Tarinani pettämisestäni

Aivan tavallisena päivänä tapasin miehen, joka katsoi kauniilla silmillään suoraan silmiin ja kuunteli minua. Erään kerran, minä pohjattoman ujo ja jopa estoinen ihminen kävelin hänen luokseen ja suutelin. Miehen suloisen hämmästynyt ilme pakotti minut suutelemaan uudestaan. Voihkaisin, jolloin mies suli ja vastasi suudelmaani.

Se oli menoa. Ensimmäisen kerran elämässäni olin täysin himojeni vallassa. Sillä hetkellä, kun hän tuli minuun, en välittänyt mistään muusta. Huoneen ahtaalla sohvalla ja lukitsematon ovi takanamme olimme valmiit kymmenessä minuutissa.

Järkeni sanoi, että unohda ja lopeta. Mies kutsui luokseen puhumaan "ylilyönnistämme". Istuin sohvalle ja hän asettui eteeni tuoliin. Pyysin viereen, mies sanoi ettei se olisi järkevää. Kerroin, että haluan olla tasavertainen ja koen astelman joksikin "terapiaksi". Hän tuli viereen ja se ei ollut järkevää. Ja tiesin sen ja halusin niin.

Aloimme suudella puhuen samalla, miten lopetamme ihan kohta. Mutta olin saanut maistaa taivasta pienellä lusikalla, halusin enemmän. Sanoin miehelle, että yks kunnon kerta ja saamme tarpeeksi. Suklaatakin tekee mieli niin kauan, kunnes siitä on saanut tarpekseen. Niinpä tuli kunnon kerta.

Oikeasti luulin, että sillä hyvä. Jatkaisin elämääni, mikään ei merkinnyt mitään. Tyydytinhän vain sisäisiä tarpeitani, joita ei 15 vuoden suhteessa enää tarpeeksi huomioitu. Alkaisin panostaa suhteeseeni. Mutta olinkin koukussa. En saa tarpeekseni, vaan haluan aina vaan lisää. Mies ja himoni häneen pyörii mielessäni aamusta iltaan.

Tiedän olevani paska. Ero olisi oikein miehelleni. Meillä on kaikki "hyvin", joten en halua järkyttää häntä tällä asialla, vaan kärsin hiljaa. En voi vaan erota ilman syytä, en pysty keksimään mitään syytä, joka menisi läpi. Haluan eroon tuosta toisesta, haluan tuntea näin kotona. Mitä kauemmin tämä jatkuu, sitä enemmän jään jumiin.

Osaako kukaan auttaa tai edes sanoa jotain lohduttavaa?