Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko koskaan seurustellut vain sen vuoksi, että on seuraa?
06.04.2022 |
Eikä tarvitse tehdä kaikkea yksin.
Minä olen. Mies tosin oli rakastunut muhun. Lopulta katkaisin suhteen.
Kommentit (28)
Onhan se yksinolo varsinkin pitkiin suhteisiin tottuneelle vähän ankeaa. Silloin sitä voi olla jonkun kanssa ihan vaan seuran vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan sellaisia pareja on valtavasti. Laitetaan ruokaa, käydään töissä, katsellaan yhdessä telkkaria jne. Seksiäkään ei monilla näillä enää ole.
Minä oon huomannut varsinkin naisilla tämän kaltaista käyttäytymistä, milloin on valittu mielummin joku suhde kuin yksinäisyys. Mahdollisia syitä: sosiaalinen paine kavereilta, yksinäisyys, pelko, avuttomuus, vastuunotto kyvyttömyys, itsenäisyyden puute jne
Sarjaseukkaajat vaihtaa aina lennosta, ettei vaan joudu olemaan yksin. Tosin silloin pitää olla hyvä ulkonäkö, että saa aina uuden kumppanin.
En ole seurustellut mutta ollut tapailusuhteissa, vaikka tiennyt ettei kiinnostusta omalta puolelta ole tarpeeksi. Antanut toivoa juuri sen verran että toisen kiinnostus pysyy yllä. Joskus nuorempana yksinolo oli tylsää ja oli kivempaa kun oli "ihailija", jonka kanssa saattoi halutessaan viettää vapaa-aika. Nyt jälkikäteen tuo oma käytös näyttää ilkeältä ja lapselliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaan. Rakastan olla yksin, joten ihmisen pitää olla todella hyvää seuraa, jotta voisin kuvitella ryhtyväni hänen kanssaan suhteeseen.
Mulla oli yksi nuoruuden ystävä (nainen) sellainen, ettei jättänyt edellistä kundikaveria vaikka ei enää välittänyt siitä, ennen kuin oli löytänyt uuden. Tiedän, että hän on nykyään toista kertaa naimisissa ja viimeisin liitto on kestänyt jo kauan. Ikä vissiin rauhoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tykkään olla yksin, aloin seurustelemaan siksi että ihastuin kumppaniini. Ahdistaisi olla ihmisen kanssa, johon en olisi ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
En ole seurustellut mutta ollut tapailusuhteissa, vaikka tiennyt ettei kiinnostusta omalta puolelta ole tarpeeksi. Antanut toivoa juuri sen verran että toisen kiinnostus pysyy yllä. Joskus nuorempana yksinolo oli tylsää ja oli kivempaa kun oli "ihailija", jonka kanssa saattoi halutessaan viettää vapaa-aika. Nyt jälkikäteen tuo oma käytös näyttää ilkeältä ja lapselliselta.
Toi käyttäytyminen on tuttua itsellekin nuoruudesta. Onneksi ihminen kasvaa ja kehittyy iän myötä. Tai näin ainakin sopii toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavismiehenä kyllä olen.
Tyytymisessä on omat hyvät puolensa. On seuraa, seksiä, matkakumppani. Tulee käytyä enemmän eri paikoissa ja tehtyä enemmän eri juttuja. Voittaa täydellisen yksinolon.
Ei se ihan reilua ole, varsinkaan, jos toisella on ns. romanttisia tunteita ja luuloja suhteeseen liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavismiehenä kyllä olen.
Tyytymisessä on omat hyvät puolensa. On seuraa, seksiä, matkakumppani. Tulee käytyä enemmän eri paikoissa ja tehtyä enemmän eri juttuja. Voittaa täydellisen yksinolon.
Niin. Onhan tuokin parempi kuin ei seuraa/seksiä ollenkaan.👍
En todellakaan ole! En ikinä haaskaisi aikaani ja elämääni ihmisen kanssa joka olisi minulle yhdentekevä.
Sinkkunainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavismiehenä kyllä olen.
Tyytymisessä on omat hyvät puolensa. On seuraa, seksiä, matkakumppani. Tulee käytyä enemmän eri paikoissa ja tehtyä enemmän eri juttuja. Voittaa täydellisen yksinolon.
Vaan kun ei ole tavis, niin kukaan ei "tyydy" minuun, joten tyytymissuhde ei itsellenikään ole vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Minä oon huomannut varsinkin naisilla tämän kaltaista käyttäytymistä, milloin on valittu mielummin joku suhde kuin yksinäisyys. Mahdollisia syitä: sosiaalinen paine kavereilta, yksinäisyys, pelko, avuttomuus, vastuunotto kyvyttömyys, itsenäisyyden puute jne
Juuri päinvastoin. Miehet menee suhteesta suoraan uuteen suhteeseen.
En ole. Olen elänyt aina sinkkuna. Onnekseni ja ilokseni elämässäni on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa niin miehiä kuin naisina kavereina ja ystävinä ja muina läheisinä, vaikka "se" yksi ja erityinen on puuttunut rinnaltani. Koska seuraa läheisiä ihmissuhteita on muutoin riittänyt niin ei ole tarvinnut teeskennellä. Mutta olisihan se oma Rakas mukava joskus kohdata ja löytää ja muodostaa yhdessä vastavuoroinen ja rakastava parisuhde.
M40+
En. Viihdyn niin hyvin itsekseni, että emme ole vieläkään yli 20 vuoden seurustelun jälkee muuttaneet yhteen. Tosin tästä ajasta suuren osan eli lapseni kanssani, 6 vuotta sitten muutti omilleen.
En oikeastaan tiedä, mikä muu syy seurusteluun enää tässä vaiheessa on, kun alun intohimo on kaukana takana. Ei ole yhteisiä lapsia, ei omaisuutta, vain miellyttävää yhdessäoloa. Toki rakastan, mutta olen miettinyt, että samankaltainen järjestely voisi olla myös naispuolisen ystävän kanssa, seksi ei minua enää kiinnosta, mutta yhdessä on kiva mennä nukkumaan ja herätä.
Vierailija kirjoitti:
Sarjaseukkaajat vaihtaa aina lennosta, ettei vaan joudu olemaan yksin. Tosin silloin pitää olla hyvä ulkonäkö, että saa aina uuden kumppanin.
En kyllä jaa tuota ajatusta siitä, että jotta saisi aina uuden kumppanin pitäisi olla erityisen hyvä ulkonäkö. - Sens sjiaan moni sarjaseurustelija on hyvinkin tavallaien näköinen mutta heistä osa hakee uutta suhdetta ennenkuin edellinen on pääyytynytkään. Ja tai sitten heille kelpaa aivan kaikki tai esim kaksi alkoholistia, jotka ovat jatkuvasa on-off suhteessa; tänään olla parisuhteessa huomenna aamulla ei mutta viimeistään lauanta illasta taas ollaan kun ei sitä toista kehtaa uloskaan jättää.
Alue: Aihe vapaa
Olen joskus venyttänyt vanhaa suhdetta turhankin pitkään vaikka ei ole enää ollut muita tunteita kuin kaveruus.