Lue keskustelun säännöt.
MILLAISIA 3-VUOTIAAT?
04.10.2006 |
Hei!
Vertaistukea kaipaisin. Millaisia ovat teidän 3-vuotiaanne? Meillä on 3-vuotias tyttö, jonka kanssa on suoraan sanottuna hankalaa. Tyttö on ollut aina voimakastahtoinen ja temperamenttinen. Nykyisin päivät ovat aika raskaista. Olen kotiäitinä. Tyttö herää aamulla huonolla tuulella ja aloittaa mankumisen. Milloin mitäkin hän haluaa eikä kestä odottamista, kun silmät ristissä yritän kammeta ylös sängystä. Tätä tyytymättömyyttä ja mankumista sitten esiintyy ympäri vuorokauden. Ruoka on kuumaa, pahaa jne... ei halua tuollaisia tai tällaisia vaatteita. Äiti kävelee puistoon liian nopeasti. Lista on loputon. Ja joka asiasta tulee raivari. Tuntuu niin raskaalta, kun oikein mikään ei suju eikä oikein koskaan olla iloisia.
Lasta pitäisi viihdyttää jatkuvasti. Jos häntä ei huomioi, hän suuttuu. Ja tämän huomioimisen siis pitäisi olla jatkuvaa. Lapsi pomottaa ja määräilee. Kaiken pitäisi mennä hänen tahtonsa mukaisesti.
Tyttö ei tottele meitä vanhempia. Hän ei edes kuuntele, ellei asiaa esitä todella vihaisena. Olipa käsky mikä tahansa.
Sanomattakin on selvää, että tytöllä on rajat ja hän saa paljon rakkautta ja hellyyttä. Millaisia teidän muiden samanikäiset lapset ovat?
Kommentit (19)
Siis en nyt tarkota että et anna ruokaa etkä anna nukkua mutta meillä tuollaista on pojan kanssa vain jos hän on nukkunut esim liian vähän tai huonosti.
Tai olisiko vielä uhmaa? Meillä siis keskimmäinen nyt 3v1kk ja itse asiassa juuri nyt menee tosi kivasti. Toki poika saa vielä raivareita millon mistäkin mutta pääsääntösesti musta nyt on ihan seesteinen kausi. Mulla on tosi huono kitinän-/raivoamisensietokyky joten luulen että meillä mitä enemmän komentelua ja valitusta niin sen vähemmän palvelua.
Lapsen luonne vaikuttaa myös kovasti, sanoit että teillä tyttö ollut aina vaativa. Meidän poika taas on aina ollut rauhallinen ja viihtynyt tuntikausia autojensa parissa.
En usko, että lapsessasi tai teissä on mitään vikaa. Lapsesi luonne yhdistettynä johonkin känkkäränkkäkauteen saa ehkä tuon aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on myös 3v tyttö, joka aloittaa aamut hymyssäsuin ja yleensä vielä lauleskelee jotain :)
On tosi iloinen ja ihana lapsi. Hänen kanssaan on ilo mennä ja kulkea missä tahansa!
Katsoitko Supernanny-ohjelmia? Niistä voisit soveltaa ohjeita teillekin.
Tsemppiä teille.
Olen kolmen kotiäitinä (5v,3v ja 6kk). Ja tämä 3v...mä haluu-uu-uunn...ja heti. Meillä on auttanut oma määrätietoisuus. esim tänään kuoriessani perunoita tyttö halusi omenan -heti. Aiemmin sorruin keskeyttämään välillä omat hommani ja toteutin toiveita jottei se huuto taaaas alkaisi. Nyt ilmoitin rauhallisesti että saat omenan heti kun äiti on laittanut perunat. Huuto alkoi. Selitin (edelleen rauhallisesti vaikka korviin sattui kun tyttö huusi) että voit huutaa jos haluat, mutta se on ihan turhaa, koska äiti laittaa ensin perunat jotta saadaan ruoka valmiiksi. Ja annoin sen omenan kun perunat oli kattilassa valmiina. Ja selitin taas, että nyt annan niinkuin lupasin. Tämä nyt oli vaan yks esimerkki, mutta halusin tällä selventää. Eli haluamisten toteuttaminen NYT HETI on loputon suo. Pitää oppia odottamaan. Ja itse pitää pysyä aikuisena vaikka tekisi mieli huutaa, että lakkaa huutamasta..(tyhmäähän se olisikin, eikö?!?!).
Ja kyllä niitä virikkeitä tarvitaan ja vuoron odottamista opitaan vähän vahingossa hoidossa tms. Eli muiden lasten seuraan. Meidän tyttö käy kerhossa kerran viikossa ja muuten tavataan lapsiperheitä viikottain.
Tsemppiä, se on vaan vaihe..toivottavasti!!!
lapsi kaipaa toisen lapsen seuraa...ei ole tarkoitettu aikuisten kanssa kasvamaan pelkästään..
kerhoja on tuon ikäisille esim pari kertaa viikossa niin siitäkin voi olla kummasti hyötyä ja samalla saat itse hengähdys tauon.... itelläni myös kolme vuotias tyttö mutta hänellä kaksi vuotias sisko. ja leikit sujuu tosi kivasti...tottakai välillä kiukutellaan mut se on normaalia. mutta että koko ajan niin siihen kyllä väsyy...
voimia ja keksi toimintaa jossa lapsesi kohtaa muita lapsia!
Meidän 3-vuotias poika on todella iloinen, auttavainen ja tottelevainen. Mutta kyllä hänelläkin on huonoja päiviä ja yleensä syynä on joko: väsymys, nälkä, aktiivisen tekemisen puute, hellittelyn kaipuu tai ainakin auttaa, jos näihin perustarpeisiin kiinnitetään huomiota.
Perusjutun joku jo edellä mainitsikin, että selkeät rajat (=äiti ja isä määräävät ja lapset tottelevat). Nämä rajat voi myös " sokerikuorruttaa" kuten pahaan uhmaan kannattaakin, että lapsi ei koe " kasvojen menetystä" . Esimerkiksi ehdotan paria eri ruokaa ja hän saa päättää mitä laitetaan ruoaksi. Lisäksi kun hän saa auttaa niin jopas ruoka maistuu vielä paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ollut sama periaate seiskan kanssa. Eli jossain vaiheessa sain aika useinkin sanoa pojalle just että huuda niin paljon kun haluat mutta nyt teen tämän jutun valmiiksi. Sanon myös että kukaan ei jaksa kuunnella tuollaista, jos noin huudat niin mene omaan huoneeseen huutamaan. Ja jos ja kun ei itse mennyt niin kannoin sinne. Sanoin että tulet takasin kun olet rauhottunut. Sitten en myöskään tykkää käskyistä vihasella äänellä. Kun poika on ärsyyntynyt niin kiljuu jotain tyyliin että " MÄHALUUN NYT JUOMAA MULLA ON JANO MÄ OKSENNAN" niin mun tiukka linja on että se juoma tulee sitten kun vähän nätimmin pyytää. En odota mitään " kiltti rakas äiti, voisitko ystävällisesti antaa juomaa" vaan ihan simppeli normaalilla äänellä sanottu pyyntö " saanko juotavaa" .
Tätä kestänyt joitain kuukausia. Periksi ei anneta, mitään ei tule heti ja nätisti pitää pyytää. Kotona ei mene millään perille nää jutut, mutta hoidossa ottaa sitten ihan kaikki hyvät opit käyttöön! :))
Kotona siis kaikki tunneskaala ja uhmaaminen, muualla sitten käyttäytyy mallikkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo on merkki että kasvatuksenne on onnistunut. Minä olen myös saanut huomata lasten kanssa että kodin ulkopuolella (siis myös kavereilla ollessaan) lapset ovat tosi nätisti, eikä kyse ole mistään pelosta. Meidän esikoinen kun on joskus aina yökylässä kavereiden luona niin äidit aina ihmettelvät että onpa hyvin kasvatettu kun laskostaa itse vaatteensa, tekee niin kun pyydetään, puhuu nätisti, siivoaa jälkensä jne jne. Voi kun olis kotonakin sellainen aina...
Siis en tietenkään toteuta lapsen käskyjä ja määräämistä. Käsken rauhallisesti odottamaan. Silti meillä on kuvatun kaltaista. : ( meillä on myös toinen lapsi, joka on siis saanut samanlaista kohtelua, ja tämä lapsi on aivan erilainen, perustyytyväinen. Rakastan molempia lapsiani valtavasti, tämän toisen kanssa vain on vaikeampaa. Lisään aloitukseeni vielä sen, että lapsi puhua pälpättää aivan taukoamatta. En ehdi vastata hänen kysymyksiinsä, kun puolessa minuutissa tulee kymmenen kysymystä. Sitte taas suututaan, kun en vastaa. Noh, enkä on totta, että voisin jättää huomioimatta. Kenties liikaakin yritän vastata ja olla täydellinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läpi, ei ole kyllä yrittänytkään. Onneksi näin koska en jaksaisi kuunnella huutoa turhasta. Itkee oikeastaan vain kun loukkaa itsensä ja näin on aina ollut. Poika yli nelvä vuotias.
Eli uskon todella että nämä(kin) ovat hyvin paljon luonnekysymyksiä. Meillä tuo poika on rauhallinen ja hänet on aina pystynyt totuttamaan eri asioihin aika helposti. Minun ei ole tarvinut opettaa häntä viihtymään yksikseen koska on aina tehnyt niin. Kuintekin hän tykkää myös olla kavereiden kanssa. Miten, käykö lapsi jossain kerhossa, että saisi samanikästä leikkiseuraa, niin kun monet täällä ehdottivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omatoiminen, mutta meillä ei hyväksytä esim. jääkaapilta naposteltavien hakemisia ja siitäkös sota syttyy.
Minua ihan hävettää tunnustaa, mutta meillä välillä korotetaan ääntäkin. :(
Lapsi käy kerhossa ja tapaa kavereita hiekkalaatikolla joka päivä. Olisin vielä kiinnostunut tietämään, viihdytättekö te lapsianne miten paljon? kun musta tuntuu, että koko ajan sais viihdyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juurikaan viihdytä lapsia. En jaksa. Isompien kanssa toki pelaillaan erilaisia pelejä yhdessä ja touhutaan kaikkea, mutta en keksi lapsille tekemistä enkä varsinaisesti leiki heidään kanssaan muutamia hetkiä kauemmin.
3v:n kanssa teen joskus näitä:
- lauletaan yhdessä (tykkää ihan hulluna laulamisesta)
- tehdään kotitöitä
- katsellaan kirjoja (lähinnä tyttö " lukee" minulle)
- siivotaan hänen leluja ja vähän leikitään siinä ohessa
Mä luen päivittäin lapsille kirjoja ja otan mukaan ruuanlaittoon. Tämä ei selvästikään riitä.
jos tuota jatkuu koko ajan ja tauotta!
Meillä on molemmilla (2 ja 4) tuonsuuntaista viritystä ja välillä esimerkiksi pukeminen työlästä, mutta ne on siis ihan vain hetkiä.
On siis joko nälkäinen, janoinen, väsynyt tai kuumissaan. Ihan puhtaita " mä haluun" -kohtauksia on vain muutama viikossa. Mutta vielä puolivuotta sitten oli aika pitkälle samanlainen kuin ap kuvaili. Jokainen päivä alkoi väärällä jalalla ja ihan joka asiasta piti tehdä riita. Olisi kiva ajatella, että jämäkkänä ja johdonmukaisena pysyminen tuotti lopulta tulosta, mutta pelkäänpä, että kyse oli enemmänkin siitä, että tilanne helpotti, kun poika oppi ilmaisemaan halujaan paremmin suullisesti ja perustelemaan. Nyt voidaan jo käydä asioista kunnollisia keskusteluja ja järkiperusteet toimivat yllättävän hyvin. Seuraava hankalampi vaihe on varmasti kohta taas edessä ja paljon pojan helppoudesta pistäisin ihan luontaisen tempperamentin syyksi, hän on vilkas ja vahvatahtoinen, mutta myös peruspositiivinen ja iloinen kaveri. Toisenlaisella temperamentilla varustettu lapsi on varmasti tässä iässä paljon hankalampi.
Minä en nyt lastenkasvatuksesta paljon tiedä, mutta oletteko ap yrittänyt olla lapsen kanssa mahdollisimman positiivinen. Siis auttaisikohan, jos itse ei menisi mukaan siihen lapsen nyreään mielentilaan, vaan yrittäisi olla aurinkoinen ja auttaa lastakin löytämään niitä positiivisempia asioita elämästä. Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse huomasin silloin kun tuo meidän oma oli hankalmpi, että muiden huonotuuli ruokki hyvin vahvasti lapsenkin kiukuttelua ja huonoa tuulta. Syntyi eräänlainen noidankehä, joka tietysti aikuisen piti katkaista, ei lapsi siihen kykene.
mä myönnän, että JOSKUS VÄSYN KERTAKAIKKIAAN KIUKUTTELUUN JA NÄYTÄN ITSE NYREÄÄ NAAMAA. EN SIIS TIETENKÄÄN JATKUVASTI. ON MEILLÄ PALJON NAURUAKIN PERHEESSÄMME. JA TOINEN LAPSI ON VARSIN ILOINEN TAPAUS. EHKÄPÄ TÄMÄ TÄSTÄ HELPOTTUU. UHMAIKÄ TAITAA OLLA PÄÄLLÄ.
Lapsihan pompottaa sinua mennen tullen!
Nyt pistä tuolle narinalle stoppi! Eli anna naukua, mutta älä välitä joka narinasta. SINÄ määräät mitä tehdään ja missä järjestyksessä! Tytöllä on selvästikin liian suuri valta ja vastuu esim. valintojen tekemisissä. Ja raukka parka on siitä ihan sekaisin.