Mitä outoja tapoja teidän tuttavillanne on lasten kasvatukseen liittyen?

Tutun 16 vuotias poika ei osannut lämmittää mikrossa ruokaa.

Töissä eräs nuori mies ihmetteli mihin eväskassi on kadonnut. (Joku oli varmaan laittanut oman kassinsa eteen)

Ei kuitenkaan etsinyt kaapista sen kummemmin, vaan laittoi oven kiinni ja lähti meneen.

Tuttavan lapsi ei saa ikinä olla missään yökylässä, ei edes mummolassa. On jotain 9-vuotias. Minulla ei ole lapsia joten en tiedä miten outoa tämä on, mutta omassa lapsuudessani olin paljon ystävien ja isovanhempien luona yötä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapsi ei saa ikinä olla missään yökylässä, ei edes mummolassa. On jotain 9-vuotias. Minulla ei ole lapsia joten en tiedä miten outoa tämä on, mutta omassa lapsuudessani olin paljon ystävien ja isovanhempien luona yötä.

Onko kyseessä se, että lapsi nimenomaan ei saa, vai että hän esim. ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan lapsi ei saa ikinä olla missään yökylässä, ei edes mummolassa. On jotain 9-vuotias. Minulla ei ole lapsia joten en tiedä miten outoa tämä on, mutta omassa lapsuudessani olin paljon ystävien ja isovanhempien luona yötä.

Onko kyseessä se, että lapsi nimenomaan ei saa, vai että hän esim. ei halua?

Ei siis saa, haluaisi kyllä. Tämä tuli esille juuri kun tuttavani selitti että lapsi haluaisi kaverin luokse yökylään mutta he ovat sitä vastaan. En kysellyt kyllä enempää.

Ystäväni ei koskaan opettanut lapsiaan maistamaan eri ruokia, vaan totesi ”ette te varmaan tästäkään tykkää”. Ihmetteli, kun meidän lapset mm. söivät heillä kyläillessämme ”aikuisten herkkuja” fetasalaattia ja valkosipulipatonkia... Lapsille oli varattu nakit ja ranskalaiset, ”että edes jotain söisivät”. Otin sitten itse niitä, etteivät tarjoomukset olisi ihan kesken loppuneet 😩

Naapurin emäntä on niin hellanlettas maailman paras äiti, mutta taaperoa voi huudattaa rattaissa kun hevosenpaskaa pitää mieluummin lapata.

En ymmärrä miksei niitä kikkareita voi siivota kun mies on tullut kotiin.

Yhdellä kaverilla on erikoinen tapa kohdella lapsiaan aina jotenkin liian isoina tai liian pieninä. Esim. eskari-ikäinen ei ole koskaan ollut kenelläkään hoidossa (pl. päiväkoti) paria tuntia kauempaa, mutta samalla laittaa lapsen selviytymään tosi erikoisista tilanteista yksin. Kun oli pienempi niin ihmettelin suoranaisia vaaratilanteita mihin lapsensa asetti kun oletti, että 2-vuotias selviää isommalle lapsille tarkoitetuista jutuista esimerkiksi uimahallissa ja hoplopissa. Ja kaupassa antoi jo tosi pienenä juosta kaukana niin, että lapsi helposti eksyi ja törmäili muihin, mutta samassa iässä lapsi ei kuitenkaan voinut jäädä kenellekään hoitoon edes tunniksi. Elävästi myös muistan, kun lapsi oli vasta oppinut kävelemään ja äiti vaati, että kävelee parkkipaikan läpi itse, ei suostunut ottamaan syliin. Samoin antoi pyöräillä kymmeniä metriä edellä 3-4-vuotiaana, vaikka lapsi ei osannut varoa autotietä tai toisia ihmisiä. Lapselta lohdutetaan jokaikinen pieni harmi, kiukku ja suru päivällä, eli kirjaimellisesti äiti keskeyttää kaiken kun 6-vuotias kiukustuu tai itkaisee. Sama lapsi ei ole kuitenkaan vuosiin saanut tulla yöllä viereen nukkumaan, jos häntä on pelottanut. Ei edes kipeänä. Ei nuo nyt mahdottomat outoja juttuja ole, mutta se vastakohtaisuus ihmetyttää. Välillä lasta kohdellaan kolme vuotta nuorempana ja välillä kolme vuotta vanhempana.

Naapurin 7v lapsi käyttää haarukkaa ja veistä oikein, kuin aikuinen. Seurustelee ruokapöydässä, kiittää ruuasta ja vie astiansa tiskipöydälle. Oi aikoja oi tapoja!