MAHDOTON makeanhimo
Tämö ei ole enää normaalia, sanoi jo mieskin mulle. =)
Mulla on tosiaan ihan kauhee makean himo. Pakko joka pv syödä karkkia. Sitten siihen päälle keksiä ja pullaa. Siis tää on ihan hullu himo ja sitä on pakko saada. Vertaan tätä oikeesti jo johonkin kun ei pysty lopettamaan tupakan polttoa tai viinan juontia. Mä olen jo riippuvainen karkkii ja makeeseen. JOs sitä ei ole kotona niin pakko lähtee hakee.
Onko mulla joku puutos? Voikohan imettäessä (tyytö 8,5kk ja imetän) syödä jotain luontaistuotteita siihen tai jotain?
Liikakilojakin on karttunut ja niiden poissaantiinkaan ei riitä energiaa.
Olen siis kotona 2,8v ja 8,5kk ikästen lasten kanssa joten makeaa on helppo napsia päivän mittaan. =)
Jelppikää miten saisin itteni kuriin, ko se ei vaan ole niin helppoo.
Kommentit (6)
Ja ohjeeksi ei voi muuta sanoa kuin, että pitäisi syödä säännöllisesti, riittävästi proteiinia sisältävää ruokaa, jättää huonot hiilarit pois, liikkua ja juoda paljon vettä... Mutta haloo mun tahdonvoima loppui raskausaikana ja nyt kun nautiskelee elosta vauvan kanssa kotona (ja välillä on megaväsynyt yöhärdelleistä) ei ole mitään toiveita vastustaa kiusausta..
Metsästän kanssa sitä menetettyä motivaatiota olla hoikempi.
Mutta nyt lähden syömään jotain ja aloitan tämän uuden elämän (ilman ylim. hiilareita) sitten huomenna... Tsemppiä kanssasisaret...
Mutta kuitenkin, näillä olen saanut oman makeanhimoni kuriin:
- Älä ikinä osta makeaa kotiin, ei edes vierasvaraksi, on selvää, että se katoaa parempiin suihin alta aikayksikön
- Osta makean sijaan hedelmiä ja marjoja, ovat makeita ja käyvät naposteltavasta, eivätkä nostata verensokeria
- Tutki, olisiko sinulla nälkä, kun makeanhimo iskee. Näin usein on ja makeanhimo menee ohi, kun on syönyt kunnon ruokaa ensin
- Syö proteiinipitoista ruokaa, se pitää nälkää hyvin
- Vieroita itsesi sokerista, älä syö herkkuja, pullia tai edes kaloripommimuroja. Muutaman tuskaisen päivän jälkeen sokeria ei tee edes mieli ja makeat herkut maistuvat ihan liian makealle.
- Kaiva esille vaatekappale, johon haluaisit mahtua ja sovittele sitä silloin tällöin. Se motivoi pitämään herkut pannassa.
Tsemppiä, tämä ei ole helppoa, mutta voi onnistua!
kotona olen minäkin lasten kanssa... mies on hirveän kova syömään karkkia ja näin ollen meiltä löytyy karkkia lähes aina.. no kun karkkia tulee syötyä ni sit tarttee vastapainoksi suolasta ja sit taas karkkia ja suolasta ja limpparia siinä välissä jne....
joka päivä päätän että tänään en syö ja sit taas huomaan että karkkii on suussa...
no, ostin kromitapletteja ja söin niitä säännöllisesti 2viikkoa, karkkihimo pysyi poissa, mutta kun sitten unohtui koko kromitapletit niin makeanhimo palasi, en vaan yksinkertaisesti muista ottaa niitä tapletteja.. en edes siinä vaiheessa ku makean himo iskeee....
mutta siis kannattee tuota kromia kokeilla, mulla se auttaa ku muistais vaan ottaa!!! (mulla tais nyt olla pirkka-tapletteja, ne makso jotai vähä vajaa 4euroa ja on hyvän makusia)
Kun imetät, niin se kyllä mahtuu päivän ruokasaldoon. Syöt koko päivän säännöllisesti ja sen suklaapatukan nautit sitten joko lasten päiväuniaikaan tai illalla kun lapset ovat nukkumassa. Sitten on jotain mitä odottaa. Ja se yksi suklaapatukka alkaa maistua taivaalliselta kun ei koko päivää puputa herkkuja.
Ja tosiaan tärkein juttu on, että älä osta kotiin mitään herkkuja!! Äläkä myöskään leivo mitään pullaa tms. Teet mielummin tuoreita sämpylöitä.
Valitettavasti se on ihan itsekurista kiinni. Jos päätät, että että syöt niitä herkkuja kohtuudella, niin sitten se on niin. Tai sitten pitää hyväksyä se, että lihot jos jatkat samaan malliin. Itse merkkailen silloin tällöin painonvartioden pisteitä. Siitä tulee se realiteetti mitä voi päivässä syödä, ettei liho. Kun merkkaa ne paperille, niin ei voi huijata itseään. Tuo saattaisi toimia muutenkin. Merkkaat päivän ruuat paperille, saatat järkyttyä ja sen kautta saada motivaatiota.
Tytteli-83
, jolta tuntuu, että se menee överiksi joka päivä. Mielestäni järkineuvot ei auta, ravitsemuksesta ja terveellisestä ruokavaliosta tiedän kaiken, mutta ongelma on tunteet. Olen juuri lukemassa Irene Kristerin kirjaa Tunteet ja syöminen. Siinä kerrotaan ruokariippuvuudesta, johon ei mikään järjellä päätetty ylensyömisen lopettaminen auta, vaan ensin pitää kohdata ja selvittää ne tunteet, mitkä aiheuttaa sen, että lohduksi tai miksi tahansa pitää saada jotain suuhunsa. Omalla kohdallani ainakin todella tutunkuuloista tekstiä.
Sellaisella, jolla ei ole ongelmallista suhdetta ruokaan, se käy ihan niin, että järkiperustein lopettaa syömästä liikaa ja se onnistuu. Mutta kun on tunteet pelissä, järki jää kakkoseksi. Näitä asioita ei vaan kovinkaan moni lääkäri suostu ottamaan todesta ja apu on löydettävä itse, Suomessa. Ruotsissa asia on jo käsitetty kansanterveyttä uhkaavaksi. Siellähän on niitä sokeririippuvaisille tarkoitettuja klinikoitakin.
Neuvoja en tosiaankaan osaa antaa kun samasta vaivasta kärsin itsekin. Olen aina ollut makean perään mutta nyt toisen lapsesn syntymän jälkeen homma on taas mennyt mahdottomaksi. Ensimmäisen lapsen jäljiltä laihduin kun olin odotusaikana raskausdiabeteksen takia tarkempi syömisistäni ja synnytksen jälkeen paino tippui kohisten kun imetin. Nytkin olin synnytksen jälkeen keveämpi kuin ennen raskautta. Painon lasku loppui siihen kun aloitin minipillerit (cerazette) ja niitä kyllä syytän osaksi tähän makeanhimoon. Imetän vielä joten muu ehkäisy ei vielä käy ellei sitten siirrytä kortsuihin. Ajattelin käyttää jo kotona olevat levyt loppuun ja pitää sitten taukoa ja katsoa onko sillä vaikutusta makeanhimoon ja siihen että saisi itseään niskasta kiinni ja jättäisi ne karkit ja pullat kauppaan.
Laihduttaminen on niin vaikeaa ja kiloistaan tuntee syyllisyyttä. Mulla tuppaa myös tuo arki ruokailu olla vähän sitä sun tätä. Tarkoitukseni oli siis kertoa että ymmärrän hyvin tunteesi siitä, että on samalla tavalla riippuvainen makeasta kuin joku esim tupakasta ja miten vaikea ko riippuvuudesta on vaikea pästä irti. Tsemppiä arkeen ja ei olla liian ankaria itsellemme.
Unelma ja lapset 2v7kk ja 11kk