Lue keskustelun säännöt.
te ketkä olette säästäneet itsenne avioliittoon!
25.09.2015 |
Kerro tarinasi!:) minulle on tärkeää että ensimmäinen seksikerta on vasta sitten kun on häät vietetty. En ole uskonnollinen, vaan itse olen vain sitä mieltä että näin on parasta toimia.
Minkä ikäinen olit? Aviomiehesi, oliko hänellä poikuus tallella? Kuinka kauan olitte yhdessä ennen kuin menitte naimisiin? Miten seksielämä lähti käyntiin? Miten miehesi suhtautui kun kerroit odottavasi avioliittoon?
Kommentit (74)
Minä ja mieheni odotimme avioliittoon ennen seksielämän aloittamista. Olemme olleet naimisissa 20 vuotta, ja edelleen olen onnellinen tuosta asiasta. Seksielämämme on hyvää, ja tuntuu edelleen hienolta että kumpikaan ei ole ollut kenenkään toisen kanssa.
Joku puhui etukäteen mieltymyksistä puhumisesta. Mistä mieltymyksistä? Jos ei ole mitään kokemuksia seksistä, ei ole vielä niitä mieltymyksiään :) Kun opettelimme yhdessä seksin saloja, opettelimme samalla myös alusta saakka sellaista seksielämää joka tuntuu molemmista hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen harrastanut seksiä jo teininä ja minulla oli useita kumppaneita ennen nykyistä miestäni. Olen aina ollut kokeilunhaluinen. Yksi parhaista ystävistäni sen sijaan odotti avioliittoon. He seurustelivat pojan kanssa 5 vuotta ennen kuin menivät naimisiin. Hän kertoi minulle, että oli aluksi pettynyt heidän seksielämäänsä, koska se oli vaikea saada sujumaan. Tässä avainasemassa tuntui enemmän olevan keskustelu kuin se, että molemmat ovat kokemattomia. Eivät osanneet kommunikoida sitä, mitä halusivat ja kumpikin häpesi seksiä (uskonnollinen tausta selittänee hiukan).
Heille tämä seksittömyys oli uskonnon takia luonnollinen valinta, vaikka toki se tuotti myös hiukan vaikeuksia, kun oltiin nuoria ja hormonit hyrräsivät. Erosivat jopa vuodeksi kesken kaiken, kun tyttö tuli yhtäkkiä toisiin aatoksiin ja olisi halunnut luopua uskonnostaan yms.
Väittäisin itse, että seksin odottaminen avioliittoon voi olla ihan yhtä hyvä kuin se, että harrastaa seksiä ekoilla treffeillä. Sehän vain riippuu siitä, millainen ihminen on. Sen sijaan avainasemassa on se, että osaa kertoa, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei.
En ymmärrä tota alapeukuttamista. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Mitä väliä sillä on, miten joku toinen elämänsä elää niin kauan kuin ei satuta muita?
Kyllä minäkin olisin voinut tyytyä ja ajatella ensimmäisen poikaystäväni kanssa, että eksi on hyvää. Vaikka eihän se ollut :D Luojan kiitos olen ollut myös muiden kanssa.
Minusta seksi on parisuhteessa hyvin tärkeää. Ne jotka muuta väittää, eivät ole koskaan hyvää seksiä saaneet. En ikinä haluaisi ostaa sikaa säkissä ja mennä kokeilematta toisen kanssa naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:40"]
Höh alapeukuttajat taitaa olla niitä katkeria siiderivalaita jotka menetti neitsyytensä ylä-asteella auton takapenkillä amisjätkän kanssa.
[/quote]
No mäkin ihmettelin miksi aloittaja sai niin paljon alapeukkuja? Minusta tuo on kovin kunnioitettavaa vaikka itse en odottanut avioon asti, mutta tein sen kuitenkin miehen kanssa jonka tunsin pitkään ja kunnioitin ja luotin häneen täysillä ja hän pysyikin elämässäni kuolemaansa asti.
Itse ainakin arvostan teitä jotka kunnioitatte avioliittoa noin paljon. Ja itse olen melkein 30-vuotias ja ehdottomasti mielummin olisin neitsyen kanssa kun jonkun joka on heiluttanut heppiään kaupungin joka reiässä.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:48"]
Naimisiinmeno on niin virallista ja "lopullista".
Entä jos toinen paljastuukin häiden jälkeen aseksuaaliksi.?
[/quote]
Nämä lainaukset kommentista 10, jossa oli mielestäni paljonkin hassuja oletuksia, mutta etenkin nämä. Miksi itse määrittelet avioliiton "lopulliseksi", vaikka hyvin tiedät, että eroprosentti on suuri ja mitään takuita ei ole siitä, että seksielämä säilyy sellaisena kuin haluaisi, vaikka kuinka olisi testattu ennakkoon?
Myös se "testattukin" kumppani voi osoittautua aseksuaaliksi. Kaikki eivät uskalla miellyttämisen tarpeessaan tunnustaa, ettei seksi kiinnosta. Eikä sitä seksiä todellakaan tarvitse kokeilla tietääkseen onko aseksuaali vai ei. Useimmat seksistä pidättäytyvät nimenomaan puhuvat paljon ennakkoon ja jos puheissa vilahtelee "Toki sitä kovasti odotti ja oli vaikeaa toisinaan jaksaa odottaa kun toinen tottakai viehätti niin suuresti fyysisestikin" (tämä kommentista 11), niin ei todellakaan ole aseksuaali kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:09"]En ikinä haluaisi ostaa sikaa säkissä ja mennä kokeilematta toisen kanssa naimisiin.
[/quote]
Joo, kukaanhan ei koskaan eroa siksi, ettei tuo puoli suhteessa toimi.
Luen tätä ketjua vähän ihmeissäni siitä, miten niin usein itsensä säästämisen vastakohtana nähdään holtiton seksielämä ja kymmenet ja kymmenet kumppanit... Suurin osa ihmisistä ihan varmasti osuu noiden vastakohtien väliin, ja minusta on parasta niin. Omalta kohdaltani voin kertoa, että olen ollut seitsemän miehen kanssa. Joku sanoisi sitä liian suureksi määräksi, minä en, sillä esim. yhden illan juttuja (saati ehkäisyn laiminlyömistä tai vastaavaa) ei ole yhtään. Ensimmäinen oli pitkäaikainen poikaystäväni, jonka kanssa emme kuitenkaan ehtineet naimisiin saakka, onneksi. Teineinä olimme kuin luodut toisillemme, mutta aikuistuminen toi myötään erilaisia haaveita jne, ja oli parasta erota. Sen jälkeen koin muutaman lyhyemmän suhteen, ja muutaman kanssa en oikeasti sopinut juurikin sen seksin osalta ollenkaan yhteen.
Nyt olen kolmekymppinen, ja kihloissa. Mieheni on minulle oikeasti aivan täydellinen! Myös seksielämä toimii uskomattoman hyvin, en ole kokenut tällaista ennen! Nyt kun muistelen ensimmäistä suhdettani, niin kuvittelin että seksielämämme oli täydellistä. Olihan se ihan hyvää, mutta ei läheskään tällaista. En tietäisi sitä, jos en olisi kokeillut muutamia suhteita, ja huomannut mikä minut sytyttää ja mikä ei. Nyt olen täydellisen onnellinen, sillä olen saanut selvitettyä mitä haluan, ja löytänyt juuri minun kanssani yhteen sopivan miehen :) En suosittelisi seksielämän säästämistä avioliittoon mm. omille tuleville lapsilleni, sillä koen että jokainen kokemukseni on vienyt minut lähemmäs tätä nykyistä onnea. Tiedän myös ihan kokemuksen kautta, ettei ruoho aidan takana ole vihreämpää, eikä minun näin ollen tarvitse luultavasti koskaan edes harkita miehen vaihtoa "parempaan". Eikä itsensä etsiminen todellakaan tarkoita holtittomuutta tai sitä, ettei arvostaisi omaa kehoaan ja mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniko toivoisi, että näin olisi omallakin kohdalla, kun nykyajan painostus ja aivopesu on johtanut aikanaan herkässä teini-iässä harhaan? Ei ole mikään häpeä myöntää tällaista.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:41"]
Luen tätä ketjua vähän ihmeissäni siitä, miten niin usein itsensä säästämisen vastakohtana nähdään holtiton seksielämä ja kymmenet ja kymmenet kumppanit... Suurin osa ihmisistä ihan varmasti osuu noiden vastakohtien väliin, ja minusta on parasta niin. Omalta kohdaltani voin kertoa, että olen ollut seitsemän miehen kanssa. Joku sanoisi sitä liian suureksi määräksi, minä en, sillä esim. yhden illan juttuja (saati ehkäisyn laiminlyömistä tai vastaavaa) ei ole yhtään. Ensimmäinen oli pitkäaikainen poikaystäväni, jonka kanssa emme kuitenkaan ehtineet naimisiin saakka, onneksi. Teineinä olimme kuin luodut toisillemme, mutta aikuistuminen toi myötään erilaisia haaveita jne, ja oli parasta erota. Sen jälkeen koin muutaman lyhyemmän suhteen, ja muutaman kanssa en oikeasti sopinut juurikin sen seksin osalta ollenkaan yhteen.
Nyt olen kolmekymppinen, ja kihloissa. Mieheni on minulle oikeasti aivan täydellinen! Myös seksielämä toimii uskomattoman hyvin, en ole kokenut tällaista ennen! Nyt kun muistelen ensimmäistä suhdettani, niin kuvittelin että seksielämämme oli täydellistä. Olihan se ihan hyvää, mutta ei läheskään tällaista. En tietäisi sitä, jos en olisi kokeillut muutamia suhteita, ja huomannut mikä minut sytyttää ja mikä ei. Nyt olen täydellisen onnellinen, sillä olen saanut selvitettyä mitä haluan, ja löytänyt juuri minun kanssani yhteen sopivan miehen :) En suosittelisi seksielämän säästämistä avioliittoon mm. omille tuleville lapsilleni, sillä koen että jokainen kokemukseni on vienyt minut lähemmäs tätä nykyistä onnea. Tiedän myös ihan kokemuksen kautta, ettei ruoho aidan takana ole vihreämpää, eikä minun näin ollen tarvitse luultavasti koskaan edes harkita miehen vaihtoa "parempaan". Eikä itsensä etsiminen todellakaan tarkoita holtittomuutta tai sitä, ettei arvostaisi omaa kehoaan ja mieltään.
[/quote]
Mutta yhtenä pointtina lienee myös se, ettei se villimpikään seksielämä ole mikään tae siitä, että se olisi jotenkin holtitonta. Tai ne yhdenyönjutut. Koska niin kauan kuin sitä tekee sen takia, että tykkää siitä, eikä sen takia, että tarvitsee vaikkapa buustia itsetunnolle, on masentunut, on alkoholisoitunut tai mikä tahansa muu väärä syy, niin sitten ei siinä vapaassa seksissäkään ole mitään moitittavaa. Miksi se sinusta on parasta, että ihmiset elävät, kuten sinä elät? Mehän olemme erilaisia. Minusta on parasta, että se, joka haluaa odottaa avioliittoon, odottaa. Tai se, joka haluaa kokeilla sataa erilaista, kokeilee.
Ystäväni on ollut yhden miehen kanssa, minä 20 ja eräs tuttuni yli sadan. Kaikille meistä tämä on hyvä määrä. Sen sijaan on joitain ystäviä, jotka ovat olleet alle kymmenenkin kanssa, mutta heillä kyse on esimerkiksi halu paeta yksinäisyyttä tai vaikeus hallita omaa alkoholinkäyttöä. Tällöin kyseessä on huono määrä, koska he satuttavat omalla käytöksellään itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta seksistä pidättäytyminen ja hellyyden osoittaminen suutelulle ja hyväilyllä on ihan suositeltavaa teini-ikäisille, jos tuntuu, ettei ole seksiin valmis ja jos pari menee vaikka 18-19-vuotiaana naimisiin niin ymmärrän, että seksi jätetään avioliittoon. Yli kaksikymppisillä ja varsinkin jos ikä lähenee kolmeakymppiä en voi ymmärtää, että seksistä pidättäydytään ja säästeään "itseä" avioliittoon.
Seksi on valtava voimavara ja liima, joka pitää paria yhdessä enkä itse ainakaan olisi voinut nukkua mieheni kanssa vaikka 3 vuotta samassa sängyssä ja käydä saunassa ilman, että oltaisiin myös harrastettu seksiä! Ihmiset on erilaisia ja joillakin tuo voi toimia ja mikäs siinä, jos molemmille tilanne sopii. Mutta miksi ihmeessä pitää odottaa papin aamenta, jos on kerran yhdessä menossa naimisiin. Mikä siinä menee pilalle, että rakastamansa ihmisen kanssa harrastaa seksiä. En voi ymmärtää.
Kun on nuorena elänyt, enkä todellakaan tarkoita lukuisia irtosuhteita vaan ihan tavallista elämää mitä tapahtuu ennen kuin löytää itselleen sopivimman ihmisen, ei tule myöskään niitä hetkiä kun haluaakin maistaa vapautta ja tavata muitakin ihmisiä kuin se oma puoliso. Mutta kuten sanottu, joillakin toimii yksi ja toisella toinen tapa elää.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:41"]
Luen tätä ketjua vähän ihmeissäni siitä, miten niin usein itsensä säästämisen vastakohtana nähdään holtiton seksielämä ja kymmenet ja kymmenet kumppanit... Suurin osa ihmisistä ihan varmasti osuu noiden vastakohtien väliin, ja minusta on parasta niin. Omalta kohdaltani voin kertoa, että olen ollut seitsemän miehen kanssa. Joku sanoisi sitä liian suureksi määräksi, minä en, sillä esim. yhden illan juttuja (saati ehkäisyn laiminlyömistä tai vastaavaa) ei ole yhtään. Ensimmäinen oli pitkäaikainen poikaystäväni, jonka kanssa emme kuitenkaan ehtineet naimisiin saakka, onneksi. Teineinä olimme kuin luodut toisillemme, mutta aikuistuminen toi myötään erilaisia haaveita jne, ja oli parasta erota. Sen jälkeen koin muutaman lyhyemmän suhteen, ja muutaman kanssa en oikeasti sopinut juurikin sen seksin osalta ollenkaan yhteen.
Nyt olen kolmekymppinen, ja kihloissa. Mieheni on minulle oikeasti aivan täydellinen! Myös seksielämä toimii uskomattoman hyvin, en ole kokenut tällaista ennen! Nyt kun muistelen ensimmäistä suhdettani, niin kuvittelin että seksielämämme oli täydellistä. Olihan se ihan hyvää, mutta ei läheskään tällaista. En tietäisi sitä, jos en olisi kokeillut muutamia suhteita, ja huomannut mikä minut sytyttää ja mikä ei. Nyt olen täydellisen onnellinen, sillä olen saanut selvitettyä mitä haluan, ja löytänyt juuri minun kanssani yhteen sopivan miehen :) En suosittelisi seksielämän säästämistä avioliittoon mm. omille tuleville lapsilleni, sillä koen että jokainen kokemukseni on vienyt minut lähemmäs tätä nykyistä onnea. Tiedän myös ihan kokemuksen kautta, ettei ruoho aidan takana ole vihreämpää, eikä minun näin ollen tarvitse luultavasti koskaan edes harkita miehen vaihtoa "parempaan". Eikä itsensä etsiminen todellakaan tarkoita holtittomuutta tai sitä, ettei arvostaisi omaa kehoaan ja mieltään.
[/quote]
Mutta yhtenä pointtina lienee myös se, ettei se villimpikään seksielämä ole mikään tae siitä, että se olisi jotenkin holtitonta. Tai ne yhdenyönjutut. Koska niin kauan kuin sitä tekee sen takia, että tykkää siitä, eikä sen takia, että tarvitsee vaikkapa buustia itsetunnolle, on masentunut, on alkoholisoitunut tai mikä tahansa muu väärä syy, niin sitten ei siinä vapaassa seksissäkään ole mitään moitittavaa. Miksi se sinusta on parasta, että ihmiset elävät, kuten sinä elät? Mehän olemme erilaisia. Minusta on parasta, että se, joka haluaa odottaa avioliittoon, odottaa. Tai se, joka haluaa kokeilla sataa erilaista, kokeilee.
Ystäväni on ollut yhden miehen kanssa, minä 20 ja eräs tuttuni yli sadan. Kaikille meistä tämä on hyvä määrä. Sen sijaan on joitain ystäviä, jotka ovat olleet alle kymmenenkin kanssa, mutta heillä kyse on esimerkiksi halu paeta yksinäisyyttä tai vaikeus hallita omaa alkoholinkäyttöä. Tällöin kyseessä on huono määrä, koska he satuttavat omalla käytöksellään itseään.
[/quote]
Olet oikeassa, ilmaisin itseäni ehkä huonosti, sillä en ajattele että esim. yhden illan jutut olisivat automaattisesti pahasta. Niitäkin voi harrastaa vain harrastamisen ilosta, ja monille myös sen ehkäisyn käyttäminen on aivan itsestäänselvää. Yhden illan juttuja monet vain käyttävät esimerkkinä holtittomuudesta. Todellista holtittomuutta kuitenkin on vain turvallisuuden ja terveyden laiminlyöminen sekä seksin harrastaminen "vääristä syistä", kuten juurikin tuo itsetunnon kohotus.
En myöskään tarkoittanut että kaikkien olisi parasta elää niin kuin minä. Olen vain yleisesti sitä mieltä, että kultainen keskitie on varmasti monille järkevin valinta. Olen melko varma, että seksin säästäminen avioliittoon olisi ollut itselleni huono valinta, ja uskon että se saattaa olla sitä monille muillekin, mutta jokaisella on oma polkunsa elämässä, ja jos seksin säästäminen avioliittoon johtaa jonkun muun kohdalla onnelliseen elämään, niin hienoa!
-32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen niin, että on avioliiton väheksymistä, jos menee sellaisen henkilön kanssa naimisiin, jota ei tunne "kokonaan". Minäkin olen uskonnollisesta perheestä, 18-vuotiaana neitsyenä avioitunut, avioliitossa niin henkisesti kuin fyysisesti turpiini saanut, mutta silti avioliitto on mielestäni pyhä sitoumus. Tein mielestäni virheen, kun tein päätöksen avioitumisesta liian nuorena ja kokemattomana sekä läheistemme normien mukaisesti. Avioliitto epäonnistui ja seksuaalisuuteni koki myös traumaattisia asioita, kuten raiskauksen. Kyllä, olen katkera. 25-vuotiaana yritin väittää vielä mustaa valkoiseksi, mutta nyt usean lapsen yksinhuoltajana olen niin sisuuntunut, etten tee enää samaa virhettä. Osa perheestäni välttelee minua eroni takia, mutta he pitäköön mielipiteensä, kun minä yritän opetella nauttimaan seksuaalisuudesta uuden miesystäväni kanssa.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:41"]
Luen tätä ketjua vähän ihmeissäni siitä, miten niin usein itsensä säästämisen vastakohtana nähdään holtiton seksielämä ja kymmenet ja kymmenet kumppanit... Suurin osa ihmisistä ihan varmasti osuu noiden vastakohtien väliin, ja minusta on parasta niin. Omalta kohdaltani voin kertoa, että olen ollut seitsemän miehen kanssa. Joku sanoisi sitä liian suureksi määräksi, minä en, sillä esim. yhden illan juttuja (saati ehkäisyn laiminlyömistä tai vastaavaa) ei ole yhtään. Ensimmäinen oli pitkäaikainen poikaystäväni, jonka kanssa emme kuitenkaan ehtineet naimisiin saakka, onneksi. Teineinä olimme kuin luodut toisillemme, mutta aikuistuminen toi myötään erilaisia haaveita jne, ja oli parasta erota. Sen jälkeen koin muutaman lyhyemmän suhteen, ja muutaman kanssa en oikeasti sopinut juurikin sen seksin osalta ollenkaan yhteen.
Nyt olen kolmekymppinen, ja kihloissa. Mieheni on minulle oikeasti aivan täydellinen! Myös seksielämä toimii uskomattoman hyvin, en ole kokenut tällaista ennen! Nyt kun muistelen ensimmäistä suhdettani, niin kuvittelin että seksielämämme oli täydellistä. Olihan se ihan hyvää, mutta ei läheskään tällaista. En tietäisi sitä, jos en olisi kokeillut muutamia suhteita, ja huomannut mikä minut sytyttää ja mikä ei. Nyt olen täydellisen onnellinen, sillä olen saanut selvitettyä mitä haluan, ja löytänyt juuri minun kanssani yhteen sopivan miehen :) En suosittelisi seksielämän säästämistä avioliittoon mm. omille tuleville lapsilleni, sillä koen että jokainen kokemukseni on vienyt minut lähemmäs tätä nykyistä onnea. Tiedän myös ihan kokemuksen kautta, ettei ruoho aidan takana ole vihreämpää, eikä minun näin ollen tarvitse luultavasti koskaan edes harkita miehen vaihtoa "parempaan". Eikä itsensä etsiminen todellakaan tarkoita holtittomuutta tai sitä, ettei arvostaisi omaa kehoaan ja mieltään.
[/quote]
Mutta yhtenä pointtina lienee myös se, ettei se villimpikään seksielämä ole mikään tae siitä, että se olisi jotenkin holtitonta. Tai ne yhdenyönjutut. Koska niin kauan kuin sitä tekee sen takia, että tykkää siitä, eikä sen takia, että tarvitsee vaikkapa buustia itsetunnolle, on masentunut, on alkoholisoitunut tai mikä tahansa muu väärä syy, niin sitten ei siinä vapaassa seksissäkään ole mitään moitittavaa. Miksi se sinusta on parasta, että ihmiset elävät, kuten sinä elät? Mehän olemme erilaisia. Minusta on parasta, että se, joka haluaa odottaa avioliittoon, odottaa. Tai se, joka haluaa kokeilla sataa erilaista, kokeilee.
Ystäväni on ollut yhden miehen kanssa, minä 20 ja eräs tuttuni yli sadan. Kaikille meistä tämä on hyvä määrä. Sen sijaan on joitain ystäviä, jotka ovat olleet alle kymmenenkin kanssa, mutta heillä kyse on esimerkiksi halu paeta yksinäisyyttä tai vaikeus hallita omaa alkoholinkäyttöä. Tällöin kyseessä on huono määrä, koska he satuttavat omalla käytöksellään itseään.
[/quote]
Olet oikeassa, ilmaisin itseäni ehkä huonosti, sillä en ajattele että esim. yhden illan jutut olisivat automaattisesti pahasta. Niitäkin voi harrastaa vain harrastamisen ilosta, ja monille myös sen ehkäisyn käyttäminen on aivan itsestäänselvää. Yhden illan juttuja monet vain käyttävät esimerkkinä holtittomuudesta. Todellista holtittomuutta kuitenkin on vain turvallisuuden ja terveyden laiminlyöminen sekä seksin harrastaminen "vääristä syistä", kuten juurikin tuo itsetunnon kohotus.
En myöskään tarkoittanut että kaikkien olisi parasta elää niin kuin minä. Olen vain yleisesti sitä mieltä, että kultainen keskitie on varmasti monille järkevin valinta. Olen melko varma, että seksin säästäminen avioliittoon olisi ollut itselleni huono valinta, ja uskon että se saattaa olla sitä monille muillekin, mutta jokaisella on oma polkunsa elämässä, ja jos seksin säästäminen avioliittoon johtaa jonkun muun kohdalla onnelliseen elämään, niin hienoa!
-32
[/quote]
Juu tämän viestin voin itse täysin allekirjoittaa! tv 27 ja 34.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän huvittaa lukea näitä neitsyenä naimisiin menneiden kommentteja siitä, miten seksi voi AINA toimia kunhan sitkeästi yrittää ja erityisesti tuo, että seksiin liittyviä mieltymyksiä voi yhdessä sitten opetella! Voi hyvät hyssykät! :D Kas kun ne mieltymykset joko on tai ei. Joku kiihottuu asiasta A, toinen asiasta B. Ei se mene niin, että aviopari neuvottelee, mistä nyt kumpikin voisi kiihottua.
Lisäksi todellakin voi olla niin, että seksi ei toimi. Siis fyysisesti ei toimi. Suomeksi sanottuna penis ei mahdu emättimeen ainakaan tuottamatta naiselle suurta kipua, tai päinvastoin penis on niin pieni, että se on yhtä tyhjän kanssa molempien mielestä. Itse olen kokenut molempia. Näille ei voi yhtään mitään. On typerää väittää, että seksi muka aina toimisi.
Jokainen tekee kuten haluaa, mutta itse alapeukutin ja alapeukutan tällaisia aloituksia, koska A) mielestäni näin toimiminen ei ole järkevää, ja B) "itsensä säästäminen" on äärimmäisen typerä termi, joka sisältää aikamoisen arvolatauksen. "Neitsyyden säästäminen" olisi totuudenmukaisempi termi.
Neitsyyden säästäminen avioliittoon ei ole mielestäni millään tavalla ihailtavaa. Toki hyväksyn asian täysin, olemmehan erilaisia. Mutta sen ihanteena pitäminen on asia erikseen.
Seksuaalisuus kuuluu inhimillisyyteen olennaisella tavalla. Miksi sen olemassaolo pitäisi kieltää? Itse menin naimisiin vasta 32-vuotiaana, siihenkö asti olisi pitänyt tukahduttaa oma seksuaalisuus?
Minulla oli nuorena tyttökaveri, uskovainen, joka meni naimisiin 17-v uskovaisen miehen kanssa. Ei seksiä ennen avioliittoa. Ennen naimisiinmenoa kaveri purki minulle asioitaan, että tulevan miehen kanssa ei pystynyt kertakaikkiaan keskustelemaan siitä, hankitaanko lapsia heti vai hankkiiko hän pillerit. Kielletty puheenaihe.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:25"]Mennessämme naimisiin olin 24-vuotias. Mies 26. Seurusteltiin kolme ja puoli vuotta. Miehellä ei ollut poikuus tallella, ja tiesin sen jo kun aloimme tapailla. Tästä syystä jopa hiukan pelotti sanoa että haluan odottaa avioliittoon, mutta onneksi hän ymmärsi. Toki seurustelun aikana välillä mietin että jaksaako mies odottaa ja kärsiikö hän valinnastani. Avoimuus on siis todella tärkeää, ja kävimme monet keskustelut aiheesta. Mieheni sanoi aina että kyllä hyvää kannattaa odotttaa ja pystyy myös itse odottamaan koska tiesi sen olevan mulle tärkeä asia. Avioitumisen jälkeen seksielämä lähti hyvin käyntiin, mieheni osasi olla varovainen alkuun, jotta "pääsin jyvälle" seksistä. Yhä edelleen porskutetaan yhdessä eteenpäin, avioliittoa takana 10vuotta ja lapsia kolme.
[/quote] miehesi kuulostaa aivan ihanalta! Tyydytittekö toisianne tai mitään ennen hääyötä?
Ap
[/quote][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:25"]Mennessämme naimisiin olin 24-vuotias. Mies 26. Seurusteltiin kolme ja puoli vuotta. Miehellä ei ollut poikuus tallella, ja tiesin sen jo kun aloimme tapailla. Tästä syystä jopa hiukan pelotti sanoa että haluan odottaa avioliittoon, mutta onneksi hän ymmärsi. Toki seurustelun aikana välillä mietin että jaksaako mies odottaa ja kärsiikö hän valinnastani. Avoimuus on siis todella tärkeää, ja kävimme monet keskustelut aiheesta. Mieheni sanoi aina että kyllä hyvää kannattaa odotttaa ja pystyy myös itse odottamaan koska tiesi sen olevan mulle tärkeä asia. Avioitumisen jälkeen seksielämä lähti hyvin käyntiin, mieheni osasi olla varovainen alkuun, jotta "pääsin jyvälle" seksistä. Yhä edelleen porskutetaan yhdessä eteenpäin, avioliittoa takana 10vuotta ja lapsia kolme.
[/quote] miehesi kuulostaa aivan ihanalta! Tyydytittekö toisianne tai mitään ennen hääyötä?
Ap
[/quote]
Toisinaan tyydytimme toisiamme käsin. Tavallaan esileikkiä siis ennen avioitumista. :) t.2
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:25"]Mennessämme naimisiin olin 24-vuotias. Mies 26. Seurusteltiin kolme ja puoli vuotta. Miehellä ei ollut poikuus tallella, ja tiesin sen jo kun aloimme tapailla. Tästä syystä jopa hiukan pelotti sanoa että haluan odottaa avioliittoon, mutta onneksi hän ymmärsi. Toki seurustelun aikana välillä mietin että jaksaako mies odottaa ja kärsiikö hän valinnastani. Avoimuus on siis todella tärkeää, ja kävimme monet keskustelut aiheesta. Mieheni sanoi aina että kyllä hyvää kannattaa odotttaa ja pystyy myös itse odottamaan koska tiesi sen olevan mulle tärkeä asia. Avioitumisen jälkeen seksielämä lähti hyvin käyntiin, mieheni osasi olla varovainen alkuun, jotta "pääsin jyvälle" seksistä. Yhä edelleen porskutetaan yhdessä eteenpäin, avioliittoa takana 10vuotta ja lapsia kolme. [/quote] miehesi kuulostaa aivan ihanalta! Tyydytittekö toisianne tai mitään ennen hääyötä? Ap [/quote][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 12:25"]Mennessämme naimisiin olin 24-vuotias. Mies 26. Seurusteltiin kolme ja puoli vuotta. Miehellä ei ollut poikuus tallella, ja tiesin sen jo kun aloimme tapailla. Tästä syystä jopa hiukan pelotti sanoa että haluan odottaa avioliittoon, mutta onneksi hän ymmärsi. Toki seurustelun aikana välillä mietin että jaksaako mies odottaa ja kärsiikö hän valinnastani. Avoimuus on siis todella tärkeää, ja kävimme monet keskustelut aiheesta. Mieheni sanoi aina että kyllä hyvää kannattaa odotttaa ja pystyy myös itse odottamaan koska tiesi sen olevan mulle tärkeä asia. Avioitumisen jälkeen seksielämä lähti hyvin käyntiin, mieheni osasi olla varovainen alkuun, jotta "pääsin jyvälle" seksistä. Yhä edelleen porskutetaan yhdessä eteenpäin, avioliittoa takana 10vuotta ja lapsia kolme. [/quote] miehesi kuulostaa aivan ihanalta! Tyydytittekö toisianne tai mitään ennen hääyötä? Ap [/quote] Toisinaan tyydytimme toisiamme käsin. Tavallaan esileikkiä siis ennen avioitumista. :) t.2
[/quote]Ja tämänkö Jumalasi sallii?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 13:25"]En itsekään ymmärrä noita alepeukkuja. Olisi kiva kuulla perusteluja niille...
Minusta tuo on ihailtavaa, säästää itseään avioliittoon sekä sille tietylle, erityiselle ihmiselle. <3 Oma neitsyys meni 17 vuotiaana lapsellisessa suhteessa ollessani, joten se siitä. Silti ajatuksena pidän siitä ja arvostan ihmisiä, jotka siihen pyrkivät. Ehkä erityisesti, jos uskonto ei vaikuta asiaan.
Monet kai ajattelee, kuten yksi tuolla ylenpänä, että mitä jos seksi ei toimikaan? No, mitä jos joku muu asia ei toimikaan? Hetikö pitäisi vaihtaa uuteen tms.? Mun mielestä saa seksin kuulostamaan tosi vaikealta asialta, mahdottomalta. Harvoin se ensimmäinen kerta on edes se parhain mahdollinen, parasta seksi mielestäni on ajan kanssa, opettelun myötä. Joten mikä estäisi seksin hyvyyden, jos ei ekalla kerralla, niin joskus tulevaisuudessa...? Jos kumpikin siihen pyrkii? Varmastikin asioista juteltaisiin ennen avioliittoon astumista muutenkin, ettei tule suurempia yllätyksiä..
AP, oletko minkä ikäinen?
[/quote] olen 19 :)
AP
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 13:25"]
En itsekään ymmärrä noita alepeukkuja. Olisi kiva kuulla perusteluja niille...
Minusta tuo on ihailtavaa, säästää itseään avioliittoon sekä sille tietylle, erityiselle ihmiselle. <3 Oma neitsyys meni 17 vuotiaana lapsellisessa suhteessa ollessani, joten se siitä. Silti ajatuksena pidän siitä ja arvostan ihmisiä, jotka siihen pyrkivät. Ehkä erityisesti, jos uskonto ei vaikuta asiaan.
Monet kai ajattelee, kuten yksi tuolla ylenpänä, että mitä jos seksi ei toimikaan? No, mitä jos joku muu asia ei toimikaan? Hetikö pitäisi vaihtaa uuteen tms.? Mun mielestä saa seksin kuulostamaan tosi vaikealta asialta, mahdottomalta. Harvoin se ensimmäinen kerta on edes se parhain mahdollinen, parasta seksi mielestäni on ajan kanssa, opettelun myötä. Joten mikä estäisi seksin hyvyyden, jos ei ekalla kerralla, niin joskus tulevaisuudessa...? Jos kumpikin siihen pyrkii? Varmastikin asioista juteltaisiin ennen avioliittoon astumista muutenkin, ettei tule suurempia yllätyksiä..
AP, oletko minkä ikäinen?
[/quote]
"säästää avioliittoon" mitenkäs sitten ajatuksen tasolla? Onko sielläkin hyvä pysyä pullon sisällä ...ei vaihtaa ajatuksia ei kuunnella...
äihan hyvähän se neitsyys on, mutta ei sitä tarvi ylikunnioittaakaan.
jotkuthan vielä tapetaan nykyäänkin...sen takia, kun meni neityys ennen sitä määrättyä kumppania.
että en mä kyllä pistäis sitä neitsyttä niin kärkeen arvovalinnoista, kun kumppania haen.