Minkä syyn takia olet katkaissut välit johonkin ihmiseen?

Itseni takia. Olin vakavasti masentunut, enkä jaksanut enää keksiä tekosyitä, miksen voi tavata jne. Kaikki ystävät sai mennä.

Jos kaikki kaverisi on 50 vuotiata juoppoja on todennäköisin selitys että olet itse samanlainen.

En varsinaisesti ole katkaissut välejä, jäin vain odottamaan milloin hän itse ottaisi yhteyttä. En jaksanut olla aina se joka soitti ja järjesti menonsa hänen mukaansa. Olen nyt muutaman vuoden odotellut sitä soittoa.

Onpa täällä taas naisille solidaarisia naisia. Huoh. Onneks ystävänne pääse eroon tuollasista lojaalittomista.

- Kaveri käytti minua oman itsetuntonsa kohottamiseen: yritti tehdä minusta palvelijaansa ja rähisi, kunnes sai tahtonsa läpi. Kertoi mielellään muille, kuinka surkea ihminen minä olin, ja kertoi mielellään minulle kerta toisensa jälkeen, kuinka kaunis/älykäs/suosittu/nokkela hän itse oli.

- Kaveri löysi poikaystävän, joka tunsi valtavaa ylemmyyttä lähes koko muuta ihmiskuntaa kohtaan. Minua hän inhosi silminnähden ensi hetkestä lähtien, käyttäytyi todella halveksivasti ja lopulta sabotoi esimerkiksi puhelinkeskustelujammekin. Koska kaverini piti miestä "elämänsä miehenä", päätin olla jäämättä katsomaan, kuinka älykäs ja aikaansaava kaverini alistettiin ja kiristettiin vähä vähältä miehen tahtoon.

- Monta kaveria olen jättänyt taakseni sen vuoksi, että olen ollut heille pelkästään kännykän yhteystieto, johon otetaan yhteyttä vain silloin, kun tarvitaan käden taitoja. Ja kaava on se sama: ensin pyydetään kahville, puhutaan mukavia varttitunti ja sitten esitellään se pikku projekti.

- Kaverilla oli uuvuttava tapa panna aina paremmaksi (joku on tässä ketjussa jo maininnutkin tällaisen tapauksen). Jos minulla oli yskä, kaveri selosti perinpohjaisesti toissavuotisen bronkiittinsa. Minun autoni ei ollut mitään hänen setänsä autoon verrattuna. Minulle suotu kohteliaisuus ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä hänelle oli sanottu viime perjantai-iltana. Kyynärkepeillä klenkkaaminen oli pikkujuttu, kun häntä olikin kerran viety ihan pyörätuolilla. Ja Pariisikin oli paljon hienompi paikka silloin, kun hän oli siellä käynyt. Ei tuollaista jaksa kovin monta vuotta.

- Kaverin lapsenteko muutti hänen persoonansa aivan toiseksi kuin ennen. Kun lapsi oli paikalla, kaverilla ei ollut silmiä tai korvia millekään muulle, ja kun lapsi ei ollut paikalla, eivät olleet kaverini aivotkaan. Lapsi ehti melkein kymmenvuotiaaksi, kun lopulta päätin, että tästä kaveruudesta ei kumpikaan taida enää saada irti muuta kuin ikivanhoja opiskelumuistoja kerta toisensa jälkeen.

Lainasin 300€ ystävälle. Maksua ei kuulunut koskaan, kyselin todella harvoin perään.

Mikäli joku ihminen aiheuttaa minulle kohtuuttomasti negatiivista energiaa, katkaisen välit. Teen sen tosin hiukan vaivihkaa, koska olen liian kiltti sanomaan asioita päin naamaa. Annan välien viilentyä pikkuhiljaa. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka löytävät negatiivista sanottavaa lähes joka asiasta ja esimerkiksi jokaisen ihmisen ulkonäöstä/pukeutumisesta. Näillä samoilla ihmisillä on ollut myös taipumusta toistuvaan valehteluun sekä itsensä korostamiseen. Ovat siis luulleet olevansa jollain tapaa muita tasokkaampia ja korvaamattomia ihmisiä, vaikka luonne on täysi mätä, eikä ole mitään meriittejä elämän varrelta. Oikeastaan heihin pätee myös se, että eivät ole ulkoisesti itse mitenkään kummosia ja käyttävät aikaansa etenkin kauniimpien, tasapainoisempien ja menestyneempien ihmisten mollaamiseen. Ovat kaikki olleet myös erittäin huomionkipeitä persoonia, jotka omivat toisten hyviä tekoja itselleen ja keskustelussa puhuvat toistuvasti muiden päälle.

En tiedä miksi paras aikuisiän ystäväni lopetti vastaamasta puhelimeen , kun soitin. Sitten kun soitin työkännykästä niin vastasi kyllä. Jutteli kyllä mulle ihan normaalisti niitä-näitä ja kysyi kolmeen kertaan että onko tämä numero nyt sun käytössä. Varmisteli ettei tule enää vastattua mun soittoihin kai.

En tiedä mitä tein tai jätin tekemättä. Vielä häissä oltiin kutstuttuina vieraina vanhan jengin kanssa. Häämatkalta tuli ystävä takaisin sillain että sattumalta näin hänet kadulla ja ilahduin tietysti että joko olette tulleet takaisin, kiva. Kaveri vähän vältellen sanoi että tultiin jo viikko sitten. Aikaisemmin hän olisi jo soitellut ja kertonut matkastaan ja oltaisiin vaan juteltu.

Kuulin noin sitten seuraavaksi bestiksestäni eräältä työkaverilta että hän on raskaana. Silloin kyllä itketti. Sitten muutaman kuukauden kuluttua tulikin pitkä ja tunteellinen massatekstari ihanasta pienokaisesta joka on juuri syntynyt.

Muuta ei sitten olekaan kuulunut. Kerran nähtiin kaupassa. Juteltiin niitänäitä ja sitten moikka. En tajua yhtään vieläkään että mitä tapahtui ja miksi. Ei niin saa tehdä ihmsille.

Pitkäaikaisen ystäväni avokki yritti raiskata yhteisen ystävämme. Onneksi siinä onnistumatta! Tapahtuman jälkeen tämä pitkäaikainen "ystävä" teki valintansa ja jäi suhteeseen tämän avokkinsa kanssa, vaikka raiskausyritys meni sovitteluun ja hänen avokkinsa sai siitä sakot. Luonnollisesti minä ja ystäväni pistettiin välit poikki tähän "ystävään".

Lapseni biologinen isä uhkasi tapaa mut ja lapsen mielumnin ku ottais mitään vastuuta lapsen elättämisestä alku raskaudessani. Annoin 3 viikkoa aikaa rauhoittua mut uhkaukset vain jatku sen koko 3 viikkoa. Sit pistin välit poikki nyt (14kk myöhemmin) isukki on myöntänyt isyytensä mut vain koska hänen mukaan hänel on oikeus lapseen kun joutuu ruveta maksamaan elatustukea! Mul lievä masennus joten pelkään menettäväni siks lapsen sil ku se uhkas puhelimes ei julkisel paikal.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:20"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 10:41"]

En varsinaisesti ole katkaissut välejä, jäin vain odottamaan milloin hän itse ottaisi yhteyttä. En jaksanut olla aina se joka soitti ja järjesti menonsa hänen mukaansa. Olen nyt muutaman vuoden odotellut sitä soittoa.

[/quote]

Masennus on pitkä ja kamala sairaus. Ystävät katoaa ympäriltä ja muilla elämö jatkuu. Miksi ei voi pyytää jotakin ennen hyvää kaveria mukaan yhteiseen illanviettoon, vaikka ei ole nähnyt pitkään aikaan?

Tuleeko sitten vasta mieleen, että "olisi pitänyt", kun kuulee tyypin riistäneen lopulta hengen itseltään. Tuleeko silloin mieleen, että nyt ymmärrän miksi hän ei ottanut yhteyttä, eikä päivittänyt liiemmin somea. Koitti vain selviytyä.... joo jättäkää vain kaikki pahaa tekemättömät ihmiset... Monella kuspäällä onkin iso katras kavereita, joidenka huomiosta taistellaan.
[/quote]

Tuleeko itsellä koskaan mieleen, että sen oman turpavärkin voi avata ja lakata syyttelemästä muita?

Mun mielestä aika hyvin joku kirjoitti tuolla siitä, että luopuu negatiivista energiaa aiheuttavista ystävistä. Oon itse tehnyt samalla tavalla, vaikka kipeää se tekikin. Oltiin oltu kavereita ala-asteelta saakka ja ystävyys jatkui lukion viimeiselle luokalle saakka. Ensimmäisen yliopistovuoden aikana pidettiin kaveruutta yllä, mutta sain tarpeeksi siitä mustavalkoisesta -maailman katsomuksesta ja besserwisseröinnistä. Mikään ei ole kuluttavampaa kuin ystävän tekemisten arvostelu.

Minä lopetin yhteydenpidon sen jälkeen, kun kaveri arvosteli minua rankalla kädellä ja kamelin selkä napsahti poikki. Myönnän, että mussa oli myös vikaa, sillä jouduin muuttamaan toiselle opiskelupaikkakunnalle ja tästä syystä kävin kotipaikkakunnalla harvakseltaan. Tein ikävästi ja peruin joitakin menoja kaverin kanssa vähän viime tippaan, koska olin niin väsynyt ja uupunut. Tämä kaveri sitten yhtenä päivänä hermostui tästä ihan aiheesta, mutta haukkui minut maanrakoon. Hän sanoi, ettei pidä tavastani hoitaa asioita ja se on aivan se ja sama, tulenko enää kaveriporukan juttuihin mukaan, koska heillä on jo sisäpiirin vitsi, että "vierailija" ei muutenkaan ikinä tuu paikalle. Loukkaannuin tästä aika syvästi, koska sain sellaisen vaikutelman, että minua ei enää haluta mihinkään mukaan.

Myöhemmin selvisi, että mulla on pysyvä sairaus, joka aiheuttaa tällaista väsymistä ja siksi peruinkin noita menoja. Olen nykyään paljon armollisempi itselleni, enkä tee suunnitelmia sellaisille päiville, joina saatan väsyä, niin ei tule sitten noita ikäviä perumisia. Tuo kaverisuhteen menettämien on vaivannut minua pitkään, mutta loppujen lopuksi ymmärsin, ettei negatiivisten ihmisten takia kannata jäädä vatvomaan. 

Terrorisoi mua lähettämällä päivässä kymmeniä kuvia lapsestaan ja kissastaan. Viestejä sateli ja loukkaantui kun en heti päässyt vastaamaan, jopa yöaikaan. Liika on liikaa.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 08:23"]Oltiin ystäväni kanssa hietsun kirpputorilla myymässä tavaroitamme yhteisellä pöydällä. Lähdin käymään vessassa ja kun tulin takaisin, näin kuinka joku nainen kantoi mukanaan isoa peiliä, joka minulla oli ollut myytävänä. Tulin pöydän luokse ja kaverini sanoikin heti, että peili meni ja ojensi kaksi euroa minulle. Pöydällä tavaroita katsellut nainen pysähtyi, katsoi pitkään ja sanoi, että "peilistähän maksettiin sulle 12 euroa". Kaverini lehahti tulipunaiseksi ja kaivoi minulle vielä kympin lisää. Sanoin vaan että ai sellaiset kaupat.
-
Keräsin tavarani, kannoin ne autooni ja ajoin pois enkä enää koskaan ole puhunut tälle ihmiselle. Eipä hän ole kyllä perään soitellutkaan. Liki 20 vuoden "ystävyys" loppui kymmeneen euroon.
-
Jälkeenpäin kuulin muutamalta muulta yhteiseltä ystävältä, kuinka tämä varasteleva oli puhunut musta aina paskaa selän takana ja arvostellut mua ja kaikkea muhun liittyvää. Oikean päätöksen siis tein.
-
Alkuun kun joku kysyi miksen ole tämän henkilön kanssa väleissä, en jotenkin viitsinyt kertoa syytä, mutta jos on yhtään läheisempi tuttu, niin kerron nykyään aina, että Jonna varasti rahaa ja jäi rysän päältä kiinni :)
[/quote]
Pakko kysyä, millä kirjaimella sukunimi alkaa? Mulla on ollut tismalleen samanniminen kaveri jolla siis oli sama etunimi...

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 09:01"]

Minä olen kokenut niin, että nämä, jotka ajattelee muitten ihmisten puhumisen "arvosteluna" eli jos ihminen kertoo omia mielipiteitään ja omia toimintatapojansa, ovat itse juuri niitä jotka pitävät omia tapojensa oikeina, ja omaa elämäänsä tärkeämpänä. Tälläisten ihmisten suusta usein kuulee, kuinka joku muu "ylentää itseään" ja on "besserwisseri". Ei minua haittaa, jos minä kerron kaverille jotain, ja kaveri sitten kertoo että ai jaa, ei meillä vain noin toimita, meillä tehdään näin. Jos joku kommentoisi minun tapaa ripustaa pyykkiä kertomalla miten itse tekisi, en vedä siitä mitään johtopäätöksiä että nyt minua arvostellaan.. Tuntuu että ihmiset hakemalla hakevat muiden sanomisista piilomerkityksiä! Olisi helpompaa kysyä suoraan jos loukkaantuu, että mitä tuolla tarkoitit? Minusta on ihan normaalia kertoa myös omista jutuista! Pitäisikö aina vaan ihastella sitä toisen elämää, eikä saisi kertoa omista jutuista? Minusta on kiva saada perspektiiviä myös omiin tekemisiin, sillä toisella voi olla vaikka ihan fiksuja tapoja toimia joista voi itse ottaa mallia :) ja jos ei, niin toisesta korvasta ulos! Ja nyt varmaan minä olen se besserwisseri...

[/quote] Juuri näin, ajattelen ihan samoin! 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 08:23"]Oltiin ystäväni kanssa hietsun kirpputorilla myymässä tavaroitamme yhteisellä pöydällä. Lähdin käymään vessassa ja kun tulin takaisin, näin kuinka joku nainen kantoi mukanaan isoa peiliä, joka minulla oli ollut myytävänä. Tulin pöydän luokse ja kaverini sanoikin heti, että peili meni ja ojensi kaksi euroa minulle. Pöydällä tavaroita katsellut nainen pysähtyi, katsoi pitkään ja sanoi, että "peilistähän maksettiin sulle 12 euroa". Kaverini lehahti tulipunaiseksi ja kaivoi minulle vielä kympin lisää. Sanoin vaan että ai sellaiset kaupat.
-
Keräsin tavarani, kannoin ne autooni ja ajoin pois enkä enää koskaan ole puhunut tälle ihmiselle. Eipä hän ole kyllä perään soitellutkaan. Liki 20 vuoden "ystävyys" loppui kymmeneen euroon.
-
Jälkeenpäin kuulin muutamalta muulta yhteiseltä ystävältä, kuinka tämä varasteleva oli puhunut musta aina paskaa selän takana ja arvostellut mua ja kaikkea muhun liittyvää. Oikean päätöksen siis tein.
-
Alkuun kun joku kysyi miksen ole tämän henkilön kanssa väleissä, en jotenkin viitsinyt kertoa syytä, mutta jos on yhtään läheisempi tuttu, niin kerron nykyään aina, että Jonna varasti rahaa ja jäi rysän päältä kiinni :)
[/quote]
Pakko kysyä, millä kirjaimella sukunimi alkaa? Mulla on ollut tismalleen samanniminen kaveri jolla siis oli sama etunimi...
[/quote]
Hemmetti. Siis samanlainen, samalla nimellä =D

Elämässäni oli meneillään ikävä vaihe ja sen keskellä jyvät erottuivat akanoista. Katkoin välit "ystäviin" ja tosiystävät jäivät.

-Väkivalta

-Petollisuus

-Hyväksikäyttö

Kaveri oli ilkeä pahansuopa ja tahallaan minulle vaikeuksia järjestävä tai oikeastaan yritti järjestää mutta kapsahti aina omaan tyhmyyteensä. Meni jonkin aikaa kunnes aloin miettimään sitä millainen ns kaveri minulla on ja huomasin että aivan paska valehtelija. Ei olla oltu tekemisissä yli 26 vuoteen ja ei ole ollut ikävä.

Kehenkään en ole varsinaisesti katkaissut välejä. En vain enää tee aloitteita tapaamisiin, kun tuntuu, että minä olen aina yhteydenottaja ja vastapuolella on aina kovasti kiirettä, ettei nyt taaskaan ehditä tavata. Sanon, että ilmoittele sitten, kun sinulle sopii nähdä. Näitä ilmoittelua tässä nyt odottelen...