Lapsi kaduttaa
Tuntuu ihan hirveältä myöntää tätä itselleni enkä voisi ääneen sanoa, mutta tuntuu että lapsen myötä elämä on muuttunut huonommaksi. Ahdistaa ja masentaa. Lapsi ei ole ns. helpoimmasta päästä. Muita joilla sama murhe? Vertaiskokemukset toisi vähän lohtua.
Kommentit (24)
Mitä tarkoittaa tässä tapauksessa, että lapsi ei ole helpoimmasta päästä?
Et varmasti ole ainoa, joka ajattelee noin. Tämä vaan on niitä suurimpia tabuja, monille voi olla vaikea avautua aiheesta edes anonyymisti keskustelupalstalla.
Se on ihan totta ja jotkut jopa jättävät lapset tekemättä tästä syystä. Onko lapsella jokin sairaus?
Jos haluat purkaa vihaasi, pura muualle kuin lapseen. Parempi etäinen vanhempi kuin sairas.
Hminen tuntuu aina katuvan jotain. Muista että jos olisit jättänyt lapsen tekemättä, niin luultavasti katuisit sitäkin, koska lapsen saaminen on edes käynyt mielessä. Jos lapsesi on alle 5 vuotias niin on ymmärrettävää, itselläni alkanut vasta nyt kun lapsi lähemmäs kymmenen tuntua siltä että ponnistelut ja väännöt alkaneet tuottaa tulosta ja ne kaikki uhmailut yms. unohtuneet. Kaduin silloin paljon, mutta nyt lapsi alaikäinen enää 8 vuotta ja hän on mitä loistavin tyyppi, toki välillä ärsyttävä, mutta en enää kadu. Ne ensimmäiset vuodet ovat vaikeimmat ja jos ei ole pystynyt pitämään rajoja ja/tai lapsella joku erityistarve niin voi olla kuormittavaa aina sinne aikuisuuteen saakka.
Sijoitus on joskus paras vaihtoehto, sellainen on hyvää vanhemmuutta että tunnistaa voimavarat ja hakee ajoissa apua.
Samanlaisia ajatuksia nuorimman lapsen suhteen. Vanhemmat sisaruksensa ovat reippaita ja pärjäävät varmasti, mutta hän ei tule sitä tekemään. On raskasta kantaa jatkuvasti huolta lapsesta, kun toisinkin voisi olla. Kaipa sitä sitten murehtisi jostain muusta.
I feel you, olin 18v sitten pienen tytön yh ja tuntui että elämä menee ohi, ahdisti ja teki mieli mennä ja lopettaa kotileikki.
En mennyt vaan elin lapsentahtista elämää, ja pääsin taas menemään kun lapsi kasvoi.
Lapsi meni yökyliin ja leireille, ensin tuli vapaailtoja, sitten lopulta viikkojakin!
Rahat oli tiukassa ja aamuvarhain pakkasella penskaa pulkalla päikkyyn vetäessä mietin, että mitä oon menny tekemään..🤦🏻♀️
Se rankin pikkulapsiaika on kuitenkin tosi lyhyt pätkä sun elämässä, suurin osa elämästä eletään ilman lasta.❤️
Lupaan sulle, se helpottaa ja tuut kaipaamaan tuota aikaa!
Nyt itkeskelen kun katson tytön vauvakuvia ja mietin, että mihin aika on mennyt… silti muistan sen itkun ja ahdistuksen ja loputtomalta tuntuvan unettomuuden ”pallo jalassa”. Kadutti ajottain, nyt ei enää.
Tiukenna kurinpitoa, äläkä arkaile asettaa lapselle kova kovaa vastaan jos tuntuu siltä, että muu ei auta. Juuri niin muuallakin yhteiskunnassa tehdään. Ensin kokeillaan lempeästi ohjaten, mutta jos se ei auta niin otetaan pamppu ja koppi käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vedä turpaan sitä.
Jotenkin herttainen tämä kun niin selvästi joku ylikseltä karannut teinipoika tuli kirjoittamana rankan kokemuksen oman olemattoman elämänkokemuksensa pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedä turpaan sitä.
Jotenkin herttainen tämä kun niin selvästi joku ylikseltä karannut teinipoika tuli kirjoittamana rankan kokemuksen oman olemattoman elämänkokemuksensa pohjalta.
Mitä vakavasti otettava aikuinen vanhempi tekee jos lapsi ei käyttäydy halutulla tavalla? Sanoittaa. Entä mitä hän tekee jos sanoitus ei lukemattomienkaan toistojen jälkeen tunnu auttavan? Sanoittaa lisää.
Harmittaa kaikki kädettömät av-naiset, jotka ei tiedä mitä haluavat. Mitä mieltä on ap:n lapsen isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedä turpaan sitä.
Jotenkin herttainen tämä kun niin selvästi joku ylikseltä karannut teinipoika tuli kirjoittamana rankan kokemuksen oman olemattoman elämänkokemuksensa pohjalta.
Mitä vakavasti otettava aikuinen vanhempi tekee jos lapsi ei käyttäydy halutulla tavalla? Sanoittaa. Entä mitä hän tekee jos sanoitus ei lukemattomienkaan toistojen jälkeen tunnu auttavan? Sanoittaa lisää.
Yksikään normaali aikuinen ei käytä väkivaltaa lapseen, tilanteesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedä turpaan sitä.
Jotenkin herttainen tämä kun niin selvästi joku ylikseltä karannut teinipoika tuli kirjoittamana rankan kokemuksen oman olemattoman elämänkokemuksensa pohjalta.
Mitä vakavasti otettava aikuinen vanhempi tekee jos lapsi ei käyttäydy halutulla tavalla? Sanoittaa. Entä mitä hän tekee jos sanoitus ei lukemattomienkaan toistojen jälkeen tunnu auttavan? Sanoittaa lisää.
Yksikään normaali aikuinen ei käytä väkivaltaa lapseen, tilanteesta riippumatta.
Mitä nyt varmaan 80% maailman vanhemmista käyttää.
Yksi tuttu hoitaa sosiaalitoimiston lapsia. Heillä kävi sellainen tapaus, että nuori pariskunta jolla oli kaikki asiat päällisin puolin kunnossa antoi terveen vauvan pois. Eli "asiakaspalautus". Tämmöisiäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu hoitaa sosiaalitoimiston lapsia. Heillä kävi sellainen tapaus, että nuori pariskunta jolla oli kaikki asiat päällisin puolin kunnossa antoi terveen vauvan pois. Eli "asiakaspalautus". Tämmöisiäkin on.
Palautukseen laitetun vauvan voi sitten saada joku vastentahtoisesti lapseton pariskunta tai henkilö itselleen, eli hyvähän ratkaisu tuo on. Toivoisi, että paljon useammat tekisivät noin eivätkä siis tekisi aborttia.
Vierailija kirjoitti:
Et varmasti ole ainoa, joka ajattelee noin. Tämä vaan on niitä suurimpia tabuja, monille voi olla vaikea avautua aiheesta edes anonyymisti keskustelupalstalla.
Niin, erotilastot kertovat tämän valitettavasti.
Valtavan tärkeä aihe, kiitos aapeelle avautumisesta. Voi kunpa tästä puhuttaisiin enemmän.
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, ja ainoa jankutus mitä itse aiheeseen liittyen kuulen on se väistämätön jäytävä tyhjyys ja katumus mikä syntyy lapsettomuudesta. Että ihminen varmasti katuu sitä ettei lisäänny, ja vain lasten myötä elämään tulee aitoa sisältöä.
Olen tietenkin itse eri linjoilla asian kanssa, mutta väkisinkin välillä pälkähtää mieleen että onko tuossa jankutuksessa sittenkin totuuden siemen. En kaipaa lapsiperhearjesta mitään, päinvastoin ajatuskin tuntuu tympeältä ja vastenmieliseltä. Mutta kun joka paikassa toitotetaan että lapsi tuo ilon ja arkikin on lapsen kanssa kuitenkin pohjimmiltaan onnea ja hauskuutta, mietin jäänkö sittenkin jostain paitsi.
Uskon että monet muut velat miettivät välillä samoin. Lapsikatumuksesta on hyvä puhua ääneen; se tuo realismia lisääntymis - lisääntymättömyyskeskusteluihin ja samalla lapsiaan katuva saa purkaa sydäntään. On vaarallista, että yhteiskunnassa tietyistä tunteista ei saa puhua. Se vain patoaa pahaa oloa näkymättömiin. Olemassa se on silti.
En osaa sanoa muuta kuin että tsemppiä, ap. Lapsi onneksi kasvaa ja sen myötä elämä helpottuu. Ymmärtääkseni.
Sinä olet synnyttänyt elävän ihmisen ja olet siitä vastuussa.