Lue keskustelun säännöt.
Nettimiestä tapaamaan ulkomaille! Kokemuksia, neuvoja?
23.09.2015 |
Lyhykäisyydessään tilanne on tämä että olen tavannut netissä miehen, joka asuu noin 10 000 kilometrin päässä. Päivittäin kirjoitellaan ja videopuhellaan yms ja juttu on edennyt siihen pisteeseen, että on puhuttu tapaamisesta.
Mies on myös kiinnostunut tulemaan tänne vierailulle, mutta mieluummin menisin itse kuitenkin ensin hänen maahansa koska siellä on alkamassa kesä (no, lämpötilojen puolesta siellä on aina minulle kesä) ja pieni loma tekisi hyvää.
Lennot ei tietenkään ole halvat, mutta ei varsinaisesti tuo suurta lovea minun talouteen. Mietin vaan sitä, että mitä jos mies feidaakin ja jään sitten yksin täysin vieraaseen maahan viikoksi tai pariksi. Toisaalta - olenhan minä ennenkin yksin matkustellut, mutta en tuolla maassa käynyt joten ei varmasti aika kävisi pitkäksi.
Mutta mitäs sitten jos meillä on aivan ihanaa ja sydän särkyy kun joudun lähtemään :( Voikohan tälläisestä jutusta tulla ikinä mitään. Olemme kolmikymppisiä molemmat, molemmat hyvissä töissä jne, että noin lähtökohtaisesti aika 'tasapuolisessa' asemassa, että mitään kalastelua ei -pitäis-i olla kumminkaan puolin.
Kuulisin mielelläni teiltä vinkkejä / omia kokemuksia!
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:02"]
Jos ei jotain slummin rötöstelykunkkua ole onnistunut löytämään, ihan tavallisia miehiä siellä Etelä-Amerikassa on. Itse tunnen henkilökohtaisesti todella hyviä miehiä, yhtäkään sammakkoa ei laajaan ystäväpiirimme kuulu.
[/quote]
Totta kai sielläkin on tavallisia ja hyviä miehiä ja naisia, mutta nettityypin henkilöllisyydestä ja taustoista ei voi olla varma pelkän nettikeskustelun perusteella. On aikamoinen riski lähteä Brasiliaan asti tapaamaan miestä, jota ei ole aiemmin nähnyt livenä. Ja jos mies olisikin jokin jengiläinen tai muuten vain rikollinen, niin ei kai se sitä paljastaisi naiselle. Totuus selviää vasta paikan päällä (eikä ihan heti sielläkään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
38 kirjoittikin hyvin siitä, että hankalassa tilanteessa hotelliin lähtö ei aina käy ihan niin vaan että hypätään kämpältä taksiin kamojen kanssa. Menisit oikeasti hotelliin, edes aluksi. Kaiken varalta :(
Miksi se mies etsii 10 000 km päästä naista?
Mitkä tahansa videot ja valokuvat voi olla lavastettuja. Netissä minkään ei tarvitse olla totta.
Itse en tässä tilanteessa pelkäisi niinkään mitään "raiskarimies" teoriaa, vaan ihan sitä faktaa, että nettideitteihin tutustuminen on suurella todennäköisyydellä ajanhukkaa. Ja jos kohde on 10 000km päässä niin ihan pelkkä välimatka tekee siitä vielä huonomman odotusarvon toimintaa. Puhumattakaan niistä rahallisista kustannuksista. Tietty jos on varakas ja on aikaa niin voihan sitä vierailla.
En alkaisi tapailemaan edes muutaman sadan kilometrin päässä olevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähdin aikoinaan. Mies tosin oli kreikassa mutta pelotti ihan sairaasti lähteä. Lähdin ja nyt suunnitellaan ekaa lasta <3 enkä ottanut hotellia.
Ja kyllä, sydämeni särkyi kun lähdin. Ja seuraavina kertoina vielä pahemmin. Koska rakastuin. Mutta tänä päivänä kun meillä on yhteinen koti, niin ajattelen kaiken olleen sen arvoista.
Pointti olikin, että etelä-amerikkalainen mies ei ole välttämättä sen enempää sammakko, kuin australialainen tai britti (ks. yllä olevat kommentit). Huono tuuri voi osua kohdalle missä tahansa, mutta yleistyksiä ei kannata vetää maanosasta, missä asuu satoja miljoonia ihmisiä -hyviä ja pahoja ja kaikkea siltä väliltä.
-
Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että jos maassa on luokkayhteiskunta, erot eri elintasojen ja sosiaaliryhmien välillä voi olla suuret ja tulla esille hyvin konkreettisesti jokapäiväisessä elämässä. Meidän ystäväpiiri koostui lähinnä samaan sosiaaliluokkaan kuuluvista, samanhenkisistä ihmisistä -meillä oli yhteinen "kieli" ja ymmärsimme toisiamme, mentaliteetti ja arvot osui yksiin.
-
Asuin vuosia Etelä-Amerikassa (latinomieheni työalue kolme maata) ja vaikka omat kokemukset latinomiehistä hyvin positiivisia (tarkasti rajattu ryhmä, mieheni kun on supervalikoiva lähipiirinsä suhteen), en ikipäivinä matkustaisi ummikkona Etelä-Amerikkaan yksin, enkä sitä suosittele muillekaan.
-
Jouduin useasti huomion kohteeksi kadulla ja mua lähdettiin seuraamaan. Kerran tilanne meni niin pahaksi, että jouduimme turvallisuussyistä vaihtamaan asuinpaikkaa. Mulla onneksi oli valpas mies, joka tunsi kulttuurin hyvin ja osasi pitää meidät turvassa, vaikka "walking target" olinkin.
-
Mun ehdotus on, että ensin mies tulee Suomeen ja jos homma toimii, voit sen jälkeen tehdä lomamatkan hänen luokseen. Älä rakenna pilvilennoja ennen kuin todella olet viettänyt aikaa miehen kanssa. Elämä ei aina suju romanttisen kioskiromaanin tapaan ja ihminen ei aina ole sitä, miltä näyttää tai mitä hän itsestään väittää. Ihan kansallisuudesta, kulttuurista tai maasta riippumatta. Meitä on joka lähtöön.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:06"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:02"]
Jos ei jotain slummin rötöstelykunkkua ole onnistunut löytämään, ihan tavallisia miehiä siellä Etelä-Amerikassa on. Itse tunnen henkilökohtaisesti todella hyviä miehiä, yhtäkään sammakkoa ei laajaan ystäväpiirimme kuulu.
[/quote]
Tarvitaan vain se yksi sammakko. Vaikket sinä sitä tunnekaan, se saattaa asua ihan naapurissa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta suomalaisten naisten myyminen pitäisi ottaa hallitusohjelmaan. Jos jokaisesta mamupatjasta kerättäisiin muutaman kympin varainsiirtovero, niin valtion velka olisi maksettu muutamassa kuukaudessa.
Tapasin latinomieheni netin kautta -tosin meillä oli yhteinen ystävä ja hän oli ensimmäinen linkki meidän välillä, eli hän antoi yhteystietoni miehelleni.
-
Kirjoittelimme aluksi, puhuimme puhelimessa, messengerin välityksellä yms. Puolen vuoden virtuaalitutustumisen jälkeen mieheni tuli käymään Suomessa. Hän asui vierailun ajan vanhempieni luona.
-
Yhdessäolo ja kommunikointi oli yhtä luontevaa tai itse asiassa parempaa livenä kuin netissä. Tuon 1. vierailun aikana (1 viikko), menimme kihloihin. Seuraavan vierailun aikana samana vuonna menimme naimisiin ja muutin miehen perässä Etelä-Amerikkaan.
-
Yhdessäoloa takana kohta 10 vuotta. Perhe-elämä on onnellista ja tasapainoista (tietty haasteitakin ollut, kuten sairauksia ja kulttuurishokit maasta toiseen muuttaessa). Olen kotiäiti, mieheni kansainvälisessä työssä. Ilman mitään siirappilisää tai romantisointia voin todeta, että elämä on ollut ihanaa mieheni kanssa.
-
MUTTA: meillä kävi tuuri. Molemmat olimme rehellisiä toisillemme ja olimme oikeasti sitä, mitä netin kautta itseämme ja elämäämme esittelimmekin. Yhtäkään ikävää yllätystä ei tullut vastaan. Tosin aluksi mieheni kertoi itsestään valikoidusti. Hän esimerkiksi esitteli itsensä aluksi "poor, hard working student with a day job" ja vasta suhteen syvetessä mieheni kertoi enemmän. Ja itse asiassa todellisen tilanteen kokonaisuudessaan sain tietää vasta häiden jälkeen, kun muutin mieheni luokse ja mieheni antoi mulle oikeudet kaikkiin raha-asioihinsa ja hänen elämästään tuli "meidän yhteinen." Miehellä olikin hyvä palkka kansainvälisessä työssä, asuntoja, sijoituksia, opinnot yliopiston jatko-opintoja ja kotina kaunis asunto hienostoalueella suurlähetystöjen naapurissa. Itse elin suomalaista opiskelija-elämää opintotuella ja keikkatöillä ja aluksi luulin mieheni elävän samoin. ;) Myöhemmin mieheni kertoi, että omassa ympäristössään hän oli tottunut olemaan varovainen, koska hänen kulttuurissaan on myös ns. onnenonkijoita, joille parisuhde on myös taloudellinen hyöty ja keino päästä elämässä eteenpäin, etenkin jos taustalla köyhyyttä. Hän taas halusi tasavertaisen suhteen, missä kumpikin osapuoli mukana rakkaudesta.
-
Ennen miestäni tutustuin joihinkin muihinkin miehiin netin kautta ja jokainen paljastui sammakoksi. Yhtä menin tapaamaan ulkomaille asti (Euroopan sisällä) ja vaikka mies olikin suurin piirtein sitä, mitä itsestään kertoi (ikä, koulutus, ammatti, perhesuhteet, ystäväpiiri, maailmankatsomus yms.), hän jätti kertomatta, ettei ollut päässyt yli vielä exästään, pyöritti samaan aikaan useampaa naista ja oli luonteeltaan pihi (olin maksanut lentoliput ja kaikki kulut ja mies valitti, jos en heti sillä sekunnilla maksanut 5 e takaisin lounaasta yms.), itsekäs ja pervo (tarjosi mua muille ystävilleen ja ihmetteli, kun suutuin ja aloin itkeä. Mies vain huusi, että haluaa musta eroon, että mun vuokseni sinä iltana meni treffit sivu suun jonkun hottisnaisen kanssa). Yäääk!!!! Onneksi en ollut miehestä riippuvainen, mulla oli tukijoukkoja ja viikon jälkeen palasin helpottuneena Suomeen.
-
Suhtaudun todella suurella varauksella nettituttavuuksiin. Valehteleminen tai kertomatta jättäminen on helppoa. Tuurista kiinni, kuka oikeasti on rehellinen, vilpitön ja täyspäinen.
-
Suosittelen yöpymään hyvämaineisessa hotellissa hyvällä alueella ja olemaan varovainen, mitä henkilötietoja jätät jälkeesi. Etelä-Amerikka ei ole Pohjois-Eurooppa ja siellä rikollisuus voi olla räikeää. Mieleen on jäänyt brittinuori, joka lomamatkalla ihastui brasiliaiseen mieheen. Nuoren naisen epäonneksi mies olikin huumekuriiri ja kun nainen halusi lopettaa suhteen, mies tappoi hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna vaan sen miehen tulla vierailulle ensin. Voit lomailla siellä Brasiliassa jonkun toisen kerran, jos juttunne etenee, mutta ei anna sinusta hyvää kuvaa, että olet valmis matkustamaan miehen perässä toiselle puolen maapalloa. Latinomiehet ovat vielä perinteisempiä kuin pohjoismaalaiset, joten ei kannata asettaa itseään siihen jahtaajan asemaan. Ole omanarvontuntoinen nainen ja anna miehen tavoitella sinua! Jos mies tosiaan tulee sinua tapaamaan, niin tiedät, että hän tekee melkein mitä vaan vuoksesi. Jos ei, niin sitten hän oli sammakko. Kuulostaa ehkä tasa-arvoisen suomalaisen mielestä tyhmältä, mutta älä tee asioita miehelle helpoksi, teet vain itsestäsi helpon. Se on huono lähtökohta.
Ajattelin että "voi miten romanttista" kunnes näin että kyseessä on Etelä-Amerikka... kannattaa olla varovainen ettet kohta kuljeta tissi-implanteissa huumeita
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 20:02"]
Jos ei jotain slummin rötöstelykunkkua ole onnistunut löytämään, ihan tavallisia miehiä siellä Etelä-Amerikassa on. Itse tunnen henkilökohtaisesti todella hyviä miehiä, yhtäkään sammakkoa ei laajaan ystäväpiirimme kuulu.
[/quote]
Tarvitaan vain se yksi sammakko. Vaikket sinä sitä tunnekaan, se saattaa asua ihan naapurissa.