Lue keskustelun säännöt.
Entä pitäisikö tästä tehdä lasu?
01.10.2015 |
Alakerran naapurista kuuluu satunnaisesti mutta jatkuvasti naisen raivoamista. Huudetaan perkelettä ja kirotaan / sadatellaan ja usein paiskotaan ovia / huonekaluja tms., kuuluu kovaa kolinaa ja paukahduksia. Koskaan ei kuulu muiden ihmisten ääniä kun nainen raivoaa (perheessä isä ja poika). Raivoaminen kuulostaa "hullulta", ei normaalilta vaan ihan niinkuin ihminen olisi aivan mielipuoli. Kohtaukset ovat lyhytkestoisia, eivätkä pääty (ainakaan niin että kuulisi) lapsen itkuun.
Näitä kohtauksia ei voi olla kuulematta, ne kuuluu läpi vaikka minulla esim. tv päällä. Mietyttää onko äiti mielenterveysongelmainen, ja miten kouluikäinen lapsi kestää tuollaisia raivokohtauksia. Otanko yhteyttä lastensuojeluun?
Tiedän että toiset naapurit ovat käyneet sanomassa asiasta, vanhemmat eivät tulleet ovelle (vaikka selkeästi ainakin toinen oli kotona) vaan laittoivat lapsen asialle, ja naapurit olivat sanoneet ovella kovaan ääneen että haluttiin varmistaa että täällä on kaikki OK kun kuului huutoa. Itse en uskalla mennä sanomaan, koska se nainen on kummallinen, ei tervehdi rapussa ja on muutenkin jotenkin pelottava.
Kommentit (23)
No älä viitsi jeesustella. Onhan teillä kirottu, juuri sanot niin. Eli ette ole kyenneet hillitsemään itseänne, kuitenkaan. Ei ne sun piirit taida sen parempia olla kuin omani. :D
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 13:57"]Tohtiiko tässä enää ärräpäitä päästellä, jos naapuri senkin vuoksi on lasua tekemässä. Tsiisus sentään. Ehkä niillä on siellä vähän tähellisempää hommaakin, kuin äidin kiroiluja miettiä. Taidat olla herkkis, jos itse menet tuollaisesta shokkiin. :D [/quote] No ehkä minäkin olen sitten herkkis mutta mielestäni pienten lasten läsnäollessa ei kiroilla eikä varsinkaan huutaen. Ei lapsuudenkodissani eikä meillä nykyisin ole koskaan kiroiltu lasten kuullen (muutamia yksittäisiä lipsahduksia lukuunittamatta) Aikuisen pitäisi pystyä hillitsemään itsensä. Ehkä sitten liikumme erilaisissa piireissä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voisin tossa tilanteessa laittaa jonkun raivonhillintä/purkaus esitteen luukusta tälle. :D No joo, tollanen on itseasiassa tuttua mulle, lapsuudet traumat aiheutti sen etten osannut käsitellä suuria tunteita, purin ne raivoamalla täyttä ääntä ja paiskomalla ovia jne. En mä tiedä, johonkin terapiaan tällaisten tapausten kannattaisi aina päästä, ehkä ne siellä lastensuojelussa osaisi ohjata eteenpäin? Toivottavasti. Äitihän tässä sitä apua tarvitsee ongelmaansa, ja sitä kautta muu perhe.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 13:41"]Kyllä kannattaa tehdä, ei voi olla lapselle kovin mukavaa tuollaiset kohtaukset. Ainakin ammattilaiset voi sitten selvitellä, onko jokin vialla ja tarvitseeko perhe apua. Ja naisen on pakko pohtia, onko oma käytös ihan asiallista.
[/quote]
ehdottomasti kannatan lasun tekemistä. Itse jouduin nuorena kestämään myös yhden perheenjäsenen samankaltaisia raivareita, jotka tekivät lapsuudestani helvetillistä. Vieläkään en uskalla suuttua, tai sanoa vastaan edes miehelleni, sillä ahdistun riitatilanteista erittäin paljon. Onneksi ei miehen kanssa ole syytäkään riidellä