Millä tavoin sua huomioidaan kotona kun sairastat?

Kaikki marttyyrimammat jotka nousee sairaana passaamaan perhettään: Enskerralla jääkää vaan sänkyyn makaamaan. Kyllä se perhekin pakon edessä jotakin osaa. Jos eivät osaa niin.. niin kädettömät joutaakin kuolla nälkään.

Lapset saattaa tulla välillä silittelemään tai tuoda esim. vettä kun pyydän. Miestä ei ole. Ei auta sairastella tai jos sairastan, kipulääkettä vaan niin pystyy välttämättömimmät tekee.

Te naiset ette tiedä miltä miesflunssa tuntuu.. :'(

Valitettavasti saan anoa apuja, kun olen esim. influenssassa liki 40 kuumeessa. Mies ei ainakaan tajua omatoimisesti tilannetta. Se on surku juttu. Monesti auttaisi voinnin kannalta jo auttava asenne ja pieni lohdutus. Ei vaan millään. Vaik juteltu on asiasta, silti aina sama. Lapset jotain auttelee, mutta iso stressi se on huushollista ja juoksevista asioista mulla sairaana ollessa silti. Kadehdin teitä, joilla on rauha sairastaa.

Mies suukottaa ja peittelee minut sohvalle lepäämään ja hoitaa kaiken, kodin, lapset, ruoanlaiton. Ja uusperhekuvio on eli ei ole lasten isä kyseessä. Exä ei kyllä vaivautunut..

Reps... Miesflunssa! Päivän paras

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:52"]

Valitettavasti saan anoa apuja, kun olen esim. influenssassa liki 40 kuumeessa. Mies ei ainakaan tajua omatoimisesti tilannetta. [/quote]

En vaan käsitä. Miten niin monella täällä voi olla mies, joka eivät näköjään ajattele yhtään mitään - tai sitten ei vaan välitä? Miten olette päätyneet yhteen näiden miesten kanssa ja mikä on saanut teidät hankkimaan yhteisiä lapsia? Selviävätkö nämä miehet muuten normaalista arjesta? Osoittavatko jotenkin muuten kiintymystä tai välittämistä?

Toivottavasti mammat opetatte omat poikanne empaattisiksi! Osaavat ehkä hoivata ja huomioida omaa puolisoaan tulevasiuudessa.

Tuodaan sohvalle peittoja ja tyynyjä, kaupasta tuodaan herkkuja ja lääkkeitä ja tehdään hyvää ruokaa mulle. Hierotaan jalkoja. Ja kaikki oma-aloitteisesti! :)

Voihan sitä poikiaan opettaa. Mutta maailmassa on niin monta väliintulevaa seikkaa, jotka saattaa tehdä tulevaisuudenkin miehistä hoivaan kykenemättömiä. Vaikka sitten hyviä miehiä muuten. Puolison sairastaminen vain lamauttaa ja tauti ahdistaa läsnäolollaan niin.

Jos olen niin sairas että en pääse sängystä ylös, niin siellä saan sitten maata ihan itsekseni. Jos jotain tarvitsen, niin pyytämällä saatan saada. Mitään oma-aloitteisia empatianosoituksia ei heru, vaikka olisin kuinka kipeänä. Mutta muita en ala passaamaan sairaana, onneksi lapset ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät.

Miten ihmeessä mekin ollaan vajottu tuohon vihamielisyyden suohon. Mies ei juurikaan huomioi kun olen kipeä niin en sitten viitsi minäkään kostoksi. Sama kaikessa muussakin. Ennen tein, järjestin ja ostin yllätyksiä, mutten koskaan saanut mitään spontaania omasta halusta annettua takaisin niin lopetin. Välillä sain seuraavana päivänä kukkia kun olin sanonut että kukat ois joskus kivoja.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:18"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 09:48"] Ei mitenkään, siivoan ja kokkaan siinä missä terveenäkin. [/quote] Mulla ei ole koskaan niin kiireellistä siivottavaa että se pitäis just sairaana tehdä. [/quote] eli teillä on monta astia kokonaisuutta jne. Meillä ei, se on esim tiskattava jos meinaa syödä, koirat on ulkoilutettava, on myös imuroitava varsinkin jos koirilla karvanlähtö jne......

[/quote]

Häh? Imuroit sairaana, koska et kestä koirankarvoja? Nyt on marttyyrimeininkiä... Eikö teillä kukaan muu voi niitä koiria ulkoiluttaa eikä tiskata?

Kun ei muut tee niin hyvin kuin perheen äiti! Siks!

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 11:07"]

Miten ihmeessä mekin ollaan vajottu tuohon vihamielisyyden suohon. Mies ei juurikaan huomioi kun olen kipeä niin en sitten viitsi minäkään kostoksi. Sama kaikessa muussakin. Ennen tein, järjestin ja ostin yllätyksiä, mutten koskaan saanut mitään spontaania omasta halusta annettua takaisin niin lopetin. Välillä sain seuraavana päivänä kukkia kun olin sanonut että kukat ois joskus kivoja.

[/quote]

Olisi voinut olla mun kynästäni tuo kommentti! Lopun alkua varmaankin suhteelle... :-(

Mun miehellä on vanhanaikainen kasvatus. Ei sellaiselta pohjalta rynnitä paijaamaan tai kukkia tuomaan.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:18"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 09:48"] Ei mitenkään, siivoan ja kokkaan siinä missä terveenäkin. [/quote] Mulla ei ole koskaan niin kiireellistä siivottavaa että se pitäis just sairaana tehdä. [/quote] eli teillä on monta astia kokonaisuutta jne. Meillä ei, se on esim tiskattava jos meinaa syödä, koirat on ulkoilutettava, on myös imuroitava varsinkin jos koirilla karvanlähtö jne......

[/quote]

Häh? Imuroit sairaana, koska et kestä koirankarvoja? Nyt on marttyyrimeininkiä... Eikö teillä kukaan muu voi niitä koiria ulkoiluttaa eikä tiskata?
[/quote] no ei voi tehdä, mies tekee monesti 16 tunnin työ päiviä ni jonkun ne on tehtävä.....ja kun tulee kotiin istuu koneella tai lepää sohvalla, ja nytkin oon ollu yli 2 viikkoa kipee ni oisin kuollu jo astmaan jos en imurois....

Miksi ihmeessä olette yhdessä tuollaisten miesten kanssa, kuin mitä suuri osa näyttää tämän keskustelun perusteella olevan? Eikö ole ihan alkeellisinta toisen huomiointia, että edes hoitaa kodin, laittaa kipeänä olevalle ruokaa, kysyy haluaisiko tämä jotain erityistä kaupasta/apteekista ja antaa levätä?

Saatan keittää itselleni kuumaa vettä ja kaataa sekaan Finrexiniä. Siinä ne sympatiat. Asun yksin. 

Ei mitenkään, saan tehdä kaikki kotihommat yksinäni kuten terveenäkin. Sairastuminen johtuu kuulema siitä että en ajattele tarpeeksi positiivisesti. En tiedä miten positiivisesti pitäisi ajatella että kuume ei nousisi :-/