Mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan? Ala joka työllistäisi

Kaikki toistensa klooneja:

Pitää olla pitkät hiukset:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmasia.

Asiakaspalvelua pitkälti jos ei erikoistu teollisuuden puolelle. Siellä voi olla hyvätkin palkat ja olot, mutta paikkoja ei yhtä paljon kuin yliopiston apteekin myyjälle.

Proviisorin koulutus toki kannattaa lähes aina. Siihen vain ei kaikki pääse.

Yliopiston apteekin myyjälle? Miksi ihmeessä kukaan suuntautuisi apteekkialalla vain yliopiston apteekkeihin? Ehkä pahin työpaikka alalla, btw. Farmaseutti ei myöskään ole ”myyjä”, vaan farmaseutti.

Farmaseutit on niitä jotka käy kimppuun ”etsitkö jotain” -kysymyksillä 3 s sen jälkeen kun on astunut apteekkiin.

Ei ole. Ne on amiksen lääketeknikkoja. Oletko koskaan jutellut heille? He eivät saa tehdä muuta kuin näyttää missä hyllyssä on mitäkin ja lukea selosteen purkin kyljestä. Jos kysyy vähänkin syvällisempää, se hakevat farmaseutin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse haen tänä keväänä psykologiaa opiskelemaan. Toki silläkin alalla on resurssipulaan tietyissä tehtävissä, mutta monipuoliset kehittymismahdollisuudet ja mahdollisuus tehdä samanaikaisesti työtä toiminimellä, kunnalla ja ehkä myös opetustyössä kiinnostaa.

Naiset ja psykologian opiskelu.

Kai tiedätte että tuolle kliseelle nauretaan samalla tavalla kuin naisten Tinderissä ”matkailu ja viinit”.

Psykan pääaineopiskelijaksi on sen verran vaikea päästä, että sille on turha naureskella.

Toki se on sellainen yleinen toive monilla nuorilla naisilla, mitä suurin osa ei sitten koskaan tavoita, kun ei jakseta nähdä vaivaa pääsykokeiden eteen. Se pääsykoe on todella vaikea.

Mikään pääsykoe ei sinänsä helppo tai vaikea ole, mutta vaikeaksi sen tekee se, että pitäisi pärjätä siinä kokeessa paremmin kuin tuhat muuta hakijaa. Ja opiskelupaikkoja on vain kourallinen. 

Juu. Däälittää myös nämä ,jotka vuodesta toiseen jää pisteen parin päähän hakemastaan koulutuksesta ja kuvittelee ,että olipa taas lähellä pääseminen. Suosituimmalla aloilla siinä pisteen parin sisällä just ulkona opiskelupaikasta voi olla satoja muita ihmisiä.

Opetusala tietenkin. Ei tarvii edes opiskella, kun sijaiseksi otetaan kuka vaan suostuu tulemaan. Siisti, helppo sisätyö, lyhyet päivät virka-aikana, lomia paljon. Tai ainakin niin tietävät ne , jotka eivät ole opehommia itse tehneet.

Oikeasti: älä nyt ainakaan opetusalalle lähde. 

Huhhuh onpas täällä ilmeisen katkeraa porukkaa! Halusin vain sanoa ap:lle ja muille alanvaihtoa miettiville, että edellinen työ ei todellakaan määrittele sitä mitä voit jatkossa tehdä. Kun lähdin itse ammattikoulupohjalta yliopistoon, oli omienkin vanhempien suhtautuminen samanlainen kuin täällä olevilla; "ei amiksesta kuule mitään maisteria saa, etkö voisi tehdä jotain oman tasosi juttuja?". Opintoni yliopistossa sujuivat erittäin hyvin ja mielestäni aikaisemmasta ammatista ja siitä kuuluisasta elämänkokemuksesta oli vain hyötyä, sillä tein opinnot paljon motivoituneemmin kuin monet suoraan lukiosta sinne pyrähtäneet. Nyt teen työtä tutkijana.

Toivottavasti uskallat muuttaa elämäsi suunnan, jos et ole nykyiseen tyytyväinen. Tuntuu, että ihmiset jotka toisten elämäntapamuutoksista tai haaveista marisee ja lyttää, ovat vain katkeria siitä etteivät ole itse uskaltaneet sitä tehdä.

Jotakuta tuntuu ärsyttävän nuoret, vähän vaaleanpunaisessa maailmassa elävät nuoret naiset. Minä olen iloinen heidän puolestaan. Noin nuoruuden pitäisikin terveellä ihmisellä mennä. Noista naisista tulee terveitä psykologeja, jotka jaksavat auttaa. He eivät ehkä ole parhaita kokemusasiantuntjoita, mutta sellainen voisi olla psykologille itselleen raskas taakka. Eikä optimistisen näkökulman antaminen ole pahitteeksi.

Oma vaaleanpunainen maailmani romutettiin jo pikkutyttönä ja sain viisikymppisen naisen itsetunnon, mutta se onkin jo ohi aiheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaas nyt kuitenkin, että insinöörit on "seiskan poikia", kyllä niissä opinnoissa perusfiksu nainen pärjää, koska niitä ei ole mahdottomaksi tehty. Nimimerkillä insinööri, matikka 1/5, Sou what.

Toistan: Opiskelu ei ole sama asia kuin työn tekeminen.

Luuletko, että olen ollut 6 vuotta työttömänä. En sentään. Nyt kyllä olen, kun jatkan dipaksi. Lol. Tämä DI ei sen sijaan ole lainkaan helppoa, mutta TÄÄLLÄKIN on matikan kursseilla yllättävän paljon helpotuksia, koska tämäkin on poikien koulu. Ei voi vaatia liikaa ulkomuistista. Pisteitä kerätään pitkin kurssia.

En tarkoita tehtävien vaikeutta vaan itse työn kokonaisvaltaista sopimattomuutta hoitsuille.

Sitten ihmetellään, että Suomen ongelma on sukupuolittunut työ. Asenteistahan tämä lähtee.

Onneksi olen masentunut, läski ja ruma kolmekymppinen nainen. Saatan jopa erottua edukseni psykologian valintakokeessa ja päästä sisään.

Polkupyöränkorjaajista on nyt kova pula. Ja myös lämpöpumppujen asentajista.