Millainen on ihminen, joka tulee kaikkien kanssa toimeen?

Ei sellaisia ole olemassa.Minä voin sanoa,että tulen kaikkien kanssa toimeen kyllä,mutta pidänkö minä kaikesta-se on eri juttu.Olen huomannut että ihmiset ovat niin huomionkipeitä,varsinkin narsistisia ja jotenkin epätoivoisia ihmissuhteissa,että jos suhtaudut heihin lojaalin ja ymmärtäväisesti antaessaan ikään kun mahdollisuuden, niin he alkavat käyttä ystävällisyytesi hyväksi. Jonkun on vaikea hyväksyä ettei hänestä tykätään. Pitääkö minun tykätä ihmistä joka vihaa kissoja ja heittää koirille myrkkypaloja. Tosin se vika on kylläkään rikos. Niinpä tämä on pitkä juttu. Uskovaisena ihmisenä haluan välittää jokaisesta,jokaisessa on alunperin ollut jotain hyvä!!! Mutta tekemällä paha ja olemalla julma- kerta toisensa jälkeen ihminen etääntyy ihmisyydestä,petolliset luonnonpiirteet ottavat hänestä vallan, hän menettää otetta elämästä,rakkaudesta,inhimillisyydestä vähitellen muuttuu pedoksi,epäluotettavaksi ja hänen kanssaan ei enää vaan pystyy olla tekemisissä. Sellainen ns susi lampaannahassa. Se siitä, että tullaanko toimeen vai ei kysymystä ei enää. Vaan ettei kaveri "puukota selkään"

Onko olemassa edes? Niin päätin minäkin tulla kaikkien kanssa toimeen, kun hoitoalalle läksin. Pieleen meni. En alkanut selän takana haukkujaksi, suhtauduin kaikkiin tasan samalla tavalla, tarjouduin mukaan inhottavimpiinkin hommiin, jaoin tietoni ja kokemukseni jos joku kysyi, kuuntelin kun joku halusi avautua, olin oma rehellinen itseni, mutta ei, ei, eipäs vaan mennyt niin kuin olisi luullut.

Sain kuulla olevani sitä ja tätä, vaikka ystävällinen (ei mielistelevä) olin aina. Kai olis pitänyt näyttää koko työpäivä vinoa paskanaamaa ja valittaa, valittaa ja valittaa joka asiasta. Miten jotkut kestävät tuollaista pahaa oloa vuosikymmenet? Miksi pitää hakeutua alalle, jolla on huono olla, eikä duuni maistu? Jokaisella on huonoja päiviä, mutta miten jaksaa, jos ei ole niitä hyviäkään koskaan? Ja aina se syy löytyy työkaverista. Itse saa kyllä huolimattomuuttaan jättää vaikka lääkkeen antamatta, mutta jumalauta jos toinen unohtaa pissavaipan hetkeksi väärään paikkaan, on se aivan ennenkuulumaton teko.

Asiakkaille/potilaille voidaan vastata suorastaan loukkaavasti ja jostain silmätipan laittamisesta saadaan jo melkoinen melu aikaiseksi. Ja jos esimies erehtyy antamaan jonkun luottamustehtävän (kuten nyt vaikka jonkun avaimen käyttöön poikkeuksellisesti) niin minuutissa jo muututaan euroopan omistajaksi ja aletaan käskyttää muita. Sietämättömiä ihmisiä. Kiitos kuitenkin niille muutamille harvoille mukaville, joihin sain tutustua ja jotka auttoivat ongelmatilanteissa.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 13:14"]

Ei sellaisia ole olemassa.Minä voin sanoa,että tulen kaikkien kanssa toimeen kyllä,mutta pidänkö minä kaikesta-se on eri juttu.Olen huomannut että ihmiset ovat niin huomionkipeitä,varsinkin narsistisia ja jotenkin epätoivoisia ihmissuhteissa,että jos suhtaudut heihin lojaalin ja ymmärtäväisesti antaessaan ikään kun mahdollisuuden, niin he alkavat käyttä ystävällisyytesi hyväksi. Jonkun on vaikea hyväksyä ettei hänestä tykätään. Pitääkö minun tykätä ihmistä joka vihaa kissoja ja heittää koirille myrkkypaloja. Tosin se vika on kylläkään rikos. Niinpä tämä on pitkä juttu. Uskovaisena ihmisenä haluan välittää jokaisesta,jokaisessa on alunperin ollut jotain hyvä!!! Mutta tekemällä paha ja olemalla julma- kerta toisensa jälkeen ihminen etääntyy ihmisyydestä,petolliset luonnonpiirteet ottavat hänestä vallan, hän menettää otetta elämästä,rakkaudesta,inhimillisyydestä vähitellen muuttuu pedoksi,epäluotettavaksi ja hänen kanssaan ei enää vaan pystyy olla tekemisissä. Sellainen ns susi lampaannahassa. Se siitä, että tullaanko toimeen vai ei kysymystä ei enää. Vaan ettei kaveri "puukota selkään"

[/quote]

Nimenomaan ne ovat eri juttu. Ihminen voi tulla kaikkien kanssa toimeen, vaikkei pitäisi kenestäkään. Hyvin usein tunnutaan sekoittavan nämä kaksi asiaa. Luullaan siis, että henkilö, joka tulee toimeen kaikkien kanssa, pitäisi kaikista. Eihän siitä ole kyse vaan kyse on kyvystä käyttäytyä asiallisesti niidenkin seurassa, joista ei pidä tai jotka eivät pidä sinusta. 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 13:31"]

Onko olemassa edes? Niin päätin minäkin tulla kaikkien kanssa toimeen, kun hoitoalalle läksin. Pieleen meni. En alkanut selän takana haukkujaksi, suhtauduin kaikkiin tasan samalla tavalla, tarjouduin mukaan inhottavimpiinkin hommiin, jaoin tietoni ja kokemukseni jos joku kysyi, kuuntelin kun joku halusi avautua, olin oma rehellinen itseni, mutta ei, ei, eipäs vaan mennyt niin kuin olisi luullut.

Sain kuulla olevani sitä ja tätä, vaikka ystävällinen (ei mielistelevä) olin aina. Kai olis pitänyt näyttää koko työpäivä vinoa paskanaamaa ja valittaa, valittaa ja valittaa joka asiasta. Miten jotkut kestävät tuollaista pahaa oloa vuosikymmenet? Miksi pitää hakeutua alalle, jolla on huono olla, eikä duuni maistu? Jokaisella on huonoja päiviä, mutta miten jaksaa, jos ei ole niitä hyviäkään koskaan? Ja aina se syy löytyy työkaverista. Itse saa kyllä huolimattomuuttaan jättää vaikka lääkkeen antamatta, mutta jumalauta jos toinen unohtaa pissavaipan hetkeksi väärään paikkaan, on se aivan ennenkuulumaton teko.

Asiakkaille/potilaille voidaan vastata suorastaan loukkaavasti ja jostain silmätipan laittamisesta saadaan jo melkoinen melu aikaiseksi. Ja jos esimies erehtyy antamaan jonkun luottamustehtävän (kuten nyt vaikka jonkun avaimen käyttöön poikkeuksellisesti) niin minuutissa jo muututaan euroopan omistajaksi ja aletaan käskyttää muita. Sietämättömiä ihmisiä. Kiitos kuitenkin niille muutamille harvoille mukaville, joihin sain tutustua ja jotka auttoivat ongelmatilanteissa.

[/quote]

Miten niin pieleen meni? Minusta vaikuttaa siltä, että sinä tulet toimeen kaikkien kanssa. Kaikki vaan eivät tule toimeen sinun kanssasi, mutta se on heidän ongelmansa. 

Näyttää olevan nasisille vaikeampaa tuo toimeen tuleminen, kommenteista päätellen.

Itse olen aika kranttu ihmisien suhteen, lähipiiriini kuuluu tosi vähän ihmisiä, tosin kaikki ihan laidasta laitaan erilaisia. Yhteinen nimittäjä ehkä just tuo, että ollaan omia itsejämme, sanotaan mitä ajatellaan ja luotetaan toisiimme kuin kallioon.

Työpaikallani tule toimeen kaikkien kanssa. Tulen siis toimeen, en kutsu kaikkia kotiini ankä kerro salaisuuksiani. Olen avoin, reilu ja teen työni. Asiakkaiden kanssa on välillä tosi vaikeaa, mutta koskaan en näytä ulospäin mitä ajattelen. Puran pettymykseni ja raivoni tai inhoni sitten luottoseurassa. 

Jos ihminen on aikuinen, sinut itsensä kanssa ja mieleltään terve eli ei katkera tai kateellinen, hän tulee varmasti toimeen kaikkien kanssa. Tietty jos on kieroutunut mieli ja vihaa esim jotain ihmisryhmää, kieliryhmää, ihonväriä tms on vaikea tulla toimeen, mutta silloin kehottaisin terapiaan. 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 10:07"]Mää olen luullut olevani tälläinen ihminen, kunnes eräällä työpaikalla tuli inhottava ihminen vastaan. Ei paljon auttanut ystävällisyys ja normaali jutustelu hänen kanssaan. Eipä hänen kanssaan tosin kovin moni muukaan tullut toimeen... [/quote] Sama täällä, mutta ihminen jonka koen nyt aivan kamalaksi ja saan jopa fyysisiä oireita hänestä, on puolisoni sisarus. Tilanne jota en pääse karkuun, koska en halua että puolisoni joutuu jättämään sukulaisensa. 12 vuoden aikana olen joutunut oppimaan paljon sietokykyä ja itseni puolustamista, tietoisesti pyrin olemaan välittämästä, mutta luonnollisesti joskus muillakin läikkyy yli.

[/quote]

Eikö puolisosi välitä sinun olostasi? Onpa omituista. Hänhän voi tavata sisarustaan yksinään, voit olla pois kotoa jos sinne täytyy kutsua tai menköön itse hänen luokseen.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 13:44"]

Näyttää olevan nasisille vaikeampaa tuo toimeen tuleminen, kommenteista päätellen.

Itse olen aika kranttu ihmisien suhteen, lähipiiriini kuuluu tosi vähän ihmisiä, tosin kaikki ihan laidasta laitaan erilaisia. Yhteinen nimittäjä ehkä just tuo, että ollaan omia itsejämme, sanotaan mitä ajatellaan ja luotetaan toisiimme kuin kallioon.

Työpaikallani tule toimeen kaikkien kanssa. Tulen siis toimeen, en kutsu kaikkia kotiini ankä kerro salaisuuksiani. Olen avoin, reilu ja teen työni. Asiakkaiden kanssa on välillä tosi vaikeaa, mutta koskaan en näytä ulospäin mitä ajattelen. Puran pettymykseni ja raivoni tai inhoni sitten luottoseurassa. 

Jos ihminen on aikuinen, sinut itsensä kanssa ja mieleltään terve eli ei katkera tai kateellinen, hän tulee varmasti toimeen kaikkien kanssa. Tietty jos on kieroutunut mieli ja vihaa esim jotain ihmisryhmää, kieliryhmää, ihonväriä tms on vaikea tulla toimeen, mutta silloin kehottaisin terapiaan. 

[/quote]

Hyvin sanottu. Meidän lentoyhtiössä moni voisi tajuta tämän myös, tai joku voisi opettaa....

Joo.

Asiallinen kanssakäyminen on aikuisen ihmisen kansalaistaito. Että osaa laittaa ne omat tunteet ja halut ja toiveet hetkeksi sivuun ja keskittyä siihen tilanteeseen. Työelämässä ja elämässä ylipäänsä ei voi valita kenen kanssa pitää toimia. Omissa ystävyyssuhteissa tilanne on eri, niissä ei olekaan mitään järkeä käyttää aikaansa ihmisiin joista ei aidosti pidä. 

Esimerkiksi minä, olen ystävällinen ja asiallinen vaikka en kauheasti ihmisestä pitäisi. Kuuluu ihan perus käytöstapoihin :) Harvoin tosin tulee vastaan ihmisiä joista en pidä, olen todella sosiaalinen ja löydän yleensä kaikista jotain hyvää ja mielenkiintoista.

Paradoksaalisestihan varsinkin työelämässä se pieni sisäänpäinlämpiävä klikki suhtautuu syrjivästi niihin aidosti kaikkien kanssa toimeentuleviin henkilöihin, ja kaikki vain sen takia että henkilö ei kuulu johonkin sisäpiiriin. Eli ketkä niitä ovat niitä kaikkien kanssa toimeentulevia? Monesti joku ihmisten kanssa toimeentuleminen rinnastetaan johonkin suulauteen tai hovihännystelyyn.

Mää olen luullut olevani tälläinen ihminen, kunnes eräällä työpaikalla tuli inhottava ihminen vastaan. Ei paljon auttanut ystävällisyys ja normaali jutustelu hänen kanssaan. Eipä hänen kanssaan tosin kovin moni muukaan tullut toimeen...

Joustava, usein sopeutuva, osaa suhtautua ainakin toisinaan enemmin järjellä kuin tunteella, omaa ainakin kohtuullisen hyvän itsetunnon, hyväksyy muut erilaisina.

Ei sellaista ole. Mun lapsi on ns. ihmisten rakastaja, tulee toimeen vaikka kenen kanssa, mutta turpiin sai kun yritti ollla vähemmistönkin kaveria.

Minun mielestä tämmöiset ihmiset jotka tulee kaikkien kanssa toimeen ovat mielestäni jonkin sortin miellyttäjiä

Pinnallinen ja feikki

Rasittavia teeskentelijöitä

On eri asia tulla toimeen kuin olla ystäviä. Ystäviä tai edes kavereita ei tarvitse kaikkien kanssa olla, mutta kyllä nyt aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että esim. työpaikalla on vain tehtävä yhteistyötä myös niiden "ei niin kivojen" ihmisten kanssa, paitsi työyhteisön hyvinvoinnin, niin myöskin siksi, että työt tulee tehtyä sujuvasti.

On olemassa ihmisiä jotka eivät oikeasti vihaa ketään tai mitään. Tai voivat vihata, mutta eivat lähipiirissään.

Ensimmäisenä tulee mieleen suvakki-täti