Minkä syyn takia olet katkaissut välit johonkin ihmiseen?

Ystäväni tuli kylään ja kertoi kuinka oli pettänyt miestään monien miesten kanssa kuluneen puolen vuoden aikana. Tunsin ystäväni miehen hyvin. Hän oli todella rakastunut ystävääni ja luulin että heillä meni hyvin.

Ystäväni sanoi kertoneensa pari päivää aikaisemmin miehelleen näistä pettämisistä. Sitten hän nauraen kertoi minulle että mies oli alkanut itkemään ja kysellyt että kai se oli joku vitsi. Ystäväni ei katunut tekojaan ja naureskellen kertoi miehensä järkytyksestä. Aivan kuin olisimme puhuneet vaikka siitä kuinka kissa koittaa ottaa kärpästä kiinni ikkunalaudalla.

Järkytin kuinka huonosti tunsin ystäväni. Meillä oli selkeästi todella erilainen arvomaailma.

Minä olen kokenut niin, että nämä, jotka ajattelee muitten ihmisten puhumisen "arvosteluna" eli jos ihminen kertoo omia mielipiteitään ja omia toimintatapojansa, ovat itse juuri niitä jotka pitävät omia tapojensa oikeina, ja omaa elämäänsä tärkeämpänä. Tälläisten ihmisten suusta usein kuulee, kuinka joku muu "ylentää itseään" ja on "besserwisseri".

Ei minua haittaa, jos minä kerron kaverille jotain, ja kaveri sitten kertoo että ai jaa, ei meillä vain noin toimita, meillä tehdään näin. Jos joku kommentoisi minun tapaa ripustaa pyykkiä kertomalla miten itse tekisi, en vedä siitä mitään johtopäätöksiä että nyt minua arvostellaan.. Tuntuu että ihmiset hakemalla hakevat muiden sanomisista piilomerkityksiä! Olisi helpompaa kysyä suoraan jos loukkaantuu, että mitä tuolla tarkoitit?

Minusta on ihan normaalia kertoa myös omista jutuista! Pitäisikö aina vaan ihastella sitä toisen elämää, eikä saisi kertoa omista jutuista? Minusta on kiva saada perspektiiviä myös omiin tekemisiin, sillä toisella voi olla vaikka ihan fiksuja tapoja toimia joista voi itse ottaa mallia :) ja jos ei, niin toisesta korvasta ulos! Ja nyt varmaan minä olen se besserwisseri...

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 08:51"]Harmitti kun hänellä oli pakko aina iskeä ja hurmata paikan miehet. Ellei muuten onnistunut niin paita pois ja pöytään tanssimaan.  [/quote] tää on ollu mullakin joidenkin kanssa ongelma, jopa viety pari mun poikakaveria nenän edestä, kun ei oo mulle onnea suotu. T 12

[/quote]

olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo tuolloin, ei multa ihastusta napattu. Otti vain pattiin kun kaveri ensin pyysi juhlimaan ja monesti jäin yksin kun löytyi sitä miesseuraa. Muutenkin sellainen yhden ihmisen jatkuva huomionhaku ja esitys on raskasta seurattavaa. Tulee monta kertaa mieleen että miksi juuri minä olinkaan tuon kaveri.

Uudessa seurassa kaivaa kaikki paskimmat puoleni ja noloimmat juttuni mitä olen tehnyt, ihan vaan että nää uudet ihmiset tykkäis siit toisesta enemmän kun musta. Sanoo olevansa "oikeutettu" tähän koska hänellä on huono itsetunto.

Toiseen koska matkii joka helvetin asiassa, eikä edes suostu myöntää sitä. Tärkeintä on miesten hyväksikäyttö ja niitten iskeminen, rumille ei puhuta koska niitä ei voi edes iskeä. Myöskin tylsä ja mielikuvitukseton, ja mikään ei ole ikinä hänen syynsä. 

Kolmanteen koska on ihan helvetin pinnallinen. Plus kaikki mitä tekee niin todelliset motiivit paistaa kilsojen päähän, selittelee siihen päälle kuitenkin miljoona tuhat syytä miksi tekee jotain

Neljäs koska puhuu aina vain itsestään, huumorintaju ei kohtaa yhtään, ja jätkäkuviot on kuin 4. luokalata. Kaipaa jotain kuukausien tsemppiä että lähetä nyt viestiä sille miehelle, kun selvästi itsekkin haluaa "mutku emmä voi apua" voi luoja se on ihminen. 

Eli kaikkiin näihin yritän ottaa etäisyyttä, mut on vaikeaa. Yksin olen oikeasti mielummin kuin näiden kanssa. Uusia ystäviä vaikee löytää, ehkä joku päivä vielä. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 09:01"]

Minä olen kokenut niin, että nämä, jotka ajattelee muitten ihmisten puhumisen "arvosteluna" eli jos ihminen kertoo omia mielipiteitään ja omia toimintatapojansa, ovat itse juuri niitä jotka pitävät omia tapojensa oikeina, ja omaa elämäänsä tärkeämpänä. Tälläisten ihmisten suusta usein kuulee, kuinka joku muu "ylentää itseään" ja on "besserwisseri". Ei minua haittaa, jos minä kerron kaverille jotain, ja kaveri sitten kertoo että ai jaa, ei meillä vain noin toimita, meillä tehdään näin. Jos joku kommentoisi minun tapaa ripustaa pyykkiä kertomalla miten itse tekisi, en vedä siitä mitään johtopäätöksiä että nyt minua arvostellaan.. Tuntuu että ihmiset hakemalla hakevat muiden sanomisista piilomerkityksiä! Olisi helpompaa kysyä suoraan jos loukkaantuu, että mitä tuolla tarkoitit? Minusta on ihan normaalia kertoa myös omista jutuista! Pitäisikö aina vaan ihastella sitä toisen elämää, eikä saisi kertoa omista jutuista? Minusta on kiva saada perspektiiviä myös omiin tekemisiin, sillä toisella voi olla vaikka ihan fiksuja tapoja toimia joista voi itse ottaa mallia :) ja jos ei, niin toisesta korvasta ulos! Ja nyt varmaan minä olen se besserwisseri...

[/quote]

Vähän tulee olo, että sinulla on lievä tilannetajun heikkous. Ei minusta ainakaan ole edes kiinnostava yleensä jutella erilaisista toimintatavoista, kenties olen poikkeus. Minulle on ihan selvä asia, että toisen kodissa ei ruveta osoittamaan yksityiskohtia tai laskemaan montako tuntia pyykki on kuivunut. Mulla on tuomla alueella olo, että se on intiimi alue ja sen (siisteys, lastenkasvatus, sisustus) sohiminen turhaan on parasta jättää väliin kun loukkaantumisen riski on suuri.:) miksi otan riskin että turhaan loukkaan ystävää, jonka seurassa viihdyn?!

Liiallinen alkoholin käyttö.

Vanhempani haukkuivat puolisoani, en ole sen jälkeen ollut missään yhteyksissä vanhempiini. Hautajaisiin olen ajatellut mennä.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 09:01"]

Minä olen kokenut niin, että nämä, jotka ajattelee muitten ihmisten puhumisen "arvosteluna" eli jos ihminen kertoo omia mielipiteitään ja omia toimintatapojansa, ovat itse juuri niitä jotka pitävät omia tapojensa oikeina, ja omaa elämäänsä tärkeämpänä. Tälläisten ihmisten suusta usein kuulee, kuinka joku muu "ylentää itseään" ja on "besserwisseri". Ei minua haittaa, jos minä kerron kaverille jotain, ja kaveri sitten kertoo että ai jaa, ei meillä vain noin toimita, meillä tehdään näin. Jos joku kommentoisi minun tapaa ripustaa pyykkiä kertomalla miten itse tekisi, en vedä siitä mitään johtopäätöksiä että nyt minua arvostellaan.. Tuntuu että ihmiset hakemalla hakevat muiden sanomisista piilomerkityksiä! Olisi helpompaa kysyä suoraan jos loukkaantuu, että mitä tuolla tarkoitit? Minusta on ihan normaalia kertoa myös omista jutuista! Pitäisikö aina vaan ihastella sitä toisen elämää, eikä saisi kertoa omista jutuista? Minusta on kiva saada perspektiiviä myös omiin tekemisiin, sillä toisella voi olla vaikka ihan fiksuja tapoja toimia joista voi itse ottaa mallia :) ja jos ei, niin toisesta korvasta ulos! Ja nyt varmaan minä olen se besserwisseri...

[/quote]

tuota! Ymmärrätkö kuinka paljon sujuvaa seurustelutilannetta rikkoo tuollainen mitä tolla tarkoitat  -tiukkaaminen? Lisäksi se on monelle aika vaikeaa. Juuri näistä syistä moni valitsee seuran missä ei vilistä sammakoita eikä töksähtele. Sinun tyyppisestä voi tuntua, että hölmö kun et kysy, mutta tosiasiassa sinulla on vastuu omista sanomisista ja ystävyyssuhteistasi. 

Ole tuollainen ihan rauhassa, mutta hyväksy myös se että ystävyyssuhteesi voidaan kokea rasitteena kun sanomisesi ovat niin tökeröjä ja sujumattomia. Toinen voi jopa ihan turhautua mielessään huomioistasi, joiden merkitystä on hankala tulkita.

Kaveri oli aina oikeassa (harvemmin oikeasti), oli kyse sitten mistä tahansa. Maailma oli muutenkin kovin musta-valkoinen hänelle. Hänen toimintansa perustui aina muiden ihmisten nöyryyttämiseen tai loukkaamiseen. Puhui kaikista pahaa päin naamaa isossa porukassa sekä jatkuvasti selän takana. Kaikki juorut hän levitti eteen päin "faktoina", ja sai ihmiset toistensa kimppuun. Onneksi ei tarvitse enää nähdä kyseistä henkilöä!

Narsistiin olen katkaissut välini. Olin myös yhdelle ystävälle kullinkorvike (otti aina erotessaan yhteyttä, seurustellessaan ei koskaan). Ollaan siis molemmat naispuolisia, heteroita

Olen erakko vain puoliso on tärkeä, kelpaa mikä vaan tekosyy tai syy on että en jaksa niin läheinen olla.

Ja on nuo puolisotkin vaihtuneet moneen kertaan.

Kunnioituksen puutteen takia olen dumpannut monta kaveria. On olemassa ihan selkeä raja kaverilliselle kuittailulle ja selvälle nälvinnälle, ja kun se raja on ylitetty niin olen lyönyt täyslaidallisen samanlaista paskaa heidän niskaan eikä ole sen jälkeen tyypeistä kuulunut. Eikä ole ikävä.

Yhden dumppasin siksi koska siitä tuli niin perheihminen ja keskustelut sen kanssa oli pelkkää yksisuuntaista kuuntelua siitä kuinka se oli viljellyt porkkanaa ja kuinka se oli tehnyt sushia. EI KIINNOSTA.

Pyykkiasiasta.  Mulla oli vastaava tilanne eilen eli kaveri tokaisi, että olisinpa yhtä huoleton ja hippimäinen kuin sinä, sulla on kaapitkin ihan sotkussa mutta et välitä.

Totuus: mulla on diagnosoitu ocd liittyen puhtauteen (ei siisteyteen). Siivoan joka päivä 2-3 tuntia pintoja, lattioita, sohvia jne. Stressaan siisteydestä ihan älyttömästi ja kärsin siivousrutineista. 

Ahdistaa vieläkin ajatus että olen jonkun mielestä hippimäinen saastakasa jonka kodissa bakut vilisee. Ja siis nuo kaapit ovat täynnä tilan puutten vuoksi eivät sis. roskaa. Joskus kannattaa miettiä mitä sanoo..

Hei olen ihan samaa mieltä, minäkään en siis kommentoi muiden kotia, pyykkiä, kasvatustapoja jne., pidän sitä myös epäkohteliaana, mutta en myöskään ota itseeni, jos joku muu niin tekee, koska en itse koe sitä välttämättä suoraan arvosteluna, vaan tosiaan tapana keskustella :)

Mä en enää jaksanut kuunnella niitä liioteltuja juttuja. Mitä tahansa mulla olikin, hänellä se oli ainakin kuus kertaa pahempana. Yritti aina iskeä toisten miehiä. Kaikki hänen omat suhteensa päättyivät aina parin viikon jälkeen, koska kaverini ei muka halunnut vakavampaa. Kumma juttu, hän kun haluaisi naimisiin ja lapsia jos joku vaan hänet ottaisi. Kun sitten läheiseni sairastui syöpään (ja menehtyi aika pian), oli hänelläkin muka syöpä ja elinaikaa ei ollut enää paljon jäljellä. Mä en enää jaksanut ja laitoin välit poikki. 5 vuotta mennyt ja siellä se edelleen täysin terveenä porskuttaa. Mikä ihme saa ihmisen käyttäytymään noin?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 09:14"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 09:01"]

Minä olen kokenut niin, että nämä, jotka ajattelee muitten ihmisten puhumisen "arvosteluna" eli jos ihminen kertoo omia mielipiteitään ja omia toimintatapojansa, ovat itse juuri niitä jotka pitävät omia tapojensa oikeina, ja omaa elämäänsä tärkeämpänä. Tälläisten ihmisten suusta usein kuulee, kuinka joku muu "ylentää itseään" ja on "besserwisseri". Ei minua haittaa, jos minä kerron kaverille jotain, ja kaveri sitten kertoo että ai jaa, ei meillä vain noin toimita, meillä tehdään näin. Jos joku kommentoisi minun tapaa ripustaa pyykkiä kertomalla miten itse tekisi, en vedä siitä mitään johtopäätöksiä että nyt minua arvostellaan.. Tuntuu että ihmiset hakemalla hakevat muiden sanomisista piilomerkityksiä! Olisi helpompaa kysyä suoraan jos loukkaantuu, että mitä tuolla tarkoitit? Minusta on ihan normaalia kertoa myös omista jutuista! Pitäisikö aina vaan ihastella sitä toisen elämää, eikä saisi kertoa omista jutuista? Minusta on kiva saada perspektiiviä myös omiin tekemisiin, sillä toisella voi olla vaikka ihan fiksuja tapoja toimia joista voi itse ottaa mallia :) ja jos ei, niin toisesta korvasta ulos! Ja nyt varmaan minä olen se besserwisseri...

[/quote]

Vähän tulee olo, että sinulla on lievä tilannetajun heikkous. Ei minusta ainakaan ole edes kiinnostava yleensä jutella erilaisista toimintatavoista, kenties olen poikkeus. Minulle on ihan selvä asia, että toisen kodissa ei ruveta osoittamaan yksityiskohtia tai laskemaan montako tuntia pyykki on kuivunut. Mulla on tuomla alueella olo, että se on intiimi alue ja sen (siisteys, lastenkasvatus, sisustus) sohiminen turhaan on parasta jättää väliin kun loukkaantumisen riski on suuri.:) miksi otan riskin että turhaan loukkaan ystävää, jonka seurassa viihdyn?!

 [quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 09:40"]Hei olen ihan samaa mieltä, minäkään en siis kommentoi muiden kotia, pyykkiä, kasvatustapoja jne., pidän sitä myös epäkohteliaana, mutta en myöskään ota itseeni, jos joku muu niin tekee, koska en itse koe sitä välttämättä suoraan arvosteluna, vaan tosiaan tapana keskustella :)
[/quote]

 
Tämä siis tähän vastauksena :)

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 08:24"]

Jos yhteydenottaja vuodesta toiseen olen minä.

[/quote]

Juu sama juttu. Meitä oli kolmen hengen porukka, jotka tutustuimme lentoemokurssilla ja aluksi yhteydenpito oli tasapuolista ja aika tiivistä. Yhtäkkiä huomasin, että se olin aina minä, joka yritti sopia treffejä ja heidän oli niin vaikeaa löytää aikaa. Lopulta ajattelin, että nyt on viimeinen kerta, kun minä sovin treffit, että jään mielenkiinnolla odottelemaan, kuuluuko näistä kahdesta oma-aloitteisesti enää mitään. No, vuosi oli 2009, kun minun sopimat treffit olivat, joten turha varmaan enää odotella treffikutsuja. Sitä en tiedä, tapaavatko nämä kaksi keskenään toisiaan. Kukaan meistä ei siis enää toimi lentoemännän tehtävissä, joten töissä emme törmää myöskään.

Mä löysin itselleni seurustelukumppanin ja mun exmiesystävä sai siitä tietää. Mustasukkaisuuttaan rupes häiriköimään, uhkailemaan ja levittämään perättömiä juoruja. Se ei loppunut ennen rikosilmoituksen tekoa. Kun häiriköinti alkoi laitoin yhden viestin jossa pyysin lopettamaan ja sen jälkeen en ole ollut missään tekemisissä.
Eron jälkeen alkuun oltiin ihan hyvissä väleissä, koska meillä oli yhteinen harrastus jonka kautta nähtiin, mutta loppui harrastaminenkin mun osalta.

Valehteli, valehteli ja valehteli. En enää kestänyt. 

Olimme tutustuneet jo yläasteella, ja lukion jälkeen haimme samaan yliopistoon. Minä pääsin, hän ei. Sen jälkeen kun hän ei toisellakaan yrittämällä päässyt sisään, vaan menikin sitten ammattikouluun, tuli hänestä hyvin katkera. Jatkuvasti selitti minulle kuinka opiskelemani ala on aivan turha (vaikka oli itse halunnut samaa opiskelemaan) ja "ei sillä tutkinnolla mitään hyviä töitä saa". Kuitenkin näimme vielä aina silloin tällöin, vaikka minua ärsyttikin kuinka hän vähätteli alaani. Valmistumisen jälkeen kun sain pian hyvän työpaikan, alkoi hän entistä vähättelevämmäksi: työni oli hänen mielestään turhaa ja aivan liian hyväpalkkaista, onhan työni vain "paperinpyörittelyä" kuten hän asian ilmaisi. Lopulta en enää vain jaksanut, ei ystävät tuolla tavalla puhu toisilleen. Tuli aina vain paha olo kun tapasimme. Eroomme ei liittynyt mitään suurta draamaa, en vain enää ottanut häneen yhteyttä, ja pari kertaa kun hän kysyi jonnekin niin minulla oli muuta menoa.