Millä perustella jonkun väkivaltaisen videopelin pelaaminen on muka terveempää tekemistä, kuin jonkun Temptation Islandin kaltaisen hömppäsarjan katsominen televisiosta?
Tällä palstalla pelaajat monesti sanovat, että jonkun väkivaltapelin pelaaminen muka on on jotenkin terveempää, kuin hömppäsarjan katsominen televisiosta. Mihin tuo väite oikein perustuu?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkapa siihen että niissä peleissä pitää aktiivisesti miettiä mitä tekee ja etsiä luovia ratkaisuja miten pelissä pärjää. Kehittää myös hienomotoriikkaa ja silmien ja käsien yhteispeliä. Tv:n katsominen on täysin passiivista
Tv:n katsominen voi olla myös aktiivista. Sosiaalihömppä voi kehittää sosiaalista silmää, auttaa tunnistamaan manipulaatioyrityksiä jne. Elokuvat voivat myös kehittää mielikuvitusta, jos kuvittelee itsensä hahmoksi juoneen ja pohtii, mitä olisi itse tehnyt missäkin tilanteessa.
Pelit sopii tuohon paljon paremmin.
Niissä se sun hahmo on annettu valmiiksi. Mä pidän avoimen maailman peleistä, joissa omilla valinnoilla on seurauksensa, mutta niissä on aina rajoituksensa. Jos mä ajattelen Harry Potter universumiin oman hahmoni, jolla on mun valitsema taustatarina, reagointitapansa ja dialogit, niin kyllä se vaatii enemmän mielikuvitusta kuin pelien valmiista vaihtoehdoista valitseminen. Vielä enemmän mielikuvitusta tietysti vaatii ihan oman maailman luominen.
Samalla tavallahan leffoissa hahmot ovat valmiita ja toimivat käsikirjoituksen mukaan. Helpompi pelissä on eläytyä fiktiiviseen maailmaan, kun on ikään kuin sisällä maailmassa. Sama juttu kirjan lukemisessa. Television katselu taas on passiivista.
Pelejä on sitä paitsi muunkinlaisia kuin väkivaltaisia. Itsehän tykkään eniten Simsistä, se voi olla trilleriä tai saippuaoopperaa fiiliksen mukaan 😄
Resident Evilit sisältää satunnaista ongelmanratkontaa, eikä niissä juurikaan pidetä pelajaa kädestä, vaan suurin osa asioista joutuu ratkomaan aikalailla itse. Toki aina silloin tällöin on jotain ammuskelua, mutta nuo puzzlet ja muu ongelmaratkonta vie aika ison osan ajasta noissa peleissä.
Samoiten Legend of Zelda-pelit on sellaisia, joissa on toki loppujen lopuksi sellainen kohtuu iso avoin maailma, mutta se kuitenkin aukeaa vähitellen, eli pelaajan pitää ensi edetä pelissä ietyn ajan, että tuo maailma avautuu täysin vapaasti tutkittavaksi. En tiedä siitä vuonna 2017 tulleesta Breath of the Wildistä, kun en ole sitä (vieläkään) pelannut, mutta ainakin noissa muissa Zeldoissa tuo maailma on ollut todella hyvin rakennettu (jos vertaa esim Ubisoftin pelihin, joissa se avoin maailma on monesti jotenkin turha, päälleliimattu ja köykäisesti toteutettu.).
En oikein koe että joku reality-sarja tarjoaisi mitään vastaavaa kokemusta.
Täytyy kyllä myös sanoa, että huvittavia on kyllä nämä ihmiset, jotka väittävät, että vain jotkut mmorpg- tai valtavat avoimen maailman pelit ovat ainoita, jotka muka jotenkin tarjoaisivat sellaisia aivopähkinöitä tai haastavaa pelattavuutta. Monet suorvaviivaisemmatkin pelit tarjoavat sitä. Sitäpaitsi itse en ainakaan jaksa käyttää pelaamisessa aikaa siihen että harhailen loputtomasti jossain isolla alueella ja koitan löytää sieltä jotain kiinnostavaa, jolla viedä jotain juttua eteenpäin. Enemmän tykkään sellaiisista suorvaviivaisimmista peleistä (esim vuonna 2017 syksyllä tullut Hellblade), jossa mennään kohtuu tiiviissä putkessa eteenpäin, ja kokoajan edistytään tarinassa. Toki ymmärrän että jotkut ihmiset tykkäävät taas päinvastaisista peleistä.
Tempparit on just sitä telkkaria joka pitäisi kieltää alle satavuotiailta vahingollisena. Yli satavuotiaat katsokoot omalla vastuullaan koska ehkä tuohon mennessä on hankkinut jotain harkintaa itselleen.
Pikainen lista Temppareiden sekä Väkivaltapelien hyvistä puolista...
Tempparit
+
Kehittää Sosiaalista silmää (Tunnistaa Manipulaatioyrityksiä tms)
Väkivalta videopelit
+
Kehittää Sosiaalista silmää (Tunnistaa Manipulaatioyrityksiä tms)
Silmä/käsi koordninaatiota (Hienomotoriikka)
Ongelman ratkaisukykyä
Englannin taitoa
Muisti
Pelejä pelaavat miehet, temppareita katsovat naiset, joten pelaaminen on inherentisti arvokkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Pelejä pelaavat miehet, temppareita katsovat naiset, joten pelaaminen on inherentisti arvokkaampaa.
Aika sukupuolittunut ja vanhentunut näkemys kyllä niitä temppareita samoin kuin pelejä kattoo ja pelaa niin naiset kuin miehetkin.
Pelasin tuossa vähän aika sitten Mass Effectia. Olen aika alussa ekaa osaa, mutta aika heppoinen se hahmon taustatarina on tähän mennessä ollut. Olen pelannut Skyrimia ja Oblivionia. Aika rajattuja nekin taustatarinat olivat. Ei siinä myöskään ihmeellisiä päässyt valitsemaan. Saihan siellä vaeltaa vapaasti ja liittyä vaikka Thieves' Guildiin, mutta ei se nyt mitenkään erityisesti mielikuvitusta kasvattanut. No kai jossain tehtävissä voi vähän valita, miten se tavara varastetaan, mutta ei se nyt hirveästi mielikuvitusta kehitä.