Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien asioiden hoitaminen + huono omatunto - kombo
06.04.2022 |
Olen jo varautunut siihen että tästä aloituksesta tulee kuraa niskaan, mutta toivoen jospa joltakulta kenties vastaavassa tilanteessa olleelta löytyisi jotain vinkkejä tai neuvoja tähän myllerykseen.
Isäni (70v) sairastui vakavasti aivan yllättäe muutama viikko takaperin. Elinaikaa arvioitu olevan 6-12 kk. Ei mitään ennakko-oireita, vaan totaalirysäyksellä tämmöinen "tuomio". Kohtauksen jälkeen hänestä nyt huomaa, että ei ole oma normaali itsensä, liikkuminen vaikeutunut ja ajatuksen juoksu. Ajokortti otettiin pois. On nyt kotona ja odottelee lisätestejä jotka siirtyneet hamaan tappiin hoitajien lakon vuoksi. Äitini (isääni hieman nuorempi) kanssa asustavat n. 50km päässä meistä, äidilläni ei ole ajokorttia.
Minä olen kahta työtä tekevä yksinhuoltaja (toinen lapsi alakoulussa, toinen yläkoulussa). Sisarus löytyy, minua 10v vanhempi jolla aikuiset lapset ja avopuoliso, asuvat puolet lähellä vanhempiani.
Kannan nyt suunnatonta huonoa omatuntoa ja stressiä, ahdistusta ja väsymystä tällä hetkellä tästä tilanteesta. Siitä että en yksinkertaisesti jaksa tai pysty omien resurssien vuoksi vanhempiani tukemaan. Ja koen että sitä multa odotetaan.
Olen kuullut äidiltäni mm. että "minäkin voisin mennä siirtelemään heille huonekaluja, ettei aina tarvis pyytää mun sisarusta". Ja tänään tuli viesti että "jos lunta vielä tulee, joudut tulemaan lumitöihin". Äitini on mulle läheinen, mutta välit ovat hieman hankalat. Hän loukkaantuu nopeasti jos hänelle antaa rauhallisen, puolueettoman mielipiteen, ja usein ottaa ns. marttyyrin roolin. Isämme ollut aina se leppoisampi ja tasaisempi luonne, jonka kanssa asiat on ollut helppo sopia. Nyt sitten häntä saattelemme matkaan. Ymmärrän että tilanne on helvetillinen myös äidilleni, ovathan olleet eliniän yhdessä.
Aika ennen isäni sairastumista, toki näin vanhempiani säännöllisesti mutta ns. soittelukulttuuria meillä ei perheen kesken ole koskaan ollut. Joskus saattanut mennä parikin viikkoa että heistä on kuulunut, - useimmiten olen saanut olla se joka kutsuu itseään kylään tai pyytänyt heitä meille päin.
Avioeroni oli rankka ja jotkin sitä ennen tekemäni päätökset (mm. kuopuksen "hankkiminen") oli äidistäni vääriä, jotka vaikuttivat meidän väliseen suhteeseen. Koin etten saanut häneltä tukea - vaan hän käänsi minulle tavallaan selkänsä. Tästä syystä kuopuksellani on aivan erilainen rooli vanhempieni elämässä, äitini on suoraan sanonut että esikoiseni on rakkaampi ja tärkeämpi hänelle. Juttelemme toki paljon kun näemme, nauramme ja viihdymme yhdessä, mutta tietynlainen yhteys on kadonnut - ehkä tämä on myös omalta puoleltani tätä itsenäistymistä. Olen ollut läheisriippuvainen aivan kuten äitinikin, ja tehnyt paljon töitä sen suhteen että siitä "paranisin".
Saattekohan tästä tajunnan virrasta kiinni? Olen aikamoisessa prässissä. En tiedä mitä pitäisi tehdä etten kokisi huonoa omatuntoa siitä, että en pysty repeytymään joka suuntaan. Taloudellisesti en pysty heitä auttamaan, vaikka tietysti haluaisin. Jos pystyisin, järjestäisin heidät asumaan lähemmäs meitä, ottaisin kodinhoitajat ja siivoojat, tilaisin ruokaboksin. Viimeksi kun kävin heillä kylässä, vein pari ruokakassia - nyt sitten tiukalla budjetilla tämä kuukausi että ruokaa riittää näille omille muksuille - ja rahaa bensaan.
Miten te omassa päänupissanne järkeilisitte tämän tilanteen? Oman jaksamisenne ja auttamisenne?
Rajanvedon? Huonon omatunnon kanssa taistelun?
Kiitän lämpimästi neuvoista, jotka voisivat minua jotenkin tässä omassa pähkäilyssäni auttaa.
Kommentit (15)
Onko ongelma lapset, jos isällesi on sairaus, joka heikentää vastustuskykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi määrääminen siitä, teitkö kuopuksen vai et on sivuseikka. Ei kannata antaa sille suurta tilaa. Älä kiinnitä asiaan enää huomiota, ettei se hierrä.
Onko yhtenä ongelmana siis vanhempien rahattomuus, eli eivät voi esim. maksaa lumenluontifirmalle tai tilata ruokaa suoraan kaupasta kotiinkuljetuksella?
Miksi vanhempasi eivät voi itselleen apua hankkia muualta kuin sinulta? Jos isäsi on sairas niin kotihoidon palvelut kuuluvat heille. Kauppa-pua saa rahalla. Asuvatko omakotitalossa, jos kerran lumitöitä? Siitähän pitää luopua. Ihmisten pitää itse järjestää asiat helpommiksi. Ei pidä vaatia muilta palveluksia.
Vierailija kirjoitti:
Onko yhtenä ongelmana siis vanhempien rahattomuus, eli eivät voi esim. maksaa lumenluontifirmalle tai tilata ruokaa suoraan kaupasta kotiinkuljetuksella?
ap tässä. Kyllä, minimieläkkeillä elävät joten esim lääkkeiden haku viime viikolla veti tilin nollille. Viimeksi kun kysyin onko tilillä rahaa, sitä kuulemma oli. Nyt kun juttelin äidin kanssa, oli tilillä 40e "mutta sillähän elelemme vaikka kuinka pitkään, kun olemme tottuneet tiukilla vetämään". Eli rahaa lumenluontifirmalle ei heillä ole, tai tilata ruokaa kotiinkuljetuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi määrääminen siitä, teitkö kuopuksen vai et on sivuseikka. Ei kannata antaa sille suurta tilaa. Älä kiinnitä asiaan enää huomiota, ettei se hierrä.
ap vastaa. Jep. Halusin vain tässä tuoda ilmi tätä meidän dynaamiikka. Tämä ei ole asia jota mitenkään märehtisin. Kuten sanoin, välit ovat hyvät.
kuka saatana täällä nostelee vanhoja ketjuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä Ap, olet todellakin kovassa prässissä.
Ymmärrän, että olet huolissasi vanhemmistasi, mutta sun oma perhe tulee kyllä ensin.
Eli sun lapset ja sun oma hyvinvointi, että jaksat. Tässä joudut tekemään rajanvetoa ja saat ehkä syyllistämistä niskaasi, mutta sun lapset tarvitsevat sua enemmän kuin kukaan muu.
Tämän ei tarvitse tarkoittaa, että et auttaisi lainkaan, mutta kaikkeen et yksin pysty.
Äitisi ei ole vielä edes 70-vuotias ja ymmärtääkseni on ihan hyvässä kunnossa, eli voi ottaa vastuun esim lumitöistä itse, ei niitäkään tarvitse tehdä kuin lentokentällä ikään, vaan reitti ovelle ja postilaatikolle riittää.
Äitisi pitää ottaa yhteyttä palveluohjaukseen, että saavat järjestettyä kotisairaanhoidon tarvittaessa, sosiaalityöntekijän jos tarvitsevat esim taloudellista tukea jne.
Jos äitisi on ajotaidoton ja isäsi ei saa enää ajaa, auto myyntiin.
Ja sama voi koskea taloa, jos talonpito ei enää onnistu.
Ikävä sanoa, mutta oma äitini alkaa minua heti syyllistämään jos hänen elämässään tapahtuu jotain ikävää tai edes suunnittelematonta, kesti pitkälle aikuisuuteen herätä tähän kuvioon ja opetella siitä pois.
En toki tiedä onko sun ja äitisi suhteessa samaa, mutta et välimatkan, työkuvioiden ja lastesi takia voi ihan joka risauksesta rynnätä vanhempiasi pelastamaan.
Pidä huolta itsestäsi Ap<3
Palstahullu vauhdissa. Kopio tänne vanhoja aloituksiaan niitä hiukan päivittäen. Todella sairasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ovat lapsiaan varten, lapset eivät ole vanhempiaan varten. Teet sen minkä voit ja haluat. Älä syyllisty.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä Ap, olet todellakin kovassa prässissä.
Ymmärrän, että olet huolissasi vanhemmistasi, mutta sun oma perhe tulee kyllä ensin.
Eli sun lapset ja sun oma hyvinvointi, että jaksat. Tässä joudut tekemään rajanvetoa ja saat ehkä syyllistämistä niskaasi, mutta sun lapset tarvitsevat sua enemmän kuin kukaan muu.
Tämän ei tarvitse tarkoittaa, että et auttaisi lainkaan, mutta kaikkeen et yksin pysty.
Äitisi ei ole vielä edes 70-vuotias ja ymmärtääkseni on ihan hyvässä kunnossa, eli voi ottaa vastuun esim lumitöistä itse, ei niitäkään tarvitse tehdä kuin lentokentällä ikään, vaan reitti ovelle ja postilaatikolle riittää.
Äitisi pitää ottaa yhteyttä palveluohjaukseen, että saavat järjestettyä kotisairaanhoidon tarvittaessa, sosiaalityöntekijän jos tarvitsevat esim taloudellista tukea jne.
Jos äitisi on ajotaidoton ja isäsi ei saa enää ajaa, auto myyntiin.
Ja sama voi koskea taloa, jos talonpito ei enää onnistu.
Ikävä sanoa, mutta oma äitini alkaa minua heti syyllistämään jos hänen elämässään tapahtuu jotain ikävää tai edes suunnittelematonta, kesti pitkälle aikuisuuteen herätä tähän kuvioon ja opetella siitä pois.
En toki tiedä onko sun ja äitisi suhteessa samaa, mutta et välimatkan, työkuvioiden ja lastesi takia voi ihan joka risauksesta rynnätä vanhempiasi pelastamaan.
Pidä huolta itsestäsi Ap<3
Kiitos. Vuokralla asuvat, pikkuhiljaa pitää alkaa katsomaan asuntoa lähempää - äiti tosin ei haluaisi muuttaa meidän kaupunkiin - en ymmärrä miksi kun on täältä kotoisin ja lapsuutensa täällä viettänyt.. luulisi että olisi kiva päästä isompaan cityyn jossa kaikki on kävelymatkan päässä ja saattaisi törmätä tuttuihin; olisi virkeät eläkeläispiirit jne.. Mutta hän on aikuinen joten tekee omat päätöksensä.
Auto menee myyntiin, se on tosiaan varma.
En tiedä onko niinkään tahallista syyllistämistä, mutta on aina ollut henkilö joka kovasti arvostelee muita ja motkottaa jokaisesta asiasta - ja hänen totuutensa on se ainoa oikea. "miksi nekin nukkuvat eri makuuhuoneissa, nuoret ihmiset, onkohan siellä jotain parisuhdeongelmaa?". Koko ajan mietitään muitten asioita ja niitä perataan ja analysoidaan. Tässä luovitaan sitten parhaan mukaan. ja yritetään tsempata ja töniä positiivisemman ajattelun suuntaan. Ei ole helppoa.
Kiitos kommenteista, ymmärrät tämän tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmille pitää kyllä kunnan tms. kautta saada rahallista tukea, et voi ottaa sitä harteillesi, että maksat heille itse ruuat, jos se on sitten mahdollisesti pois itseltäsi ja lapsiltasi.
Mikä meihin naisiin oikein tulee, kun mummoudutaan? Siis mun mummi syyllisti aina mun äitiä, kun ”ei käydä hänen luonaan tarpeeksi usein” yms.
Ja töissä on eläkeikää lähestyviä naisia, jotka haukkuvat kaikkia muita suut vaahdossa. Sellaista on niin ärsyttävää kuunnella.
Mä olen päättänyt, että mä en mummoudu, koskaan. En hauku, en syyllistä.
Sinulle ap sanon, että todella paljon tsemppiä vaikeaan tilanteeseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä meihin naisiin oikein tulee, kun mummoudutaan? Siis mun mummi syyllisti aina mun äitiä, kun ”ei käydä hänen luonaan tarpeeksi usein” yms.
Ja töissä on eläkeikää lähestyviä naisia, jotka haukkuvat kaikkia muita suut vaahdossa. Sellaista on niin ärsyttävää kuunnella.
Mä olen päättänyt, että mä en mummoudu, koskaan. En hauku, en syyllistä.
Sinulle ap sanon, että todella paljon tsemppiä vaikeaan tilanteeseesi.
Tämä on hyvä kysymys, olen itse miettinyt samaa. Haaskataan energiaa ja aikaa muiden asioiden vatvomiseen ja ollaan ihmeen vihamielisiä. Sit jos joku kommentoi heidän elämäntyyliä tai jotain tiettyä asiaa, loukkaannutaan verisesti. Meillä äiti valittanut niin kauan kuin muistan kuinka isä ei voi mennä minnekään ilman häntä, kuinka isä ei halua että hän harrastaa mitään joten tyytyy olemaan isän kanssa kotona. Sitten istuvat neljän seinän sisällä ja äiti tiuskii isälle siitä ja tästä. Todella painavaa kuunnella. Nyt valittaa hoitajien lakosta, hallituksesta, sairaalan välinehuoltajista ja ruoasta.. Siitä miten ukrainasta tulleet ovat kiittämättömiä jne jne. Lista on loputon.
Voisko kyse olla hormoneista? Tai siitä kun ymmärretään että elämä on eletty muille - ja se pukkaa ketuttamaan.
Kunpa ei tosiaan itse muuttuisi samanlaiseksi.
T. Ap
Voisko he kustantaa sinulle muuton samaan kaupunkiin ja tienistin uuden työn etsimisen ajaksi, jollei löydy heti.
Tai sitten muuttaisit sinne ja alkaisit omaishoitajaksi.