Oletteko koskaan seurustellut vain sen vuoksi, että on seuraa?

Vierailija kirjoitti:

En. Viihdyn niin hyvin itsekseni, että emme ole vieläkään yli 20 vuoden seurustelun jälkee muuttaneet yhteen. Tosin tästä ajasta suuren osan eli lapseni kanssani, 6 vuotta sitten muutti omilleen. 

Ei parisuhteen edellytys minusta (miehestä) ole se, että olisi välttämättä pakko koskaan muuttaa asumaan samaan osoitteeseen. - Ymmärrän toki, että jos on yhteisiä lapsia, niin saattaa olla mutkattomampaa jos voidaan asua ainakin pikkulapsi aika kaikki samassa osoitteessa.

M 40+

Näin on nuorempana tullut tehtyä, en ole asiasta ylpeä. Vieläkin hirvittää kun idioottimaisuuksissani meinasin lapsiakin tehdä tähän suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjaseukkaajat vaihtaa aina lennosta, ettei vaan joudu olemaan yksin. Tosin silloin pitää olla hyvä ulkonäkö, että saa aina uuden kumppanin.

En kyllä jaa tuota ajatusta siitä, että jotta saisi aina uuden kumppanin pitäisi olla erityisen hyvä ulkonäkö. - Sens sjiaan moni sarjaseurustelija on hyvinkin tavallaien näköinen mutta heistä osa hakee uutta suhdetta ennenkuin edellinen on pääyytynytkään. Ja tai sitten heille kelpaa aivan kaikki tai esim kaksi alkoholistia, jotka ovat jatkuvasa on-off suhteessa; tänään olla parisuhteessa  huomenna aamulla ei mutta viimeistään lauanta illasta taas ollaan kun ei sitä toista kehtaa uloskaan jättää. 

Tiedän yhden tämmöisen miehen joka vaihtaa naista muutaman vuoden välein ja se onnistuu just siten, ettei ole ronkeli niiden naisten ulkonäön suhteen. Eikä kyllä iänkään. On ollut laihaa/lihavaa. Häntä itseään kymmenen vuotta vanhempaa jne.

Yli puolet suhteista turvasuhteita, kun ei uskalleta olla yksin. Sitä ei vain myönnetä, koska pilkkakirveet alkavat Nakuttaja.

....nakuttaa...

Ilman seksiä kaikki suhteet ovat kaverisuhteita.

Lyhyitä aikoja 1-3 kk kyllä mutta en koe sitä enää järkeväksi. Mielummin olen yksin kun olen niin tottunut siihen.

N25

Vierailija kirjoitti:

Minä oon huomannut varsinkin naisilla tämän kaltaista käyttäytymistä, milloin on valittu mielummin joku suhde kuin yksinäisyys. Mahdollisia syitä: sosiaalinen paine kavereilta, yksinäisyys, pelko, avuttomuus, vastuunotto kyvyttömyys, itsenäisyyden puute jne

Itse olen huomannut samaa miehissä eron jälkeen, koska eivät osaa olla yksin ja ei ole sosiaalista verkostoa samalla tavalla kuin naisilla pitkien parisuhteiden jälkeen.

Täytyy kuitenkin muistaa, että yksilön kokemus on varsin subjektiivinen eikä se siten ole edustamaan koko tilannetta.

Viihdyin itse kauan yksin, muttei minulla ollut kiirekkään, koska ei ollut perhehaaveita. Sitten mukaan tarttui oikein mukava mies, ja komeakin. Sellainen puoliso, joka keventää arkea ja vielä vuosienkin jälkeen on ihana tulla kotiin niin on pitämisen arvoinen ;)

Rakkaus itsessään muuttuu pitkässä suhteessa. Välillä se on laimeampi ja välillä se taas roihahtaa uudestaan, koska puolisossaan huomaa ihan uusia piirteitä. Me nauramme edelleen yhdessä paljon, välillä otetaan yhteen ja aina selvitetään riidat.