Lue keskustelun säännöt.
Terveydenhuollon suurin ongelma on tehoton ja päämäärätön hoito
06.04.2022 |
Usein esimerkiksi potilasta juoksutetaan lääkärillä useampaan kertaan koska ensimmäisellä käynnillä vaivaa ei tutkita kunnolla tai potilasta ei uskota. Itselleni on käynyt näin nielupaiseen kohdalla, kolmesti kävin lääkärillä (ja kerran välissä sairaanhoitajalla) kunnes viimein tajuttiin että en vingu kurkkukipua huvikseen vaan siellä tosiaankin on joku pielessä. Siitä voi miettiä kustannuksia, paljonko olisi maksanut lääkärikäynti ja lähete polille päiväsaikaan vs. 3 lääkärikäyntiä, yksi hoitajakäynti ja nielupaiseen poisto päivystysoperaationa.
Toinen epäkohta on vuodeosastojen potilaat, jotka eivät sinne kuulu. Tätä näkee erityisesti kuntoutusosastoilla, olen ollut muutamissa paikoissa töissä. Kaupunki lähettää kuntoutusosastolle makaamaan potilaita jotka selviäisivät kyllä kotona esimerkiksi kotihoidon turvin (vaikkapa murtuman takia leikattu raaja ja siinä tikit, hoidon tarve lähinnä haava-alueen hoitoa).
Ja miksei meillä Suomessa ole VIELÄKÄÄN tajuttu panostaa ennaltaehkäisevään hoitoon? Lieväoireiset potilaat lähetetään kotiin sairastumaan pahemmin, ja sitten kun kaikki on kunnolla pielessä niin aloitetaan kallis hoito.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi ylilääkitseminen vanhuksilla hoitolaitoksissa. Ihmisen kuuluu sairastua ja kuolla, eikä kituuttaa lääkkeiden ansiosta vaipoissa sängyssä maaten useita vuosia ennen kuolemaa.
Tuo taitaa olla enemmän populismia, kuin totta.
Esimerkiksi äitini käytti kaikenlaisia lääkkeitä. Yli kymmenen erilaista lääkettä, mitä hommasi toisistaan tietämättömiltä lääkäreiltä.
Kun dementoitui ja joutui/pääsi palvelutaloon, nuo kaikki lääkkeet lopetettiin. On nyt pärjännyt siellä jo useamman vuoden ilman mitään pysyvää lääkitystä. Kaikki terkkarin ja yksityisten määräämät lääkkeet oli turhia (tai haitallisia, kuten verenpainetta nostava lääke, jolle ei löytynyt mitään syytä, mutta jota oli käyttänyt vuosikymmeniä).
No nyt kyllä yhden yksittäisen henkilön tarina vakuutti minut täysin siitä, että ketään ei varmasti lääkitä turhaan! Varmasti kaikki ihmiset ovat tässä asiassa täysin samanlaisia kuin sinun supermutsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennaltaehkäisy vaatisi asiakkaan osallistumista hoitoon.
Tämä. Ylipainosta, tupakoinnista, alkon käytöstä ei saisi edes puhua. Noihin puuttumisella korjattais jo monta terveysongelmaa, sairautta, lääkärikäyntiä ja saikkea.
Lukekaa suomalaisten kansansairaudet ja syyt niihin.. se on valitettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ongelma on myös se ettei tk:hon saa aikoja vaan käskytetään päivystykseen ja sitten päivystys on ihan tukossa, kun siellä istutaan sisäänkasvaneen varpaankynnen tai silmätulehduksen kanssa.
Miksiköhän sinne tk:hin ei saa aikoja. Voisiko johtua siitä että sinne ei saada lääkäreitä kun työolot on mitä on.
Mitä vikaa siellä työoloissa on? Lääkärit ovat vain ahneempia kuin hoitajat. Tk palkka ei riitä, yksityisellä saa paremmin liksaa.
Asiakkaat, johtaminen ja se että työ ei vastaa koulutusta.
Ylenkatsotko asiakkaita? Hyi hitto toivottavasti en koskaan joudu sinun hoidettavaksi.
Luultavasti olemme ihan yhtä mieltä siitä että toivottavasti emme kohtaa.
Asiakkaat itsessään ei ole ongelma vaan se että ne asiakkaat jotka eniten käyttää palvelua ei sitoudu siihen. Kun asiakas ei sitoudu hoitoonsa ei siihen oikein pysty sitoutumaan lääkärikään.
Nykyisellään julkisen terveydenhuollon ongelma on se että heidän mielestään pääsääntöisesti kaikki tk lääkärin vastaanotolle tulevat ovat luulotautisia valehtelijoita jotka ovat joko sairausloman tai lääkkeiden perässä tulleet tuhlaamaan aikaa.
Apua saa vain ne jotka jaksavat tarpeeksi kauan valittaa ja tarpeeksi monta kertaa käydä vastaanotolla.
Jos heti eka kerralla otettaisiin tosissaan niin resursseja riittäisi muuallekin.
Pelkkä valittaminen ei koskaan paranna palvelua. Palaute on kyllä tärkeää mutta jos palvelusta ei ole kuin valituksen aiheita eikä missään onnistuta palvelu kyllä loppuu nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo minuakin kohdeltiin luulotautisena. He on koittaneet jälkikäteen selitellä asioita parhain päin, sanoneet että psykiatrisen avun tarkoitus oli auttaa minua selviämään mm. Huolestuneisuuden ja sairastumisesta johtuvan psyykkisen rasituksen kanssa.
Ja paikan marjat, he väittivät että olen luulosairas ja kuvittelen kaiken.
Tätä me sairaanhoitajat ja lääkärit ollaan ihmetelty jo vuosia erikoissairaanhoidossa. Perusterveydenhuolto ei Suomessa toimi ja on täysin riittämätöntä. Myöskään jatkohoitopaikat eivät vedä. Sitten me siellä sairaalassa ratkotaan potilaiden kaikki ongelmat kalliilla erikoissairaanhoidolla, vaikka halvemmaksi olisi tullut käydä omalääkärillä. Kuntiin pitäisi palkata riittävästi diabeteshoitajia, haavanhoitajia ym. Toki pakko sanoa, että uudet monessa kaupungissa toimivat kotiutusyksiköt toimivat hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen joutunut käymään useamman kerran lääkärissä kun siellä ei hoideta eikä kuunnella kuin yksi asia kerrallaan vaikka kaikki oireet liittyisivät toisiinsa. Lääkäri ei ole koskaan huolissaan tai edes kiinnostunut vaikka oireet ovat sellaisia joista kehotetaan menemään välittömästi lääkäriin. Sitten odotellaan että oire kehittyy joksikin pahemmaksi ja peruuttamattomaksi eikä tietenkään oteta mitään vastuuta.
Odotan edelleen apua pahentuviin oireisiin yli vuoden jälkeen. Kynnys mennä enää arvauskeskukseen on vain aika korkea kun siellä muutaman ihan oireen kannalta vääränlaisen testin perusteella todetaan että juu ei tuo joka päivä elämääsi merkittävästi häiritsevä juttu mitään vakavaa ole eikä sitä enempää selvitellä.
Entäs sitte hoitoon sitoutumattoman potilaat?
Saavat miljoona kertaa ohjeet, elintapamuutoksiin yms, miten käy? no tulevat vuoden päästä entistä sairaampina ja läskimpinä takas .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut käymään useamman kerran lääkärissä kun siellä ei hoideta eikä kuunnella kuin yksi asia kerrallaan vaikka kaikki oireet liittyisivät toisiinsa. Lääkäri ei ole koskaan huolissaan tai edes kiinnostunut vaikka oireet ovat sellaisia joista kehotetaan menemään välittömästi lääkäriin. Sitten odotellaan että oire kehittyy joksikin pahemmaksi ja peruuttamattomaksi eikä tietenkään oteta mitään vastuuta.
Odotan edelleen apua pahentuviin oireisiin yli vuoden jälkeen. Kynnys mennä enää arvauskeskukseen on vain aika korkea kun siellä muutaman ihan oireen kannalta vääränlaisen testin perusteella todetaan että juu ei tuo joka päivä elämääsi merkittävästi häiritsevä juttu mitään vakavaa ole eikä sitä enempää selvitellä.
Minulla oli ihan sama tilanne. Tässä välissä sain kunnian olla seurannassa psykiatrian puolella.
Lopulta, 6 vuotta oireiden alusta tuli niin selvä oire että minut oli pakko lähettää eteenpäin ja vaivan syy selvisi. Tämäkin tosin vaati päivystyskäynnin ja myöhemmin uuden käynnin ja lähetekin hävisi matkalla erikoissairaanhoitoon. Itse soitin perään.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut käymään useamman kerran lääkärissä kun siellä ei hoideta eikä kuunnella kuin yksi asia kerrallaan vaikka kaikki oireet liittyisivät toisiinsa. Lääkäri ei ole koskaan huolissaan tai edes kiinnostunut vaikka oireet ovat sellaisia joista kehotetaan menemään välittömästi lääkäriin. Sitten odotellaan että oire kehittyy joksikin pahemmaksi ja peruuttamattomaksi eikä tietenkään oteta mitään vastuuta.
Odotan edelleen apua pahentuviin oireisiin yli vuoden jälkeen. Kynnys mennä enää arvauskeskukseen on vain aika korkea kun siellä muutaman ihan oireen kannalta vääränlaisen testin perusteella todetaan että juu ei tuo joka päivä elämääsi merkittävästi häiritsevä juttu mitään vakavaa ole eikä sitä enempää selvitellä.
Julkiselle sektorille se on pelkästään eduksi että kynnys mennä on mahdollisimman korkea varsinkin kun sitä palvelua ei haluta tarjota. Kiitosta ei saa koskaan palveli tai jätti palvelematta. Sen vuoksi ketään siellä ei enää huvita palvellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin tässä hiljattain viimein ottamaan itseäni niskasta kiinni ja soittamaan lääkäriin. Välttelin asiaa monta kuukautta.
Aika tympeä oli se joka vastasi. Hyvä kun jaksoi kuunnella kun selitin oireista, meinasi keskeyttää koko ajan.
Lisäksi tuli taas ilmi yksi ongelma tässä systeemissä. Menin aiemmin lääkäriin parista jutusta ja he siellä sitten takertuivat asiaan jonka vuoksi en mennyt sinne enkä pitänyt minään tärkeänä tutkittavana asiana. Tekivät sitten siihen liittyen tutkimuksen eikä mitään löytynyt, kuten jo etukäteen tiesin. Mutta kun mitään ei löytynyt, he kai ajattelivat että nyt olen terve, vaikken alunperinkään mennyt lääkäriin siitä asiasta.
No nyt puhelimessa otettiin sitten esille juuri tämä kyseinen asia, että "siis tämäkö on nyt ongelmana?"
EI, ei ole eikä koskaan ollutkaan.
Pelkään että tulee seuraavaksi vain joku lausunto: "potilas on luulosairas, tutkimme jo hänen ongelmansa eikä mitään löytynyt." Tämä on niin raivostuttavaa ja tulee toivoton olo kun yrittää saada hoitoa ja sitä ei tipu.
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitte hoitoon sitoutumattoman potilaat?
Saavat miljoona kertaa ohjeet, elintapamuutoksiin yms, miten käy? no tulevat vuoden päästä entistä sairaampina ja läskimpinä takas .
Seurataanko tällaisiakin jossain?
Kun itse sanoin etten pysty enää edes liikkumaan huimaukselta, se ei kuulemma ollut mitenkään vakavaa tai tutkimisen arvoista. Ehkä jos lihoisin he ottaisivat tämän vakavammin? No joo, turha toivo varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut käymään useamman kerran lääkärissä kun siellä ei hoideta eikä kuunnella kuin yksi asia kerrallaan vaikka kaikki oireet liittyisivät toisiinsa. Lääkäri ei ole koskaan huolissaan tai edes kiinnostunut vaikka oireet ovat sellaisia joista kehotetaan menemään välittömästi lääkäriin. Sitten odotellaan että oire kehittyy joksikin pahemmaksi ja peruuttamattomaksi eikä tietenkään oteta mitään vastuuta.
Odotan edelleen apua pahentuviin oireisiin yli vuoden jälkeen. Kynnys mennä enää arvauskeskukseen on vain aika korkea kun siellä muutaman ihan oireen kannalta vääränlaisen testin perusteella todetaan että juu ei tuo joka päivä elämääsi merkittävästi häiritsevä juttu mitään vakavaa ole eikä sitä enempää selvitellä.
Julkiselle sektorille se on pelkästään eduksi että kynnys mennä on mahdollisimman korkea varsinkin kun sitä palvelua ei haluta tarjota. Kiitosta ei saa koskaan palveli tai jätti palvelematta. Sen vuoksi ketään siellä ei enää huvita palvellakaan.
Siis keneltä sitä kiitosta pitäisi saada? Saattehan te palkkaa että kyllä nyt sen verran pitäisi huvittaa palvelukin.
Juuri näin!
Läheiseni kävi yhden käynnin tk:ssa. Ei käytä nettiä, niin kertoi, että puhelimeen tulee viestejä Maisasta, pyysi voinko katsoa, onko hänelle tullut jotain tärkeää ilmoitusta sinne.
Noh, selvisi että sitä yhtä käyntiä lääkärillä oli käsitellyt eri vaiheissa 6 terveydenhuollon työntekijää lääkärin lisäksi! Eikä vaiva tullut edes hoidetuksi.. tämä viime viikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut käymään useamman kerran lääkärissä kun siellä ei hoideta eikä kuunnella kuin yksi asia kerrallaan vaikka kaikki oireet liittyisivät toisiinsa. Lääkäri ei ole koskaan huolissaan tai edes kiinnostunut vaikka oireet ovat sellaisia joista kehotetaan menemään välittömästi lääkäriin. Sitten odotellaan että oire kehittyy joksikin pahemmaksi ja peruuttamattomaksi eikä tietenkään oteta mitään vastuuta.
Odotan edelleen apua pahentuviin oireisiin yli vuoden jälkeen. Kynnys mennä enää arvauskeskukseen on vain aika korkea kun siellä muutaman ihan oireen kannalta vääränlaisen testin perusteella todetaan että juu ei tuo joka päivä elämääsi merkittävästi häiritsevä juttu mitään vakavaa ole eikä sitä enempää selvitellä.
Julkiselle sektorille se on pelkästään eduksi että kynnys mennä on mahdollisimman korkea varsinkin kun sitä palvelua ei haluta tarjota. Kiitosta ei saa koskaan palveli tai jätti palvelematta. Sen vuoksi ketään siellä ei enää huvita palvellakaan.
Siis keneltä sitä kiitosta pitäisi saada? Saattehan te palkkaa että kyllä nyt sen verran pitäisi huvittaa palvelukin.
Kyllä sitä julkista sektoria pyörittää ihan jotkut muut kuin hoitajat. Jos se palvelu ei saa kiitosta vaan se on kaikella tavalla huonoa, niin sitä on turha tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitte hoitoon sitoutumattoman potilaat?
Saavat miljoona kertaa ohjeet, elintapamuutoksiin yms, miten käy? no tulevat vuoden päästä entistä sairaampina ja läskimpinä takas .
Seurataanko tällaisiakin jossain?
Kun itse sanoin etten pysty enää edes liikkumaan huimaukselta, se ei kuulemma ollut mitenkään vakavaa tai tutkimisen arvoista. Ehkä jos lihoisin he ottaisivat tämän vakavammin? No joo, turha toivo varmaan.
Kyllä niitä käytejä seurataan. Mikä asian vuoksi aikaa varataan, mikä ikäiselle aika varataan, kuinka paljon varaaja on käyttänyt terveyspalveluita jne.
Mahtaako olla niin, että toiminnan pyörittäminen rutiinihommin on kustannustehokkainta; jos potilas siitä (!) jopa sairastuu, niin saahan sen hoitamisesta erikseen rahaa. Keho yleensä parantaa itsensä. Jos se "hoidoilla" sabotoidaan, niin hoidetaan se sitten. Saadaan sitä rutiinihoitoa näin, maksimaalisesti.
Samalla periaatteella epämiellyttävistä potilaista on myös mahdollista hankkiutua eroon - täysin laillisin keinoin. Pieni asia johtaa toiseen.
Muistakaa, että kiittämättömyys on maailman palkka. Potilas voi olla tyytyväinen kun saa jonkun typerän lääkkeen, vaikka vaiva olisi yksinkertaisin keinoin hoidettavissa. Niiden haitoista hän ei syytä, mutta kaikesta muusta saattaa syyttää. Eli miksi edes yrittää hoitaa yksilöllisesti, kun lääketiede ei sellaista tunne? Kokeillaan vaan kaikkea!
Riskejä ei siis kannata ottaa. Lähtökohtaisesti potilaan tulee sopia hoitoon, ei hoidon potilaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen joutunut käymään useamman kerran lääkärissä kun siellä ei hoideta eikä kuunnella kuin yksi asia kerrallaan vaikka kaikki oireet liittyisivät toisiinsa. Lääkäri ei ole koskaan huolissaan tai edes kiinnostunut vaikka oireet ovat sellaisia joista kehotetaan menemään välittömästi lääkäriin. Sitten odotellaan että oire kehittyy joksikin pahemmaksi ja peruuttamattomaksi eikä tietenkään oteta mitään vastuuta.
Odotan edelleen apua pahentuviin oireisiin yli vuoden jälkeen. Kynnys mennä enää arvauskeskukseen on vain aika korkea kun siellä muutaman ihan oireen kannalta vääränlaisen testin perusteella todetaan että juu ei tuo joka päivä elämääsi merkittävästi häiritsevä juttu mitään vakavaa ole eikä sitä enempää selvitellä.
Julkiselle sektorille se on pelkästään eduksi että kynnys mennä on mahdollisimman korkea varsinkin kun sitä palvelua ei haluta tarjota. Kiitosta ei saa koskaan palveli tai jätti palvelematta. Sen vuoksi ketään siellä ei enää huvita palvellakaan.
Siis keneltä sitä kiitosta pitäisi saada? Saattehan te palkkaa että kyllä nyt sen verran pitäisi huvittaa palvelukin.
Kyllä sitä julkista sektoria pyörittää ihan jotkut muut kuin hoitajat. Jos se palvelu ei saa kiitosta vaan se on kaikella tavalla huonoa, niin sitä on turha tuottaa.
Enpä ole paljon hoitajien kanssa ollut tekemisissä vaan lähinnä lääkärien. Heillä palkat on hyvät, palvelu on huonoa. Varmasti ylhäältä käsin määrätään että älkää vain antako hyvää ja riittävää palvelua, mutta miksi? Sitä on silloin todellakin hyödytöntä tuottaa, toisin kuin silloin jos päätettäisiin että panostetaan enemmän eikä vain lähetetä kaikkia asiakkaita kotiin buranan kanssa ja pyydetä tulemaan uudestaan vasta pää kainalossa.
Tuo taitaa olla enemmän populismia, kuin totta.
Esimerkiksi äitini käytti kaikenlaisia lääkkeitä. Yli kymmenen erilaista lääkettä, mitä hommasi toisistaan tietämättömiltä lääkäreiltä.
Kun dementoitui ja joutui/pääsi palvelutaloon, nuo kaikki lääkkeet lopetettiin. On nyt pärjännyt siellä jo useamman vuoden ilman mitään pysyvää lääkitystä. Kaikki terkkarin ja yksityisten määräämät lääkkeet oli turhia (tai haitallisia, kuten verenpainetta nostava lääke, jolle ei löytynyt mitään syytä, mutta jota oli käyttänyt vuosikymmeniä).