Yliopistojen nettitentit

Vierailija kirjoitti:

Ja muuten, mitä väliä? Eivät arvosanat loppujen lopuksi paljon mitään esim. työnhaussa merkitse. Aika monessa työhaastattelussa olen käynyt, ja harvemmin niissä mitään tutkintotodistuksia saati opintosuoritusrekisteriotteita kysytään.

Minulta on kysytty aina.

Olen opettajana yliopistokurssilla, jonka tentti on tenttiakvaariossa. Ensinnäkin on opettajan taitamattomuutta, jos tentin vaikeustaso vaihtelee eri tenttijöillä. Ainakin meillä käytössä olevan järjestelmä (EXAM) ei arvo opiskelija neljää kysymystä kaikkien kysymysten joukosta, vaan yhden kysymyksen joukosta A, toisen kysymyksen joukosta B, kolmannen kysymyksen joukosta C ja neljännen joukosta D. Kysymysten määrä voi olla eri kuin neljä, mutta ymmärsitte varmaan idean.

Opettaja valitsee kysymykset joukkoihin A, B, C ja D siten, että yhden joukon kysymykset ovat samaa vaikeustasoa ja että tenttialue tulee käsiteltyä tarpeeksi monipuolisesti, kun opiskelija saa yhden kysymyksen kustakin joukosta.

Meillä koko tenttisuoritus videoidaan, joten videolta voi aina tarkistaa opiskelijan ulkonäön, jos on pienikin epäilys siitä, onko opiskelija tehnyt tentin itse. Lisäksi henkkareita tarkistetaan pistokoeluonteisesti ja lisäksi opettaja voi käydä tarkistamassa halutessaan henkkarit vaikka kaikilta. Minusta olisi kyllä parempi, että henkkarit tarkistettaisiin säännöllisesti kaikilta. Toisaalta täytyy sanoa, että vanhoissa salipaperitenteissä henkkarina sai käyttää opiskelijakorttia, jonka kuva oli niin pieni ja epäselvä, että ei senkään perusteella tunnistus ollut aukoton.

Kotona tehtävistä verkkotenteistä minäkään en pidä, koska niissä kukaan ei voi valvoa, kuka tentin oikeasti tekee ja minkälaista apua hän saa vierestä. Ne olivat koronan aiheuttama pakollinen juttu. Kun ei voitu tehdä salitenttejä, niin etätentti oli pienempi paha kuin se, että ei olisi ollut tenttiä lainkaan.

Yliopistonlehtori

Yliopistonlehtorille (mikäli sitä oikeasti olet, täällä kun ei henkilöllisyyttä varmisteta 😂) kiitos vastauksesta.

Kamerat on hyvä juttu, mutta luulenpa, että niitä tarkastellaan aika harvoin. Mistä epäilys tentin suorittajasta ja syy tarkistaa kuvat voisikaan tulla? Esimerkiksi tilastotieteestä, ruotsin kielestä jne. suoritetaan yksi ainoa pakollinen kurssi eikä sen vetäjä taatusti tunne opiskelijoita ulkonäöltä eikä liioin voi mitenkään tuntea heidän osaamistasoaan ja siten epäillä vilppiä. Periaatteessahan luennolla voisi aivan hyvin istua eri tyyppi pääaineessakin kuin se, joka tekee tentin, sillä mistä ihmeestä se epäilys tulisi? Tuskin tätä nyt paljon tapahtuu, mutta periaatteessa sitä ei mikään estä.

Henkilöllisyystodistusta ei ole minulta nykytenteissä kertaakaan kysytty. Muinoin salitenteissä se piti näyttää tentin palautuksen yhteydessä.

Yliopistossa on paljon hyviä luennoija, mutta on myös huonoja, paljon on hyviä opettajia, mutta on myös huonoja. On myös hyviä arvioijia ja huonoja. Etenkin monet nuoret, aloittelevat ovat arvioinneissaan aika heilahtelevia, ja jotkut arvioijat ovat jopa joskus epäreiluja.

Pääosin opetus on hyvää, mutta olen vain kiinnittänyt huomiota tähän yllättäväänkin ajan saatossa tapahtuneeseen henkilöllisyyden todistamisen merkityksen häviämiseen. Myös opiskelijat ovat muuttuneet - kysymykset pitäisi tietää etukäteen. Joka luentosarja päättyy kysymyksiin, mitä kysytään tentissä, onko mallivastauksia saatavilla. Siinä mielessä on menty peruskoulumaisempaan suuntaan, ennen piti itse päätellä, mikä on keskeistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettajana yliopistokurssilla, jonka tentti on tenttiakvaariossa. Ensinnäkin on opettajan taitamattomuutta, jos tentin vaikeustaso vaihtelee eri tenttijöillä. Ainakin meillä käytössä olevan järjestelmä (EXAM) ei arvo opiskelija neljää kysymystä kaikkien kysymysten joukosta, vaan yhden kysymyksen joukosta A, toisen kysymyksen joukosta B, kolmannen kysymyksen joukosta C ja neljännen joukosta D. Kysymysten määrä voi olla eri kuin neljä, mutta ymmärsitte varmaan idean.

Opettaja valitsee kysymykset joukkoihin A, B, C ja D siten, että yhden joukon kysymykset ovat samaa vaikeustasoa ja että tenttialue tulee käsiteltyä tarpeeksi monipuolisesti, kun opiskelija saa yhden kysymyksen kustakin joukosta.

Tuossa järjestelmässä on nähdäkseni se ongelma, että opettajan pitäisi tietää etukäteen sekä kysymyksen yleinen vaikeustaso että se, miten selkeästi opetus tuo esille vastauksen kysymyksiin. Jos opettaja vetää samaa kurssia samalla tavalla useita kertoja peräkkäin, niin hän voi arvioida kysymysten suhteellista haastavuutta entisten kokeiden perusteella, mutta jos kurssin sisältö, opetustapa tai koekysymykset vaihtuvat, niin kysymysten suhteellisen haastavuuden arvioiminen etukäteen voi olla vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon hyviä luennoija, mutta on myös huonoja, paljon on hyviä opettajia, mutta on myös huonoja. On myös hyviä arvioijia ja huonoja. Etenkin monet nuoret, aloittelevat ovat arvioinneissaan aika heilahtelevia, ja jotkut arvioijat ovat jopa joskus epäreiluja.

Pääosin opetus on hyvää, mutta olen vain kiinnittänyt huomiota tähän yllättäväänkin ajan saatossa tapahtuneeseen henkilöllisyyden todistamisen merkityksen häviämiseen. Myös opiskelijat ovat muuttuneet - kysymykset pitäisi tietää etukäteen. Joka luentosarja päättyy kysymyksiin, mitä kysytään tentissä, onko mallivastauksia saatavilla. Siinä mielessä on menty peruskoulumaisempaan suuntaan, ennen piti itse päätellä, mikä on keskeistä.

Mistä itse tiedät, ja mistä oppilaitoksen pitäisi tietää, mitkä opettajat ovat hyviä ja mitkä huonoja?

Ja koska koulutusasiat tuntuvat kiinnostavan sinua, niin kysyisin, että oletko sitä mieltä, että korkeamman asteen vapaaehtoisen opetuksen arvostuksessa on kyse enemmän siitä, että kyseiset henkilöt ovat oppineet koulussa hyödyllisiä taitoja, vai siitä, että ovat todistaneet omaavansa koululaitoksesta riippumattomia haluttavia kykyjä, kuten tunnollisuutta tai älykkyyttä? Arvostuksella viittaan lähinnä esimerkiksi siihen, että korkeakoulutetut saavat keskimääräistä parempaa palkkaa, ja että korkeakouluttuneisuus on haluttavaa parisuhteissa.