Olenko karu tuleva mummo, koska...

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 18:43"] Mun isä kun niin nauttii hoitaa poikiani JOKA ARKIPÄIVÄ koukun jälkeen, on heille se tuki ja turva! Pojat ovat n.4 viikonloppua perpoika per vuosi ja yleensä erikseen mummilassa koska se tekee niille vain hyvää siis pojille kun saa jakamatonta huomiota ja hemmottelua! Äiti on vielä työelämässä ja töissä kotoaan nikn ettei julkista liikennettä juurikaan ole, joten joka tapauksessa isäni joutuu äitiäni kuljettamaan ja näin ollen polttoaine kustannukset vähenevät huomattavasti kun tulee meille päiväksi! Isänä vielä hoito poikaamme vuoden kotihoidon tuella 2 kolmivuotiaaksi! Isäni joutui 90 luvun lamassa tekemään paljon töitä eikä juurikaan ehtinyt taas olla meidän omien lasten kanssa niin paljoa kuin halusi.. tämä kompensoi sitä aikaa, enkä valita yhtään! Viikon päästälähdetään ouluun sopeuttumiskursille, isäni lähtee mukaan! Kela maksaa kaiken! Mieheni on töissä eikä pääse noin lyhyellä varoitus ajalla lähtemään, mennää lentäen! Miehen vanhemmat hoitaa kans silloin tällöi ja pojat ovat heillään 2.3 kertaa vuodessa yö kylässä myös.! Ja muuten käydöän lasten kanssa siellä n.kerran kuussa päivällisellä! Minä meinaan samallalailla hoitaa tulevaisuudessa omia lastenlapsiani! . [/quote] ja ihan unohdin sain asua vuoden a mummoni luona tosin jo aikuisena kun opiskelujen pätyttyä sain heti työpaikan mutta asunnon vasta vuoden jälkeen! Mummoni luona asui vuoden verran myös veljeni, ja kakI serkkuani, perättäisinä vuosina! Vaarina oli jo kuollut joten seuraahan meistä vaan oli mummolleni =) mummni asuin omakotitalossa yksin Ja oikeasti voin sanoa käsi sydämellä että parhaat kesäloma muistot on jurikin kun olimme serkkujeni kanssa mummolassa  viikon joka kesä yö kylässä, olimme kyllä myös serkuilla ja meillä vuorotellen [/quote] eli teidän omat vanhempanne eivät jaksaneet teitä. Surku!

[/quote] ja loppu loma vanhempien kanssa kun heidän lomat alkoi...

itseasiassa muutin kotoa jo 15 vuotiaana opiskelemaan! Valmistuin 20 vuotiaana.. pakon sanelmaa oli muuttaa työpaikan perässä espooseen jossa mummoni asui, oli kyllä siunaus missä muuten olisin assunut? Teltassa vain? Ja kyllä olin miltein joka viikonloppu vanhempieni luona kotona viettämässä aikaa.. 

Älä ainakaan sairastu ja odota lapsia tai lapsenlapsia sinua hyysäämään. Miksi et voisi vaikka kerran kuussa tarjota hoitoapua ja viettää aikaa lastenlasten kanssa ilman heidän vanhempiaan? Omat vanhempani ovat jo kuolleet ja miehen vanhemmat eivät asu Suomessa, joten itse hoidamme katraamme, vaikka välillä sitä toivoisi pientä lepotaukoa. Itseäni myös surettaa, ettei lapseni koskaan saaneet tutustua toisiin isovanhempiinsa. Suhde jää ulkomailla asuviin isovanhempiin ohueksi, joten lapset kasvavat ilman isovanhempien tukea ja kunnollista sukuyhteyttä.

Voi että täytyy kiittää onneaan että lapsellani on näin ihana mummo. Välillä ärsyttää kun mummo tuppaantuu mutta kyllä se on ihanaa että lapsen saa lähes aina hoitoon (jos mummi ja vaari ei ole töissä) kun tarvii. Välillä äitini suorastaan kysyy lastani heille, että haluavat viettää keskenään aikaa ja samalla minulla on hengähdys hetki :) Totaali yh:lle mummot ja vaarit on korvaamaton apu!! 

Samaa mieltä ap. Hoidamme kyllä joskus lapsosia, mutta mitään joka viikonloppu hoitokotia tästä ei tule.

On niin mukavaa olla kaksin miehen kanssa ja todella olemme jo oman osamme tehneet. Ja isovanhemmatkin tarvitsevat viikonloppuna huilia.

Lapsiin suhteet erittäin hyvät silti.

Et ole. Mun lapsella on tuollainen mummo, ei olla kyselty salliiko tulla käymään.

Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!!

Minä olen juuri kaltaisesi mummo. Tiukasti työelämässä kiinni, joten viikonloput haluan käyttää työstä palautumiseen ja lomat sekä rahani kuten itse haluan. Ei se minun rakkauttani vähennä! Alaikäisille sanoin suorasn, että jos lapsia teette alaikäisenä, niin ensikotiin sitten elämää opettelemaan.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:43"]Minä olen juuri kaltaisesi mummo. Tiukasti työelämässä kiinni, joten viikonloput haluan käyttää työstä palautumiseen ja lomat sekä rahani kuten itse haluan. Ei se minun rakkauttani vähennä! Alaikäisille sanoin suorasn, että jos lapsia teette alaikäisenä, niin ensikotiin sitten elämää opettelemaan.
[/quote]

Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. "Jos mokaat niin äiti ei ole tukena, vaan heitän sinut pihalle"

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!!
[/quote]
Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli...

Minulla on kolme tytärtä joihin lämpimät välit. Minä vaan en halua enää lapsia, eikä äidin helmoissa opi omaan elämään tai lastaan hoitamaan ja ottamaan vastuuta. Ei ole kyse ulosheittämisestä vaan elämän turvaamisesta, toki olisin tukena.

Mulla oli tuollainen mummi. Nyt hän on isomummi ja selkeesti katuu omien lastenlasten kanssa menetettyä aikaa. Kerran kun katseli minun äitini, hänen tyttärensä, leikkivän tyttäreni kanssa, hänelle nousi kyynelet silmiin ja hän sanoi minulle jotenkin niin että "kyllä se vaan on tärkeää että lapsella on noin ihana mummi, on se vaan niin ihanaa". Muutenkin nyt on sitten lapsenlapsenlapsestaan ollut enemmän kiinnostunut. Huomena ovat tulossa kylään kun on kuulemma niin kova ikävä tytärtäni. Silloin kun minä, veljeni ja serkut oltiin pieniä niin käytiin kerran kuussa/kahdessa kuussa juomassa jäykät pullakahvit ja silloin kyseli perus jutut: miten koulut on mennyt, entäs harrastukset? Ja sitten keskittyi juttelemaan vanhempieni kanssa. Nyt häntä ihan selvästi kaduttaa. Äidilleni oli kuulemma sen melkein suoraan myöntänytkin.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:43"]Minä olen juuri kaltaisesi mummo. Tiukasti työelämässä kiinni, joten viikonloput haluan käyttää työstä palautumiseen ja lomat sekä rahani kuten itse haluan. Ei se minun rakkauttani vähennä! Alaikäisille sanoin suorasn, että jos lapsia teette alaikäisenä, niin ensikotiin sitten elämää opettelemaan. [/quote] Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. "Jos mokaat niin äiti ei ole tukena, vaan heitän sinut pihalle"

[/quote]

Tukena voi olla muullakin tavoin.

Mutta minusta et ole karu (tuleva) mummu.  Omatkin vanhempani olivat reilu viisikymppisiä kun minulle syntyi esikoinen. En todellakaan odottanut mitään lastenhoitoapua. Heillä oli (ja on vieläkin) oma elämänsä päivätöineen, harrastuksineen jne. Eivät he ole pysähtyneet ja jääneet kotiin nököttämään kun nuorinkin muutti pois. Päinvastoin, nyt heillä on viimein aikaa itselleenkin.

Kaikesta huolimatta lapsillani on läheiset välit varsinkin isääni. Asutaan suht kaukana mutta vieraillaan puolin jos toisinkin aina kun mahdollista. Ja isäni aloitteesta lapset ovat myös olleet siellä hoidossa jokusen kerran.

Miksi te aina puhutte hoitamisesta ja hoitoavusta. Voisiko asiaa joskus ajatella vaikka sen lapsen näkökulmasta. Miettikää nyt kuinka upeaa on hyvä lapsenlapsi-mummosuhde, se antaa molemmille niin paljon. Kaksi toisilleen tärkeää ihmistä viettää aikaa yhdessä, onko se niin kauheeta?

Minusta olet lähinnä omituinen, kun jo paasaat mummoudestasi vaikkei ole lapsenlapsiakaan ilmeisesti edes tuloillaan.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:43"]Minä olen juuri kaltaisesi mummo. Tiukasti työelämässä kiinni, joten viikonloput haluan käyttää työstä palautumiseen ja lomat sekä rahani kuten itse haluan. Ei se minun rakkauttani vähennä! Alaikäisille sanoin suorasn, että jos lapsia teette alaikäisenä, niin ensikotiin sitten elämää opettelemaan.
[/quote]
Meinaatko olla koko loppuelämäsi töissä? Ei eläkkeelläkään 365 päivästä vuodessa liikene yhtä päivää tai paria päivää lapsenlapsille?

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:51"]Miksi te aina puhutte hoitamisesta ja hoitoavusta. Voisiko asiaa joskus ajatella vaikka sen lapsen näkökulmasta. Miettikää nyt kuinka upeaa on hyvä lapsenlapsi-mummosuhde, se antaa molemmille niin paljon. Kaksi toisilleen tärkeää ihmistä viettää aikaa yhdessä, onko se niin kauheeta?
[/quote]
Todella hyvä pointti. Että lapsen kanssa oleminen on vain hoitamista ja vanhempien passausta, ei suhteen rakentamista lapseen.

No olen 45 vuotias, joten aika pitkään vielä. Toki olen läsnä ja autan kun voin ja jaksan!

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:42"]Musta tulee myös tuollainen Mummi. Mä haluan eläkkeellä esim asua talvet ulkomailla jne. Oon nyt eläny 15v mun lapsille ja ainakin vielä 13 v edessä ennen pienimpien täysi-ikäisyyttä. Kait minäkin saan joskus nauttia elämästä!!!!!
[/quote]
Et siis nauti elämästäsi lastesi kanssa? Todella sääli...
[/quote] en ole niin sanonut. Mutta haluan myös elää omaakin elämää sitten joskus. Olen ollut koti-äiti nyt 15v ja edelleen jatkan. Haluaisin harrastaa, tavata ystäviä jne. Niitä en nyt pysty tekemään. Onko väärin saada ottaa itsensäkin huomioon kun omat lapset lähtee kotoa?! Ilmeisesti on!

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 17:49"]Minulla on kolme tytärtä joihin lämpimät välit. Minä vaan en halua enää lapsia, eikä äidin helmoissa opi omaan elämään tai lastaan hoitamaan ja ottamaan vastuuta. Ei ole kyse ulosheittämisestä vaan elämän turvaamisesta, toki olisin tukena.
[/quote]

Turha pyllistellä kun paska on jo housussa. Säälin tyttäriäsi, ehkä tulevat anopit ovat lämpimiä ja korvaavat äidin rakkaudettomuuden.

Onpa maailmankuvasi mustavalkoinen. Miksi lapsenlapsi/lapset tulisivat hoitoon sinulle joka päivä?! Olen mummi ja hoidan lastenlasta tarpeen mukaan ja näen toki muutenkin, kun piipahtaa äitinsä (tyttäreni) tai vanhempiensa kanssa tässä. Olen onnellinen, että asumme lähekkäin ja minulla on läheiset välit aikuisiin lapsiini J hurmaavaan lapsenlapseeni, jonka kiintymtksestä olen kovin otettu.