan ei välttämättä löydä toista kumppania. Eiväthän kaikki löydä helposti edes yhtä kumppania, niin miten voisi olla, että suhteen avaamalla yhtäkkiä niitä kumppaneita tulisi ovista ja ikkunoista? Esim. itse olen nyt sinkku, ei ole mitään moraalista estettä harrastaa seksiä, mutta eipä vain tule vastaan ketään, kenen kanssa asiat menisivät siihen asti, tai kenen kanssa olisi molemminpuolista kemiaa. Sama tilanne voisi olla sillä suhteessa olevalla, ja lisäksi hänen mahdollisuuksiaan kaventaa se, että kaikki eivät halua pelkkää seksiä, vaan joku esim. etsii kumppania perheen perustamiseen - he eivät silloin kiinnostu ihmisestä, joka hakee sivusuhdetta seksuaalisten halujen tyydyttämiseen.

Mistä olet saanut päåhäsi, että avoimessa suhteessa kumppaneita tulisi "ovista ja ikkunoista"? Tai että avoimessa suhteessa välttämättä olisi seksiä yhtään sen enempää kuin yksiavioisessakaan. Minä olen elänyt ns. avoimessa suhteessa jo vuosia, enkä silti ole harrastanut seksiä kuin vakikumppanini kanssa. Seksi ei ole minulle kovin tärkeä asia muutenkaan.

Niin, kommentoin siis sitä, kun kumppanin haluttomuudesta kärsiville ehdotetaan ratkaisuksi sivusuhdetta, polyamoriaa, vapaata suhdetta tai mitä milloinkin. Tuo "ovista ja ikkunoista" nyt tietenkin oli kärjistys, mutta pointtini oli se, että vaikka kuinka olisi sovittu, että saa olla muitakin, ei niitä muita välttämättä löydy. ja jos ongelma on kumppanin haluttomuus, se ei lakkaa olemasta ongelma vain siten, että sovitaan avoimesta suhteesta. Koska sinulle ei seksi ole niin tärkeä asia, missasit tietysti pointin ja tartuit johonkin yksittäiseen ilmaisuun. Koska kyllähän noiden neuvojen ("sopikaa avoimesta suhteesta, hanki joku rakastaja") pointti nimenomaan oli se, että seksittömän monogamisen suhteen vaihtoehto voisi olla avoin suhde, jossa seksiä olisi enemmän - sen uuden kumppanin myötä. Sen vuoksihan sitä toista kumppania ehdotettiinkin, että vihdoinkin voisi saada seksiä.

Niin no, mahdollisuus seksin saamiseen on kuitenkin suurempi silloin, jos seksin hakeminen muualta on sallittu eikä kielletty. Ja jos se on kielletty, vaikka parisuhteessa ei ole seksielämää, en oikein ymmärrä mihin se kielto voi järjellisesti perustua.

En tiedä, luuletko minua joksikin toiseksi kirjoittajaksi, mutta en siis ole tässä ketjussa vastustanut avoimia suhteita tms. Minusta kaikki järjestelyt ovat täysin ok, kunhan niistä sovitaan kumppanin kanssa. Enkä ole edes monogamiafanaatikko - voisin itse tapauskohtaisesti olla itsekin avoimessa suhteessa (polyamoriassa en, koska se kuulostaa vähän hankalalta omaan makuuni, mutta täysin ok, jos muilla on noita kuvioita). Olen näillä viesteilläni yrittänyt vain tuoda esiin sen, ettei se avoin suhdekaan ole niin helppo ja simppeli ratkaisu, millaisena se usein näissä keskusteluissa esitetään. Teoriassa toki seksin saaminen on helpompaa, jos mitään kieltoja siihen liittyen ei ole, ja monelle avoin suhde voikin olla toimiva ratkaisu. Se ei kuitenkaan ratkaise kaikkien ongelmaa, eikä mahdollisuus avoimeen suhteeseen tarkoita missään tapauksessa sitä, etteikö kumppanin haluttomuus suhteessa olisi ongelma, tai etteikö olisi ongelma jos ei kumppanin kanssa sovita seksuaalisesti yhteen.

Olen itse ollut suhteessa, jossa kumppani halusi vähemmän ja muutenkin oltiin seksuaalisesti vähän liian erilaisia. Eroonhan se johti, ja itse en olisi halunnutkaan olla missään kaverisuhteessa tai vähäseksisessä suhteessa, ja sitten hankalan järjestelyn kautta etsinyt pelkkää seksiä muualta. Kyllähän tuossa tapauksessa oli fiksumpaa erota ja alkaa etsiä sellaista kumppania, jonka kanssa seksissä ollaan samoilla linjoilla.

t. se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Masturbointi on vaihtoehto silloin kun ei yhtä aikaa haluta. Pitääkö tämäkin erikseen kertoa.

Miksi luulet, että masturbointi voi täysin korvata seksin? Olen itse sinkku, masturboin päivittäin, mutta kaipaan silti seksiä toisen ihmisen kanssa. Masturbointi ei lainkaan vähennä haluani ja kaipaustani seksiin, vaikka kivaa ja nautinnollista toki onkin.

En tiedä muiden ihmisten seksielämästä, mutta ainakin meidän parisuhteessa yhteiset rakasteluhetket täyttävät molempien osalta useampiakin tarpeita.

Ne täyttävät tietenkin sellaisen fyysisen seksintarpeen ja orgasmihalun. Mutta sen lisäksi se tyydyttää myös yleisesti kosketuksen tarpeita: hyväilemme ja silittelemme toistemme alastonta vartaloa paljon, ja eri alueilta. Kosketamme toisiamme muutenkin arjessa, mutta onhan se ihan eri asia saada koko vartalolle nautinnollisia hyväilyjä kuin esimerkiksi kyhjöttää toisen kainalossa täysissä pukeissa. Tämän lisäksi meille rakasteluhetket tuovat hektisessä arjessa tärkeän tilaisuuden kohdata toinen aidosti, kuunnella, katsoa silmiin ja jutella tärkeistä asioista ilman lapsia, puhelimia ja TV:tä. Näiden asioiden lisäksi meille molemmille on tietysti erittäin tärkeää tulla huomatuksi ja halutuksi. Se vahvistaa meitä molempia ja on meille molemmille tärkeää: nähdä ja kokea, että se toinen ihminen rakastaa ja haluaa minua tällaisena kuin olen.

Rakastelu ja seksi täyttävät meillä siis meille molemmille tärkeitä tarpeita, ja olisi kauheaa, jos se puuttuisi parisuhteestamme tai jäisi todella harvinaiseksi. Rakastelu ei tarkoita meillä siis samaa kuin yhdyntä, vaikka sekin usein on osa sitä. Yhdyntä ei ole välttämätöntä parisuhteellemme, mutta rakastelu on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama tilanne, yhdessä ollaan oltu 9v ja seksi oli useampana vuonna paljonkin. Nyt miestä ei kiinnosta ollenkaan ja olen aina aloitteentekijä mutta mies on haluton. Ylipaino tai muu ulkonäköseikka ei ole esteenä. Olen pyytänyt miestä mittauttamaan testesteronitason muttei ole sitä tehnyt. Huvittavinta tässä on etten ole suhteemme aikana koskaan pihdannut seksiä, en edes silloin kun väsyneenä töistä tullessa olisin halunnut vaan nukkua ja mies oli halukas ja nyt olen joku hirviö akka ja kummajainen jos haluan parisuhteessa seksiä edes kerran kuussa?mies on haukkunut minua munankipeäksi…

Läheisyys suhteesta on kadonnut seksihaluttomuuden myötä, en kunnioita miestäni enkä parisuhdettani enää. Ja tämä ei mielestäni ole minun vika, vaan miehen. En ota siitä syytä niskoilleni koska en tee mitään väärin jos olen nyt vuosia yrittänyt keskustella asiasta, kertonut miten se että mies torjuu minut ja ei koskaan tee aloitetta loukkaa minua ja naiseuttani syvästi. En myöskään enää jaksa tehdä aloitetta tai edes yrittää ie,lyttää miestä. Jossain kohtaa tulee raja vastaan. En haluaisi erotakaan mutten oikein näe muuta vaihtoehtoa.

Jos miestä ei kiinnosta minun tunteet tai halut niin miksi minun pitäisi enää yrittää? Jos tilanne olisi toisinpäin niin mies olisi luultavasti jo heilutellut peittoa muualla.

En itsekään aio kokea pahaa mieltä että sanoin exälleni että seksielämämme oli tässä. Yritin kaikkeni, pakkeja sateli, koitin piristää makuuhuonetta, huolehdin että naisysstäväni tuli joka kerta vaikka itse tulisin ensin. Koitin antaa tilaa olla haluton ja vähentää aloitteita. Annoin myös paljon läheisyyttä. Kaikki seksiin liittyvä oli vaikeaa ja ennakko asenteista, tästä kielii se että hän usein seksin harrastamisen jälkeen yllättyi ääneen että tämähän olikin oikein kivaa. Kun seksiä ei ollut enää edes joka vuosi ja samalla olin alle 30 ja viriili, totesin että seksi loppuu nyt. Tämä on ainut kerta kun muistan antaneeni kymmenen vuoden aikana pakit, laskeskelin että hän antoi minulle rukkaset useita tuhansia kertoja tänä aikana. Tämän jälkeen olin vain helpottunut, kaikkeni yritin. Loppu suhde menikin ilman seksiä.

katsokaa joku Zelen video ja pankaa teräsbetoni soimaan ja ei muuta kuin sänkyyn, jollei se auta niin ei mikään

Kerro miten kävi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo ehdotukset siitä, että halukkaampi voisi hakea seksiä suhteen ulkopuolelta, eivät ole niin helposti aina toteutettavissa. Ei sitä niin vaan löydä sellaista vakikumppania seksiin, jonka kanssa kuitenkin olisi seksuaalista vetovoimaa ja kipinää, ja jolle olisi ok olla pelkästään sivusuhde. Monelle tuo onkin lähinnä vain teoreettinen mahdollisuus, mutta ei käytännössä mahdollista.

Juuri näin. Itse olen sen verran demiseksuaali, etten halua seksiä pelkän seksin vuoksi. Kaikkina näinä vuosina kun olen puolisoni haluttomuudesta kärsinyt, olen törmännyt vain yhteen, jonka kohdalla on tullut sellainen tunnen, että häntä haluaisin. Siinäkään tapauksessa en kuitenkaan tehnyt mitään asian suhteen.

Miksis et tehnyt mitään asian suhteen? Toisin sanoen tietoisesti valitsit kärsimyksen, josta kuitenkin tunnut toisaalta syyttävän halutonta kumppaniasi. Ei päätä eikä häntää.

Tuo toinen osapuoli ei vaikuta sellaiselta, joka haluaisi seksisuhteeseen naimisissa olevan henkilön kanssa. Luulen, että sellaisen ehdottaminen olisi loukannut häntä pahasti.Nyt kärsimys on pelkästään minun. Enkä minä siitä syytä puolisoani. Ei hän tahallaan sairastunut, ja meillä tosiaan tuo sairastuminen on haluttomuuden takana. Puolisoni on itse asiassa joskus sanonut minulle, että saan hakea seksiä muualta, jos koen sen tarpeelliseksi. Jokin sisälläni kuitenkin estää sen. Saat tuomita, jos koet tarpeelliseksi. Toivottavasti et itse päädy koskaan tähän tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta jos liikaa aletaan rakentaa sen ympärille, suhde on kriisialtis. Aina ei halua seksiä, eihän muitakaan asioita jatkuvasti tehdä, milloin tehdään mitäkin. Elämässä pitää oppia joustamaan, eikä juuttua yhteen juttuun. Joskus on seksiä ja toiste mennään vaikka luontoretkelle, kirppareille kiertelemään tai konserttiin. Mielikuvitusta voi käyttää.

On vähän eri asia, onko kyse siitä, että just vaikka tänä lauantaina ei tee mieli, mutta "ehkä huomenna taas tekee mieli" - kuin että jos kyse olisi siitä, että toisen halut oikeasti loppuvat tai vähenevät radikaalisti. On ok silloin tällöin mennäkin luontoretkelle, jos toisella ei just silloin satu olemaan seksifiilis, kuin jos koko seksielämä muuttuu pelkäksi luontoretkeilyksi, kirppareilla kiertelyksi ja konserteissa käymiseksi. Lause "aina ei halua seksiä" tarkoittaa ihan eri asiaa kuin se, että "ei melkein koskaan halua".

Esim. jos on kaksi viikkoa flunssassa, voi olla että silloin ei tee mieli. Kumppani yleensä ymmärtää ja kestää tilanteen, jos tietää että flunssan mentyä ohi seksiä on taas pari kertaa viikossa, eikä väliaikainen seksittömyys johdu kumppanin haluttomuudesta, vaan siitä, että hän on kuumeessa, flunssassa, yskässä ja migreenissä flunssaviruksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Masturbointi on vaihtoehto silloin kun ei yhtä aikaa haluta. Pitääkö tämäkin erikseen kertoa.

Ihan totta, mutta sä et taida ehkä käsittää, minkä mittaluokan seksittömyydestä tässä ketjussa puhutaan. Jos toinen jaksaa harrastaa seksiä vain 2 kertaa vuodesssa, niin tosissako ehdotat, että se toinen sitten vaan masturboi yksinään koko muun vuoden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi kuuluu parisuhteeseen, mutta jos liikaa aletaan rakentaa sen ympärille, suhde on kriisialtis. Aina ei halua seksiä, eihän muitakaan asioita jatkuvasti tehdä, milloin tehdään mitäkin. Elämässä pitää oppia joustamaan, eikä juuttua yhteen juttuun. Joskus on seksiä ja toiste mennään vaikka luontoretkelle, kirppareille kiertelemään tai konserttiin. Mielikuvitusta voi käyttää.

Mua kiinnostaa, että minkä kestoisesta seksittömyydestä sinä oikein puhut, kun väheksyit seksin merkitystä parisuhteessa, että kuinka joskus voi käydä vaikka kirpparillakin seksin sijasta? Onko mielestäsi ihan ok, jos toisen haluttomuuden takia seksiä on esim vain 2 kertaa vuodessa?

En väheksy, mutten ylikorostakaan. Välejä en ole miettinyt koskaan, meillä taitaa olla keskimäärin kerran pari kuukaudessa. Joskus on monesti peräkkäin, joskus taas parinkin kuun väli. Kuka niistä kirjaa jaksaa pitää, kun elämässä ja parisuhteessa on paljon muutakin.

Parisuhteeseen kuuluu seksi. Ei se voi olla ok, että toinen haluaa seksiä muutaman kerran vuodessa ja silti on parisuhde.

Tässä keskusteluketjussa on turha niinden moralisoida, jotka eivät saa aina seksiä, kun halauvat. Se on oikeasti melko nöyryyttävää tulla aina torjutuksi. Jäädä aina selviämään sen tunteen kanssa, että ei kelpaa puolisolleen syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Seksin takia? Ovatko yksiavioiset todella niin seksikeskeisiä? Vai mielikuvituksen puutettako se on, ettei keksitä rakentavampia ratkaisuja? Ei pihtaajalla ole oikeutta riistää seksuaalista nautintoa toiselta, se on niin yksinkertaista. Eroaminen ongelman ratkaisuna on kuin ampuisi kärpästä hypersoonisella ohjuksella.

Jos seksi tai sen puute on niin iso ongelma, että sitä pitää pohtia keskustelupalstalla tuntemattomien kanssa niin kyllä siinä vaiheessa kannattaa suosiolla erota

Ehkä sinulle seksi on syy erota, mutta monella pariskunnalla on paljon muuta yhteistä, jonka vuoksi eroaminen vain seksin vuoksi tuntuisi väärältä ratkaisulta.

Seksi on parisuhteen liima. Jos se toimii, kaikki muukin toimii.

Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Seksi liimaa, mutta kyllä sen muunkin pitää toimia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jotenkin näin päin tosi hankalaa, kun kysymyksessä on haluton mies. Nainen olisi automaattisesti pihtaava eukko ja siitä voitaisiin puhua kabvereiden kanssa ääneen. Nyt tilanne on jotenkin toinen.

ap

Mä olen kyllä kertonut parhaalle ystävälleni. Onhan tuo kuitenkin todella merkittävä elämänlaatua heikentävä tekijä elämässä. Meillä miehen haluttomuus johtuu tosin sairaudesta, mutta ei se poista sitä omaa seksintarvetta kuitenkaan.

Mitä jos ei halua juuri sen takia, kun tietää sinun raportoivan teidän intiimiasioitanne kavereillesi? Naisporukoissa tuntuu olevan hirveän yleistä tuollainen raportointi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskusteluketjussa on turha niinden moralisoida, jotka eivät saa aina seksiä, kun halauvat. Se on oikeasti melko nöyryyttävää tulla aina torjutuksi. Jäädä aina selviämään sen tunteen kanssa, että ei kelpaa puolisolleen syystä tai toisesta.

Ikäväähän se varmasti on, mutta sen kanssa on elettävä. Jokainen kun tekee itse päätöksensä.

Tähän keskusteluun nyt haluaisin nostaa sen, että itselläni haluttomuuteen johti mm. kumppanin olematon panostus lasten-/kodinhoitoon ja kaikesta  arvosteluun vaikka ei itse siis osallistunutkaan. Nykyisessä suhteessa ei ole ongelmaa :)I

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskusteluketjussa on turha niinden moralisoida, jotka eivät saa aina seksiä, kun halauvat. Se on oikeasti melko nöyryyttävää tulla aina torjutuksi. Jäädä aina selviämään sen tunteen kanssa, että ei kelpaa puolisolleen syystä tai toisesta.

Ikäväähän se varmasti on, mutta sen kanssa on elettävä. Jokainen kun tekee itse päätöksensä.

Ei todellakaan ole elettävä, jokaisella on vain yksi elämä ja onneksi avioeron saa Suomessa helposti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä seksiä 4-5 kertaa vuodessa. Minä toivoisin seksiä kerran viikossa, mikä olisi siis noin 52 kertaa vuodessa. Puolisolleni riittää tämä 4-5 kertaa vuodessa. Olenko liian vaativa, kun haluaisin siis enemmän?

Kannattaa ehkä juosta?

Ei kannata mennä yhteen, ellei ole muuta yhteistä kuin seksi. Liitto ei kestä pelkästään seksin varassa. Täytyy olla muutakin yhteistä puuhaa ja harrastusta.