Mitä ihmettä taas pitäis tehä

Oltiin jo joku aika sitten sovittu lasten menosta mummolle syyslomalla. Hänen oli tarkoitus tulla vastaan, kun matkaa 500 km yhteen suuntaan.

No nyt hänellä ei ookkaan rahaa ja ehdotin että siirretään sitä lasten tuloa myöhemmäksi, mutta ei käy hänelle.

Mummolla on niin ikävä lapsenlapsia ja nyt minun pitäisi ajaa se pitkä matka eestaas...ja meilläkään ei oikein juur silloin syyslomaviikolla ole ylimäärästä.

Ärsyttää kun nätisti koitin sanoa että kyllä sitä voi siirtää sellaselle ajalle että hällä ois parempi rahatilanne ja meilläkin, mutta hän intti vaan vastaan.

Oon silloin rv 38 kun pitäis jaksaa ajaa monta tuntia ja just nyt se ajatuksena on kovin kovin väsyttävää...

On turhautunut olo kun toinen vänkää vaan että kyllä lasten pitää päästä hänelle ja jos minä saisin ne bensarahat jostain hommattua.
No säästämällä ehkä just ois rahat matkoihin.

Tähänkin asti olen kyllä kuskannut lapsia tuon matkan, vienyt ja hakenut.
Mutta nyt ois mummo tullut puoleenväliin ja se olisi helpottanut paljon Ja olisin mielellään lähtenytkin viemään lapsia.

On vaan niin pettynyt olo ja väsyttää ajatuskin että taas ajelet satoja kilometrejä eestaas..