Aktiivista liikuntaa tunti joka päivä
Olen sohvaperunaelämään taipuvainen 38 v. Tein elämänmuutoksen oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ajan pitkät työmatkat autolla ha teen töitä toimistossa. Huijasin aiemmin itseäni, että kaksi jumppaa ja kävelylenkki viikossa riittää, kun siivoan ja teen kotitöitä joka päivä 1-2 tuntia. No eihän se riitä! Nyt on puhaltaneet uudet tuulet keväästä asti. Eli joka ikinen päivä tunti aktiivista liikuntaa, joka voi olla sauvakävelyä, hölkkää, kuntosaliharjoittelua, zumbaa, uintia, hiihtoa... Joko sinä olet ottanut vastuun omasta liikkumisestasi vai mitä tekosyitä sinulla vielä on?
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 11:56"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 11:50"] Minulla on syitä, ei tekosyitä. [/quote] Sama täällä. Kaikki harrastukseni on estetty. [/quote] Jos joku tulisi ja poistaisi välilevyn pullistumani niin voisin ehkä joskus vielä aktiivisesti liikkua. Nyt liikun tottakai paljon, mutta en voi puolta tuntia pidempään kävellä lenkillä.. Koitankin tehdä siis kaksi lyllerryslenkkiä päivässä. :D Fysioterapeutin saliohjelman teen 2x viikossa. Toki siinäkään mummojumpassa ei oikein hiki tule. T. Opiskelija N20
[/quote]
Pistän paremmaksi: minulla on 3 välilevynpullistumaa ja aloitin kuntosaliharjoitukset. Vältän vain kahta-kolmea liikettä, joitä fyssari käsi varoa. N45
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 12:01"]Lepopäivät ovat tärkeitä.
[/quote]
Näin meille sanotaan, mut jos oikeesti istuu toimistossa päivän ja auto on persiin alla joka tilanteessa, niin ei siinä tule minkäänlaista liikuntaa, jos ei itse järjestä. Naapuri käveli töihin 4 km suuntaansa kesät talvet. Ei juuri sairastellut, ja on nyt eläkeläisenä tosi hyvässä kunnossa. Ei moni nuorempi viitsi kävellä 8 km päivittäin. Viikonloppuisinkaan hän ei lepäillyt, vaan hakkasi halkoja ja pinosi niitä vajaan, hoiti puutarhaa, haravoi, leikkasi nurmikkoa ja vaikka mitä. Siinä on teräsrouva, edelleen.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 12:04"]
Mua sitten ärsyttää nämä jutut, kun joku on laiskotellut 38 vuotta ja keksii, että liikunnasta on oikeasti hyötyä, alkaa rummuttamaan kaikille ihmisille, että liikkukaa, liikkukaa, pois sohvilta sohvaperunat!!! Vaikka sulle on tullut yllätyksenä vasta keski-ikäisenä, että liikunta on hyväksi yleensä kaikille, niin se ei tarkoita sitä, että muut olisivat yhtä tyhmiä. Liikkua voi joka päivä, vaikka sitä ei hehkutakaan somessa.
[/quote]
Kai sinua ärsyttää myöskin se, että joku ei nouse sieltä sohvalta koskaan ja valittaa selkäänsä? Ja ärsyttää ihan mikä tahansa, joka tuottaa muille iloa ja josta nämä ovat innoissaan, kun itse samaan aikaan olet jatkuvasti naama happamalla rutulla, vaikka olet urheillutkin koko ikäsi? Kelpaako mikään koskaan?
Ei todellakaan ärsytä. Mä olen peruspositiivinen ihminen.
On eri asia hehkuttaa, että olen vihdoin tajunnut liikunnan tärkeyden elämässäni kuin kysyä muilta, että mitä tekosyitä olette keksineet ettei tarvitse sohvalta nousta.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 12:04"]Mua sitten ärsyttää nämä jutut, kun joku on laiskotellut 38 vuotta ja keksii, että liikunnasta on oikeasti hyötyä, alkaa rummuttamaan kaikille ihmisille, että liikkukaa, liikkukaa, pois sohvilta sohvaperunat!!!
Vaikka sulle on tullut yllätyksenä vasta keski-ikäisenä, että liikunta on hyväksi yleensä kaikille, niin se ei tarkoita sitä, että muut olisivat yhtä tyhmiä.
Liikkua voi joka päivä, vaikka sitä ei hehkutakaan somessa.
[/quote]
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka aina latistaa toisten innon. Aina ovat ekana liikkeellä ja kukaan ei saa siksi hehkuttaa, jos elämässä sujuu. Ankeuttajiksi kutsun teitä. Kun haastoin fb:ssä lankkuhaasteeseen, alkoi näitä ankeuttajia löytyä. "Nytkö vasta ymmärrätte, että vatsalihaksillekin pitää tehdä jotain..." Ei kiinnosta haasteet, kun itse syön rahkaa ja kananmunia ja olen niin fitness ja asun kuntosalilla. Pliis, antakaa ankeuttajat suunne pysyä kiinni, kun sieltä ei tule koskaan mitään inspiroivaa ja kannustavaa! Tsemppiä ap!
T: kolmen lapsen äiti, joka yrittää päästä liikkumaan säännöllisesti
Näin taas sanoisin, että ap on ihan itse ankeuttaja.
Mitä hiton hehkutusta se on, jos kertoo tehneensä elämän muutoksen ja samaan syssyyn haukkuu ne, jotka eivät ole?
Minä olen äitiyslomalla (vauva 6 kk) kotona ja käyn joka arkiaamu salilla, joka sijaitsee kotoamme n. 1 km:n päässä (matkoihin ei siis tuhraudu aikaa). Täällä teen n. 50 min treenin.
Tämän lisäksi teen vauvan kanssa vähintään tunnin reippaan vaunulenkin päivittäin, myös viikonloppuisin. Vielä jos on jonain iltana virtaa, saatan kipaista 1/2 h juoksulenkin ihan yksinäni.
Olen nyt 37-vuotiaani paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 12:11"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 12:04"]
Mua sitten ärsyttää nämä jutut, kun joku on laiskotellut 38 vuotta ja keksii, että liikunnasta on oikeasti hyötyä, alkaa rummuttamaan kaikille ihmisille, että liikkukaa, liikkukaa, pois sohvilta sohvaperunat!!! Vaikka sulle on tullut yllätyksenä vasta keski-ikäisenä, että liikunta on hyväksi yleensä kaikille, niin se ei tarkoita sitä, että muut olisivat yhtä tyhmiä. Liikkua voi joka päivä, vaikka sitä ei hehkutakaan somessa.
[/quote]
Kai sinua ärsyttää myöskin se, että joku ei nouse sieltä sohvalta koskaan ja valittaa selkäänsä? Ja ärsyttää ihan mikä tahansa, joka tuottaa muille iloa ja josta nämä ovat innoissaan, kun itse samaan aikaan olet jatkuvasti naama happamalla rutulla, vaikka olet urheillutkin koko ikäsi? Kelpaako mikään koskaan?
[/quote]
Hahha! Taidat olla siinä uskossa että liikunta suojaa selkää? Siinä ne loukkaantumiset nimeomaan tapahtuu :) liikuin vähintään 20h viikossa kun pullistimat alkoi oireilla. t.katkera 5
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 12:15"]Ei todellakaan ärsytä. Mä olen peruspositiivinen ihminen.
On eri asia hehkuttaa, että olen vihdoin tajunnut liikunnan tärkeyden elämässäni kuin kysyä muilta, että mitä tekosyitä olette keksineet ettei tarvitse sohvalta nousta.
[/quote]
Todella vaikutatkin oikealta päivänsäteeltä. Minusta on oikein ja kohtuullista kysyä, mikä sitten ei ärsytä? Se jos on täysin samanlainen kuin sinä? Että on aina oivaltanut liikunnan ilon ja aina liikkunut päivittäin, mutta ei hehkuta sitä missään. Vaatimaton tulee ihmisen olla liikkumisestaan? Kuule, sosiaalityötä pitkään tehneenä voin kertoa, että kasvutarinat ovat kauniita. Usein niihin liittyy halu patistaa myös toisia kasvun tielle, ja sillä tarkoitetaan pelkkää hyvää.
Olen 32v ja olen n. puolet elämästäni liikkunut aktiivisesti. Olen töissä kaupan alalla ja olen paljon päivän aikana jalkojeni päällä eli jo töissäkin saan hyötyliikuntaa. Esim. kävely, juoksu, pyöräily, kotona jumppailu, hiihto ja esim. metsässä samoilu on mulle mieleisiä liikuntamuotoja. Pyrin liikkumaan päivittäin ja olen huomannut, että ihan henkisestikin tekee hyvää tuulettaa ajatuksia.
Olen tehnyt itselleni tavoitteen. Eli aina syntymäpäiväni aikoihin käyn kehonkoostumus mittauksissa ja testaan esim. cooperin testillä, uimalla 300m ym. että olenko vähintään samassa kunnossa kuin vuosi sitten. Kertaakaan ei ole vielä mennyt takapakkia. Varmasti jossain vaiheessa alkaa olemaan hankalampaa pysyä samassa kunnossa kun ikää tulee.
Liikun päivittäin ja joka päivä tavoitteenani on vähintään kerran hengästyä kunnolla liikkumisesta.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 12:20"]Näin taas sanoisin, että ap on ihan itse ankeuttaja.
Mitä hiton hehkutusta se on, jos kertoo tehneensä elämän muutoksen ja samaan syssyyn haukkuu ne, jotka eivät ole?
[/quote]
En tietääkseni ole haukkunut muita? Kysymys kuului, että joko sinä olet ottanut vastuun omasta liikkumisestasi vai mitä tekosyitä sinulla on. Minä olen tekosyiden asiantuntija, koska olen nimenomaan itse käyttänyt niitä varmaan viimeiset 10 vuotta ennen viime kevättä. Minä haluan herätellä muitakin siihen, että liikuntaa voi itse lisätä, mutta se vaatii oman päätöksen. Jos on jo ottanut vastuun liikkumisestaan ja hyvinvoinnistaan, niin hyvä! Jos itse tietää liikkuvansa liian vähän, sille voi tehdä jotain, ei ole myöhäistä.
-ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 12:33"]Olen 32v ja olen n. puolet elämästäni liikkunut aktiivisesti. Olen töissä kaupan alalla ja olen paljon päivän aikana jalkojeni päällä eli jo töissäkin saan hyötyliikuntaa. Esim. kävely, juoksu, pyöräily, kotona jumppailu, hiihto ja esim. metsässä samoilu on mulle mieleisiä liikuntamuotoja. Pyrin liikkumaan päivittäin ja olen huomannut, että ihan henkisestikin tekee hyvää tuulettaa ajatuksia.
[/quote]
Samat fiilikset. Jos menee päivä, ettei liiku ollenkaan, niin ajatuskaan ei oikein kulje. Esim. nyt flunssassa on ihana maata, mutta kokemuksesta tiedän, että kun on maannut 5 päivää, tulee ahdistunut olo ja pakko päästä vaikka kävelylenkille.
Käsi sipsipussiin ja toinen suklaalevylle. Iltajuomaksi sidukka. Relaa vähän! Ap huhkii ihan turhaan. Minä olen oman autoni itse ostanut ja ajelen sillä mihin huvittaa, vaikka lähikauppaan 300 m päähän. Ei kiinnosta liikunta. Eikä liikunta edes laihduta. Luin jostain, että vain syömällä vähemmän kuin kuluttaa, voi laihtua.
10 000 askelta pitäisi ottaa joka päivä. Moniko ottaa? Minulla oli askellaskuri muutaman viikon ja huomasin, että jos en lähde erikseen lenkille, tulee arkihommissa vain n. 2000 askelta päivässä.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 12:49"]En tietääkseni ole haukkunut muita? Kysymys kuului, että joko sinä olet ottanut vastuun omasta liikkumisestasi vai mitä tekosyitä sinulla on. -ap
[/quote]
Sinä annoit ymmärtää, että "kaksi jumppaa ja kävelylenkki viikossa eivät riitä". Nämähän olivat ne sinun määreesi tälle asialle. Että vasta sitten "ottaa vastuun omasta liikkumisesta", kun on liikuntaharrastus joka päivälle. Kaikki muu on sinulle tekosyytä.
[/quote]
Ei ne riitäkään, jos ei kävele töihin tai vastaavaa. Suositus on 10 000 askelta päivässä.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 14:29"]Suomalainen lihoo ja lihoo, mutta suuttuu, jos viitataan elintapojen merkitykseen kakkostyypin diabeteksen tai muiden elintasosairauksien ehkäisyssä. Kun työskentelin liikunnanohjaajana, sai valita sanansa tarkoin, ettei karkoita vähäistäkin liikunnan intoa kaikkein passiivisimmilta. Laihdutusryhmässä sanoin kerran vahingossa, että sitten aerobinen liikkuminen kevenee, kun paino putoaa lähelle normaalipainoa, ja siihen asti pitää vain pinnistellä ja kohottaa kuntoa, pitää olla motivaatiota enemmän. Muistan ikäni, millaisen haukkuryöpyn sain tästä lausunnosta. Eräs rouva sanoi, että minä en tiedä mitään sairauksista ja nivelkivuista ja kuinka minä kehtaan olettaa, että joku ei pinnistele siellä. He tulevat nälissään ja väsyneinä, nivelet kipeinä omasta vapaasta tahdosta laihdutusjumppaan, ja joku luuviulu alkaa peräänkuuluttaa sisua yms. Minä ajattelin, että turhastapa ne ottivat herneen nenäänsä, mutta tänä päivänä, vähän kypsempänä, ymmärrän, että aihe on arka, etenkin jos on ollut pitkään liikkumatta tai onnistunut lihottamaan itsensä niin isoksi, ettei liikkuminen enää ole helppoa. Nykyisellä tietämyksellä sanoisin vain, että tsemppiä, naiset, hienosti menee. Jos joku ei jaksa tehdä jumppaa sata lasissa, niin se on hänen kroppansa, ei minun.
[/quote]
Lihavat ihmiset loukkaantuvat aina, vaikka ihan asiastakin sanoo. Lihomiselle löytyy yleensä itsestä riippumaton selitys. Liikuntaa myös kartetaan tai jätetään väliin, jos ei huvita. Että se siitä supermotivaatiosta! Minulla on kiva lenkkikaveri, todella mukava tyyppi, mutta kun ylipainoa on jonkin verran, herkästi tuntuu jättävän lenkkejä väliin. Emme edes juokse, ihan kävellen kuljetaan, koirat saavat samalla liikuntaa. Vähän nenä vuotaa, ei voi lähteä. Pohkeessa oli kramppi, ei voi lähteä. On liian liukasta, ei voi lähteä. Näin lenkkikaveri perustelee. Minä kyllä lähden, ja jokainen askel on minun itseni hyväksi.
Mielestäni arkiliikunnan merkitystä vähätellään - paljon pysyy liikkuvuus yllä myös kävelyllä, pihatöillä, siivoamisella jne. Toki kuntoliikuntaakaan ei kannata unohtaa, mutta liioittelu sen suhteen ei kannata. Lähes kaikilla himourheilijoilla on keski-ikäisenä paikat paskana ja nivelrikko joka nurkassa. Totta kai liikkumattomuus ja ylipainokin pahentavat nivelrikkoa, kun niveliä ympäröivät lihakset surkastuvat ja heikentyvät ja niveliin kohdistuva rasitus lisääntyy, mutta ikävä kyllä ne kuluvat myös käytössä. Viisi juoksulenkkiä viikossa vaikkapa vuosikymmenen ajan tekevät peruuttamatonta vahinkoa. Kohtuus on paras tie.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 16:24"]10 000 askelta pitäisi ottaa joka päivä. Moniko ottaa? Minulla oli askellaskuri muutaman viikon ja huomasin, että jos en lähde erikseen lenkille, tulee arkihommissa vain n. 2000 askelta päivässä.
[/quote]
Paljonkohan se 10 tuhatta askelta on suunnilleen metreinä, tietääkö joku? Onko 165 cm naisen askeleen pituus n. 80 cm vai miten? Yritin mitata itse, no, ei ole niin helppo mitata, kun yksin asuu :)
Sama täällä. Itseni kolomisen jälkeen liikunta oli useamman vuoden pannassa ja vieläkin on vaikeaa, mutta kyllä se tästä. Nyt olen toista viikkoa ollut kipeänä, että ei paljon mieltä ylennä lukea näitä ketjuja. Mutta yleensä tulee käveltyä viikossa n.20km, tehtyä crosstrainerilla vähintään kolmena päivänä tunnin-puolentoista raskasta treeniä (siis intervalleja tai raskaimmalla vastuksella vain) ja siihen päälle kaikkea sekalaisempaa liikkumista vielä paljon. Jalkavamman takia en voi juosta tai kävelläkään tuon enempää.