Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan ollut kateellinen lapselle?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan tunnusta. Vaikka hirvittääkin ikääntyminen ja toinen puhkeaa kukkaan.
Mutta se on vaan elämää. Niin se menee meillä kaikilla. Onhan se tietysti vähän pelottavaakin huomata kuinka yhä enenevässä määrin ei enää pysty samaan kuin lapsena ja nuorena. Ihan pienistä asioista sen huomaa, että "en pysty enää tuohonkaan". Esimerkkinä vaikka se, että teinit juoksee meillä rappuset alas yhdessä hujauksessa ja muistan kuinka itsekin tein nuorena niin. Nyt en enää uskalla tehdä niin. Vaikka olenkin vasta nelikymppinen ja ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta huomaan silti etten enää luontaisesti juokse rappusissa. Se ei tunnu enää normaalilta.
Ja nyt olen alkanut huomata etten näe enää ihan pientä pränttiä, eli olen joutunut hankkimaan lukulasit. Tätä se on ja pahenee vaan, mutta näihin uusiin vaivoihin tottuu. Välillä vaan herää siihen, että "ai toi nuori tekee noin, mä en enää tee tota." Kuten se rappusissa juokseminen. Ja esimerkiksi nuoret usein vääntäytyy asentoihin, joissa itsekin tykkäsin nuorena olla pitkiä aikoja ja pomppasin helposti niistä ylös. Nyt alan huomata, että jos vaikka istun risti-istunnassa tai olen kyykyssä liian kauan, ei olekaan ihan niin helppoa enää nousta ylös kuin nuorempana. Sitä jotenkin kangistuu helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siitä olen kateellinen, miten lapset voi nukkua missä ja miten vain, eikä tunnu missään. Itselläni on lihakset jumissa heti jos tyyny on sentin vinossa tai patja vähääkään liian pehmeä tai kova. Puhumattakaan jostain autossa tai lattialla nukkumisesta, ei onnistu!
Lapsuus on oikeastaan ainoaa hyvää ja parhaassa tapauksessa täysin huoletonta aikaa, jolloin uskoo vielä pystyvänsä mihin tahansa mitä vain itse päättää haluta.
Sitten kun ikää ja järkeä tulee päähän, alkaa ovet sulkeutua yksi toisensa jälkeen.
Eli joo, kyllä mä lapsia kadehdin. Olin todella mielikuvituksellinen lapsi ja kova haaveilemaan. Muistan kuinka minulla kului pitkät ajat vain omissa unelmissani.
Nykyään on vaikeaa edes keskittyä mihinkään koska on liikaa kiirettä ja hälinää, velvollisuuksia ja huolia.
Olen joskus, kun saavat mennä päiväunille ihan tuosta noin vain!
Lukekaa nyt aluksi vaikka Wikipedian artikkeli kateudesta. Se on inhottava, pahansuopa tunne, ei mitään ihailua tai kaipuuta tai toiveita. Siksi sanotaan, että kateus vie kalatkin vedestä.
Eli en todellakaan ole kade lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, tunnen monesti pahan olon, sellaisen vääntävän tunteen, kun näen vanhemman hellästi halaavan, kehuvan, lohduttavan lastaan. Se on kateutta siitä mitä minulla ei koskaan ollut. Vanhempani olivat todella etäiset ja tylyt. Jonkinlainen trauma on varmaam jäänyt, koska tuo kateuden tunne lapsiin on nykypäivänäkin vielä voimakas, ihan fyysinen paha olo.
Monen jo lapsena menestyneen vanhempi on mukana rikollisuudessa. Opin sen vasta aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kateellinen lapsille kun ne leikkii lehtikasassa ja nauraa. Mä oon kateellinen lapsille koska ne saa "aina" tarpeeksi nukuttua,mä oon kateellinen lapsille koska ne vaan on terveempiä kuin aikuiset, heillä ei ole elämä puolessa välissä vaan vasta alussa . Miksi mun pitää olla näin vanha! Mä oon kateellinen lapsille koska ikäännyn ja menetän energiaa. Kuka nyt haluaa tulla vanhaksi ja kärsiä hitaudesta. Aivot kutistuu ja aika kuluu paljon nopeammin! Herranjumala kun vuosi 2025 meni pikakelauksella. Mä oon siitäkin kateellinen lapsille että ne jaksaa mennä ulos.
Siitä että on lapsi. Vihaan olla aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ne lapsille ilmaiset asiat ja etuudet:
1.hammashoito alle 18 vuotiaille maksuton
2. Lapset ilmaiseksi ravintolaan tai hotelliin
3. Unicef auttaa ensisijaisesti lapsia eikä aikuisia
4. Aikuisilla on vain ihmisoikeuksien julistus mutta lapsilla on lastenoikeuksien sopimus.
5. Kaikki tuetut lomat on lapsiperheille varattu
6. Lapsille kaupunki järjestää kaikkia pienten nurkkauksia kirkkoon mutta ei aikuisille
7. Lapset tuntuu ylipäänsä olevan aikuisia tärkeämpiä oli juttu mikä hyvänsä ja tuntuu että aikuinen joko pärjää tai kuolee omaan tyhmyyteensä.
8. Aikuisena kaikki on sun omalla vastuulla eikä ihmiset ymmärrä miten rankkaa se on.
9. Siis just se rikosoikeudellinen vastuu kismittää ja kaikki yhteiskunnan rangaistukset.
10. Pitää hillitä tunteensa/itsensä eikä se ole aina helppoa ja toivoisin sitä tännekin palstalle!
Siinä oli mun tän iltapäivän litania.
En ainakaan tunnusta. Vaikka hirvittääkin ikääntyminen ja toinen puhkeaa kukkaan.