Mikä syy sai sinut katkaisemaan välit ystävään/kaveriin/tms

Tiuski jatkuvasti ja oli jotenkin ivallinen minua kohtaan. Suuttui tyhjästä. En voinut olla oma itseni hänen seurassaan.

Otetaan erimerkkejä syistä. Joskus toisen välinpitämättömyys, negatiivisuus, jokin ei toiminut kuten pitäisi, nimittely jota toinen ei huomaa tekevänsä, väärät luulot, jos yhteydenpito ei näyttänyt kiinnostavan, jokin loukkaava teko, epäluotettavuus, eri arvomaailma, toisen alkoholin käyttö (määrät tai vaikutus), ei tue missään - vaikka itse tekisin niin. Myös toisen valtavat kaverilaumat, kaverit pinnallisia ja itse en siitä välitä, somehilluminen niiden kanssa. Eri tapa toimia kaikessa ja elämäntyylit, että tulee ristiriitoja ja paineita itselle - jos toinen ei keskustelekaan. Toinen ei ymmärrä sinua.

Jatkuvat oharit ja myöhästely

Kaveri 1:

Tuli usein luokseni viettämään tyttöjen iltaa, joka venyi hänen osaltaan usein jopa viikoksi.

Minä tietysti sain hoitaa hänen muonituksensa, jäi sänkyyni makaamaan joka kerta kun lähdin käyttämään koiraa ulkona.

Arvosteli rumasti tapailemieni miesten ulkonäköä, naureskeli lukihäiriölleni, suuttui kummallisista asioista, kerran jostain ilmeestäni, joka oli hänen mielestään ivaileva johonkin hänen sanomaansa asiaan. Itse en tiedostanut tehneeni mitään erityistä lmettä.

Tästä jaksoi murjottaa pari viikkoa kunnes sai sanotuksi mikä hiersi (eli tämä ilmeeni)

Puhui minusta pahaa omille kavereilleen ja piti myös jaksaa toimia hänen terapeuttinaan.

En varsinaisesti laittanut välejä poikki, vaan annoin niiden hiipua itsestään. Myöhemmin on kuulemma esittänyt asiaa siten, että hän päätti laittaa välit poikki minuun, koska olen myrkyllinen ihminen. Minulle on yhdentekevää miten hän asian kokee, tunnen lähinnä helpotusta että ei tarvitse enää osallistua kolmekymppisen teinidraamoihin.

Kaveri2: oli minun ja mieheni yhteinen ystävä. Tykkäsi viljellä välillemme epäsopua, mm. antamalla monesti ymmärtää että mieheni ei oikeasti rakasta minua, hän pettäisi minua tilaisiuden tullen ym.

Oli myös humalassa hyvin arvaamaton ja käytti huolestuttavan paljon alkoa.

Mulla erkaantuminen alkoi kun toinen ei pätkääkään kuuntele mitä sanoo.

Oon aina yrittänyt omissa kaverisuhteissa et saan ne toimiin. Yleensä se vaatii mahdottomiin vaatimuksiin suostumista.

Huumeidenkäyttö ja kaksinaismoralismi. Tyyppi jauhoi ihmisoikeuksista ja haukkui persuja, mutta kävi kuitenkin samaan aikaan ahkerasti prostituoitujen luona. Käytti myös ahkerasti huumeita ja tyrkytti niitä minullekin. 

Useat oharit parin vuoden aikana. Sovittuihin kyläilyihin ei tullut, ei vastannut aina puheluihin eikä viesteihin. Olin mielestäni tosi kärsivällinen. Sitten viimeisimmän oharin jälkeen tuli pahoitteluviesti, johon en vastannut. Olisi edes soittanut. Sen jälkeen ei ole yrittänyt ottaa yhteyttä.

Ehkä tarkoitus oli häivyttää minut elämästä ja on nyt tyytyväinen tai ehkä häpeää. En tiedä. Luulin jossain vaiheessa, että olimme hyviä ystäviä, kunnes noita ohareita alkoi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin, mitä tapahtuu, jos heittäydyn ystävyyden ylläpidossa yhtä passiiviseksi kuin toinen osapuoli oli ollut jo pitkään. Puolen vuoden kuluttua toinen osapuoli lähetti viestin, jossa ilmaisi loukkaantuneensa siitä, että minä olin katkaissut ystävyytemme.

Onkohan meillä sama ystävä E M ?

Vierailija kirjoitti:

Useat oharit parin vuoden aikana. Sovittuihin kyläilyihin ei tullut, ei vastannut aina puheluihin eikä viesteihin. Olin mielestäni tosi kärsivällinen. Sitten viimeisimmän oharin jälkeen tuli pahoitteluviesti, johon en vastannut. Olisi edes soittanut. Sen jälkeen ei ole yrittänyt ottaa yhteyttä.

Ehkä tarkoitus oli häivyttää minut elämästä ja on nyt tyytyväinen tai ehkä häpeää. En tiedä. Luulin jossain vaiheessa, että olimme hyviä ystäviä, kunnes noita ohareita alkoi tulla.

Se vaihe on ärsyttävä, kun ihmissuhteesta tulee pelkkää puhetta. Sovitaan näkeminen, viime hetken peruminen/oharit. Ja taas sama uudelleen. Mulla kokemusta myös, mutta tätä esiintyi jo niin aikaisessa vaiheessa suhdetta, että oli helppo vetäytyä.

Siksi kun toinen tunsi enemmän kuin kavereiden kuuluu.

Kyse työkaverista josta tuli jopa ystävä. Lopulta tuli liiankin iholle.

Ei vaan ikinä toimi ystävyys eri sukupuolien välillä. Ei ikinä toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin, mitä tapahtuu, jos heittäydyn ystävyyden ylläpidossa yhtä passiiviseksi kuin toinen osapuoli oli ollut jo pitkään. Puolen vuoden kuluttua toinen osapuoli lähetti viestin, jossa ilmaisi loukkaantuneensa siitä, että minä olin katkaissut ystävyytemme.

Onkohan meillä sama ystävä E M ?

Mikä pakko puhua ihan nimikirjainten kera paskaa? Eiks sulle riitä yhteinen kokemus?

Ystävyytemme alkoi olla pelkästään kaverin katkeraa vuodatusta omasta elämäntilanteestaan ja hän alkoi keksiä mitä ihmeellisimpiä riidan aiheita meidän välillemme.  Ei ollut enää hauskaa vaan pelkkää turhaa draamaa, jossa ei ollut mitään järkeä.  

Miksi olla ystäviä, jos vaan riidellään ja loukkaannutaan?

Sama. Lopetin yhteydenpidon kaikkiin sairaanhoitajakavereihin. Jatkuvaa valitusta, todella sairasta sakkia. Jotenkin vain pysyivät kaveriringissä mukana. Mutta ei enää.

Pyysi perheeni kylään, mutta peruutti kyläilypäivän aamuna. Meillä on perheessä taapero, joten viime hetken peruutukset ovat aika harmillisia.

Kaveri kertoi syyksi korona-altistumisen, joten toki ymmärsin miksi täytyi perua.

Samana iltana jakoi instagramiin kuvan, jossa on parhaillaan synttärijuhlilla umpihumalassa :D

Poisti kuvan aamuun mennessä, kun tajusi kai että jää kiinni valhestaan jos näen kuvan. Oli jo myöhäistä. En kommentoinut hänelle asiaa mitenkään, koska ei ollut eka kerta kun tekee oharit, mutta oli kyllä viimeinen.

Mieli teki kovasti kysäistä, että muistihan hän kertoa kaikille juhlissa olleille altistumisestaan, mutta enpä sitten viitsinyt.

Päätin että antaa olla, eikä oikeastaan pahemmin harmita kyseisen tyypin poistaminen elämästä. Olin hänelle pitkään vain hätävara, jos joku parempi kaveri peruu tapaamiset. Olisin vain odottanut, että kolnekymppinen ihminen kykenisi reilusti kertomaan että nähtäisiinkö joku toinen kerta, nyt tuli yllättävä meno, eikä ryhtyisi sepittämään naurettavia tarinoita, joista vielä känniääliönä jää kiinni.

Kun huomasin ettei kaveria seura kiinnosta. Aina oli kiireinen ja silloinkin kun nähtiin niin saattoi kutsua muita kavereitaan tapaamiseen mukaan (siis ei yhteisiä tuttuja edes!!) tai sitten nähtiin todella pikaisesti koska oli kiire seuraaviin rientoihin parempien kavereiden kanssa. En ehdottele enää itse mitään tapaamisia, jos joskus tulee häneltä kutsu jonnekin niin enpä usko että jaksaisin enää vaivautua itsekään. Ei sellaista kutsua tosin ole vuosikausiin muutenkaan tullut.

Ivasi ja v***uili kaikista minun asioistani. Kaikki mitä tein oli typerää ja pelkkää rahantuhlausta, hänen mielestään valitsin väärät työpaikatkin joista oli kiva v**uilla. Aina kun laittaa viestiä puhuu vaan omista asioistaa, jos koitan kertoa omia kuulumisiani niin ei tule enää vastausta.. Voi mennä kuukausikin ja laittaa taas viestiä kun kertoo omista asioistaan.. Nyt en enää vastannut kun viimeeksi laittoi viestiä taas omista asioistaan, olkoot.. 

Olin kaveriporukan pelle. Tein kaiken väärin, musta puhuttiin pahaa. Asioistani juoruttiin. Ei ollut sellaista luottamusta, eikä voinut kertoa omia juttuja. Varsinkin yksi henkilö oli aina vittuilemassa juuri minulle. Lahjani syntymäpäivillä haukuttiin (ihan normaaleja lahjoja) jne. Väsyin tähän ainaiseen dissaamiseen, vaihdoin puhelinnumeroa enkä ole ollut yhteydessä yli 10 vuoteen.

Yksipuoliset vierailut. Aina vaan mun luona. Ei koskaan vastakutsuja. Kyllästyin siihen kun minä aina sain tarjoilla toisille. Ei riitä syyksi " kun sulla on niin ihana puutarha" Olisi tehnyt mieli joskus kattaa ulos pakkaseen. Ei edes talvella kutsuttu. Kaikilla ystävillä oli kyllä keittiö ja olkkari että vastavuoroisesti jos minäkin olisin päässyt valmiiseen kahvipöytään...

Minun täytyi luopua kaveristani, koska hän ei ollut tarpeeksi hyvää seuraa mieheni mielestä.