Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhempia syyttää aina ja ikuisesti omista virheistä ja valinnoista
04.04.2022 |
Tuota otsikon kysymystä olen tässä joutunut pohtimaan oltuani ns. "kuuntelevana korvana" eräälle ystävälleni, joka on joutunut elämässään kohtaamaan ties minkälaisia vaikeuksia. Ja -ikävä kyllä- pakko sanoa, että suurin osa näistä vaikeuksista on täysin hänen omaa syytään.
No, ongelmana tässä on se, että hän lähestulkoon täysin kieltäytyy ottamasta vastuuta tai edes miettimästä omia valintojaan, vaan syyttää kaikesta mahdollisesta vanhempiaan, heidän alkoholismia ja muutenkin vaikeaa lapsuuttaan.
Itselläni ei tuollaista lapsuudenkokemusta ole, ja nyt tässä ihmettelenkin, että onko tosiaan niin, että vaikean lapsuuden kokenut on oikeasti kykenemätön harkitsemaan asioita ja tekemään parmepia valintoja vai onko tuollainen vain jotain, minkä taakse on helppo piiloutua kun ei halua ottaa vastuuta omista teoistaan.
Kommentit (36)
Kyllä voi. Vanhempien kasvatus ja näiden psykologiset kompleksit ovat olleet ainoat elämän ohjenuorat ennenkuin ihmiomaa tunne-elämäänsä ja ihmisellä kehittyy parempi kyky tiedostaa tunne-elämäänsä ja tehdä itsenäisiä valintoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään voi _omista_ valinnoista syyttää muita, sillä oletuslähtöisesti omat valinnatkin ovat omia. Ja omista valinnoista otetaan täysi vastuu. Mutta valintojen taustalla voi vaikuttaa esim traumat tai kasvatus, josta voidaan syyttä vanhempia tai kiusaajia jne. Elikkäs siis voi sekä ei voi sen mukaan miten paljon vanhemmat on vaikuttanut valinta tilanteeseen.
Oletteko törmänneet siihen, että vanhempi vanhetesaan odottelee kehuja omasta vanhemmuudestaan?
Välttelen aihetta. En keskustele hänen kanssaan lapsuudestani ollenkaan. Olin lähinnä hämmentynyt, kun hän koki olleensa ihan hyvä äiti. Isääni hän haukkuu edelleen, vaikka oikeasti isä oli se joka tuki ja kannusti.
Ei voi syyttää OMISTA virheistä mutta vanhempien virheistä voi. Mä en ole itse tehnyt virheitä, siis huonoja valintoja, vaan tehnyt hyviä valintoja ja päässyt pitkälle elämässä.
Silti mulla on aivan hirveät sysipaskat vanhemmat joita inhoan syvästi. Väkivaltaiset, toinen narsistinen, lapsenhakkaajat, itsekkäät julmat paskat. Mulla totisesti on oikeus olla tätä mieltä vanhemmistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanontahan kuuluu, että olet kasvanut aikuiseksi kun olet antanut anteeksi vanhemmillesi. Kaikki ei kasva koskaan. Sanoisin että siihen kolmeenkymppiin voi jotenkuten hyväksytysti kipuilla vanhempien takia mut kyllä sen jälkeen jos ei ole ymmärtänyt ottaa itse vastuuta itsestään niin eipä kannata sellaiseen ihmiseen aikaansa hukata.
Mitäs sinä tuollaisen kolmenkympin lain vetäisit? Itse aloin tajuta vasta viisissäkymmenissä, kuinka heikot vanhemmat ja häiriintynyt perhe minulla oli. No, en tietenkään "kipuile" ja otan vastuun elämästäni, mutta moni asia on alkanut nyt hiertää vasta tässä vanhempana, kun olen tajunnut, mitä lapsuus ja nuoruus olisivat voineet olla.
Huomasin vasta oman lapsen myötä, miten tylyä kohtelua olin äidiltäni saanut esim. murrosiässä. Jostain syystä näin 50 v. on jotain outoa henkistä kipuilua ja turvattomuuden tunnetta, en ymmärrä mistä se on vasta nyt aktivoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän erään viisikymppisen, jonka seitsemänkymppiset antavat juhlapäivinä huomattavia summia rahaa. Tuntuu, ettei tuo viisikymppinen ole koskaan oikein kasvanut aikuiseksi. Aina on vanhemmat rientäneet pelastamaan, kun hän on mokaillut.
Voi. Vanhempikin voi aina ja ikuisesti syyttää ei toivottua lastaan elämänsä pilaamisesta. Nähty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanontahan kuuluu, että olet kasvanut aikuiseksi kun olet antanut anteeksi vanhemmillesi. Kaikki ei kasva koskaan. Sanoisin että siihen kolmeenkymppiin voi jotenkuten hyväksytysti kipuilla vanhempien takia mut kyllä sen jälkeen jos ei ole ymmärtänyt ottaa itse vastuuta itsestään niin eipä kannata sellaiseen ihmiseen aikaansa hukata.
Mitäs sinä tuollaisen kolmenkympin lain vetäisit? Itse aloin tajuta vasta viisissäkymmenissä, kuinka heikot vanhemmat ja häiriintynyt perhe minulla oli. No, en tietenkään "kipuile" ja otan vastuun elämästäni, mutta moni asia on alkanut nyt hiertää vasta tässä vanhempana, kun olen tajunnut, mitä lapsuus ja nuoruus olisivat voineet olla.
Huomasin vasta oman lapsen myötä, miten tylyä kohtelua olin äidiltäni saanut esim. murrosiässä. Jostain syystä näin 50 v. on jotain outoa henkistä kipuilua ja turvattomuuden tunnetta, en ymmärrä mistä se on vasta nyt aktivoitunut.
Muut ei voi tulla arvostelemaan sinun tunteitasi ja missä iässä mitäkin ongelmaa alkaa työstää.
Jotkut ihmiset eivät koskaan ota vastuuta itsestään. Kaikki vastoinkäymiset johtuvat huonosta lapsuudesta ja huonosta tuurista.
Jos joku toinen on saanut jotain aikaan elämässään, niin se on joko perintöä tai hyvää tuuria. Ei koskaan omaa ansiota.
Yllättävän moni, aivan liian moni. Omaa tälläisen ajatusmaailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos normaalin Helsinkiläisperheen tytär menee itsepäisesti naimisiin matkoilla tapaamansa kouluja käymättömän, kielitaidottoman afrikalaisen kanssa, siitä koituvasta köyhyydestä voi sitten syyttää itseään. Ne arab+++t ova niin itserakkaita ettei voi viikkoakaan olla missään töissä. Turha siitten haukua muita sukulaisia millä te oikein ostatte autoja ja asuntoja. Niissä perheissä on mieskin töissä. Ei keskiluokkaiset vanhemmat ole siihen syyllisiä, vaikka sitä väittää. itsekään hän ei ha´nkkinut ammattia.
Kyllä ihan liikaa syytetään tosi ahkeria ja mukavia vanhemmpia. He ovat kasvaneet eri aikakaudella, ehkä hyvinkin luokkatietoisessa ympäristössä pikkupaikkakunnalla jossa korostettin aina ammattia ja yhteiskunnallista asemaa. Vähän urbaansemmassa yhteiskunassa kaikka kannustataan kehittämään itseään ja käymään kouluja. Niitä malleja on ympristössä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika härskiä väittää, että 50 kymppisen elämän vois pilata antamalla hänelle rahaa lahjaksi. Kyllä tästä huokuu vain sinun kateellisuutesi kun et itse saa rahaa lahjksi, vaan jonkun hiton vaasin.
Yhteiskunta= muut ihmiset. Yhteiskunta ei ole kone tai koneisto, kaiken takana on toinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukaise kirja "Mistakes were made (but not by me)". Se toisten syyttely on ihan tavallista ja useimmilla pysyvää toimintaa.
Huonojen vanhempien osalta otan kantaa vain sen verran, että se heidän jättämänsä "henkinen perintö" kyllä vaikuttaa koko elämän. Huolimatta siitä tekeekö jälkikasvu virheitä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos normaalin Helsinkiläisperheen tytär menee itsepäisesti naimisiin matkoilla tapaamansa kouluja käymättömän, kielitaidottoman afrikalaisen kanssa, siitä koituvasta köyhyydestä voi sitten syyttää itseään. Ne arab+++t ova niin itserakkaita ettei voi viikkoakaan olla missään töissä. Turha siitten haukua muita sukulaisia millä te oikein ostatte autoja ja asuntoja. Niissä perheissä on mieskin töissä. Ei keskiluokkaiset vanhemmat ole siihen syyllisiä, vaikka sitä väittää. itsekään hän ei ha´nkkinut ammattia.
Sillä lailla. Veikkaan, että tytär elää viimeinkin onnellista itsenäistä elämäänsä, mikä ei miellytä kontrollinhaluista ja rasistista vanhempaa.
Mitäs sinä tuollaisen kolmenkympin lain vetäisit? Itse aloin tajuta vasta viisissäkymmenissä, kuinka heikot vanhemmat ja häiriintynyt perhe minulla oli. No, en tietenkään "kipuile" ja otan vastuun elämästäni, mutta moni asia on alkanut nyt hiertää vasta tässä vanhempana, kun olen tajunnut, mitä lapsuus ja nuoruus olisivat voineet olla.