Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Herkkien lasten kasvattajat: älkää viitsikö ylireagoida!
29.09.2015 |
Kun minä olin lapsi 80-luvulla, kotona opetettiin, ettei jokaista pikkujuttua pidä jäädä murehtimaan. Eteenpäin ja nokka pystyyn. Eikä tulkita, mitä toinen mahdollisesti tarkoitti, vaan kysytään suoraan, jos joku sanoo tai tekee sellaista, mistä tulee paha mieli. Kiusaaminen oli asia erikseen, siitä pitikin sanoa aikuiselle. Nyt olen kolmen lapsen äitänä hämmästynyt, millaisia juttuja välillä tongitaan ja keskustellaan. Eikö lasten kuulu opetella selvittämään itse keskenään yhtään mitään? Pitääkö jokaista mielen pahoittamista edes puida?
Esimerkki 1. poikani 8 v. ja ystävänsä 9 v. olivat keränneet tammenterhoja. Poikani toi niitä kotiin. Toisen pojan ÄITI soitti minulle ja kysyi, mikä juttu se on, että minun poikani on repinyt tammenterhoja hänen poikansa kädestä. Minä kysyin asiaa molemmilta pojilta. Oli tullut kinaa yhdestä tammenterhosta, jota repivät molemmat. Jälkiä ei jäänyt kumpaankaan ja tammenterho heitettiin dramaattisesti pois ja lähdettiin suuttuneena eri suuntiin. Tätä episodia ei minun poikani aamulla enää edes muistanut, kun oli keskusteltu, ettei saa repiä mitään. Toisen pojan äiti palasi aiheeseen vielä viikon kuluttua!!!
Esimerkki 2. Tyttäreni (5v) oli sanonut hoidossa toiselle tytölle, ettei halua leikkiä niin typerää leikkiä ja lähtenyt tekemään muuta. Toiselle tuli tästä paha mieli ja oli illalla kotona itkenyt asiaa. Jälleen kun tapasin vanhemmat, he halusivat selvittää, miksei leikkiä voinut leikkiä loppuun. Minä sanoin ensin, että joskus lapsi voi kyllästyä leikkiin, ja sitten pitäisi minusta yhdessä vaihtaa leikkiä. Toisen tytön vanhempi sanoi, että leikki pitää leikkiä loppuun, jos niin on sovittu. Minä sitten myöntelin. Sovittiin, että jos tytöt leikkivät yhdessä, sopivat leikkivänsä leikin loppuun. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Voihan sinne tulla aikuinenkin keskeyttämään. Oikeasti olen sitä mieltä, että jos leikki puuduttaa, sitä voi vaihtaa. Ai miksi, koska lapsi ei jaksa aina, vireystila on väärä tai haluaa tehdä muuta.
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:23"]
Joskus ihmettelen, että miten nämä nykyajan paapotut sitten pärjää, kun ei ole enää ketään aikuista jonka puoleen kääntyä kun tulee ongelma?
[/quote]
Tutkimusten mukaan paapotut pärjäävät kaikkein parhaiten. He luottavat yhteiskuntaan, he luottavat itseensä, he sitoutuvat ryhmätoimintaan ja muihin ihmisiin ja heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Onhan se ikävä kuulla, että kasvattamisella ja lapseen panostamisella tosiaan on merkitystä, mut näin se vaan on. :)
[/quote]
No eihän vaan curling-lapsilla on kohonnut riski masennukseen ja muihin mt-ongelmiin kun kova karu maailma tulee vastaan vasta aikuisena ja pitäisikin yhtäkkiä pärjätä itsenäisesti vastoinkäymisissä.
[/quote] Päinvastoin: mielenterveysongelmista kärsii ne, joista ei ole lapsena välitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:26"] [quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:23"] Joskus ihmettelen, että miten nämä nykyajan paapotut sitten pärjää, kun ei ole enää ketään aikuista jonka puoleen kääntyä kun tulee ongelma? [/quote] Tutkimusten mukaan paapotut pärjäävät kaikkein parhaiten. He luottavat yhteiskuntaan, he luottavat itseensä, he sitoutuvat ryhmätoimintaan ja muihin ihmisiin ja heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Onhan se ikävä kuulla, että kasvattamisella ja lapseen panostamisella tosiaan on merkitystä, mut näin se vaan on. :) [/quote] Minäkin olen muuten kuullut tästä tutkimuksesta (tai useammasta, en enää muista), että ne suomalaisittain katsottuna kermapersekakarat, joita on lellitty (eli heitä on mm. jopa kuunneltu, vanhemmat ovat miettineet kunkin lapsen kohdalla yksilöllisesti, mitä lapsi jaksaa/osaa ja heitä ei ole jätetty yksin selviytymään liian haastavista tilanteista) ovatkin aikuiselämässä onnellisimpia. Minusta kaiken a ja o on se, että vanhempi oikeasti tietää lapsensa kyvyt eli joku tilanne on sellainen, että siinä on hyvä vähän pinnistellä ja "opetella pärjäämään", mutta vanhempi ei jätä lasta yksinään karaistumaan täysin mahdottomaan tilanteeseen. Niin, päällisin puolin asiat yleensä ratkeavat ilman vanhempien puuttumistakin. 1-vuotiaatkin osaavat ratkaista riidat niin, että ne päättyvät: se, joka kumauttaa päähän kovemmin, on oikeassa. Pikku hiljaa ne sosiaaliset taidot kasvavat, kun joku pätevämpi (eli yleensä vanhempi ihminen, ei samanikäinen) niitä opettaa. Minusta on ihan sulaa hulluutta ajatella, että jos laitetaan joukko kypsymättömiä ihmisiä keskenään ratkaisemaan asiat ilman mitään valvontaa, niin lopputulos olisi jotenkin kypsä. Lasten pitää harjoitella toki keskenään, mutta yksin ei pidä jättää. [/quote] Olen mukana tutkimuksessa jossa nimenomaan sanottiin että lapsen rollimista ei pidä huomioida. Asia voidaan selvittää keskenään "miten toimia tässä tilanteessa" mutta ap on juuri kuvannut tätä kuinka lapset vain rollivat toisistaan, ei heidän sosiaaliset taitonsa siinä mihinkään kehity, he ottavat helpon tien: kun rollin, saan isältä ja äidiltä huomiota ja he hoitavat asian minun kannalta parhain päin. Näistä tulee tulevaisuuden kiusaajia. Oikea tapa on jättää rollimiset huomioimatta ja käydä lapsen kanssa toimintaohje läpi: mitä teet jos tulee toisen kanssa kinaa tammenterhosta (oikea vastaus EI ole: rollin vanhemmille ja he korjaavat tilanteen.) Jos lapset eivät meillä osaa leikkiä sopuisasti niin en minä mene sinne kyselemään että kuka aloitti ja kenen syy vaan käyn sanomassa että jos ei onnistu niin teette jotain muuta. En todellakaan soittele kenenkään vanhemmille ja ala ylentämään omaa muksuani ja mollaamaan toisen muksua.
[/quote]
Rolliminen? Joku murresana? Tarkoittaako kantelemista?
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:50"]
...Ja miettikää opettajia, joihin nämä herkät mimosat ovat lastensa puolesta JATKUVASTI yhteydessä. Työn puolesta joutuu puuttumaan kaikkeen myötätuntoisesti. Myös vanhempiin.
[/quote]
Minä en viitsi ottaa yhteyttä opettajaan. Helpompi tehdä valitus opetajan toiminnasta suoraa koululautakunnalle. Nimikirjassa varoitus näyttää aika pahalta.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:23"]
Joskus ihmettelen, että miten nämä nykyajan paapotut sitten pärjää, kun ei ole enää ketään aikuista jonka puoleen kääntyä kun tulee ongelma?
[/quote]
Tutkimusten mukaan paapotut pärjäävät kaikkein parhaiten. He luottavat yhteiskuntaan, he luottavat itseensä, he sitoutuvat ryhmätoimintaan ja muihin ihmisiin ja heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Onhan se ikävä kuulla, että kasvattamisella ja lapseen panostamisella tosiaan on merkitystä, mut näin se vaan on. :)
[/quote]
No eihän vaan curling-lapsilla on kohonnut riski masennukseen ja muihin mt-ongelmiin kun kova karu maailma tulee vastaan vasta aikuisena ja pitäisikin yhtäkkiä pärjätä itsenäisesti vastoinkäymisissä.
[/quote] Päinvastoin: mielenterveysongelmista kärsii ne, joista ei ole lapsena välitetty.
[/quote]
Älä nyt vedä toista ääripäätä tähän. Curlingin ainoa vaihtoehto ei todellakaan ole välinpitämättömyys.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:26"] [quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:23"] Joskus ihmettelen, että miten nämä nykyajan paapotut sitten pärjää, kun ei ole enää ketään aikuista jonka puoleen kääntyä kun tulee ongelma? [/quote] Tutkimusten mukaan paapotut pärjäävät kaikkein parhaiten. He luottavat yhteiskuntaan, he luottavat itseensä, he sitoutuvat ryhmätoimintaan ja muihin ihmisiin ja heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Onhan se ikävä kuulla, että kasvattamisella ja lapseen panostamisella tosiaan on merkitystä, mut näin se vaan on. :) [/quote] Minäkin olen muuten kuullut tästä tutkimuksesta (tai useammasta, en enää muista), että ne suomalaisittain katsottuna kermapersekakarat, joita on lellitty (eli heitä on mm. jopa kuunneltu, vanhemmat ovat miettineet kunkin lapsen kohdalla yksilöllisesti, mitä lapsi jaksaa/osaa ja heitä ei ole jätetty yksin selviytymään liian haastavista tilanteista) ovatkin aikuiselämässä onnellisimpia. Minusta kaiken a ja o on se, että vanhempi oikeasti tietää lapsensa kyvyt eli joku tilanne on sellainen, että siinä on hyvä vähän pinnistellä ja "opetella pärjäämään", mutta vanhempi ei jätä lasta yksinään karaistumaan täysin mahdottomaan tilanteeseen. Niin, päällisin puolin asiat yleensä ratkeavat ilman vanhempien puuttumistakin. 1-vuotiaatkin osaavat ratkaista riidat niin, että ne päättyvät: se, joka kumauttaa päähän kovemmin, on oikeassa. Pikku hiljaa ne sosiaaliset taidot kasvavat, kun joku pätevämpi (eli yleensä vanhempi ihminen, ei samanikäinen) niitä opettaa. Minusta on ihan sulaa hulluutta ajatella, että jos laitetaan joukko kypsymättömiä ihmisiä keskenään ratkaisemaan asiat ilman mitään valvontaa, niin lopputulos olisi jotenkin kypsä. Lasten pitää harjoitella toki keskenään, mutta yksin ei pidä jättää. [/quote] Olen mukana tutkimuksessa jossa nimenomaan sanottiin että lapsen rollimista ei pidä huomioida. Asia voidaan selvittää keskenään "miten toimia tässä tilanteessa" mutta ap on juuri kuvannut tätä kuinka lapset vain rollivat toisistaan, ei heidän sosiaaliset taitonsa siinä mihinkään kehity, he ottavat helpon tien: kun rollin, saan isältä ja äidiltä huomiota ja he hoitavat asian minun kannalta parhain päin. Näistä tulee tulevaisuuden kiusaajia. Oikea tapa on jättää rollimiset huomioimatta ja käydä lapsen kanssa toimintaohje läpi: mitä teet jos tulee toisen kanssa kinaa tammenterhosta (oikea vastaus EI ole: rollin vanhemmille ja he korjaavat tilanteen.) Jos lapset eivät meillä osaa leikkiä sopuisasti niin en minä mene sinne kyselemään että kuka aloitti ja kenen syy vaan käyn sanomassa että jos ei onnistu niin teette jotain muuta. En todellakaan soittele kenenkään vanhemmille ja ala ylentämään omaa muksuani ja mollaamaan toisen muksua.
[/quote]
Eipä löydy Suomesta rollimistutkimusta! Tai jos löytyy, ei sillä ole ulkopuolista rahoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:50"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:26"] [quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:23"] Joskus ihmettelen, että miten nämä nykyajan paapotut sitten pärjää, kun ei ole enää ketään aikuista jonka puoleen kääntyä kun tulee ongelma? [/quote] Tutkimusten mukaan paapotut pärjäävät kaikkein parhaiten. He luottavat yhteiskuntaan, he luottavat itseensä, he sitoutuvat ryhmätoimintaan ja muihin ihmisiin ja heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Onhan se ikävä kuulla, että kasvattamisella ja lapseen panostamisella tosiaan on merkitystä, mut näin se vaan on. :) [/quote] Minäkin olen muuten kuullut tästä tutkimuksesta (tai useammasta, en enää muista), että ne suomalaisittain katsottuna kermapersekakarat, joita on lellitty (eli heitä on mm. jopa kuunneltu, vanhemmat ovat miettineet kunkin lapsen kohdalla yksilöllisesti, mitä lapsi jaksaa/osaa ja heitä ei ole jätetty yksin selviytymään liian haastavista tilanteista) ovatkin aikuiselämässä onnellisimpia. Minusta kaiken a ja o on se, että vanhempi oikeasti tietää lapsensa kyvyt eli joku tilanne on sellainen, että siinä on hyvä vähän pinnistellä ja "opetella pärjäämään", mutta vanhempi ei jätä lasta yksinään karaistumaan täysin mahdottomaan tilanteeseen. Niin, päällisin puolin asiat yleensä ratkeavat ilman vanhempien puuttumistakin. 1-vuotiaatkin osaavat ratkaista riidat niin, että ne päättyvät: se, joka kumauttaa päähän kovemmin, on oikeassa. Pikku hiljaa ne sosiaaliset taidot kasvavat, kun joku pätevämpi (eli yleensä vanhempi ihminen, ei samanikäinen) niitä opettaa. Minusta on ihan sulaa hulluutta ajatella, että jos laitetaan joukko kypsymättömiä ihmisiä keskenään ratkaisemaan asiat ilman mitään valvontaa, niin lopputulos olisi jotenkin kypsä. Lasten pitää harjoitella toki keskenään, mutta yksin ei pidä jättää. [/quote] Olen mukana tutkimuksessa jossa nimenomaan sanottiin että lapsen rollimista ei pidä huomioida. Asia voidaan selvittää keskenään "miten toimia tässä tilanteessa" mutta ap on juuri kuvannut tätä kuinka lapset vain rollivat toisistaan, ei heidän sosiaaliset taitonsa siinä mihinkään kehity, he ottavat helpon tien: kun rollin, saan isältä ja äidiltä huomiota ja he hoitavat asian minun kannalta parhain päin. Näistä tulee tulevaisuuden kiusaajia. Oikea tapa on jättää rollimiset huomioimatta ja käydä lapsen kanssa toimintaohje läpi: mitä teet jos tulee toisen kanssa kinaa tammenterhosta (oikea vastaus EI ole: rollin vanhemmille ja he korjaavat tilanteen.) Jos lapset eivät meillä osaa leikkiä sopuisasti niin en minä mene sinne kyselemään että kuka aloitti ja kenen syy vaan käyn sanomassa että jos ei onnistu niin teette jotain muuta. En todellakaan soittele kenenkään vanhemmille ja ala ylentämään omaa muksuani ja mollaamaan toisen muksua.
[/quote]
Mitä ihmettä tuo "rolliminen" tarkoittaa? Olisin noin muuten antanut yläpeukun kommentin lopusta, mutta en ymmärtänyt muusta osasta mitään. Selvennys kiitos.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:23"]
Joskus ihmettelen, että miten nämä nykyajan paapotut sitten pärjää, kun ei ole enää ketään aikuista jonka puoleen kääntyä kun tulee ongelma?
[/quote]
Tutkimusten mukaan paapotut pärjäävät kaikkein parhaiten. He luottavat yhteiskuntaan, he luottavat itseensä, he sitoutuvat ryhmätoimintaan ja muihin ihmisiin ja heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Onhan se ikävä kuulla, että kasvattamisella ja lapseen panostamisella tosiaan on merkitystä, mut näin se vaan on. :)
[/quote]
No eihän vaan curling-lapsilla on kohonnut riski masennukseen ja muihin mt-ongelmiin kun kova karu maailma tulee vastaan vasta aikuisena ja pitäisikin yhtäkkiä pärjätä itsenäisesti vastoinkäymisissä.
[/quote] Päinvastoin: mielenterveysongelmista kärsii ne, joista ei ole lapsena välitetty.
[/quote]
Älä nyt vedä toista ääripäätä tähän. Curlingin ainoa vaihtoehto ei todellakaan ole välinpitämättömyys.
[/quote] No ei ole, mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että mielenterveysongelmista kärsii nimenomaan ne, joista ei ole lapsena välitetty.Curlinglapsilla on vahva usko siihen, että asiat ovat ratkaistavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosta "rollimisesta". Lapsella on ihan oman kehityksensä vuoksi hyvin vaikea käsittää kaksoisstandardeja. Eivät he ymmärrä, että kiusata ei saa, paitsi että yhtä lasta selkeästi saa kiusata, ja että kaikkia saa kiusata jos aikuinen ei viitsi siihen puuttua ja että silloinkin saa kiusata jos sanoo ettei se ole kiusaamista vaan leikkiä.
Sillä kantelulla ne lapset koko ajan kysyy, mikä on moraalisesti oikein ja väärin, koska varsinkin meidän kulttuurissa niitä käytöstapoja ei oikeasti vaadita juuri keneltäkään, vaikka sanotaan että vaaditaan. Lapset eivät aikuisten tavoin vielä osaa kääntää katsetta pois ja teeskennellä että eivät näe esimerkiksi ilmiselvää kiusaamista. Se hämmentää heitä, kun aikuinen itse puhuu itsestään usein hyvänä tyyppinä mut sitten käytös onkin toisenlaista, eikä lapsi tiedä kumpaa viestiä uskoa.
Lapset ei koskaan oikein tiedä että mitä paheksua ja mikä on väärin ja mikä oikein, jos sitä ei saa aikuiselta kysyä vaan se leimataan rollaamiseksi. Aikuiset on oman mukavuutensa vuoksi luoneet nämä kaksoisskäytännöt ja on vähän epäreilua sitten syyttää lasta siitä, että lapsi vasta opettelee niitä. Esimerkiksi lapselle opetetaan, että lyödä ei saa. Kuitenkin riitatilanteessa OLETETAAN että lapsi osaa lyödä jos häntä ahdistellaan. Jos löit, teit väärin. Jos et löynyt, teit väärin, oma vika että kiusattiin. Kummassakin tapauksessa häviää. Lapselle tällaiset käskyt on hirveän vaikeita ja jättää ihan liian paljon siihen oman harkinnan varaan, jota ei vielä voi olla.
Että mun puolesta lapset kannelkoot vaikka kuinka paljon. Siihen voi sitten aina sanoa, vaatiiko tilanne reagointia tai kertoa siitä. Aina parempi näin päin kuin että lapset elää omassa todellisuudessaan, josta aikuisilla ei ole oikein käsitystä.
Herkkyyden, oikeanlaisen herkkyyden voi nähdä ja pitääkin nähdä vahvuutena, mut liika herkkyys ei ole enää hyvästä eikä terveellistä ihmiselle.
Herkkyyden takia moni masentuu.
En silti alkaisi kovin lokeroida ihmisiä eri kastiin, jos siihen ei ole oikein aihetta edes.
On eri asia esim vastustaa valkoisia suomalaisia, jotka sortaa köyhiä, vammaisia, homoja/lesboja sekä ulkomaalaisia.
Herkkien ihmisten kritisointi on nyt vähän niin ja näin.
En menisi moittimaan.
Kirjoittaja MrJuha82.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun äiti soitti 80-luvulla kaverin äidille, että miksi sun lapsi meni repimään mun lapsen puseron hajalle. Ja vaati maksamaan sen. Osa vanhemmista kun jo silloin tiesi, missä vaiheessa asioihin puututaan ja koska annetaan asian olla. Jos kaveri töni, löi, repi tai varasti, niin asia kerrottiin vanhemmille ja nämä päättivät, mikä asia on riittävän iso, että sen takia otetaan yhteyttä. Jo silloin oli lapsia, jotka oli kyvyttömiä toimimaan muiden kanssa ja sinun lapsesi tavoin oli valmiita pahantekoon kun vanhempien silmä vältti.
30: kirjoitit todella asiaa. Käytöstapamme ovat aika monimutkaisia, kun oikein ajattelee. Eilen juuri ajattelin, kun kuljin 8-vuotiaan kanssa kadulla ja takanamme jonkin matkan päässä tuli lapsi, josta lapseni alkoi puhua, että pitäisikö lapselle nyt sanoa, että ei ole kohteliasta puhua toisesta niin, että hän kuulee, vaikka ei siis mitään ilkeää sanonut jne. jne. Siis ihan tuollainen pikkujuttu, mutta noita todella riittää. Siis joskus pitää ehdottomasti sanoa jotain ja joskus ei missään nimessä. Toinen lapseni on luonteeltaan sellainen analysoija, että miettii ihmissuhteita ja toinen ei niistä puhua pukahda. Kumpikin on oma luonteensa, mutta helpompaa minusta on tuon analysoijan kanssa, kun tiedän vähän, missä mennään. Ei tulisi mieleenikään oikeasti suuttua siitä, että lapsi sanoo toisen lapsen käyttäytyneen rumasti. Sitten sitä lähdetään purkamaan asiallisesti, mutta niin, ettei dramatisoida.
Yksi hyvä esimerkki ristiriitaisuudesta on juuri tuo lyöminen. Siis lyödähän ei saa, mutta etenkin pojan oletetaan osaavan puolustautua fyysisesti. Eli..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvun lapsien vanhemmat kuuluvat sodanjälkeiseen sukupolveen, jossa lapset ovat käytännössä kasvattaneet toinen toisiaan, vanhemmilla on ollut muuta puuhaa, Suomi on olltu kehitysmaan tasolla ja äiti pukannut lapsia maailmaan vuoden välein.
Itse asiassa, he ovat ensimmäinen sukupolvi, joka ylipäänsä on yrittänyt kasvattaa lapsiaan. Ennen lapset on vaan siinä kasvaneet, eikä heihin hirveästi kiinnitetty huomiota, ei ehditty kiinnittää. "Kasvatuksen" viimeisteli varsinkin syrjäseudulla koulunkäynnin aloittaminen ja asuntolassa asuminen, ja jokainen tietää että ne on olleetjoillekin ihan täyttä helvettiä.
Suomalainen kasvatuskulttuuri on siis vielä melko nuorta, ja siinä vieläkin näkyy tämä vanha kulttuuri, että lapsen pitää turvautua ensisijaisesit muihin lapsiin, olla rasittamatta aikuista ja olla hyvin varhain hyvin itsenäinen. Nämä on kaikki taitoja, joita tarvitsee suurissa lapsiryhmissä elävä lapsi, joilla on vaan ohut kontakti aikuisiin tai vanhempiin, ja joka joutuu sietämään kaikenlaista koska se lapsiryhmä on hänen ainoa turvansa. On vähän ihmeellistäkin, kuinka voimakkaan kielteisen reaktion lapsen tarvitsevuus joissakin vanhemmissa vieläkin herättää, koska se lapsen omillaan pärjääminen on niin pitkään ollut niin tärkeää. Tulee mieleen että pitikö sun olla lapsena se reipastus ja niellä kaikki.
Mut aika on muuttunut. Nykyään on tärkeää että perheessä tuetaan ja kuunnellaan sitä lasta. Maailma on monimutkaisempi ja moni mm. muuttaa usein. Perhe on ainoa pysyvä yksikkö sekä lapselle että aikuiselle. Ja aikuisen on tehtävä oma osansa, että lapsella säilyy turvallisuuden tunne, että hän tietää että hänellä on joku joka välittää. Jos vanhemmat aina vaan hyssyttää kaiken hiljaiseksi tai sanoo että koetappas olla vähän reippaampi, niin lapsi nopeasti lakkaa kertomasta omia murheitaan, koska ei ne kuitenkaan aikuista kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:32"]
30: kirjoitit todella asiaa. Käytöstapamme ovat aika monimutkaisia, kun oikein ajattelee. Eilen juuri ajattelin, kun kuljin 8-vuotiaan kanssa kadulla ja takanamme jonkin matkan päässä tuli lapsi, josta lapseni alkoi puhua, että pitäisikö lapselle nyt sanoa, että ei ole kohteliasta puhua toisesta niin, että hän kuulee, vaikka ei siis mitään ilkeää sanonut jne. jne. Siis ihan tuollainen pikkujuttu, mutta noita todella riittää. Siis joskus pitää ehdottomasti sanoa jotain ja joskus ei missään nimessä. Toinen lapseni on luonteeltaan sellainen analysoija, että miettii ihmissuhteita ja toinen ei niistä puhua pukahda. Kumpikin on oma luonteensa, mutta helpompaa minusta on tuon analysoijan kanssa, kun tiedän vähän, missä mennään. Ei tulisi mieleenikään oikeasti suuttua siitä, että lapsi sanoo toisen lapsen käyttäytyneen rumasti. Sitten sitä lähdetään purkamaan asiallisesti, mutta niin, ettei dramatisoida.
Yksi hyvä esimerkki ristiriitaisuudesta on juuri tuo lyöminen. Siis lyödähän ei saa, mutta etenkin pojan oletetaan osaavan puolustautua fyysisesti. Eli..?
[/quote] Syy väkivaltaisuuteen ei ole muuten yleensä herkkyys vaan kylmätunteisuus.
Kylmä ihminen esim tappaa helpommin kuin tunteikas.
Tunteikas yleensä humalassa sortuu tappoon.
Kiltti ihminen, tunteikas kun ei yleensä tapa vaan kylmä tyyppi.
Kirjoittaja MrJuha82.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:23"]
Joskus ihmettelen, että miten nämä nykyajan paapotut sitten pärjää, kun ei ole enää ketään aikuista jonka puoleen kääntyä kun tulee ongelma?
[/quote]
Tutkimusten mukaan paapotut pärjäävät kaikkein parhaiten. He luottavat yhteiskuntaan, he luottavat itseensä, he sitoutuvat ryhmätoimintaan ja muihin ihmisiin ja heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Onhan se ikävä kuulla, että kasvattamisella ja lapseen panostamisella tosiaan on merkitystä, mut näin se vaan on. :)
[/quote]
Toisten tutkimusten mukaan näistä paapotuista tulee aikuisena narsisteja. Go figure.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:32"]
30: kirjoitit todella asiaa. Käytöstapamme ovat aika monimutkaisia, kun oikein ajattelee. Eilen juuri ajattelin, kun kuljin 8-vuotiaan kanssa kadulla ja takanamme jonkin matkan päässä tuli lapsi, josta lapseni alkoi puhua, että pitäisikö lapselle nyt sanoa, että ei ole kohteliasta puhua toisesta niin, että hän kuulee, vaikka ei siis mitään ilkeää sanonut jne. jne. Siis ihan tuollainen pikkujuttu, mutta noita todella riittää. Siis joskus pitää ehdottomasti sanoa jotain ja joskus ei missään nimessä. Toinen lapseni on luonteeltaan sellainen analysoija, että miettii ihmissuhteita ja toinen ei niistä puhua pukahda. Kumpikin on oma luonteensa, mutta helpompaa minusta on tuon analysoijan kanssa, kun tiedän vähän, missä mennään. Ei tulisi mieleenikään oikeasti suuttua siitä, että lapsi sanoo toisen lapsen käyttäytyneen rumasti. Sitten sitä lähdetään purkamaan asiallisesti, mutta niin, ettei dramatisoida.
Yksi hyvä esimerkki ristiriitaisuudesta on juuri tuo lyöminen. Siis lyödähän ei saa, mutta etenkin pojan oletetaan osaavan puolustautua fyysisesti. Eli..?
[/quote] Syy väkivaltaisuuteen ei ole muuten yleensä herkkyys vaan kylmätunteisuus.
Kylmä ihminen esim tappaa helpommin kuin tunteikas.
Tunteikas yleensä humalassa sortuu tappoon.
Kiltti ihminen, tunteikas kun ei yleensä tapa vaan kylmä tyyppi.
Kirjoittaja MrJuha82.
[/quote]
Taitaa suurin osa henkirikoksista Suomessa kuitenkin olla nimenomaan tunteella pikaistuksia tehtyjä tappoja tai motiivit vähintään hyvinkin tunneperäisiä. Eikä tunteikkuudella ja kiltteydellä ole välttämättä mitään tekemistä keskenään.
Jessus taas mitä ääripäitä tässä keskustelussa. Joko soitellaan perään jonkun tammenterhojutun takia tai sitten jätetään täysin heitteille. Mites olisi sellainen kultainen keskitie, jossa kotona saa ja voi puhua mistä tahansa ja asioita puidaan yhdessä, mutta samalla vahvistaen lapsen luottoa omiin kykyihinsä ja iän mukaan vähitellen valmistellaan hoitamaan sosiaalisissa suhteissa ilmeneviä ongelmia itse? Vaikka että "onpas kurjaa että nyt kävi näin, jos jatkossa tulee X:n kanssa tuollaisia ongelmia niin kerro aina äidille tai iskälle ja mietitään sitten mitä tehdään."
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:48"]
Taitaa suurin osa henkirikoksista Suomessa kuitenkin olla nimenomaan tunteella pikaistuksia tehtyjä tappoja tai motiivit vähintään hyvinkin tunneperäisiä. Eikä tunteikkuudella ja kiltteydellä ole välttämättä mitään tekemistä keskenään.
[/quote]
Näin vielä toistaiseksi, kunnes järjestäytynyt rikollisuus Suomessa yleistyy.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 14:37"]
Mut aika on muuttunut. Nykyään on tärkeää että perheessä tuetaan ja kuunnellaan sitä lasta.
[/quote]
Tämä on just se kaikkein vaikein. Ei jaksa, kun ei jaksa käydä omaa ikävää lapsuuttaan uudestaan, mitään en osaa edelleenkään tehdä toisin. Kaikki samat oireet on (perheen sisällä ei ollut mitään ongelmia, vaan koulussa). Onneksi on mummo.
Herkkä lapsi harvemmin komentamalla kovenee. Jos luontainen temperamentti on herkkis, niin itkua se lapsi vääntää pahasta mielestä päivittäin. Toki myös ilot on isoja.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 12:23"]
Joskus ihmettelen, että miten nämä nykyajan paapotut sitten pärjää, kun ei ole enää ketään aikuista jonka puoleen kääntyä kun tulee ongelma?
[/quote]
Tutkimusten mukaan paapotut pärjäävät kaikkein parhaiten. He luottavat yhteiskuntaan, he luottavat itseensä, he sitoutuvat ryhmätoimintaan ja muihin ihmisiin ja heillä on hyvät sosiaaliset taidot. Onhan se ikävä kuulla, että kasvattamisella ja lapseen panostamisella tosiaan on merkitystä, mut näin se vaan on. :)
[/quote]
No eihän vaan curling-lapsilla on kohonnut riski masennukseen ja muihin mt-ongelmiin kun kova karu maailma tulee vastaan vasta aikuisena ja pitäisikin yhtäkkiä pärjätä itsenäisesti vastoinkäymisissä.