Lue keskustelun säännöt.
Tarinani pettämisestäni
26.09.2015 |
Aivan tavallisena päivänä tapasin miehen, joka katsoi kauniilla silmillään suoraan silmiin ja kuunteli minua. Erään kerran, minä pohjattoman ujo ja jopa estoinen ihminen kävelin hänen luokseen ja suutelin. Miehen suloisen hämmästynyt ilme pakotti minut suutelemaan uudestaan. Voihkaisin, jolloin mies suli ja vastasi suudelmaani.
Se oli menoa. Ensimmäisen kerran elämässäni olin täysin himojeni vallassa. Sillä hetkellä, kun hän tuli minuun, en välittänyt mistään muusta. Huoneen ahtaalla sohvalla ja lukitsematon ovi takanamme olimme valmiit kymmenessä minuutissa.
Järkeni sanoi, että unohda ja lopeta. Mies kutsui luokseen puhumaan "ylilyönnistämme". Istuin sohvalle ja hän asettui eteeni tuoliin. Pyysin viereen, mies sanoi ettei se olisi järkevää. Kerroin, että haluan olla tasavertainen ja koen astelman joksikin "terapiaksi". Hän tuli viereen ja se ei ollut järkevää. Ja tiesin sen ja halusin niin.
Aloimme suudella puhuen samalla, miten lopetamme ihan kohta. Mutta olin saanut maistaa taivasta pienellä lusikalla, halusin enemmän. Sanoin miehelle, että yks kunnon kerta ja saamme tarpeeksi. Suklaatakin tekee mieli niin kauan, kunnes siitä on saanut tarpekseen. Niinpä tuli kunnon kerta.
Oikeasti luulin, että sillä hyvä. Jatkaisin elämääni, mikään ei merkinnyt mitään. Tyydytinhän vain sisäisiä tarpeitani, joita ei 15 vuoden suhteessa enää tarpeeksi huomioitu. Alkaisin panostaa suhteeseeni. Mutta olinkin koukussa. En saa tarpeekseni, vaan haluan aina vaan lisää. Mies ja himoni häneen pyörii mielessäni aamusta iltaan.
Tiedän olevani paska. Ero olisi oikein miehelleni. Meillä on kaikki "hyvin", joten en halua järkyttää häntä tällä asialla, vaan kärsin hiljaa. En voi vaan erota ilman syytä, en pysty keksimään mitään syytä, joka menisi läpi. Haluan eroon tuosta toisesta, haluan tuntea näin kotona. Mitä kauemmin tämä jatkuu, sitä enemmän jään jumiin.
Osaako kukaan auttaa tai edes sanoa jotain lohduttavaa?
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 15:55"]Elämä ei ole mustavalkoista (paitsi näille palstan synnittömille ylituomareille, jotka eivät arkaile rynnätä ensimmäisen kiven heittoon). Kuuntele tunteitasi ja selvittele ajatuksiasi. Kyseenalaista ajatuksesi ja odotuksesi, mutta tee se itseäsi ruoskimatta. Ehkä tilanne on avain muutokseen elämässäsi, ehkä hätähuuto parisuhteeseesi panostamisesta. Joka tapauksessa olet elänyt sykähdyttäviä hetkiä. Onnea matkaan, päätitpä mitä tahansa!
[/quote]
Jep, minäkin näen koko sen harmaan kauniin sävykirjon. :) :)
T: Se äitinsä eläkkeestä joka kk 30 % pihistävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 15:40"]
Voin sanoa täysin rehellisesti, että kertomatta jättämisessä on myös oma lehmä ojassa. Eiköhän kaikki aina kuitenkin ajattele itseäänkin, mutta en halua myöskään miestäni loukata ja satuttaa. En pelkää eroa, mutta en haluaisi rikkoa perhettä. Olen myös ajatellut paskasti niin, että mies voikin haluta antaa anteeksi ja sopia tämän. Se vaatisi tietenkin sitä, että katkaisen välit toiseen.
Sitten ollaankin taas tässä samassa, miten pääsen koukusta irti?? En voisi vannoa ja valehdella miehelle, että psystyn jättämään sen toisen nyt. Ainakin ajatukset on siellä. Kyllä kuulostaa paskalta, tiedän.
AP
[/quote]
Ei se kuullosta ollenkaan paskalta. Jätät miehesi ja nussit sitten sen toisen kanssa. Kaikki muu on itsellesi valehtelua, jos nussituttaa, niin silloin pitää nussia.
Miehelle kertominen olisi oikeastaan jopa itsekkäämpää, kuin kertomatta jättäminen. Kertomalla siirrät omat omantunnontuskasi miehesi harteille ja voit itse huokaista helpotuksesta, kun olet ollut rehellinen ja näin hyvittänyt syntisi. Paskat. Että se siitä, kuinka kertominen olisi jotenkin erityisen jaloa. Ei se ole.
Musta on aina sööttiä miten ihmiset tekevät likaisista mulkkuuksistaan romantisoituja huttustooreja.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 16:03"]Miehelle kertominen olisi oikeastaan jopa itsekkäämpää, kuin kertomatta jättäminen. Kertomalla siirrät omat omantunnontuskasi miehesi harteille ja voit itse huokaista helpotuksesta, kun olet ollut rehellinen ja näin hyvittänyt syntisi. Paskat. Että se siitä, kuinka kertominen olisi jotenkin erityisen jaloa. Ei se ole.
[/quote]
Pettäjän puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 16:03"]Miehelle kertominen olisi oikeastaan jopa itsekkäämpää, kuin kertomatta jättäminen. Kertomalla siirrät omat omantunnontuskasi miehesi harteille ja voit itse huokaista helpotuksesta, kun olet ollut rehellinen ja näin hyvittänyt syntisi. Paskat. Että se siitä, kuinka kertominen olisi jotenkin erityisen jaloa. Ei se ole. [/quote] Pettäjän puhetta.
[/quote]
En ole koskaan pettänyt. Ajattelen asiaa siltä kannalta, jos itse joutuisin tilanteeseen, jossa mieheni pettää niin miltä minusta silloin tuntuisi. Pettäjä paljastaisi petoksensa puhtaasti siksi, koska ei kestä omantunnontuskissaan. Jos on niin paska, että tuollaista tekee niin kestäköön tuskansa itse pilaamatta myös mun elämääni. En halua joutua tuntemaan niitä tunteita, joita petetyksi joutuneet joutuvat tuntemaan.
Enkä kyllä puhu nyt sivusuhteesta, vaan yhdestä max. kahdesta kerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 15:30"]Olin ennen todella ehdoton. Jos rakastaa ei petä. Silti petän. Olen rikkonut itsenikin, lankesin. Kuitenkin haluaisin takaisin hyväksi. En osaa vastustaa tota miestä, ihan kuin olisin huumekoukussa. En hae sääliä tai hyväksyntää vaan neuvoja. Onko kukaan päässyt irti tämmöisestä?
Voi olla, etten voi lopulta elää kertomatta miehelle.
AP
[/quote]
Minulle kävi noin, vaikka olin ehdoton pettämisen suhteen. Meni jalat alta, jäin aivan koukkuun. Minä jonka ei koskaan pitänyt tehdä niin! Ajattelin samoin, että suon itselleni tämän yhden kerran... Mutta se oli kuin olisi antanut pirulle pikkusormen. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että siinä vaiheessa vanha riitaisa parisuhde oli tullut tiensä päähän, enkä kyennyt näkemään sitä.
Yritimme oikeasti lopettaa, mutta ei siitä mitään tullut. Kemia ja vetovoima oli suunnaton, ja aina palattiin samaan. Rakastuin. Ymmärrän sinua hyvin. Silti en kannusta elämään kaksoiselämää, sillä se tulee haavoittamaan kaikkia ja repii myös sinua. En kertonut suhteesta silloiselle miehelleni, mutta erosimme myöhemmin.
Mitenkö tarina päättyi? Vuosien jälkeen päädyimme yhteen. Intohimo ei ole tietysti samaa kuin oli alussa, mutta ei se kadonnut ole. Haluan häntä edelleen, enkä tarkoita vain seksiä. Elämäni mies kaikin tavoin.
Kuuntele sydäntäsi. Helpommallakin voit päästä. Suurin osa näistä tarinoista päättyy huonosti, ja joka tapauksessa jättää jälkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille, jotka jollain tasolla ymmärrätte ja yritätte auttaa. En ole mitenkään tyhmä, joten tajuan kyllä mitä teen. Elämä ei tosiaankaan ole mustavalkoista eikä ratkaisut helppoja.
Päässä pyörii nytkin koko ajan, että mitä teen. Oman perheen kanssa vietetty aika tuntuu niin oudolta, kuin katselisin sitä ulkopuolisena. En ole läsnä ihanalle perheelleni. Toinen mies laittoi viestin, jossa luki vain "voi hyvin, ajattelen taas sinua" ja silmänisku. No, nyt ajattelen minäkin häntä entistä kiivaammin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä lapsia? Minä meinasin hairahtua ja vielä miehen ystävän kanssa. Suudeltu on ja oli tosi vaikea jättää siihen. Nyt 6v ja en ajattele häntä yhtään. Tein lapset mieheni kanssa ja toivon etten näe kaveria enää. Vetovoima on käsittämätöntä vaikka ulkoinen habitus oli sellainen etten normaalisti peräänkatsoisi ;)
Erota voi mutta ei kertoa pettämisestä.. se ei auta siinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pitää sen verran olla häpyä naisella että sanoo miten on päässyt käymään. Älä saivartele siitä itelles tai muillekkaan helpompaa tai vaikeampaa. Sä olet oettänyt ja haluat sitä edelleen. Nyt sun pitää lasku maksaa ja ehkä sun ukkos on niin hieno mies ettei sun edes tarvitse lähteä menemään ellet itse niin halua. Sä olet totuuden auki jokatapauksessa. Hävettää tai ei nii nyt kissa pöydälle. Karma kuittaa muuten sua äpärällä tai herpeksel ja sit saatkin selitellä miehelles senkin edestä.
Olen päässyt pois vastaavasta tilanteesta. Mieheni sai tietää ja petti itsekin.. Erosimme ja asuimme erillämme. Kumpikin eli elämäänsä.. Silti kumpaakin kaihersi sisimmässään, että oli heittänyt menemään suhteen jossa oli yhteiset lapset, paljon ongelmia, mutta myös rakkautta. Tahoillaan kumpikin pohti asiaa ja palasimme yhteen. Pitkällisten keskustelujen, monien itkujen, pari- ja yksilöterapian jälkeen tilanne on valoisa ja eväät uuteen alkuun on olemassa. Kadun syvästi, että loukkasin miestäni niin pahasti, mutta opin paljon. Elämästä, ihmisistä ja ennen kaikkea itsestäni.
Pahin on tuo vaihe, kun ei tiedä mihin mennä. Pitää löytää suunta ja sen jälkeen mennä määrätietoisesti sitä kohti. Tuollaisesta kuluttavasta salasuhteesta irtipääsy vaatii kovan päätöksen ja kaiken yhteyden lopettamista heti, ei huomenna.
Vastasin tuohon miehen viestiin ja kerroin, että en voi nähdä sitä enää. Mä jotenkin tiedän, ettei meidän suhteesta tulis mitään, vaikka intohimo on mieletön. Mun pää kehitteleen tästä suurempaa kuin se onkaan. Lopetan tämän ja keskityn perheeseeni. Ongelma vaan on siinä, että olemme samassa työssä, joudun näkemään miestä ja pelkään miten reagoin, jos jäämme kaksin.
Kerronko omalle miehelle, en tiedä vielä. Asia kerrallaan.
AP
Saman olen kokenut. Sillä erotuksella että olemme lopettaneet kymmeniä kertoja. Ja aina päätyneet vielä näkemään. Vastustaminen ei onnistu. Ei mitenkään. Saatan päättää maanantaina että tämä loppuu. Tiistaiaamulla on jo niin paha olla että perun ajatukseni... Tätä on jatkunut liki 3 vuotta...
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 21:47"]
Saman olen kokenut. Sillä erotuksella että olemme lopettaneet kymmeniä kertoja. Ja aina päätyneet vielä näkemään. Vastustaminen ei onnistu. Ei mitenkään. Saatan päättää maanantaina että tämä loppuu. Tiistaiaamulla on jo niin paha olla että perun ajatukseni... Tätä on jatkunut liki 3 vuotta...
[/quote]
Niin, tähän auttaa se puolisolle kertominen. Jos ei ole mitään tahdonvoimaa, puoliso pystyy auttamaan paljon tässä asiassa perheen hajoamisen tullessa petturille ihan konkreettiseksi uhaksi, jonka välttääkseen on pakko keskittyä puolisoonsa ja perheeseensä ja ktkaista kaikki yhteydet rakastajaan.
Mutta kun haluaa sekä syödä että säästää kakun eikä välitä siitä, että tulee valehdelleeksi puolisolleen samalla ummet ja lammet.
Niin totta mitä tuo yksi aiemmin sanoi: ihmiset kehittävät romanttisia runollisia tarinoita omasta pettämisestään. Paitsi, että se ei ole minusta söpöä eikä kaunista. Voit käyttää vaikka mitä sanakäänteitä ja kuvailuja siitä, kuinka riuduttavaa ja jotenkin kummallisella tavalla kaunista tämä on. Totuus kuitenkin on se, että sinä petit, koska himoat toista miestä ja haluat pettää lisää. Ja petitkin.
Elämä ei ole mustavalkoista (paitsi näille palstan synnittömille ylituomareille, jotka eivät arkaile rynnätä ensimmäisen kiven heittoon). Kuuntele tunteitasi ja selvittele ajatuksiasi. Kyseenalaista ajatuksesi ja odotuksesi, mutta tee se itseäsi ruoskimatta. Ehkä tilanne on avain muutokseen elämässäsi, ehkä hätähuuto parisuhteeseesi panostamisesta. Joka tapauksessa olet elänyt sykähdyttäviä hetkiä. Onnea matkaan, päätitpä mitä tahansa!