Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen täysin epäsopiva työhöni
28.09.2015 |
Pakko avautua nyt tänne.
Olen luonteeltani introverttiyteen kallistuva; epäsosiaalinen, kotona viihtyvä, varauksellinen, hiljainen ja kavereita jaksan nähdä yleensä oikeastaan vain viikonloppuison alkoholin merkeissä.
Olen myös luova, käytännönläheinen ja tykkään tehdä käsilläni. Rakastan kirjoittamista ja kirjallinen ulosantini hakkaa suullisen sata-nolla.
Ja jotenkin olen päätynyt tekemään työkseni jotakin kaikkea edellämainittua vastaan sotivaa: puhelinasiakaspalvelua.
Työpäiväni on jatkuvaa tarkkailun alla olemista, tavoitetaulukoita, tuloksia, parempaan ruoskimista, puhelua toisen perään, vaativaa asiakaspalvelua, haastavia ongelmanratkaisuja, myyntiä, intensiivistä kanssakäymistä, melua, joka syntyy sadasta puhelimessa puhuvista ihmisistä avotoimistossa...
Aina puhelimen soidessa tekisi mieli heittää puhelin ikkunasta ulos, kiroan soittavan asiakkaan kun viitsii häiritä ja olo on kun pitäisi henkisesti valmistua juoksemaan maratoni.
Välillä pääsen tekemään sähköposteja ja linjatyöskentelyyn verrattuna voisin melkeinpä sanoa rakastavani sitä hommaa. Vaikka siinä syntyy ulossoittoja, mutta tällöin tiedän mitä asia koskee, olen varautunut ja kerännyt tarvittavat tiedot.
Olen keskustellut asiasta esimieheni kanssa. Hän ei näe asiassa varsinaista ongelmaa, sillä tilastoni on keskivertoa ja psyyke on vain minun treenattavissani. Hän itse aikoinaan on sanojensa mukaan ollut ihan loistava linjatyöntekijä, meni ihan kuin vettä vaan.
No minulla ei mene. Ei vaikka olen tätä jo koettanut kaksi vuotta sinnitellä. Ja tunnen itseni sen verran hyvin, ettei tässä psyykaukset paljoa auta.
Olen aivan loppu ja neuvoton ja loppu. Irtisanoutuminen ei ole vaihtoehto karenssin vuoksi eikä kouluttautuminen muulle alalle taloudellisista syistä. Ja kaikkihan tietää kuinka helppoa nykyään tuosta vain saada työtä. Vaikka sitä kyllä haenkin koko ajan...
Kokemuksia? Neuvoja? Henkistä tukea?
Kommentit (25)
Mielestäni vastasit jo itsekin hyvin kysymykseesi. Pidemmän päällehän ei ole mitään järkeä tehdä työtä, jossa ei viihdy, menetät pidemmän päälle vain oman terveytesi. Maailmaan mahtuu monen tyyppistä työtä, ei muuta kuin tuumasta toimeen ja etsimään muita mahdollisuuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä, etenkin 1 ja 6!
Juu ei ole tosiaan tarjota muita hommia. Olen kysynyt pelkkien sähköpostien tekomahdollisuutta, mutta vuoden alussa yt-neuvottelujen myötä kirjallinen tiimi lakkautettiin kokonaan.
Olen asiassa keskustellut myös työterveydessä. Olin mm. tämän vuoksi sairauslomalla 3kk + tämän jälkeen vielä jonkin aikaa osasairauspäivärahalla. Mutta eipä tuo muuttanut mitään.
Olen kaikenlisäksi koko ajan kipeänä. Pelkästään tänä vuonna olen jo ollut neljä kertaa suht pahassa flunssassa jotka on jokainen venyneet parin viikon mittaiseksi. Suoraansanottuna minulla ei ole mikään kiire tervehtymään ja olen aina kiitollinen kun voin hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin. Mutta eihän sen noin pitäisi olla! Ei ole normaalia toivoa sairastuvansa eikä ole normaalia sairastella noin usein.
Taloudellisilla syillä tarkoitan ulosottovelkoja. Sain täysi-ikäistyttyäni hommattua itselleni aikamoiset velat joita tässä nyt makselen. Hyvässä lykyssä olen saanut ne edes joskus kolmenkympin hujakoilla maksettua (vielä muutama vuosi).
Voitte siis kuvitella sen fiiliksen istua siellä töissä pahoinpitelemässä itseäni (niin kuin joku hyvin ilmaisi) kun palkkapäivänä tililleni tulee vähemmän rahaa mitä työttömänä saisin. Noh, itsepähän velkani olen aiheuttanut mutta se jääkööt tämän keskustelun ulkopuolelle.
Minä irtisanouduin asiakaspalvelusta valtion virastosta ja kouluttauduin uudelleen kituuttaen. En kadu. Palkkataso nousi vain vähän enkä saanut töitä heti, mutta enää ei tarvitse olla jatkuvasti asikkaiden kanssa tekemisissä. Vaikka valtaosa asiakkaista oli asiallisia ja mukaviakin monta, ne ikävät asiakkaat saivat vihaamaan sitä hommaa. Minä en juurikaan edes voinut vaikuttaa mihinkään, vaan olin ihan sellaisessa vastaanottavassa työssä. Valtio ei edes kouluttanut mihinkään ja muutoksista sai tietää samaan aikaan lehdistä kuin asiakkaat. Tiedä siinä sitten mistään mitään.
Tsemppiä! Toivotaan että TA antaisi sinun tehdä enemmän kirjallisia töitä, onhan teillä varmasti poissaolojesi ym takia pidettyä työterveyden, henkilöstöpäällikön ja esimiehen kanssa yhteinen tilaisuus? Siellä kannattaisi noita asioita tuoda esille. Kirjallisen asiakaspalvelutiimin lopettaminen on erittäin typerä veto (tiedän yhden operaattorin joka näin on tehnyt alkuvuodesta YT takia, kenties sama jossa sinä olet). Toivotaan että mahdollisuus tulee takaisin, sillä osalle kirjallinen asiakaspalvelutyö sopii paljon paremmin kuin puhelintyö, ja sama toisinpäin. Myyntihenkisten ihmisten kannattaa ottaa puheluja, ja rauhallisempien sitten taas kirjoitella asiakkaiden kanssa ja panostaa laatuun.
Ihanan asiallisia viestejä tullut, jotenkin ajattelin saavani pelkkää "no ei se duuni kellekää muullekaan mitään herkkua ole"-lässytystä niskaani.
Kolmikantaneuvottelut pidettiin tuon pidemmän sairausloman jälkeen. Oikeastaan ainoat asiat joilla koetettiin "helpottaa" työskentelyäni olivat:
- Sähköpöytä. "Muistathan sitä käyttää hyödyksesi."
- Lähete fyssarille ja painotus taukojumpan tärkeyteen.
- Blendaaminen, eli sähköpostien teko linjatyöskentelyn ohessa.
Muuten hyvä, mutta kaksi ensimmäistä liittyy fyysisyyteen. Tässä kun pitäisi henkistä puolta jotenkin saada fiksattua.
Blendaaminen ok, paitsi ehkä kerran kuukaudessa tulee mahdollisuus tehdä sähköposteja kokopäiväisesti. Muuten sähköposteja hypähtää ruudulle kun on hiljaista - eli ei juuri koskaan.
En kanssa ymmärrä tällaista joustamuutta, etenkin kun työterveyshuollosta, sairauslomista ja kolmikantaneuvotteluosta lähtien on koetettu asialle jotain tehdä.
Esimiehen tyytymättömyydestä tuloksia kohtaan ja halukkuudesta jatkuvasti kouluttaa enemmän ja enemmän koen olevani suoraansanottuna melko huono työssäni. En siis pääse sille tasolle jota itse vaadin itseltäni, etenkin kahden vuoden jälkeen.
Kirjallisesti olen todistanut taitoni, niitä jopa esimieheni kehuu. Olen huomattavasti tehokkaampi ja saan parempia tuloksia aikaan kirjallisia töitä tehden.
Missä vaiheessa irtisanomiseksi tulemisen mahdollisuus on? Onko tilanteessani jotain sellaista syytä että minut voitaisiin irtisanoa? Vai ollaanko me työnantajani kanssa jatkuvassa limbossa, jossa minä en ole tyytyväinen työhöni ja henkisesti kärsin, ja minuun ei olla työntekijänä tyytyväisiä mutta puolin ja toisin juuri mitään ei ole tehtävissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset ap hanki itsellesi potkuja? Alat tehdä työsi niin huonosti että sinut laitetaan pois sieltä. Tai saikutat ilman selityksiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:00"]Oletko ap linjoilla vielä? Itselläni ihan sama tilanne. Olen äärimmäisen introvertti ja olen asiakaspalvelutyössä. Tarkemmin sanottuna teen hoitotyötä. Kulun siinä aina loppuun. Ratkaisua ei ole. Esimies on tyytymätön ja itse tunnen olevani huono työssäni. Karenssin takia en voi irtisanoutua. Koen jopa että minua koetetaan savustaa ulos työpaikastani. Perheeni ei anna minun irtisanoutua. Eli olen aika solmu tilanteessa. useasti olen saikullakin ollut ja niistä huono omatunto. Kolmikantapalaveri oli juuri. En tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Asuntolainakin painaa niskaan. Täällä tosiaan samassa tilanteessa yritetään pärjätä. =( [/quote] Kohtalontoveri, "jee"! Feel your pain! Itse en koskaan kykenisi hoitotyötä tekemään. Siinä kun mennään niin tuntemattomien iholle ja murtuisin varmasti empaattisuuttani harva se päivä. Pelkästään siskon kertomukset työpaikaltaan (hoitajana saattokodissa) tekee pahaa. Millä tavoin koet että sinua yritetään savustaa pihalle? Ja saitteko kolmikantaneuvotteluisss mitään konkreettista aikaan? Mullakaan ei mies anna irtisanoutua. Ymmärrän kyllä, koska hänhän se joutuisi minut elättämään ja päivisin kotona katselemaan. Eikä työttömyys nyt muutenkaakn ole vaihtoehto mikäli vielä joskus tahdon olla velaton. Haaveilen siitä, että keksisin jonkin niin kannattavan yritysidean joka mahdollistaisi itse itsensä elättämisen. Olen toivottoman yrittäjähenkinen ja oma yritys on top viisi tavoitteissani. Tilanteessani on siis paljon mikä sotii kaikkea mahdollista vastaan elämässäni, mutta tuo psyykekysymys nyt eniten.
[/quote]
Kolmikantapalaverissa sain tietää että olen surkea työssäni ja myös asiakkaat ja työkaverit ovat valittaneet minusta. Todella kivalla mielellä palaamassa töihin nyt. =( Sain vasta ensimmäistä kertaa tiedon että olen työssäni surkea. Työssäni olen ollut jo kyllä 10v. Mitenköhän tässä pitäisi edetä.
t:15
[/quote] Paha mieli sun puolesta koska tiedän niin hyvin miltä huono palaute tuntuu. Se on kuin itseään todistava ennuste eikä kyllä motivoi mihinkään.
Minä kyllä irtisanoutuisin vaan. En pystyisi tekemään itselleni tuollaista väkivaltaa. Kyllä siitä karenssista jotenkin selviää aina, sossusta rahaa jos ei korvauksia saa. Sitten jos on ollut jonkin aikaa työttömänä eikä koulutusta ole alalle jolta olisi todennäköistä saada töitä, voi päästä opiskelemaan työttömyystuella.
Itse olen myös vaihtanut aikuisena alaa. Olin terveydenhuoltoalalla, ja olen ääri-introvertti, suorastaan erakko. Kärsin ihan hirvittävästi hoitotyöstä. Minäpä vaan sitten lopetin ja lähdin yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia. Ihan opintotuella, asumislisällä ja lainalla opiskelin kuten nuoretkin. En ole katunut, nyt siististä sisätyöstä jota saa tehdä itsekseen rauhassa, 4200 euron kuukausipalkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö työnantajalla todellakaan ole tarjota sulle muita työtehtäviä?
Voi kun minun työkaverini ajattelisi samoin, ja Ymmärtäisi lopettaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen melko samanlainen, toimistotyö ei aikoinaan sopinut mulle yhtään. Aivan kamala stressi ja eniten inhosin juuri puhelinta. Toisaalta välillä pidän olla monien ihmisten kanssa tekemisissä, mutta luovassa vaiheessa kaikki muut ihmiset sais suurinpiirtein kadota olemattomiin joksikin aikaa.
Tiedän tunteen. Itse tein samaa hommaa 5 vuotta kunnes lopulta irtisanouduin kun tuntui että jokainen puhelu on taistelua. Ihmisinhoni vain kasvoi koko ajan. Se päivä kun laitoin luurit viimeistä kertaa naulaan oli elämäni paras päivä. Ei se raha mitä siitä hommasta sai todellakaan korvannut heilahtelevaa mielenterveyttä. Puhelinasiakaspalvelu ei vaan todellakaan sovi kaikille. Ja ei meillä työnantajalla ollut tarjota muita tehtäviä: mitä muita voi tehdä yrityksessä jonka ainoa tuote on ulkoistettu puhelinasiakaspalvelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 20:51"]
Minä kyllä irtisanoutuisin vaan. En pystyisi tekemään itselleni tuollaista väkivaltaa. Kyllä siitä karenssista jotenkin selviää aina, sossusta rahaa jos ei korvauksia saa. Sitten jos on ollut jonkin aikaa työttömänä eikä koulutusta ole alalle jolta olisi todennäköistä saada töitä, voi päästä opiskelemaan työttömyystuella.
Itse olen myös vaihtanut aikuisena alaa. Olin terveydenhuoltoalalla, ja olen ääri-introvertti, suorastaan erakko. Kärsin ihan hirvittävästi hoitotyöstä. Minäpä vaan sitten lopetin ja lähdin yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia. Ihan opintotuella, asumislisällä ja lainalla opiskelin kuten nuoretkin. En ole katunut, nyt siististä sisätyöstä jota saa tehdä itsekseen rauhassa, 4200 euron kuukausipalkka.
[/quote]wowowo noin iso palkka, en tiennytkään että mahdollista, kiitti vinkistä. :)
t. sivustahuutelija
Joo aika ikävää, todella raivostuttavaa oikeastaan, että kymmenen vuotta kaikki on periaatteessa kyräilly selän takana. Ei ainakaan esimiestä voi ammattitaidostaan kehua, hänenhän olisi pitänyt ottaa asia jo heti puheeksi ja antaa rakentavaa palautetta!
Ei huh, jos itse tuollaista kuulisin olisi se ihan vika tikki ja varmasti irtisanoutuisin - tai tekisin hommani vielä huonommin että varmasti tulisi kenkää.
Olen aina esimiehilleni sanonut että arvostan suoraa palautetta ja tahdon kehittää itseäni. Asiasta tekee suorastaan ironista se, että nykyisessä työpaikassani palautetta kyllä tulee, halusi tai ei. Enkä juuri usko kykeneväni tästä paljoa kehittymään kun psyyke ja luonteeni sopivuus on mitä on.
Ap
Oletko ap linjoilla vielä? Itselläni ihan sama tilanne. Olen äärimmäisen introvertti ja olen asiakaspalvelutyössä. Tarkemmin sanottuna teen hoitotyötä. Kulun siinä aina loppuun. Ratkaisua ei ole. Esimies on tyytymätön ja itse tunnen olevani huono työssäni. Karenssin takia en voi irtisanoutua. Koen jopa että minua koetetaan savustaa ulos työpaikastani. Perheeni ei anna minun irtisanoutua. Eli olen aika solmu tilanteessa. useasti olen saikullakin ollut ja niistä huono omatunto. Kolmikantapalaveri oli juuri. En tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Asuntolainakin painaa niskaan. Täällä tosiaan samassa tilanteessa yritetään pärjätä. =(
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 13:00"]Oletko ap linjoilla vielä? Itselläni ihan sama tilanne. Olen äärimmäisen introvertti ja olen asiakaspalvelutyössä. Tarkemmin sanottuna teen hoitotyötä. Kulun siinä aina loppuun. Ratkaisua ei ole. Esimies on tyytymätön ja itse tunnen olevani huono työssäni. Karenssin takia en voi irtisanoutua. Koen jopa että minua koetetaan savustaa ulos työpaikastani. Perheeni ei anna minun irtisanoutua. Eli olen aika solmu tilanteessa. useasti olen saikullakin ollut ja niistä huono omatunto. Kolmikantapalaveri oli juuri. En tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Asuntolainakin painaa niskaan. Täällä tosiaan samassa tilanteessa yritetään pärjätä. =(
[/quote]
Kohtalontoveri, "jee"!
Feel your pain!
Itse en koskaan kykenisi hoitotyötä tekemään. Siinä kun mennään niin tuntemattomien iholle ja murtuisin varmasti empaattisuuttani harva se päivä. Pelkästään siskon kertomukset työpaikaltaan (hoitajana saattokodissa) tekee pahaa.
Millä tavoin koet että sinua yritetään savustaa pihalle? Ja saitteko kolmikantaneuvotteluisss mitään konkreettista aikaan?
Mullakaan ei mies anna irtisanoutua. Ymmärrän kyllä, koska hänhän se joutuisi minut elättämään ja päivisin kotona katselemaan. Eikä työttömyys nyt muutenkaakn ole vaihtoehto mikäli vielä joskus tahdon olla velaton.
Haaveilen siitä, että keksisin jonkin niin kannattavan yritysidean joka mahdollistaisi itse itsensä elättämisen. Olen toivottoman yrittäjähenkinen ja oma yritys on top viisi tavoitteissani. Tilanteessani on siis paljon mikä sotii kaikkea mahdollista vastaan elämässäni, mutta tuo psyykekysymys nyt eniten.
APUA! Ja minä, samanluonteinen ihminen, olen menossa työhaastatteluun juurikin asiakaspalveluhenkilöksi, joka vastaa puhelimitse ja sähköpostitse asiakkaille. Vieläpä kansainvälisille. Kuulemma hektistä on ja stressinsietokykykä tarvitaan. Ja joustavuutta. Laitoin vielä vahingossa aivan surkean palkkatoiveenkin, joten haastatteluhan siitä pärähti.
Hirvittää.
Alue: Aihe vapaa
ai niin ja ainahan ne esimiehet kehuu miten ihanaa se puhelinaspa olikaan. Ja sen rakkauden kyllä huomasi, kun eräänä päivänä esimiesten oli myös pakko mennä luureihin teknisen vian takia ja voi jestas niitä ilmeitä. Tuli kiire keksiä syitä miksi ei voi ottaa puhelua vastaan. Niin rakasta puuhaa... ;) -6-