Tuntuuko teistä koskaan että olisi ihana kuolla pois jo?

Njäh, eipä oikeastaan. Onhan elämä usein rankkaa, mutta ajattelen, että eiköhän sitä sitten aikanaan ehdi maata kuolleena ihan tarpeeksi.

Toivottavasti pääset joskus siihen tilaan, jossa tunnet syvältä sisimmästäsi asti, että haluat elää.

Tiedän siis kokemuksesta mistä puhut, mutta pääsin sieltä pois ja samaa toivon sinullekin. Kesti monta vuotta.

Joka päivä. :(

Monesti ajattelen että olisi ihanaa joutua onnettomuuteen ja joko vammautua niin etten voisi enää käydä töissä tai kuolla. En siis ole aktiivisesti itsetuhoinen mutta passiivisesti pidän ajatuksesta kovasti.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:59"]Ois kyllä ihana tavata. Siis sillai että elämä on todella yksinäistä vaikka on ihmisiä ja perhettä ympärillä pilvin pimein. Mutta jos ois joku vaan joka tietäis että perseestähän tämä elämä on.
[/quote]

Samaa mieltä. Oudosti tämä ketju antaa uskoa ihmisyyteen, joka muuten minulta puuttuu täysin...

Juuri tältä tuntuu joka ainoa hetki. Elämältäni puuttuu vähäisinkin merkitys. Vietän aikani makaamalla sängyssä kattoon tuijottaen. Haluan kuolla.

Mä haaveilen välillä siitä että tulisin sokeaksi - sillä tavalla menettäisin työkykyni eikä kukaan enää vaatisi multa mitään. Kaikki vaan ihastelis miten hienosti jaksan kestää koettelemukseni ja mä taas olisin vaan ja nauttisin levosta :)

Joo, ei ehkä tosielämässä ois niin kivaa mut eräänlainen poispääsyfantasia tääkin.

Tulinpas surulliseksi luettuani teidän viestejä tässä ketjussa.

Itse olen vakavasti sairas, olen saanut taistella hengestäni vuosi, minulle on tehty elinsiirto, minulla on syöpä, joka on leikattu ja olen saanut sytostaatteja, voi että on ollut rankkaa, ne myrkyt saivat minut eläväksi kuolleeksi, en jaksanut mitään, 

minulla on pieni lapsi, joka on joutunut elämään näiden sairauksien kanssa meidän kanssa, milloin äiti siis minä olen joutunut lähtemään yöllä sairaalaan, kun lämpö on noussut, ja en ole kestänyt kuumetta ja infektioita, koksa veriarvot olleet matalat, leukosyyti, hb, trombosyytit... ihan kaikki.

minulle on antanut voimia pienen lapseni iloinen hymy, kun hän on nukkunut vierelläni, yöllä herännyt kokeilemaan pienell' kädellään olenko vielä vieressä, avanut silmänsä ja katsonut minua hymyillen

vain lapseni tähden olen jaksanut, vaikka en ole jaksanut edes hengittää, en noustä sängystä, en edes vaan olla, kun vointi ollut huono..

tuntuu todella pahalta, että terveet ihmiset toivovat kuolemaa, kun toiset toivovat saavansa elää, vielä edes hetken, nähdäkseen pienen lapsensa varttuvan edes hiuéman isommaksi

toisaalta ymmärrän teitä

näinä päivinä minua on ahdistanut kaikki maassamme taphtuneet todella isot muutolset, pelkään mitä tapahtuu, miten lapselleni käy tässä maailmassa, joka muuttuu aina vaan pahemmaksi

ei ole helppoa. kellään

No ei tunnu! Itse aion katsoa nämä kortit loppuun asti ja mahdollisimman paljon viivytellen, tuli mitä tuli. Ihana elämä..=)

Oon ajatellut itsemurhaa ja kuolemaa JOKA PÄIVÄ jo kolmen vuoden ajan. En ymmärrä miksi en vain toteuta ajatuksiani, koska mulla ei oikeestaan oo hirveesti syitä elää. Kai mä vaan oon sitten sellainen nössö, en uskalla elää, mutta en uskalla kuollakaan. Elämä tuntuu umpikujalta.

Joka päivä.

Ainoa asia joka lohduttaa, on kuolema. Taustalla vakava masennus ja useita muita sairauksia. Kuolema voi olla myös vapautus. Minulle se olisi sitä.

Ois kyllä ihana tavata. Siis sillai että elämä on todella yksinäistä vaikka on ihmisiä ja perhettä ympärillä pilvin pimein. Mutta jos ois joku vaan joka tietäis että perseestähän tämä elämä on.

Ihana tietää että joku -aika moni- tajuaa miltä musta tuntuu. Tein taannoin ketjun jossa toivoin että tulis syöpä. Sain kauheet haukut ja alapeukut ja luulin että kukaan ei tajua. Mutta hei tajuutte te!!!

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:43"]Ihana tietää että joku -aika moni- tajuaa miltä musta tuntuu. Tein taannoin ketjun jossa toivoin että tulis syöpä. Sain kauheet haukut ja alapeukut ja luulin että kukaan ei tajua. Mutta hei tajuutte te!!!
[/quote]

Minustakin tämä on - ehkä oudosti - kiva ketju. Mukavaa että en ole yksin näissä ajatuksissa.

Vaikeudet ovat tehty voitettaviksi ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa.

Elämää kannattaa hidastaa --> elää tässä hetkessä!

Turha stressi karsia pois, unohtaa liika niuhottaminen esim. kodin puunaaminen jne.

PANOSTAA hyviin ja luotettaviin ihmissuhteisii
,koska ne antavat niin paljon ihmiselle iloa.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:54"]Vaikeudet ovat tehty voitettaviksi ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa.

Elämää kannattaa hidastaa --> elää tässä hetkessä!

Turha stressi karsia pois, unohtaa liika niuhottaminen esim. kodin puunaaminen jne.

PANOSTAA hyviin ja luotettaviin ihmissuhteisii
,koska ne antavat niin paljon ihmiselle iloa.
[/quote]

Mitä ne hyvät ja luotettavat ihmissuhteet on? Minulla ei ole noista juurikaan kokemusta, paitsi ehkä omien lasten kohdalta. Muuten hetkessä on ihan yhtä tylsää ja merkityksetöntä kuin muutenkin...