Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on vaikea!!
05.04.2022 |
Olen päättänyt että ensi viikonlopulla pakkaan lapset ja tavarat autoon ja lähdemme. Aain kaupungilta vuokra-asunnon, mutta en ole kertonut vaimolle vielä asiasta mitään.
Olen elättänyt meitä 16 vuotta ja kasvattanut lapset. Nyt ei vain enään jaksa kuunnella paskapuheita. Saa vaimo jäädä aivan yksikseen omien murheidensa kanssa.
Lapset tietää että perjantaina lähdemme ja aion kertoa vaimolle asiasta kun pääsen töistä. Kerta rytinä sitten 😅
Onneksi lapset ovat pitäneet suunsa kiinni ja ovat samaa mieltä asiasta kanssani.
Kommentit (221)
Ap, ei ollutkaan mun mies. Meillä vain yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei ollutkaan mun mies. Meillä vain yksi lapsi.
Nukuitko yösi huonosti peläten? Ksuan sullakin meni laskea kun jo ensimmäisessä viestissä puhutaan lapsista monikossa 🤭
Mahtaa olla mukava vaimo kun lapsetkin lähtee onnesta itkien pois tämän luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ongelmaa sen kanssa, että olet päättänyt erota. Eikä myöskään sen kanssa, että asiasta on juteltu lasten kanssa ja he haluavat muuttaa kanssasi. Mutta miksi asia pitää salata vaimoltasi? Ihan ilkeyttäänkö vai pelkäätte oikeasti hänen tekevän jotain pahaa jos saisi tietää?
Aika moni nainen on tuollaisessa tilanteessa tappanut lapset ja itsensä.
Aika moni nainen lähtee varoittamatta lapset kainalossa, miksei mieskin voi tehdä niin.
Tappaminen kertoo itsekkäästä, kylmästä ja laskelmoivasta ihmisestä joka haluaa eron sijaan tehdä sen lopullisen koston puolisolleen. Se ei ole sukupuoliasia, vain suunnaton luonnevika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ongelmaa sen kanssa, että olet päättänyt erota. Eikä myöskään sen kanssa, että asiasta on juteltu lasten kanssa ja he haluavat muuttaa kanssasi. Mutta miksi asia pitää salata vaimoltasi? Ihan ilkeyttäänkö vai pelkäätte oikeasti hänen tekevän jotain pahaa jos saisi tietää?
Aika moni nainen on tuollaisessa tilanteessa tappanut lapset ja itsensä.
Kas, lapsen t a p o i s t a fantasioiva hullukin on taas herännyt tekemään pitkää päivää vauvalle.
Naiset pahoinpitelee ja tappaa lapsia miehiä enemmän. Eli riski on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en usko sanaakaan ap:n höpinöistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei ollutkaan mun mies. Meillä vain yksi lapsi.
Nukuitko yösi huonosti peläten? Ksuan sullakin meni laskea kun jo ensimmäisessä viestissä puhutaan lapsista monikossa 🤭
En todellakaan. Saisi kyllä ihan mielellään lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut pitkään tuollainen sohvalla makaava äiti, joka ei juuri siivonnut ja ruuanlaitostakin vastasi pääosin mies. Olin töissä kun mentiin naimisiin, mutta yhteisestä sopimuksesta jäin lapsen kanssa kotiin viideksi vuodeksi. Eikä ollut sen jälkeen helppoa päästä takaisin työelämään. Aloitin AMK-opinnot lapsen ollessa tokaluokkalainen, mutta ei auttanut AMK-tutkintokaan töiden saamisessa. Toki olin ollut pätkätöissä ja osa-aikatöissä, mutta enemmän olen ollut työtön kuin töissä.
Sain vakituisen (pa*ka)työpaikan vasta kun lapsi oli jo 17-vuotias. Kyllä siinä matkan varrella moneen kertaan mietin, että jos mies ei jaksa minun elämistä maksaa, kun ei minulta kotityötkään suju (pyykkäys oli ainoa, mikä sujui, ja raha-asioiden hoito, mikä ei mieheltä sujunut), niin ilman muuta mies olisi saanut ottaa lapsen. Olisin pysynyt lapsen tukena, mutta ei minulla olisi mitenkään ollut varaa maksaa lapselle kunnollista asuntoa ja muuta hyvää elämää.
Minä kyllä osallistuin lapsen elämään, hoidin kaikki juoksevat asiat, mietin kouluvalinnat ja lapsen ollessa isompi olin se, jonka kanssa tehtiin urapohdintoja. Koska itsellä meni tutkinto hukkaan, kun en päässyt kesätöihin, tolkutin myös lapselle sitä oman alan työkokemuksen tärkeyttä ja hän on onneksi niihin oman alan töihin päässyt jo nuorena.
Minä sain ADHD-diagnoosin 50-vuotiaana. Enkä olisi saanut vielä silloinkaan, ellei 20-vuotias lapsemme olisi mennyt samasta asiasta tutkittavaksi. Ja nyt ollaan molemmat tutkimuksissa autismin kirjon häiriöstä. Siitäkin luultavasti saadaan molemmat diagnoosi. Yritän tässä vasta saada elämääni kasaan. Mies on pysynyt rinnalla, mutta varmasti on välillä joutunut puremaan hammasta. Avioehtoa meillä ei ole, joten ehkä se yhdessä pysyminen on ollut pienempi paha. En minä tahallani ole huono vaimo ollut, yritän kyllä parhaani.
Huomenta.
Itseasiassa mun täytyy vähän avata tätä juttua.
Halusin nähdä miten ihmiset reagoi tähä asiaan ja niin kuin veikkasinkin että paljon naisten kommentteja ettei noin voi tehdä ja että lapset päätyvät äidilleen jokatapauksessa.
Todellisuudessa tämä asia tapahtui jo 4-vuotta sitten ja lähdin eräänä perjantaina lasten kanssa. Aivan niin kuin tähän kirjoitin kaikki tapahtui samalla lailla. Nykyään asun omakotitalossa lasteni kanssa ja elämme äärettömän onnellista aikaa. Se yksi iso painolasti poistui elåmästämme kertarysäyksellä. Olemme onnellisia. 😊
Lapset näkevät äitiään virallisesti joka toinen viikonloppu, mutta he eivät halunneet äidillää kulkea joten näkevät äitiään nykyään melko satunnaisesti. Yksi hyvä asia tapahtui myös tämän myötä. Lasten äiti alkoi työskentelemään ja joutui ottamaan itseään niskasta kiinni.
Se että tämä ei tapahdu nyt perjantaina vaan että tämä tapahtui jo aiemmin on pikkuseikka. Kannustankin niitä isiä jotka kärsivät samanlaisista ongelmista ratkaisemaan asiat eikä pitkittämään niitä.
Ja hei... Yksinhuoltaja isät on naismarkkinoilla melko kuumaakamaa 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti minä uskon, että lapsettomat nuoret naiset ihan tappelee päästäkseen seurustelemaan monen lapsen yh-isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut pitkään tuollainen sohvalla makaava äiti, joka ei juuri siivonnut ja ruuanlaitostakin vastasi pääosin mies. Olin töissä kun mentiin naimisiin, mutta yhteisestä sopimuksesta jäin lapsen kanssa kotiin viideksi vuodeksi. Eikä ollut sen jälkeen helppoa päästä takaisin työelämään. Aloitin AMK-opinnot lapsen ollessa tokaluokkalainen, mutta ei auttanut AMK-tutkintokaan töiden saamisessa. Toki olin ollut pätkätöissä ja osa-aikatöissä, mutta enemmän olen ollut työtön kuin töissä.
Sain vakituisen (pa*ka)työpaikan vasta kun lapsi oli jo 17-vuotias. Kyllä siinä matkan varrella moneen kertaan mietin, että jos mies ei jaksa minun elämistä maksaa, kun ei minulta kotityötkään suju (pyykkäys oli ainoa, mikä sujui, ja raha-asioiden hoito, mikä ei mieheltä sujunut), niin ilman muuta mies olisi saanut ottaa lapsen. Olisin pysynyt lapsen tukena, mutta ei minulla olisi mitenkään ollut varaa maksaa lapselle kunnollista asuntoa ja muuta hyvää elämää.
Minä kyllä osallistuin lapsen elämään, hoidin kaikki juoksevat asiat, mietin kouluvalinnat ja lapsen ollessa isompi olin se, jonka kanssa tehtiin urapohdintoja. Koska itsellä meni tutkinto hukkaan, kun en päässyt kesätöihin, tolkutin myös lapselle sitä oman alan työkokemuksen tärkeyttä ja hän on onneksi niihin oman alan töihin päässyt jo nuorena.
Minä sain ADHD-diagnoosin 50-vuotiaana. Enkä olisi saanut vielä silloinkaan, ellei 20-vuotias lapsemme olisi mennyt samasta asiasta tutkittavaksi. Ja nyt ollaan molemmat tutkimuksissa autismin kirjon häiriöstä. Siitäkin luultavasti saadaan molemmat diagnoosi. Yritän tässä vasta saada elämääni kasaan. Mies on pysynyt rinnalla, mutta varmasti on välillä joutunut puremaan hammasta. Avioehtoa meillä ei ole, joten ehkä se yhdessä pysyminen on ollut pienempi paha. En minä tahallani ole huono vaimo ollut, yritän kyllä parhaani.
Eiköhän ukkos ihan tyytyväinen ole, jatkat vaan roolissasi ja pidät mielessä ettei feminatsien valheisiin kannata uskoa jatkossakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap rikkoi turhaan perheen ja nyt kehuskelee sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei ollutkaan mun mies. Meillä vain yksi lapsi.
Nukuitko yösi huonosti peläten? Ksuan sullakin meni laskea kun jo ensimmäisessä viestissä puhutaan lapsista monikossa 🤭
En todellakaan. Saisi kyllä ihan mielellään lähteä.
Ja viedä lapsi mukanaan. Toivottavasti näin käykin kun olet jo siihen noin asennoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ap rikkoi turhaan perheen ja nyt kehuskelee sillä.
Mitenniin turhaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap rikkoi turhaan perheen ja nyt kehuskelee sillä.
Mitenniin turhaan?
Samaa mietin 🤔
Satuja sepittää ap. Kirjoitustyylikin on naisellinen hymiöineen. Edelleenkään ei ole vastannut että mitä huolia ja ongelmia äidillä on ollut. MIKSI vain makasi sohvalla vuosia eikä muka tehnyt mitään?! Eikö siis mitään, en usko sanaakaan. Eikä lapset saisi joutua tämmöseen isän temppuun mukaan. Pyrkimys on aina ettei toista mustamaalata, syrjitä lasten nähden ja kuullen. Muuttamisestä kerrotaan ihan normaalisti toiselle ellei ole väkivaltaisesta ihmisestä kyse. Mene muualle provoinesi ap!
Vierailija kirjoitti:
Huomenta.o
Itseasiassa mun täytyy vähän avata tätä juttua.
Halusin nähdä miten ihmiset reagoi tähä asiaan ja niin kuin veikkasinkin että paljon naisten kommentteja ettei noin voi tehdä ja että lapset päätyvät äidilleen jokatapauksessa.
Todellisuudessa tämä asia tapahtui jo 4-vuotta sitten ja lähdin eräänä perjantaina lasten kanssa. Aivan niin kuin tähän kirjoitin kaikki tapahtui samalla lailla. Nykyään asun omakotitalossa lasteni kanssa ja elämme äärettömän onnellista aikaa. Se yksi iso painolasti poistui elåmästämme kertarysäyksellä. Olemme onnellisia. 😊
Lapset näkevät äitiään virallisesti joka toinen viikonloppu, mutta he eivät halunneet äidillää kulkea joten näkevät äitiään nykyään melko satunnaisesti. Yksi hyvä asia tapahtui myös tämän myötä. Lasten äiti alkoi työskentelemään ja joutui ottamaan itseään niskasta kiinni.
Se että tämä ei tapahdu nyt perjantaina vaan että tämä tapahtui jo aiemmin on pikkuseikka. Kannustankin niitä isiä jotka kärsivät samanlaisista ongelmista ratkaisemaan asiat eikä pitkittämään niitä.
Ja hei... Yksinhuoltaja isät on naismarkkinoilla melko kuumaakamaa 😉
Hei ja huomenta. Kiva, että olet onnellinen ja tyytyväinen valintaasi. Olitko kuitenkin jo avioliittosi aikana samanlainen kontrolloiva testaaja kuin tästä viestistäsi voisi päätellä? Ehkäpä vaimosikin reipastui, kun pääsi sinun testailuistasi ja kontrolloinnista eroon? Lapsesi toivottavasti näkevät manipulointisi läpi ja huomaavat etteivät asiat ehkä olleet niin yksipuolisesti kuin sinä heille ne esitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap rikkoi turhaan perheen ja nyt kehuskelee sillä.
Mitenniin turhaan?
Samaa mietin 🤔
Sehän olisi pitänyt selvittää, miksi vaimo ei mene töihin. Onko masentunut? Eikö saa töitä? Tuskin hän ilkeyksissään vaan kotona laiskana oli.
Mä veikkaan henkistä väkivaltaa isän puolelta.
Kas, lapsen t a p o i s t a fantasioiva hullukin on taas herännyt tekemään pitkää päivää vauvalle.