Lue keskustelun säännöt.
Kouluaikaiset kidutukset: esitelmät, laulukoe luokan kuullen, hiihtoviikko...
04.04.2022 |
Ala-asteen opettaja keksi idean että kaikkien pitää ilmoittaa koenumeronsa ääneen koko luokan kuullen. Jos ei halunnut, niin sai kyllä mennä näyttämään sen opelle sinne sen pöydän luo. Ja koko luokkahan tietenkin supatti että "tolla on niin huono numero ettei kehtaa kertoa". Mainitsin asiasta silloin lapsena kouluterveydenhoitajalle, ja hän tosissaan ihmetteli asiaa, mutta en tiedä tekikö mitään. Ja kyseessä oli vielä pieni kylä, joten varmasti tiedettiin asiat.
Ja ne esitelmät luokan edessä...
Ja LAULUKOE koko luokan kuullen.
Meillä oli myös hiihtoviikko. Viimeisenä hiihtoviikkona tekeydyin kipeäksi muutamaksi päiväksi.
Ja kun minua pyydettiin pyyhkimään liitutaulu sienellä, olin jättänyt sienen märäksi, ja silloinen ope (eri) tokaisi luokan edessä minulle: "Voiks tollasella nyt muka pyyhkii? Noin märällä!"
Kiusaamiseen ei puututtu, paitsi ehkä tiettyjen oppilaiden kohdalla.
Voisin kertoa yhden inhottavan tarinan tähän, mutta jätän seuraavaan kertaan. Se oli oikeasti lapselle inhottava ja selittää osaltaan, miksi en saanut kunnolla muodostettua kaverisuhteita, toki lapsena jotenkin, mutta sitten myöhemmin, ja nyt aikuisiällä kärsin yhä.
90-luvulla oli mm. tällaista. Millastakohan nykyään?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhojentanssit jo käsitelty?
Se, pakollinen tanssiohjelma, jossa väkisin joutui jonkin vielä vastentahtoisemman pojan pariksi. Siinä sitten vedit hikisestä kädestä sitä jalkojaan laahaavaa finninaamaa perässäsi, sellaista "tanssia"!
Voi ei, mitä joutui nuorena kestämäänkään.
Millä vuosikymmenellä vanhojen tanssi ovat olleet pakollisia? Olin lukiossa 90-luvun puolivälissä ja ainakin jo silloin tanssikurssi oli ihan vapaaehtoinen. Niin kuin on nykyäänkin.
Juu, ei ollut eikä ole pakollista. Jäin tyytyväisenä pois, ei olisi tosin ollut varaa ostaa pukuakaan. Nykyisin saa kai pisteitä jos osallistuu harkkoihin ja tanssiaisiin, että liikunnan arvosana paranee, en ole ihan varma... liikunta oli kyllä mulla lukion päättötodistuksessa ysi ilman vanhojen tanssiaisiin osallistumistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö yläkouluissa opetetaan perinteisiä tansseja, valssia, tangoa yms.? Se vasta kiusallista olikin 80-luvulla. Välillä tanssittiin pituusjärjestyksessä, välillä pojat hakivat tanssimaan. Tyttöjä oli jonkun verran enemmän kuin poikia ja lihavia tai poikien mielestä rumia ei haluttu hakea. 😒
Samanlaista meininkiä oli minunkin kouluaikanani. Muutenkin se tanssinopettelu oli lähinnä koheltamista, yksikin poika totesi yhtäkkiä, että hänellä seisoo ja lähti koikkelehtimaan toiselle puolelle jumppasalia. Opettaja sit yritti paimentaa sitä takaisin luokseni. 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni esitelmien opetteleminen on kyllä tärkeää koulussa ja siihen pitäisi panostaa vielä enemmän. Todella tärkeä taito mitä paljon tarvitaan työelämässä. Ajatelkaa miten paljon kauheampaa se olisi vielä jos työelämässä joutuisi pitämään esitelmän eikä olisi ikinä sellaista tehnyt koko elämässään. Tosin mielestäni koulussa ei tarpeeksi opeteta miten se esitelmä pidetään, pitäisi enemmän käsitellä esim. kehonkieltä, selkeää ääntämistä, miten jännityksestä pääsee eroon jne.
Miksi sinun mielestäsi on tärkeää pakottaa esiintymispelosta kärsivät luokan eteen vapisemaan? Tuskinpa sellaiset hakeutuvat työhön, jossa täytyy pitää esitelmiä, joten esitelmät ovat lähinnä kidutusta. Välkällä sitten kaverit kiusaavat, kun punasteli, hikoili jne.
Mulla tärisi kädet vielä kouluesitelmissä, mutta aikuisena hoidin jos suvereenisti tv-haastattelut. Ehkä johtui siitä elämänkokemuksesta, mitä välissä oli ehtinyt karttua, ja kymmenistä esityksistä omalle työporukalle. Ihan hyvä, että harjoiteltiin koulussa ja sain siellä mokailla, ettei aikuisena tarvinnut enää.
Ja toisaalta, mitä sitten, jos jännittää ja ääni värisee/ kädet tärisee. Meillä nyt yliopistossa on ihanasta lehtorit sanoneet, että arvioivat työn sisältöä (ja, että esitelmän pitää) eikä sitä jännittämistä. Itse olen aina ollut ujo ja jännittänyt paljon. Vielä yliopistossa aloittaessani esitykseni ääneni värisee, mutta mitä sitten. Jatkan vain, pidän esitelmäni ja saan hyvän arvosana'
Se koululuokka laumahierarkioineen, mahd. kyräilijöineen ja irvailijoineen voi todellakin olla viimeinen paikka minkä edessä haluaa esiintyä ja harjoitella! Vaikka jossain toisessa tilanteessa ja paikassa esiintyminen voisi tuntua jopa kivalta ja luontevalta. Sitten kun tämän luokan kanssa pitää olla vuodesta toiseen voi tuntua todella kiusalliselta mennä pitämään puhetta juuri tämän ryhmän eteen. Tilanne on ihan eri kuin jos vaikka menee erilliselle koulun ulkopuoliselle esiintymistaidon kurssille.
Meillä opettaja nosti hylätyt matikankokeet luokan taululle niin pitkäksi aikaa, että ne menivät läpi. Terveisiä vaan 90-luvulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt tuota, miksi se koenumero piti sanoa tai käydä näyttämässä opettajalle. Eikö hän tiennyt, minkä numeron hän oli kokeesta antanut?
Meillä oli amiksessa yksi opettaja joka oli välillä niin hutikassa että hältä olisi voinut odottaakin ettei muista mikä numero on kellekin tullut annettua.
Vihasin ja edelleen vihaan esiintymistä koko luokan edessä. Ennen omaa vuoroa jännitän todella paljon ja kädet tärisee. Tuntuu että kuolen. Alan puhumaan, ääni värisee ja puhun liian nopeasti. Sitten tajuan, etten kuolekaan tähän ja yritän puhua rauhallisemmin. Alan pikkuhiljaa ottaa katsekontaktia yleisöön ja yritän olla liikaa katsomatta muistiinpanoja. Tiedän että yleisö on minun puolellani. Esitys on ohi ja palaan omalle paikalleni. Mietin että ei se niin paha ollutkaan, ihan turhaan hermoilin. Hyvin meni.
Ensi kerralla sama homma :D Aina sitä vaan jännittää tosi paljon vaikka kuinka harjoittelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansakoulussa mentiin parakkikoulun käytävälle aamuhartauteen ja ilma oli niin huono että eräs tyttö aina pyörtyi siellä,kops vaan kuului kun löi päänsä lattiaan. Mutta piti silti olla siellä,tosin aukaisivat ulko-oven en muista auttoiko asiaan. Julmaa..
Itse olen aina ollut hoikka ja liikunnallinen, mutta minua aina harmitti miten liikunnanopettajamme haukkui ja solvasi jos joku ei niin liikunnallinen ei päässyt hyppäämään esim. pukin yli tai tekemään kieppiä tangolla :/Itse aina tsemppasin muita enkä jättänyt joukkueiden ulkopuolelle. Tiedän, että monelle liikuntaan it olivat pelkkää kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina ollut hoikka ja liikunnallinen, mutta minua aina harmitti miten liikunnanopettajamme haukkui ja solvasi jos joku ei niin liikunnallinen ei päässyt hyppäämään esim. pukin yli tai tekemään kieppiä tangolla :/Itse aina tsemppasin muita enkä jättänyt joukkueiden ulkopuolelle. Tiedän, että monelle liikuntaan it olivat pelkkää kärsimystä.
Korjaan liikuntatunnit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Väärin. Kysy vaikka ammattiesiintyjiltä, jotka oksentavat joka kerta ennen keikkaa tms.
Mikä ongelma tuossa on, jos kerran ovat valinneet ammatikseen 'ammattiesiintymisen'? Minä en ainakaan jaksa sääliä ihmistä, joka on itse valinnut oksentamisen jonkun toisen ammatin sijaan.
Niitä esiintymisiä tulee introvertinkin töissä, tuotekehitysinssi joutuu pitämään esitelemän projektipalaverissa ja saa vastaansa epäystävällisiä kysymyksiä(mikä mättää!?).
Olen istunut sellaisessa palaverissa, jossa nuori inssi änkytti, esimies äyski ja muut pommittivat kysymyksillä.
Tulee lasten asioita koskevia palavereita, yhtiöiden yhtiökokouksia, julkisia keskustelutilaisuuksia(vaikkapa asuinalueesi kaavoitukseen liittyviä), joissa pitäisi saada suunsa auki ja esittää asiansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivouspäivä: kaikkien oppilaiden täytyi yhden päivän aikana siivota roskia koulun läheisestä metsästä, se oli pakko kaikille jotka kävivät koulua. Tietysti jotkut yksittäiset jäivät juuri silloin pois, jolloin muiden täytyi siivota heidänkin puolestaan. Siivottavaa riittii kuten muoviroskaa, huumeruiskuja, kondomeita yms. Tämäkään ei vielä riittänyt, sen lisäksi oli joka viikko jonkun oppilaan täytyi pyyhkiä koko ruokalan pöydät, josta sai palkaksi yhden minieskimojäätelön. Ja aina jos oli näytelmä, oppilaiden täytyi itse kanataa painavat tuolit yms. saliin, kun opettajat "katosivat" juuri silloin kahvitauolle kantaminen jäi lapsien harteille. Nämä oli kaikki alemmilla luokilla vielä.
Ala asteella oli joillain oppilailla tapana kiusata lukitsemalla kiusaamisen kohteet ulos, kun välitunti loppui. Irvistivät ja lällättelivät sisäpuolelta ja teeskentelivät opettajalle etteivät kiusatut halunneet tulla luokkaan, muistan koska olin yksi kiusatuista. Sitten opettaja tuli noin 10-30 minuutin päästä kun "huomasi" oppilaita puuttuvan ja avasi ulko-oven. Koskaan ei pahoiteltu ja kiusaajat eivät saaneet mitään rangaistusta, yksi sai useaan otteeseen myös stipendin koska osasi olla mukava opettajaa kohtaan. Huonosti valvottu Suomessa koulut kun aikuiset eivät nää edes sitä kun ovet lukitaan ja käytävillä ei ole koskaan mitään valvontaa, toisessakaan koulussa ei ollut käytävällä valvontaa. Toisessa koulussa yhtä poikaa potkiin kuin palloa käytävillä. Alan olla sitä mieltä että koulut tarvitsisivat vartijan, kun opettajia ei yhtään haittaa oppilaiden hätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikunta "hyppäys" tunnit eli ne pukin ylihyppäykset, jotka ei koskaan sujuneet. Muistaakseni kukaan ei päässyt pukin yli hyppäämään, aina kaatui ja sai mustelmia lisää ja lisää. Tämä vielä uudessa jättiliikuntahallissa, jossa viereisen juoksuradan ihmiset katselivat varmaan nauraen. Kaverille se oli liikaa, hän sai itkukohtauksen eikä enää tullut liikuntatunnille ainakaan kuukauteen.
Vierailija kirjoitti:
Niin? Tarkoitus on siedättää kestämään esiintymistä. Missään nimessä ei tule vähentää esitelmien yms. pitämistä luokan edessä vaan päinvastoin lisätä niitä! Jos moinen on edessä vain kerran vuodessa, ei totu vaan ehtii jännittää. Jos esitelmien pito on normaali käytäntö, se alkaa myös tuntua normaalilta käytännöltä 🤷♀️
Mitkään siedätyshoidot ja pakottamiset eivät auta, päinvastoin. Kaikista ei ole esiintyjiksi, eikä sellaiseksi ole syytä pakottaa. Pakottamisesta aiheutuu vain traumoja. Iän ja kypsymisen myötä jännitys voi helpottaa.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole paljoa ongelmia elämässä ollut jos hiihtäminen ja esitelmän pitäminen on kamalinta mitä keksii. Ja aivan varmasti on esitelmiä nykyään vielä enemmän kuin ennen, nehän on nykytyöelämässä niin yleisiä että aivan perusteltua että niitä koulussa harjoitellaan pienestä pitäen. Tuota arvosanojen kertomista ääneen en ymmärrä mutta ei varmaan enää nykypäivänä tapahdu tällä nykyisellä tietosuojalailla.
Et ilmeisesti ole tietoinen siitä, mitä tarkoittaa esiintymisjännitys ja mitä kaikkea se voi aiheuttaa. Suurimmassa osassa työpaikkoja ei tarvitse seistä koko työporukan edessä esitelmöimässä.
Paitsi jos pienestä pitäen siihen tottuu, se on ihan luontevaa. Ehkä ei ole järkevää aina mennä siitä, missä aita on matalin. Kasvattajien on hyvä hieman tarjota joskus haastetta,
Väärin. Kysy vaikka ammattiesiintyjiltä, jotka oksentavat joka kerta ennen keikkaa tms.
Mikä ongelma tuossa on, jos kerran ovat valinneet ammatikseen 'ammattiesiintymisen'? Minä en ainakaan jaksa sääliä ihmistä, joka on itse valinnut oksentamisen jonkun toisen ammatin sijaan.
Niitä esiintymisiä tulee introvertinkin töissä, tuotekehitysinssi joutuu pitämään esitelemän projektipalaverissa ja saa vastaansa epäystävällisiä kysymyksiä(mikä mättää!?).
Olen istunut sellaisessa palaverissa, jossa nuori inssi änkytti, esimies äyski ja muut pommittivat kysymyksillä.Tulee lasten asioita koskevia palavereita, yhtiöiden yhtiökokouksia, julkisia keskustelutilaisuuksia(vaikkapa asuinalueesi kaavoitukseen liittyviä), joissa pitäisi saada suunsa auki ja esittää asiansa...
Tämmöisten takia olisikin tärkeää, että kaikki ihmiset kävisivät jonkinmoisen esiintymiskoulutuksen ja myös semmoisen koulutuksen missä opetettaisiin asiallisesti keskustelemaan ilman äyskimistä ja epäasiallisia kysymyksiä, toisilla kun ihan peruskäytöstavatkin tuntuvat vaativan opettamista. Olisi hyvä myös etukäteen opetella miten pysyä rauhallisen ja reagoida silloin kun vastapuoli käyttäytyy töykeästi.
Tanssitunnit. En voi uskoa, että ne olisivat kenenkään mielestä olleet kivoja. Siellä sitten kädet hikisinä sohlataan jotain askelia.
Ala- ja yläasteella eivät luokan edessä esiintymiset liikaa jännittäneet, kun oli joka tunnilla se sama tuttu ja turvallinen luokka. Lähes kaikki olivat omia kavereita ja loputkin tuttuja, hyviä tyyppejä. Varsinkin ala-asteella, niin läheinen luokka ja ilmapiiri tosi kannustava. Lisäksi yksin joutui tosi harvoin esiintymään, yleensä se oli parin kanssa tai pienessä ryhmässä.
Yläasteen jälkeen onkin sitten ollut vain sellaisia ryhmiä, joiden edessä yksin esiintyminen on tuntunut täysin ylitsepääsemättömältä. Ja opettajia, jotka eivät ole antaneet mitään toista vaihtoehtoa luokan edessä yksin esiintymiselle. Siksipä monet kurssit ja koulut ovat edelleen kesken..
Yläasteella liikunnanope pakotti näyttämään verisen siteen vessassa, kun kerroin, etten voi uida kuukautisten takia. En edes ollut mikään lintsari vaan ihan normaali ja vähän ujo tyttö. Terveisiä 80-luvulta.
Luokan huonoimpia uitettiin sillä pitkällä bambukepillä. Se vasta oli nöyryyttää se.