Katkerat tunteet omaa veljeä kohtaan

Vierailija

27.09.2015 | 12:46

Haluan nyt vähän purkaa tuntojani tänne, kun ei ole oikein ketään muutakaan kelle puhua. Olen aikuinen nainen ja asun omillani, minulla on hyvä työ jossa olen esimiesasemassa ja kaikki muutenkin elämässä "normaalisti" ja mallillaan. Luonteeltani olen aina ollut hyvin itsenäinen. Lapsesta saakka olen hoitanut itse omat asiani, koulussa läksyt ja myöhemmin itsenäistyttyä elättänyt aina itseni ilman vanhempien avustusta, hoitanut laskut, vuokrat, opiskelut yms ilman apua. Minulla on 1,5 vuotta itseäni vanhempi veli, joka on täysin vastakohtano; ollut koko elämämme ajan. Hän on aina tarvinnut vanhempieni apua kaikkeen, häntä on aina pitänyt patistaa kouluun liittyen, töitä ei hae ja kaikki vähäiset työt mitä on tähän mennessä tehnyt hän on saanut vanhempieni avulla. Tällä hetkellä opiskelee yliopistossa eikä käy töissä koulun ohella. En tarkoita, että olisi mikään pakko. Mutta hän meni vuokraamaan budjettiinsa (opintotukeen) nähden aivan liian kalliin asunnon. Vanhempani maksavat hänen ylimenevän vuokra-osansa, maksavat puhelin ym. laskut ja käyvät vielä kerran viikossa ostamassa jääkaapin täyteen ruokaa. Työntekoa veljeni halveksuu syvästi ja on sitä mieltä, että kaikki työssäkäyvät veronmaksajat ovat tyhmiä ja luusereita. Itse hän aikoo keksiä jonkin innovaation lähivuosina, jolla rikastuu hetkessä miljonääriksi. Realistista, eikö? Hän myös avoimesti haukkuu ja väheksyy minun työtäni, enkä voi perheelleni puhua lainkaan työstäni tai muutenkaan elämästäni hänen ollessa paikalla, sillä hän lyttää kaiken samantien maanrakoon. Vanhempani jostain syystä paapovat häntä kuin pientä lasta. Jos korotan ääntäni, vanhempani älähtävät molemmat minulle saman tien ja ovat sitä mieltä, että minun pitäisi katsoa peiliin ja miettiä käytöstäni. Ja olemme sentään kaikki aikuisia ihmisiä! Tällaista on jatkunut koko elämämme ajan, ja veljeäni on aina ylistetty pienimmästäkin ansioitumisesta, samalla kun minun onnistumisiani ei olla noteerattu juuri lainkaan. Hyvä esimerkki tästä se, että veljeni työskenteli viime kesäänä eräillä messuilla kahden päivän ajan. Ja se oli hänen ainoa työnsä koko kesän aikana. Ja tätä ylistettiin meidän perheessämme kuin suurintakin saavutusta, samalla kun minun kokopäivätyötäni vähäteltiin. Kyse ei ole siitä etteikö veljeni yrityksistä huolimatta saisi töitä, vaan siitä, että hän ei edes hae niitä, sillä kuten sanottua, hänen mielestään perus päivätyöt ovat luusereille ja idiooteille. Ja mamma och pappa betalar. Tilanne on kiristynyt siihen että olen katkaissut välit kokonaan veljeeni ja melkeinpä myös vanhempiini, sillä en enää kestä vähättelyä, jota olen heiltä saanut osakseni koko elämäni ajan. Juttua voisi jatkaa vaikka koko yön. Ja kyllä, olen yrittänyt puhua asiasta vanhempieni sekä veljeni kanssa. Mutta tuloksetta. Välit veljeni kanssa ovat niin tulehtuneet, että emme voi laisinkaan olla saman katon alla toistemme kanssa. Innolla odotan joulua, jonka tulen varmaan viettämään aivan yksin, sillä en vain voi sietää tätä tilannetta. Kiitos, jos joku jaksoi lukea loppuun asti ja ymmärsi tekstini.

Vastaa

Tapahtumat

Katkerat tunteet omaa veljeä kohtaan

Kommentit (56)